Kun Pingale uuden värin löysi

Olen ennenkin päivitellyt täällä kangasmakuni muuttumista. Kun muistelee ja katselee kangasvalintojani muutaman vuoden takaa, on sävyt ja kuosivalinnat muuttuneet todella paljon! Toki tarjonta ja trenditkin ovat muuttuneet, mutta kyllä niitä entisiä omia suosikkisävyjä edelleen kaupoista löytyy enkä niitä enää ostoskoriini klikkailisi.

Ennen muinoin päivittelin miten jotkut voivat pitää hempeistä pastellinsävyistä tai ankeasta harmaasta. Puin pienen tyttövauvani kirkkaanvihreään, oranssiin, ruskeaan ja keltaiseen ja vannoin että meidän tytölle ei kyllä vaaleanpunaista pueta. Kappas vaan, mitä sieltä neljävuotiaan vaatehyllyltä nykyään löytyykään? Hempeistä pastellinsävyistä en varsinaisesti pidä vieläkään, varsinkaan itseni yllä, mutta taitaa niitä lastenvaatteissa nykyään olla. Mutta ei juurikaan löydy enää ruskeaa tai oranssia.

Mutta mikä se uusi väri olikaan? No minttu! Raikas, freessi, puhdas mintunvihreä! Se on varmaan monille jo so last season, mutta minä olen siitä aivan innoissani! Pari viikkoa sitten leikkelin kasan kankaita valmiiksi vaatteenpaloiksi ja huomasin hauskan yhteensattuman. Kankaita valinnut käsi oli napannut moneen vaatteeseen minttua! Sävyjä oli monta erilaista, mutta samaa sukua ne varmaan ovat.

Suunnittelin ompelevani tyttärelle pitkähihaisen frillamekon. Tytär sai itse valita kankaan kolmesta vaihtoehdosta: pinkki ja minttu Milkmess sekä Käpysen Sadepilvet. Hän valitsi mintun Milkmessin. Kaavaksi valitsin tutun Lionellan (Ottobre 3/15). Muokkasin kaavaa tehden mekosta pitkähihaisen ja tampittoman. Se sopii niin kauniisti ihanalle jääprinsessallemme!

 

Poikanen sai Käpysen tähtikuvioisesta trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on miljoonatta kertaa käytetty Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Kaava alkaa olla kohta niin puhkinupitettu, että pitänee pian piirtää se uusiksi. Tähtien joukossa on yllätyksiä, hämähäkkejä!

Tämä hurjan kaunis ja viileä Timanttipuu-trikoo on odottanut vaatteeksi pääsyä aivan liian kauan. Pitkään mietin mitä siitä uskaltaisin ommella. Joskus näytin sitä tyttärelle ja hän nyrpisti nenäänsä. Minä tyrmistyin ja pakkasin kankaan takaisin kaappiin. Onneksi annoin ajan kulua ja kankaan marinoitua, sillä nyt kangas kelpasi! Meinasin ensin ommella siitä puseron, mutta kangasta olisi mennyt hukkaan pitkä roikale. Etsin kaavakansiostani jonkun yksinkertaisen ja pitkän mekkokaavan ja tadaa! Siellähän oli ihana ja yksinkertainen Birdie Birdie (Ottobre 1/15). Hetken pelkäsin hempeän sävyn ja kauniin kuosin saavan mekon näyttämään yökkäriltä, mutta taisi se olla turha pelko.

Käpysen kaunis mintunsävyinen Sadepäivät-trikoo pääsi valekietaisubodyksi ystäväni vastasyntyneelle vauvalle. Bodyn kaava on kiva Happy Squirrel (Ottobre 1/12) koossa 56. Bodyn kaveriksi pääsi harmaat trikoohousut. Poikkeuksellisesti kanttasin bodyn trikoolla, samalla jota käytin housuihin. Sepä vasta oli miellyttävää! Kanttaaminen kävi todella kätevästi ja kantista tuli kivan litteä. Kuvissa bodyn väri on kummallisen kelmeä, mutta oikeasti pilvet ovat ihan puhtaan valkoiset.

