Alkukesän ommellut lahjat

Taas kameran kätköihin on jäänyt liuta kuvia yksittäisistä ompeluksista. Jaan ne nyt kahteen osaan ja ensimmäiseen postaukseen pääsee Pingalen talon ulkopuolelle lähteneet. Olen tainnut ennenkin mainita kuinka kivaa on antaa ommeltuja vaatteita tai muita juttuja lahjaksi. On kutkuttavaa miettiä mistä väristä ja kuosista lahjansaaja voisi pitää. Tähän asti useimmat ovat olleet tyytyväisiä tai sitten he ovat kovin hyviä näyttelijöitä.

Keltaista väriä rakastava ystäväni sai keväällä toisen tyttären. Ompelin uudelle tulokkaalle pienen vauvalahjan, mekkobodyn koossa 62. Kaava on perinteinen Kisuliini, jonka olen helmaa varten poikkassut. Kissaperheeseen lähti myös tuttinauha, jos vaikka tutti alkaisi pientä kiinnostaa ja tutti roikkuisi kätevästi mukana. Toki tuore isosiskokin sai isosiskonlahjan, pirteän keltaisen pipon. Sellaista saattaa jopa tarvita Suomen kesässä!

Tämä persikan värisestä Siiri ja Myyry -trikoosta ommeltu jumpsuit meni työkaverin hyvän ystävän esikoisvauvalle. Työkaveri valitsi muutamasta kangasvaihtoehdosta kankaan, hyväksytti täysin pihalla olevalla ystävällään ja minä ompelin. Kangas oli minusta mainio valinta, koska syntyvän vauvan sukupuoli ei ollut vielä tiedossa. Sittemmin sain tiedon, että pienen pojan päälle tämä koon 62 jumppis joskus pääsee! Tuore äitikin oli kuulemma tykännyt ihan kauheesti.

Tytär aloitti viime syksynä seurakunnan kerhon, joka on kaksi kertaa viikossa. Ennen joulutaukoa emme vieneet kerhon ohjaajille mitään lahjaa, mutta nyt ennen kesälomaa veimme. Pohdin kovasti annanko jotain henkilökohtaista mukaville ohjaajille vai olisiko kerholaisten yhteiseen käyttöön tulevasta lahjasta enemmän iloa. Päädyin jälkimmäiseen. Ompelin kerhon nukeille kaksi tyynyä ja peittoa. Molempien sisällä on levyvanua. (Huikkasin kyllä tytön ryhmän ohjaajalle, että jos kotoa löytyy leikki-ikäisiä niin saa nämä toki kotiinkin viedä!)

Ystävän poika täytti toukokuun lopussa kolme vuotta. Ystävä tiesi kertoa poikansa t-paitatilanteesta ja päätin ommella siihen pari lisäystä. T-paidat on ommeltu Brave Fireman -kaavalla, joka löytyy Ottobren numerosta 3/13. Hoikan pojan 98-senttisiin paitoihin nipistin vähän leveydestä ja lisäsin pari senttiä pituutta. Molempien paitojen kankaat on tilattu Ruotsista, Jonicilta sekä Elvelyckanilta.

Kangasvarastoja on niin tyydyttävää tuhota, joten kyselin siskoltani tarvitsisiko hänen pieni muutaman kuukauden ikäinen tyttönsä jotain vaatetta. Mekkoja ei kuulemma kovin montaa ollut, joten ompelin ilolla lastemme pienimmälle serkulle mekkobodyn sekä tunikan. Oranssi mekkobody on ommeltu samalla kaavalla kuin tämän postauksen keltainen mekkobody. Tunikan malli on nimeltään Birdie birdie ja se on Ottobren numerosta 1/15. Molemmat koossa 62. Sain mekoista myös ihastuttavat sovituskuvat!

On mukavaa, kun kangaskaapissa on kaikenlaisia kankaita, joista kaikkia en välttämättä näkisi itseni tai lasteni päällä. Tämä oranssi on yksi niistä. Kuosi on minusta tosi kiva, ihanan pirteä ja jotenkin iloisen raikas, mutta tämä oranssi on sävynä ehkä liian oranssi. Kyseinen kuosi on nimeltään Kayak ja tunikan kangas Siskot. Siskojemme perheisiin on kovin kiva ommella, koska heidän värimieltymyksensä on laaja he ottavat ilolla vastaan kaikenvärisiä vaatteita. Miehen siskolle ompelin samasta kankaasta aikanaan pipon ja aktiivikäytössä on näyttänyt olleen!

