Pingale osallistuu: Roosa nauha -huutokauppa (2/2)

Huomenna se on! Ompeluryhmä Saumanvaran Roosa nauha -huutokauppa! Olettehan jo selailleet ihanuudet läpi? Käsintehtyjä tuotteita ladataan ryhmän kansioihin tänään iltakymmeneen saakka, joten vielä tulee varmasti lisää huudettavaa ja ihasteltavaa. Eli huomenna aamu-kymmenestä ilta-kymmeneen on aikaa huutaa itselleen kotimaista käsityötä. Huomatkaa, että tuotteet on kätevästi jaoteltu kansioihin. Ja kansiothan löytyvät ryhmässä paikasta Kuvat ja sieltä kohdasta Albumit.

Itselläni oli isännän vapaapäivän myötä mukavasti aikaa ommella vielä yksi huutokohde. Ensimmäisiä huutokauppaan tulevia vaatteita miettiessäni päätin, että en uskalla ommella mitään sellaista vaatetta missä olisi kanttauksia, neppareita, tukikangasta tai mitään litistettäviä saumoja. Mutta tadaa, tässäpä niitä on, ihan jokaista! Minulla kun ei ole sellaisia hienoja apuvälineitä kuten peitetikkikone tai kantinkääntäjä, joten ompelujälki ei ole niin tehdasmaista tai ammattimaista. Ompelukoneen kaksoisneulalla siis huristellaan kantit ja nepparit kiinnitetään vasaralla.

Ompelin Warmly Wrapped -kaavoilla pienen kietaisubodyn koossa 56 (Ottobre 6/13) sekä saman lehden samankokoiset Giant Triangle -housut. Vaaleanpunaisten velourhousujen vyötärölle ompelin kuminauhakujan sijaan resorin. Toivottavasti joku ihana pieni vauva saa suloisen setin!

 

Vauvan pehmeä jumpsuit

Hypistelin tällä kertaa vanhoja kankaita ja fiilistelin niitä ideoita etsien. Käteeni sattui vanha vihreä velourihanuus, jonka alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Mutta mitä siitä tekisin? Eerolle jumpsuit eli hupullinen haalari! Harmikseni vihreää kangasta ei ollut tarpeeksi, joten aloitin kaverikankaan etsimisen. Velourpino on aika pieni ja kirjava, joten projekti meinasi tyssätä alkuunsa. Mutta mitä mitä, uusien kankaiden pinossa (kotoisasti edelleen lattialla) oli täydellisen värinen ruskea velourkangas! Olin klikannut sen heräteostoksena ostoskoriin Metsolan outlet-osastolta.

Laittaisinko vuorin, kyllä! Vuorikankaaksi päätyi ohut vaaleanvihreävalkoraidallinen trikoo, jonka alkuperä on myöskin hämärän peitossa. Sitäkin oli melko vähän, joten kikkailin haalarin molemmat etukappaleet kahdesta osasta. Raitakankaan loputtua hihojen vuoriksi päätyi sitten yksivärinen vihreä trikoo. Aikamoinen palapeli siis! Vetoketjurasiasta löytyi täydellinen vetoketju: upean keltainen ja passelin pituinen!

Jälleen kerran panostin kaavoihin, mutta toki muokattuina... Kaava on Ottobre 1/15 -lehdestä, 8. Tree Frog -haalari, koko 74. Ohjeessa haalari suljettaisiin neppareilla, mutta valitsin tosiaan vetoketjun ja lisäsin hihansuihin ja lahkeisiin resorit.

Päästessäni Facebookin Saumanvara-ryhmään sain ompeluksiini ihan uutta pontta. Siellä saan tollona myös kysellä apua hurrrjan paljon taitavammilta ja osaavammilta ompelijoilta ja niin sain tähänkin työhön. Pohdiskellessani ryhmässä ääneen kappaleiden ompelujärjestystä sain avukseni mainion linkin, jossa oli huiput ohjeet vuorillisen ja vetoketjullisen jumpsuitin ompeluun. (Ohje täällä!)