Tätä minäkään en enää laske mintunvihreäksi, mutta menköön samaan julkaisuun! Tutullla Raide-kaavalla ompelin poikaselle huipun valaspaidan. Kangas on Elvelyckanilta. Housut taitavat olla ensimmäiset harmaat housut, jotka omalle lapselleni ompelen! Kaava on Baggy Bottom, mutta sovituskuvassa ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa... Muokkasin kaavaa tekemällä etulahkeeseen hieman erilaisen leikkauksen. Tämä oli pakon sanelema (kangas loppui), mutta lopputulos on todella kiva!

Pingale osallistuu: Roosa nauha -huutokauppa

Taas on aika tehdä hyvää! Tämänvuotinen Roosa nauha -kampanja on taas käynnissä ja sen tarkoituksena on tukea rintasyövän vastaista työtä. Facebookin aktiivinen ompeluryhmä Saumanvara järjestää tänäkin vuonna huutokaupan, johon ryhmän jäsenet ovat halutessaan ommelleet erilaisia tuotteita. Huutokaupan tuotto menee lyhentämättömänä Roosa nauha -keräykseen. 

Huutokauppa tapahtuu tämän viikon perjantaina 14.10. kello 10-22 Facebookissa Saumanvaran sydämestä - Roosa nauha -huutokaupan sivuilla. Sivuilla on tarkemmat ohjeet huutokaupan etenemisestä. Huutokaupan sivuilla on jo nyt ladattuna satoja mitä upeimpia tuotteita ja perjantaihin mennessä määrä lisääntyy takuulla! Käy ihmeessä selaamassa kuvat ja hämmästy mihin kaikkeen harrasteompelijat pystyvät!

Kuvat löytyvät albumeista, jotka on otsikoitu sisällön mukaan. Sieltä löytyy muun muassa ihania vaatteita vauvoille ja lapsille joka ikäryhmään, vaatteita aikuisille, hienoja asusteita, upeita sisustusjuttuja sekä muuta mukavaa, joka voi sisältää ihan mitä vaan!

Ryhmän jäsenenä halusin olla jälleen mukana hyväntekeväisyydessä ja ompelin huutokaupattavaksi kaksi kohdetta. Toinen on keräyksen teemavärin mukaisesti pinkki paita, jossa on työkoneiden kuvia. Paita on kokoa 92 ja sen kangas on PaaPiin Työkoneet. Kaavana käytin Ottobre 6/12 -lehden Raidetta. Toivottavasti tälle löytyy huutajia!

Toinen ompelemani kohde on bodysta ja housuista koostuva setti koossa 56. Body on valekietaisumalli, jonka etukappaleet eivät kietaisubodyn lailla aukea. Pääntie kuitenkin puettaessa avautuu huomattavasti perusbodya isommaksi. Kangas on veikeä kettukangas Metsolalta ja kaava Happy Squirrel (Ottobre 1/12). Joustocollegehousujen kaavana käytin Giant Trianglea (Ottobre 6/13), jonka vyötärölle muokkasin resorin kuminauhan sijaan. Nilkoissa on myös joustava resori.

Käy ihmeessä tutustumassa jo etukäteen huutokaupan tarjontaan. Mutta huutaminen tapahtuu tosiaan vasta perjantaina, joten malta vielä mielesi kaikkien ihanuuksien äärellä!

Tässä vielä suora linkki Roosa nauha -huutokaupan sivuille:

https://www.facebook.com/groups/499769313515610/

Huuto-onnea! <3

Alkukesän ommellut vaatteet omille

Edellisessä julkaisussa oli kuvattuna muille ommeltuja juttuja ja tästä löytyy jokunen omille lapsille ommeltu vaate. Tytär on katsonut kaiholla mekkoja, joita olen itselleni ommellut. Niissä on muka niin ihanasti hulmuavat helmat! Ompelin tytölle oman hulmuhelmamekon Verson Puodin kauniista ruusukankaasta. Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla ja lisäsin siihen hyvin hulmuavan täyskellohelman. Mittasin ilmeisesti vähän pieleen, koska mekon yläosa voisi olla vähän pidempi eli helma voisi alkaa hieman alempaa. Mutta hyvin on tälläkin jo yhdet ylioppilasjuhlat juhlittu!