Pääsiäispupun tuoma nuken jumpsuit

Minun lapsuuteni pääsiäisinä oli tapana, että pääsiäispupu käy munimassa (kyllä, näin voi tapahtua) yöllä sänkyyn ison yllätysmunan  Sen kuori oli joka vuosi sama, mutta sisältö vaihtui. En enää muista munien sisältöjä, mutta ainakin suklaamuna sieltä yleensä löytyi.

Olen jatkanut tätä perinnettä omilla lapsillani. Oikeastaan tämän vuoden pääsiäinen oli vasta toinen kerta, kun tätä perinnettä jatkoin! Viime vuona pupu muni tyttären sänkyyn päiväunien aikaan ison munan, jonka sisällä oli rusinarasia sekä keltainen pilvikuosinen pipo. Huomasimme tyttären kanssa pipon saumassa reiän, jonka äiti sitten paikkasi tismalleen samanvärisillä saumurilangoilla...

Tänä vuonna pääsiäisen lähestyessä tytär alkoi miettiä, että Miten se pupu voi nyt munia, kun mä en nuku enää päiväunia?! Kerroin pääsiäispupun tietävän milloin lapset nukkuvat ja että viime vuonna se vain oli liikkeellä päiväuniaikaan. Tänä vuonna eräänä päivänä poikasen nukkuessa päiväunia ja tyttären tapittaessa boksilta Pikku Kakkosta piirtelin pikkuruisia kaavoja mittojen mukaan. Mitat otin pienestä Mari-nukesta ja sen vaatteista.

Kaapissa oli (ja on) epämääräisen kokoisia tilkkuja vaikka millä mitalla ja sattumalta yksi vaaleanpunainen piilovetoketju. Taisi Pikku Kakkosen perään mennä vielä yksi tai kaksi jaksoa Ryhmä Hauta ja tadaa! Tilkuista syntyi oiva jumpsuit Mari-nukelle.

Jonain pääsiäisen yönä pupu oli sitten muninut lasten tyynyjen viereen. Poika ei huomannut yllätystä ollenkaan, mutta tyttö kipitti aamulla sänkymme viereen ja esitteli omaa löydöstään. Hän avasi munan hitaasti ja hartaudella. Sisältä paljastui aina niin ilahduttava rusinarasia sekä pieni vaaleanpunainen vaate. Sain vähän vihjailla kenelle vaate sopisi. Hän ilahtui suunnattomasti, kun vaaleanpunainen jumpsuit oli kuin tehty Mari-nukelle!  

Äiti kato, Bingale-tarra!

Oho, on tainnut pupu käydä äitin ompelupöydällä.

Pojan pääsiäismunassa oli myös rusinarasia sekä tyynyliina, jossa Pupu Tupuna ajaa traktorilla. Aikoja sitten Metsolasta ostettu ja kuin tilauksesta nyt kaapista löydetty...

Pääsiäisen jälkeen ystävämme tulivat kylään tyttärensä kanssa. Hänellä oli mukanaan oma pieni nukke, jonka vaatevarastot kuulemma kaipasivat myös päivitystä. Äidin toiveesta ompelin tytön Tyttö-nimiselle nukelle myös jumpsuitin. Tähän versioon laitoin vetoketjun sijaan nepparit. Posti vei pienen paketin tällä viikolla perille ja tyttö oli saamastaan paketista kuulemma kovin otettu!

 

Lahjat uudelle sukulaiselle

Sukuni sai viime perjantaina uuden jäsenen, kun siskoni vauva syntyi laskettuna aikana. Täsmällinen tyttö! Pääsimme eilen ihastelemaan viiden päivän ikäistä tädin tuoreinta mussukkaa. Ai että hän oli pieni, siro ja sievä!

Tottakai ompelin pienelle vähän jotain pientä. Siskon pyynnöstä ompelin jokusen tuttinauhan sekä samanlaisen rapistelulelun, jonka hän oli blogistani bongannut. Hätäisenä lukijana hän oli kuvitellut sen olleen minun ompelemani, mutta rapistelulelu olikin ostettu Roosanauha-hyväntekeväisyyshuutokaupasta.

Kopiointiyritykseni rapistelulelusta on aivan onneton, mutta kehtasinpa sen vauvalle antaa. Ja teille näyttää!! Kankaiden välissä on sellofaania. Ompelukaverini vinkkasi tämän nähtyään ja kuultuaan laittamaan rapistelulelun väliin kinkkupussia, koska se kestää hyvin mm. silitystä. Ja silitystähän tämä olisi kaivannut, mutta olisi sellofaani ollut sulaa sen jälkeen. Kokeilukappale...