Pari mokaa kävi matkan varrella. Ensimmäisenä koko työ meinasi kaatua tukikankaaseen. Se olisi tärkeä tekijä vetoketjun alla, jotta kangas ei venyisi vetoketjua ommellessa. Kaivelin skriimiä ja siellä oli tukinauhaa! En tiennyt sellaista omistavani saatika muista ommelleeni. Nauha ajoi saman asian kuin tukikangas. Ohjeessa pyydettiin silittämään tukikangas etukappaleiden etureunoihin ja hitaalla käyvät aivoni silittivät tukinauhan loogisesti etupuolelle eli kankaan oikealle puolelle..! (Väärin.) Annoin mennä vaan, ja kerrankin vetoketjun ompeleminen venyvään kankaaseen ei aiheuttaut kirosanoja! Onneksi ylimääräisen ja näkyvän tukinauhan pystyi vain rapsuttamaan kankaasta pois. Kerran jouduin kaivamaan esille ratkojan, kun ompelin liian läheltä vetoketjua...

Kaikenkaikkiaan näin monimutkaisen haalarin ompelu oli todella ihanaa ja palkistevaa! Varsinkin hyvien ja yksinkertaisten ohjeiden kanssa, joita kerrankin maltoin lukea (saatoin skipata pari kohtaa, joita en tajunnut, haha). Erityisen ylpeä olen omasta kekseliäisyydestäni, kun lisäsin ohjeiden ulkopuolelta pienen kangaslipareen vetoketjun yläpäähän suojaamaan kaulaa tai leukaa vetoketjun hiertämiseltä.

Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen ja niin oli jumpsuitin sisällä oleva kaverikin!

Ps. Aiemmat haalariräpellykset täällä ja täällä :)

Pps. Tykkää Pingalesta Facebookissa!

Taaperon uusi huppari

Sormet syyhyäisivät jatkuvasti ompelukoneen ääreen, mutta jotenkin sitä on jatkuvasti kaikkea muuta puuhaa. Suurin kynnys ompeluksiin on kankaiden leikkely. Kankaat pitäisi levittää johonkin puhtaalle alustalle, mutta sitä ennen pitäisi raivata ja putsata ruokapöytä. Jos sitä ei jaksa/jouda tehdä, kankaat pitäisi levittää lattialle. Jotta sen voi tehdä, olisi taaperon parempi olla vaikka päiväunilla. Jos kaavoja ei ole, nekin pitää vielä piirtää. On kotiäidillä mahdottomat ongelmat!

 

Olin muutama viikko sitten yövuorossa ja keksin ottaa mukaan läjän kankaita. Siellä oli monta tuntia aikaa leikellä kankaita puhtailla isoilla pöydillä aivan rauhassa. Kuvittelin ottaneeni mukaan paljon kankaita ja kaavoja, mutta aamulla minulla oli valmiina osaset vain kolmeen vaatteeseen!  (Hetkonen, kuvissa on osaset neljään vaatteeseen...)

 

 

Liilasta trikoosta ompelin legginsit, mutta kuvaa katsoessani muistelen, että myös oliivinvihreästä trikoosta... Ruosteenpuna-lilasta kankaasta valmistuu pian tunika ja tämän postauksen otsikko lupaa kuvia vihreästä hupparista. Hupparin ulkopuoli on vihreää velour-kangasta, jossa seikkailevat puput ja pöllöt. Vuorikankaaksi ompelin keltaista pilvitrikoota. Käytin samoja kaavoja kuin edellisessä hupparissa, mutta tällä kertaa sain lisätä monta senttiä saumanvaroja... Olin täysin unohtanut kuinka haastavaa olikaan ommella vetoketjua venyvään kankaaseen. Velour ja trikoo venyivät vetoketjua ommellessa minkä ehtivät, joten lopputulos oli hieman aaltoileva. Pirteä huppari pirteälle Inkalle!

 

Värikkäitä vauvanpöksyjä

Lapsi ilmeisesti kasvaa, koska vaatteita on taas alkanut käydä pieneksi. Varsinkin monet housut, jotka ovat joskus olleet isoja. Neuvolassa ollaan hieman huolissaan, että tytär on muka liian lyhyt ja siro, mutta minä en osaa olla yhtään huolissani. Saimme jopa ylimääräisen neuvolakäynnin seitsenkuisena kasvun seurantaa varten. Tyttäremme on tyytyväinen lapsi ja kasvaa sitten kun joutaa! Eilen ompelin kahdet housut ja pari viikkoa sitten haalarin.