 

Pojan housuvalikoimasta useimmat alkoivat yhtäkkiä esitellä pojan nilkkoja. Mitä se meidän vauva on mennyt kasvamaan! Kaavoja rentoihin kesähousuhin siis täytyi alkaa etsiä. Mielessäni oli sellaiset vähän tiukat, mutta kuitenkin vähän lököttävät pöksyt. Löysin Ottobren 4/15-numerosta Baggy Bottom -nimiset pökät, jotka ompelin Paapiin raidallisesta Virtanen-luomutrikoosta. En tiedä onko koko ihan oikea, mutta on nuo ehkä vähän liian baggyt... Lahkeesta ne näyttävät hyvältä, mutta pepun kohdalta kangasta tuntuu olevan liikaa.

 

Toinen kokeiluun päässyt housukaava oli Streaky Legs numerosta 1/15. Sekin oli äskeisen mallin mukaisesti etu- ja takasaumaton, mutta lisäksi tässä on lahjeresorit. Ensimmäistä kertaa elämässäni leikkasin resorit kaavan mukaan! Tähän asti olen leikennyt ne ihan vapaalla kädellä. Tämä malli on pojan päällä paljon parempi, mutta en ymmärrä kuinka pienistä nyansseista se on kiinni.

Poika onkin päässyt käyttämään monia isosiskonsa vanhoja legginsejä. Monet ovat neutraalin värisiä ja sopivat mainiosti pikkuveljelle. Poika on jotenkin niin syötävän suloinen tyköistuvissa kalsareissa ja rennossa kesäpaidassaan! Menoa ei lainkaan haittaa myöskään se, että joissain siskon vanhoissa leggareissa on sievät kumilankarypytykset nilkoissa...

Onkohan tässäkin siis seuraavat perintöhousut? Ompelin tyttärelle Metsolan timanttikankaasta legginsit Ropina-kaavalla (Ottobre 6/12). Hieman harmittaa siellä täällä oleva keltaiseksi värjätty timantti, mutta muuten kuosi on todella kiva!

 

Tämän Fawn-kaavalla ommellun yökkärin leikkelin jo pari kuukautta sitten, mutta sain ommeltua kasaan vasta pari päivää sitten! Työhön ryhtymisen esteenä on ollut ajatus, että pojalle olisi parempi käyttää jo pyjamia. Hän repii nepparit itse auki ja retkottaa sängyllään koko vatsa ja toinen jalka paljaana. Muutaman pyjaman olen pojalle jo ostanut (!), ja ne toimivat käytössä huomattavasti paremmin ja pottahommatkin sujuvat vähemmällä nepittämisellä ja riisumisella. Lisäksi leikkelin tähän 86 senttiseen yökkärikaavaan lisää pituutta se saattaa olla jopa liian iso pojallemme. Jouten taitaa jäädä... Noutaja saa pitää!

Pingale osallistuu: Roosa nauha -huutokauppa (2/2)

Huomenna se on! Ompeluryhmä Saumanvaran Roosa nauha -huutokauppa! Olettehan jo selailleet ihanuudet läpi? Käsintehtyjä tuotteita ladataan ryhmän kansioihin tänään iltakymmeneen saakka, joten vielä tulee varmasti lisää huudettavaa ja ihasteltavaa. Eli huomenna aamu-kymmenestä ilta-kymmeneen on aikaa huutaa itselleen kotimaista käsityötä. Huomatkaa, että tuotteet on kätevästi jaoteltu kansioihin. Ja kansiothan löytyvät ryhmässä paikasta Kuvat ja sieltä kohdasta Albumit.