 

Onnistuneempia lahjuksia olivat sen sijaan tilkkuviltti sekä vaatesetti. Tilkkuviltin kaikki tilkkukankaat löytyivät omista varastoista, mutta kehys- ja taustakankaan ostin erikseen. Pohdinta oli pitkä ja päädyin kahden myyjän avustuksella tähän violettiin viskoositrikooseen. Materiaalina se on minulle vähän turhan haastava, koska viskoositrikoo on niin ohutta, laskeutuvaa ja liurua. Jämäkämmissä puuvillaelastaanitrikoissa ei oikein ollut mieluisaa, sointuvaa ja rauhallista sävyä. Takaa viltti on siis pelkkää violettia.

Mutta oikein oikein ihana tuli tästä body-housu-setistä! Bodyn kaavana on laiskan ompelijan valekietaisubody nimeltään Happy Squirrel (Ottobre 1/12) ja koko 56. Suloinen pienokainen mahtuisi varmaan yhteen hihaan, niin tilavalta tämä näytti! Pöksyjen mallina käytin Giant Triangle -kaavaa (Ottobre 6/13, koko 56 cm), mutta laitoinkin vyötärölle resorin. Bodyn kangas on Paapiin kaunista Sammalpolkua ja pöksyissä (sekä bodyn alemmassa etukappaleessa) saman firman Herttanen.

Kun näitä pienen pieniä vaatteita tehtailee ystävien ja sukulaisten vauvoille, tulee ihan harmitus ettei näitä muka osannut ommella omien lasten ollessa pikkuruisia! Ja mikä kummallisinta, kuopuskin on vasta puolitoistavuotias... Lähinnä se kaavoihin tutustuminen ja kanttauksen opettelu ovat vieneet ihan uusiin ulottuvuuksiin. Taas olen haastanut itseäni ja ompelupöydällä odottaa vaate, jossa on nappihalkio. Huhhuh!

Onnea vielä rakkaan siskon rakkaaseen perheeseen! <3

Ristiäislahjaksi tilkkuviltti ja rapistelulelu

Saimme kunnian osallistua isännän suvun uusimman tulokkaan ristiäisiin pari viikkoa sitten. Kyselin lahjatoiveita kerrankin hyvissä ajoin ja sain pienen tytön äidiltä vastaukseksi:

"Joku peitto, tai semmonen viltti. Vaikka tilkuista tehty!"

Okei, kiva! Minkä väristä vilttiä tyttö toivoisi lahjaksi?

"Joku semmonen värikäs!"

No olisko jotain värimaailmaa? Toivesävyjä?

"Ei oo. Kaikki maailman värit on ihanii!"

Kiva, kiitos tästä.

Siinä sitten yksin ja yhdessä pohdiskeltiin, että millainen peitto olisi kätevä. Sellainen pehmeä ja lämmin lattiallaköllöttelyviltti? Pieni ja ohut käsilaukkuun pakattava viltti? Vähän isompi kaikkeenkäyvä viltti?

Lopputulos muistuttaa eniten viimeistä vaihtoehtoa. Viltti on isohko ja kaksinkertaisen trikoon paksuinen. Mallasin väliin jo vanulevyä, mutta viltistä olisi tullut muhkea täkki. Eikä sitä todellakaan olisi pakattu käsveskaan. Viltin kaikki tilkut löytyivät omista kangasvarastoista, mutta "kehyksien" ja takakankaan metsästykseen lähdin Eurokankaaseen. Keltainen pilkkutrikoo oli minusta kangaskaupan trikoovalikoimasta melkein ainoa päivänsankarin perheen näköinen kangas ja sopii minusta mainiosti tilkkujen kaveriksi. Tilkut ovat muistaakseni kooltaan noin 11x11cm ja lopullinen viltti noin 80x100cm.

Tilkkupeiton kaverina annoimme vauvalle lahjaksi ihanan rapistelulelun. Ostin lelun Roosa nauha -huutokaupasta, jonka Facebookissa aktiivisesti toimiva ompeluryhmä nimeltä Saumanvara järjesti pari viikkoa sitten. Lelu on siis kotimaisena käsityönä tehty ja uniikki kappale. Alla kuvat lelun molemmilta puolilta ja kuvat pöllitty huutokaupparyhmästä.