 

Vihreiden housujen velourkangas on Myllymuksujen valikoimista, nimeltään Kaverit. Kangas on sama kuin syksyisessä haalarissa. Violettien housujen joustofrotee on tilattu netistä aikaa sitten, mutta ei mitään muistikuvaa mistä firmasta. Haalarin siilikangas on Metsolasta. Resoreita olen haalinut aikojen saatossa melko paljon, joten niidenkään alkuperästä ei ole hajua.

 

Piirsin housuihin kaavat kaverin lapsen Me&i-housuja apuna käyttäen. Housuissa ei ole lainkaan sivusaumoja, joten se toi lisähaastetta piirtämiseen. Sivusaumattomuus myös kiehtoi! Housujen takaosa on selvästi korkeammalla kuin etuosa, joten ne istuvat hyvin pikku vaippapöksylle.

 



 

 

 

Haalarin punaiset napit löytyivät mummon antamasta valtavasta nappivalikoimasta.

 

 

Puolitoista viikkoa sitten juhlittiin kaveritaaperon yksivuotissynttäreitä. Ompelin Jooalle lahjaksi froteisen haalarin. Tein sen mittojen mukaan, mutta jostain syystä lahkeista tuli hassut töpöt. Vielä en ole nähnyt vaatetta lahjansaajan yllä, mutta toivottavasti on päässyt käyttöön!

 

 

 

Vihreät eläinpotkupuvut

Viimeksi kitisin aikaansaamattomuudestani ja ompelemattomuudestani. Nyt asia on korjattu ja neidillä on lisää vaatetta kahden potkupuvun verran. Olen jotenkin innostunut potkupukujen pitämisestä ja tekemisestä. Nyt hoksasin taas uuden kikan, miten sivusaumat eivät jääkään näkyviin. Tämä jos mikä saa välillä niin höttöisen pään vähän skarpimmaksi. Talossamme on aika ajoin melko viileää, joten potkupuku lämmittää jalkojen lisäksi myös rintaa ja selkää. Ja nyt niitä epäkäytännöllisiä (mutta niin söpöjä!) huppareitakin on tullut puettua tytölle. Lapsi on huomaamattani mennyt kasvamaan pituutta ja tein potkupuvut samoilla 62cm-kaavoilla, joilla olen tehnyt aikaisemmin ja vielä aikaisemmin. Kankaita leikellesäni kuvittelin laittaneeni vähän kasvunvaraa, mutta tosiaan laitoin vain vähän. Puvut ovat tällä hetkellä just sopivia, mutta tuskin enää parin viikon päästä..

 

Ihana bambikangas on Nosh Organicsin luomukangasta, PaaPii Designin suunnittelema kuosi.
Trikookangaspala ostettu Piilo-kirppikseltä.



Ihana velourkangas tilattu Metsolasta.

 



 

Ompeluksia lahjoiksi

Lupasin palata ompelemiini joululahjoihin myöhemmin ja tässä pieni esittely. Pukinkonttiin päätyi settejä, joihon kuului kaksi keittiöpyyhettä, roskapussipussi sekä leivinliina(/pöytäliina). Pussipussi on siis pitkä putki, jonka molemmissa suissa on kuminauhakiristys. Tyhjän muovipussin saa laitettua ylhäältä sisään ja otettua alhaalta ulos. Näin pussit myös kiertävät. Samalla tyylillä voi tehdä säilytyspussin myös pumpulille, jos muovinen pussi ei sovi kylpyhuoneen sisustukseen.



 

Neliöompeleen alla on tarranauhaa.

 

 

 

Tyttären kaksivuotiaalle serkkupojalle ompelin velourisen haalarin. Sain mitat puhelimitse ja kaavan piirsin aikalailla vapaalla kädellä. Haalari taisi muuten olla sopiva, mutta olkaimet tulivat liian kauas toisistaan eli henkselit roikkuvat käsivarsilla. Sisko lupasi fiksata asian muutamalla tikillä, vaikka Pingalen tuotteissa on ikuinen fiksaustakuu!