Itselläni oli isännän vapaapäivän myötä mukavasti aikaa ommella vielä yksi huutokohde. Ensimmäisiä huutokauppaan tulevia vaatteita miettiessäni päätin, että en uskalla ommella mitään sellaista vaatetta missä olisi kanttauksia, neppareita, tukikangasta tai mitään litistettäviä saumoja. Mutta tadaa, tässäpä niitä on, ihan jokaista! Minulla kun ei ole sellaisia hienoja apuvälineitä kuten peitetikkikone tai kantinkääntäjä, joten ompelujälki ei ole niin tehdasmaista tai ammattimaista. Ompelukoneen kaksoisneulalla siis huristellaan kantit ja nepparit kiinnitetään vasaralla.

Ompelin Warmly Wrapped -kaavoilla pienen kietaisubodyn koossa 56 (Ottobre 6/13) sekä saman lehden samankokoiset Giant Triangle -housut. Vaaleanpunaisten velourhousujen vyötärölle ompelin kuminauhakujan sijaan resorin. Toivottavasti joku ihana pieni vauva saa suloisen setin!

 

Toukokuun ompelukimara

Kaikenlaisia ompeluksia tulee aloitettua ja monesti ne jäävät kesken. Yleensä keskeyttäjät ovat alle metrin mittaisia henkilöitä. Ompeluhommia jatketaan silloin kuin ehditään, edes sauman tai kahden verran. Monesti yritän leikellä kerralla kappaleet useisiin vaatteisiin, joita voi sitten hetken koittaessa surauttaa. 

Yksi talonhankintaperusteista meillä kolmisen vuotta sitten olikin se, että minä saan ompeluhuoneen (ja mies autotallin). Ja sellaiset saimme. Ompelukone ja saumuri ovat valmiina käyttöön milloin vain! Ompelupöydällä lojuu monesti vaikka minkälaista kangaspalaa tai muokkaamista odottavia vaatteita. Ne muokattavat tuppaavat lojumaan huomattavasti pidempään...

Tytär-raukka alkoi aamuyöstä oksentamaan, joten meillä oli harvinainen sisäpäivä. Tytölle vati sohvalle ja telkkariin piirretyt. Poika terassille unille (kahteen kertaan) ja äiti saumurin ääreen. Kolme koneellista pyykkiäkin pyöri siinä ohessa. Tytön epäonni oli toistaiseksi minun onni: sain ommeltua ja viimeisteltyä monen monta pikkuvaatetta! Osa on tilaustöitä, osa omalle perheelle. Seuraa pitkä kuvasarja!

Bodyjen ompelua olen vältellyt viimeiseen asti, vaikka jokusen niitä olenkin tehnyt. Kurjuutta ovat aiheuttaneet nepparit, joiden kiinnittäminen on jotenkin aina mennyt pieleen sekä kanttaaminen. Oikeastaan ennen olen jotenkin jättänyt koko kanttaamisen väliin ja sitten ne ohueeseen trikooseen kiinnitetyt nepparit ovat repineet reikiä.. Huhh. Jos ennen olen tehnyt bodyja, nyt uskallan sanoa osaavani tehdä bodyja!

Bodyn kaavana Ottobre 1/12 Happy squirrel sekä pöksyissä Little rabbit muokattuna. 

Peruspöksyjä.

Legginsit rypytyksillä ja ilman.

Rusettipipoa, Nosh-lippapipoa tupsutta, ruttupipoa.

 Ottobre 3/15 Lionella-tunika. Ihana!

Vauvaa vaille valmista

Laskettuun aikaan on vajaat kaksi viikkoa. Pieniä valmisteluja vauvaa varten on tehty, mutta sen suurempia hankintoja ei onneksi ole tarvinnut tehdä. Pesänrakennusviettini on kyllä huomattavasti voimistunut, koska talossa on pari kaappia ja lipastoa sisältöineen vaihtanut paikkaa. Myös kellarissa sain myllättyä "omaa varastohuonettani" parempaan järjestykseen. Siellä on siis lähinnä kirppiskamoja, vauvan tarvikkeita ja tyttären pieniä vaatteita sekä muuta joutavaa rojua.