Ps. Saumanvaran sydämestä - Roosa nauha -huutokauppa tuotti rintasyöpätutkimukseen noin 16 000 euroa!!! Huutokaupattavana oli yli 600 kohdetta. Itse huusin poikaselle trikoopaidan, kaksi huurtumisen estopussia autoon, virkatun tiskirätin sekä tämän rapisevan hypistelylelun. Minun ompelemani peplum-mekko ostettiin 25 eurolla, fillarihuppari samoin 25 eurolla sekä vauvan body-housu-setti 17 eurolla. Hieno saavutus!

Mekot nukelle

Naapuritalon tyttö täytti tänään viisi vuotta. Emme saaneet kutsua varsinaisille syntymäpäiville, mutta rääppiäispöydässä olimme kahteen otteeseen. Ensin eilen sukulaisjuhlien jälkeen ja tänään kaverisynttäreiden jälkeen. Ompelin tytölle lahjaksi kaksi nukenmekkoa. Sain lainaan yhden nukenmekon, jonka malli käy monelle päivänsankarin nukelle.

Kaivelin tilkkulaatikkoa ja kaksi erisävyistä trikoomekkoa valmistui. Mekot ovat aika pikapikaa illanpäälle ommeltuja. Todella mukavia ja joutuisia olivat ommella. Ei vetoketjuja, ei huolitteluja, ei kaksoisommelta. Helmojen reunatkin jätin ihan raaoiksi. Rypytyksien kohdella hyppäsin sentään ompelukoneen ääreen. Toki ne kohdistukset helmojen ompelussa olisi voinut tehdä... Hihat olisivat voineet olla pidemmät, mutta en tajunnut ottaa huomioon nuken "kangasvartaloa". Lahjansaaja kiitti kauniisti ja nukkekin näyttää olevan iloinen.

 

Pikkukokin patalaput

Esikoinen seuraa mielellään, kun laitan ruokaa. Hän raahaa tuolin hellan viereen, kiipeää siihen ja tarkkailee mitä teen. Apuakin olisi kovasti saatavilla, mutta toistaiseksi sipulin pilkkomiset ja kiehuvan liemen hämmentämisen olen pitänyt omana tehtävänäni. Hän on kyllä saanut lisätä aineksia ruokiin ja noutaa vaikka oikean kannen kattilaan. Pieni apukokki on kyllä ollut apuna leivonnassa ja keittelee isänsä kanssa päivittäin kahvit!

Hän leikkii mielellään myös kokkileikkejä. Hän pilkkoo puisia leikkikasviksia ja -hedelmiä ja keittelee niillä ruokia. Hellan ja uunin virkaa on toimittanut kyljelleen käännetty lelukoppa. Monesti hän huomauttaa ottaessaan "uunista" kattilaa, että ei saa koskea kattilaan, se on kuuma!

Siitä se idea sitten lähti. Pienen kokin omat patalaput! Kankaat ovat muista projekteista jääneitä puuvillajämätilkkuja ja värikkäät kuviovinonauhat ovat Eurokankaan herkkutiskiltä löydettyjä. Välissä on levyvanua.

Tää veitsi on tosi tevärä. Pitää leikata tässä.

Ikuisuusprojekti: puhelinpöydän entisöinti

Muutettuani lähes kahdeksan vuotta sitten Oulusta takaisin Helsinkiin sain uuteen yksiööni vanhan matalan puhelinpöydän. Tai pieneksi senkiksikin sitä voisi kutsua? Pöytä on ollut vanhempieni kotona ja peräisin se on äitini isän kotoa. Sen tarkkaa ikää tai valmistusvuotta on vaikea sanoa, mutta sata vuotta tuskin on kovin kaukana totuudesta.

Uudessa Lauttasaaren asunnossani sain hienon idean alkaa entisöidä vanhaa puhelinpöytää. Valkoinen maali oli lohkeillut ja jostain kohin se irtosi houkuttelevasti ihan kynnellä. Kaivoin esiin mattoveitsen ja työnsin sen terän maalin alle. Kuinka hauskasti se lohkeillen irtosi kämpän lattialle!

Mutta sitten koitti hetki, kun vanha maali ei enää kivasti ja helposti irronnutkaan ja projeti jäi niille sijoilleen (kuvat yllä). Samoihin aikoihin olin tavannut isännän ja ensimmäisenä jouluna sain häneltä lahjaksi (muun muassa) hiomakoneen! Kaunis ajatus projektini loppuunviemisestä sai kuitenkin odottaa vielä seitsemän vuotta! Se vaati yhteenmuuttamisen kerrostaloon ja myöhemmin vielä omakotitaloon, autotallilliseen omakotitaloon.