 

Ensimmäinen joulu

Takana on ensimmäinen joulu kolmihenkisenä perheenä. Saimme viettää oikeastaan kaksi joulua samana päivänä. Ensimmäinen joulu sujui mukavasti mummolassa eli minun vanhempieni luona. Olimme leiponeet sunnuntaina siskontytön kanssa karjalanpiirakoita riisipuurolounaalle. Kokeilin karjalanpiirankoiden tekoa muutama vuosi sitten silkasta kokeilunhalusta ja nyt siitä on jo kehkeytynut perinne. Muutamina vuosina olen hyödyntänyt niiden väkertämiseen jopa työaikaa, jos olen ollut yövuorossa sopivasti ennen joulua. Riisipuuron jälkeen porukan pienimmät, tyttäremme ja kaksivuotias serkkupoika menivät päiväunille ja me muut odotimme malttamattomina tyyneinä lahjoja. Jossain vaiheessa niitä paketteja sitten alkoi ilmestyä kuusen alle ja niitä oli paljon!

 

 

 

 

Olimme kyllä olleet todella kilttejä. Saimme muun muassa toivomiamme valkoisia Iittalan Teema -astioita: syviä ja matalia lautasia. Aloitin yli kymmenen vuotta sitten keräämään tummansinistä Teemaa, mutta nyt väri ei enää hivele silmää. Saimme myös saunaan metsäntuoksua ja pitkän pellavaisen laudeliinan. Tytär sai ihania leluja, kirjoja ja vaatteita. Leluista mainittakoon mahtava Brion muurahainen, joka kantaa munaa selässään. Muurahaista vedettäessä muna pyörii! Munanpyörintä on vielä tässä vaiheessa aikuisten hupia, koska tyttö hengailee vielä lattianrajassa. Puisen kilpikonnan pyöräjalat on jo maisteltu samoin kuin tutisevan kangaskirahvin turpa. Pukki oli ajatellut myös lapsemme turvallisuutta: hän sai vaunuihin kiinnitettävän valon, jonka saa pysyvästi päälle tai vilkkumaan. Mahdottoman hyvä juttu tänne maaseudulle.

 

Toinen joulu vietettiin heti perään mummilassa eli isännän vanhemmilla. On kyllä kätevää, kun molempien perheet löytyvät samasta kaupungista vartin ajomatkan päästä. Tai siis mehän asumme eri kaupungissa kuin he... Pukki oli löytänyt mummilaankin ja Teema-keräys sai jatkoa valkoisella kulholla. Saimme lahjaksi myös muun muassa Lapsiperheen matkakäsikirjan, jonka vinkeistä on varmasti hyötyä tulevilla reissuillamme.

 

Jouluaattoon mahtui paljon suuria tunteita: iloa ja tyytyväisyyttä miellyttävistä lahjoista, lämpöä ja läheisyyttä perheen kokoontumisesta, naurua hauskoista jutuista, pettymystä ja itkua toivotun lahjan saamattomuudesta, makunystyröiden hyväilyä ja kiireettömyyttä.

 

Tytär jaksoi hyvin joulunviettoa. Hän seurasi tyytyväisenä, kun muut avasivat pakettejaan ja muuten vain nautti ihmisten läsnäolosta ja syleistä. Tein tytölle edellisenä yönä joulumekon punaisesta velourista ja tähtikuosisesta trikoosta.

 

 

 

Tyttäremme kummitäti miehineen tuli meille aattoyöksi. He saivatkin olla ensimmäiset yövieraat tässä talossa. Joulupäivänä aamupalaksi nautittiin uuniriisipuuroa. Isäntä jäi potemaan orastavaa flunssaa ja me muut lähdimme nauttimaan mahtavasta talvisäästä ja  etsimään Bisajärveä hankien takaa. Ulkoilureissun jälkeen vieraat laitettiin kolaamaan piha, nautittiin sienikeittoa ja saunottiin.