Viime viikolla sain nostettua perintökalleutemme, ihanan rottinkisängyn, kellarista. Se pääsi helteellä nurmikolle suihkuun, jotta pahimmat rutinat ja pölyt kaikkoaisivat. Kaivoin kellarista myös tyttären vauva-ajaksi sänkyyn tekemäni helmalakanan. Rottinkisänky sai patjakseen äitiyspakkauksen mukana tulleen vaahtomuovipatjan, josta siis leikkasin sänkyyn sopivan muodon. Pussilakanan ompelin itse.

 

 

Valmisteluihin kuuluu myös sairaalakassin pakkaaminen. Piti luntata edellisestä sairaalakassinpakkauskerrasta, että mitä ihmettä sinne mukaan pakkasinkaan. Mutta enpä ollut sen kummemmin siitä kirjoittanutkaan. Tällä kertaa jätän kantoliinan kotiin odottamaan ja samoin taitaa jäädä herkuille, nekin toin viimeksi avaamattomina kotiin. Sama kassi pääsee mukaan tälläkin kertaa (jos lähtö tapahtuu kotoa). Kassiin on nyt pakattu mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, pesuaine koko vartalolle, imetyspaita ja -liivejä sekä kestoliivinsuojia. Omat kotiutumisvaatteet pakataan mukaan, jos sopii aikatauluun tai sitten isäntä hakee ne kotoa myöhemmin.

Olin jo pakannut kassiin myös vauvan kotiinlähtövaatteet, mutta sitten tuli kriisi. Ei yhtään itseommeltua vaatetta!! Kun ensimmäiselle, niin toisellekin. Pitihän vielä hurauttaa body sekä housut. Ompelin muistaakseni ensimmäisen kietaisumallisen bodyn. Ikuiseksi murheenkryyksiksi osoittautuivat jälleen kerran nepparit. Taas muistin, miksen ole kovin montaa bodya tai yleensä neppareita vaativia vaatteita ommellut.

Yritin ensin kiinnittää bodyyn pienempiä neppareita, jotka laitetaan (kai?) kiinni nepparinkiinnityspihdeillä. Meidän kyseiset pihdit ovat huonot, väärät ja nepparit rikkovat. Osat eivät pysyneet toisissaan kiinni ja irrotusyritykset rikkoivat lopulta ohuehkon trikoon. Pussillinen nepparinosia ja kahdet erilaiset pihdit eivät taida kuulua toisilleen (eivätkä varsinkaan minun käteen ja minun olemattomille hermoille). Lopulta leikkasin haaraosan mäsine neppareineen irti ja ompelin tilalle uuden trikoon sekä seuraksi puuvillakangasta. Lopputulos on hieman palapelimäinen, mutta toiminee käytännössä! Haaraosassa on nyt siis Prymin hieman isommat nepparit, jotka hakkasin kiinni pakkauksen mukana tulleen "muovitelineen" sekä vasaran avulla.

Tämän bodyn mallin matkin valmisbodysta. Ilahduttavaa siinä oli se, että solmittavia nauhapareja oli vain kaksi. Nauhat ovat omien vaatteiden hartioissa mukana tulleita silkkinauhoja, jotka pihinä leikkaan irti ja jemmaan talteen. Nauhat ovat päässeet jo vaikka minkälaiseen käyttöön! Valitsin nauhapareiksi eriväriset nauhat, jotta isäntäkin ymmärtää näpertää oikeat narut kiinni toisiinsa...

Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen hetkeen, kun makaan lapsivuodeosastolla vastasyntyneen kuopuksen kanssa ja tytär tulee ensimmäistä kertaa tapaamaan uutta perheenjäsentä. Olen saanut ajatuksesta monta itkua ja liikutuksen hetkeä aikaiseksi. Enkä usko, että livetilanne on yhtään helpompi. Olen jutellut asian jo kokeneiden ystävien kanssa ja tilanne on kuulemma todella liikuttava eikä (hallitsemattomalta) kyynelehtimiseltä ole vältytty. Sairaalakassin tämänkertainen erikoisuus on pieni lahjapaketti. Sen saa tuleva isosisko uudelta pienokaiselta. Paketissa on pari tyttären rakastamaa Pupu Tupuna -aiheista lahjaa.