Inspiraatio projektin loppuunsaattamiseen seitsemän vuoden jälkeen sen aloittamisesta lähti siitä, kun tytär alkoi kiinnostua huoneessaan olevasta nukkekodista. Se on ollut korkean lipaston päällä ja hän on alkanut raahata vessan jakkaraa yltääkseen leikkimään nukkekodilla. Lupasin hänelle uuden ja matalamman pöydän, jotta leikkiminen olisi helpompaa. Kyseinen nukkekoti on äitini lapsuudesta ja hänen Olof-isänsä tekemä. Sama nukkekoti oli kuutisenkymmentä vuotta sitten saman puhelinpöydän päällä!

Entisöintiprojektin loppuunsaattaminen vaati myös sen, että isäntä kantoi puhelinpöydän kellarista autotallin puolelle ison pahvin päälle, asetti esille kaksi toimintakuntoista hiomakonetta, toinen pölynimuriin liitettynä. Esillä oli myös hiomapapereita eri karheuksilla, terävä tapetinpoistolasta, hengityssuojain sekä kuulosuojaimet. Emäntä on hyvä vaan ja käy hommiin!

Koska projekti oli minulle laatuaan ensimmäinen, piti kaikki aloittaa mm. hiomakoneen käytön itsenäisestä opettelusta. Enimmäkseen maali lähti sillä tapetinpoistolastalla. Hioa jurrutin molemmilla koneilla (ei vieläkään käynyt selväksi mitä eroa niillä on), mutta niilläkään en saanut irrotettua vanhaa maalia joka kolosta. Jos ei lähde, saa olla! Alla kuva hiotusta ja uutta maalia vailla olevasta versiosta.

Hain ihan itse rautakaupasta maalia: valkoinen kiiltävä Helmi-kalustemaali. Maalasin sitä telalla ja pensselillä kahteen kertaan, maalausväli oli noin vuorokausi. Puhelinpöydän kaappi oli sisältä puunvärinen, mutta innostuksissani halusin maalata myös sen. Laatikon sisuksen puolestaan jätin entiseen kuntoonsa... Takalevy oli alkuperäisessä kunnossaan tummaa vaneria ja myös sen maalasin.

Toki viimeistelykin vaati jotain epämiellyttävää ja ylitsepääsemätöntä, että (melkein) valmis pöytä jäi autotalliin moneksi päiväksi. Puhelinpöydän ovi ei mennyt enää kiinni! Saranat olivat ajan saatossa hieman löystyneet ja maaliakin taisi ovenraossa olla paksulti. Kaiken lisäksi olin maalannut saranoiden ruuvien päältä. Minun olisi pitänyt isännän autotallista löytää jotain jolla olisin keplotellut ruuvit ruuvattavaan kuntoon sekä mahdollisesti taas hioa tietystä kohdasta ja taas maalata vähän. Ääähh, liian vaikeaa...

Mutta eräänä iltana tultuani jostain kotiin puhelinpöytä oli kannettu sisälle eteiseen. Sen ovi oli nätisti kiinni ja avattavissa! Isäntä oli taikonut sen käyttökuntoon! Tyttären nukkekoti siirrettiin arvoiselleen paikalle paremman leikkietäisyyden päähän.

Olofille terveisiä pilvenreunalle!

 

Nuken makuupussi

Tyttären alettua leikkimään ja hoivaamaan Marjatta-nukkeaan on nukke päässyt/joutunut myös mukaan ulkoleikkeihin ja autoreissuille. Toisinaan tyttö vaatii myös Maijan päiväunille mukaan. Mutta voi Marjattaa, hänhän paleltuu ulkona! Olemme välillä laittaneet Marjatan myssyn sisään makuupussin korvikkeena. Tänäänkin tyttö halusi ottaa nukkensa ulos, mutta vaati samalla pussi, pussi, joten Marjatta istui pulkassa tytön myssyn sisällä.

 

Mummolassa on minun vanha Viivi-nukkeni, jolla on oma makuupussi. Tyttö leikkii sielläkin nukkejen kanssa, työntelee pikkurattaissa makuupussissaan olevaa Viiviä. Pitihän sitä Marjatallekin saada oma makuupussi kylmille keleille!

 

Pingalen kangassenkistä löytyy vaikka mitä kangasta, materiaalia ja tarviketta, joten yksi toppamakuupussi vetoketjuineen syntyi päiväunien aikana. Makuupussin ulkokankaana oleva luomupuuvilla on tilattu Käpyseltä ja on nimeltään Critter Camp. Vuorina on paksuhkoa vanulevyä ja sisäkankaana yksiväristä puuvillakangasta.