Laskettuun aikaan on vajaat kaksi viikkoa. Pieniä valmisteluja vauvaa varten on tehty, mutta sen suurempia hankintoja ei onneksi ole tarvinnut tehdä. Pesänrakennusviettini on kyllä huomattavasti voimistunut, koska talossa on pari kaappia ja lipastoa sisältöineen vaihtanut paikkaa. Myös kellarissa sain myllättyä "omaa varastohuonettani" parempaan järjestykseen. Siellä on siis lähinnä kirppiskamoja, vauvan tarvikkeita ja tyttären pieniä vaatteita sekä muuta joutavaa rojua.
Viime viikolla sain nostettua perintökalleutemme, ihanan rottinkisängyn, kellarista. Se pääsi helteellä nurmikolle suihkuun, jotta pahimmat rutinat ja pölyt kaikkoaisivat. Kaivoin kellarista myös tyttären vauva-ajaksi sänkyyn tekemäni helmalakanan. Rottinkisänky sai patjakseen äitiyspakkauksen mukana tulleen vaahtomuovipatjan, josta siis leikkasin sänkyyn sopivan muodon. Pussilakanan ompelin itse.
Valmisteluihin kuuluu myös sairaalakassin pakkaaminen. Piti luntata edellisestä sairaalakassinpakkauskerrasta, että mitä ihmettä sinne mukaan pakkasinkaan. Mutta enpä ollut sen kummemmin siitä kirjoittanutkaan. Tällä kertaa jätän kantoliinan kotiin odottamaan ja samoin taitaa jäädä herkuille, nekin toin viimeksi avaamattomina kotiin. Sama kassi pääsee mukaan tälläkin kertaa (jos lähtö tapahtuu kotoa). Kassiin on nyt pakattu mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, pesuaine koko vartalolle, imetyspaita ja -liivejä sekä kestoliivinsuojia. Omat kotiutumisvaatteet pakataan mukaan, jos sopii aikatauluun tai sitten isäntä hakee ne kotoa myöhemmin.
Olin jo pakannut kassiin myös vauvan kotiinlähtövaatteet, mutta sitten tuli kriisi. Ei yhtään itseommeltua vaatetta!! Kun ensimmäiselle, niin toisellekin. Pitihän vielä hurauttaa body sekä housut. Ompelin muistaakseni ensimmäisen kietaisumallisen bodyn. Ikuiseksi murheenkryyksiksi osoittautuivat jälleen kerran nepparit. Taas muistin, miksen ole kovin montaa bodya tai yleensä neppareita vaativia vaatteita ommellut.
Yritin ensin kiinnittää bodyyn pienempiä neppareita, jotka laitetaan (kai?) kiinni nepparinkiinnityspihdeillä. Meidän kyseiset pihdit ovat huonot, väärät ja nepparit rikkovat. Osat eivät pysyneet toisissaan kiinni ja irrotusyritykset rikkoivat lopulta ohuehkon trikoon. Pussillinen nepparinosia ja kahdet erilaiset pihdit eivät taida kuulua toisilleen (eivätkä varsinkaan minun käteen ja minun olemattomille hermoille). Lopulta leikkasin haaraosan mäsine neppareineen irti ja ompelin tilalle uuden trikoon sekä seuraksi puuvillakangasta. Lopputulos on hieman palapelimäinen, mutta toiminee käytännössä! Haaraosassa on nyt siis Prymin hieman isommat nepparit, jotka hakkasin kiinni pakkauksen mukana tulleen "muovitelineen" sekä vasaran avulla.
Tämän bodyn mallin matkin valmisbodysta. Ilahduttavaa siinä oli se, että solmittavia nauhapareja oli vain kaksi. Nauhat ovat omien vaatteiden hartioissa mukana tulleita silkkinauhoja, jotka pihinä leikkaan irti ja jemmaan talteen. Nauhat ovat päässeet jo vaikka minkälaiseen käyttöön! Valitsin nauhapareiksi eriväriset nauhat, jotta isäntäkin ymmärtää näpertää oikeat narut kiinni toisiinsa...
Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen hetkeen, kun makaan lapsivuodeosastolla vastasyntyneen kuopuksen kanssa ja tytär tulee ensimmäistä kertaa tapaamaan uutta perheenjäsentä. Olen saanut ajatuksesta monta itkua ja liikutuksen hetkeä aikaiseksi. Enkä usko, että livetilanne on yhtään helpompi. Olen jutellut asian jo kokeneiden ystävien kanssa ja tilanne on kuulemma todella liikuttava eikä (hallitsemattomalta) kyynelehtimiseltä ole vältytty. Sairaalakassin tämänkertainen erikoisuus on pieni lahjapaketti. Sen saa tuleva isosisko uudelta pienokaiselta. Paketissa on pari tyttären rakastamaa Pupu Tupuna -aiheista lahjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti