Jalkapeite tuplarattaisiin

Sain vajaa vuosi sitten ystävältäni huimaan suklaalevyn hintaan lapsillemme tuplarattaat (Emma Jule Twin). Viime talvena esikoinen pötkötteli tuplarattaissa kantokoppaan pakattuna ja isosiskolla oli lumisateen tai viiman yllättäessä jaloillaan huopa. Harmikseni rattaiden varusteisiin ei kuulunut jalkapeitettä. Nyt kuopuskin on jo niin iso poika, että istua nököttää rattaissa siskonsa lailla. Talven kolkutellessa ovella aloin toden teolla kaivata kyydissä pysyvää ja yhtenäistä jalkapeitettä.

Koska tuplarattaisiin kuuluva virallinen jalkapeite ei ilmaantunut itsekseen ovellemme, tein sellaisen itse! Piipahdus Eurokankaaseen, tikkikankaiden selaus ja valinta, kassalle ja kotiin. Sitten parin kuukauden odotus, että saan peitteen ommeltua!

Koska meidän kulmilla joutuu kulkemaan paljon autotien reunaa eikä meidän hiekkatielläkään ole katuvaloja, oli jalkapeiton näkyvyys ehdottoman tärkeä asia. En sentään lähtenyt edes harkitsemaan neonväristä kangasta, mutta heijastimiin panostin. Jostain syystä talostamme löytyy vino pino heijastinliivejä joka koossa, joten päätin purkaa yhdestä liivistä leveää heijastinnauhaa peitteeseen ommeltavaksi.

Peitteen päällimmäinen kangas on liukasta ja (ehkä vähän liian) kiiltävää, välissä on vanua ja lapsia vasten on fleeceä. Kaikki siis valmiiksi samassa setissä. Pitänee siis pahimmat tuulet ja lumipyryt poissa kintuilta! Malli ja tekotapa on hyvin yksinkertainen. Alla olevassa kuvassa näkyy peitteen muoto ennen ompelua. Huolittelin reunat saumurilla, ompelin parin-kolmen sentin levyisen yhtenäisen kuminauhakujan kaikkiin muihin paitsi yläreunaan. Taitoin yläreunan viitisentoista senttiä nurjalle ja ompelin kiinni. Sitten menin hiukan pylly edellä puuhun ja ratkoin pienet kolot kuminauhalle heti siihen kohtaan, johon yläreuna on taitettu (voiko vaikeammin selittää?). Pujotin kuminauhan pitkään kujaan ja ompelin ratkotut kolot kiinni. Mallasin kuminauhan kireyden peitteen ollessa rattaiden päällä ja lapset kyydissä.

Ompelin peitteen yläkulmiin tarranauhat, joilla saa peiton kiinnitettyä rattaiden runkoon. Tarranauhat asettelin päällekkäin niin, etteivät ne tartu "lepoasennossa" toisiinsa. Alemmaksi siis pehmeä puoli ja sen "selkää" vasten karhea puoli. Näin aseteltuna ne saa kätevästi kiinni runkoputken ympärille.

Ylläolevassa kuvassa näkyvät rattaiden omat heijastimet (kauniissa Suomen talvisäässä) eli jalkapeite tuo näkyvyyttä varmasti enemmän. Rattaissa on pieniä punaisia yksityiskohtia koriste- ja heijastinnauhoissa, jotka eivät ilahduta silmääni. Olen harkinnut niiden värittämistä mustalla tussilla. Onko kellään ajatuksia tai suosituksia minkälaisella tussilla ne kannattaisi peittää?

Jalkapeittoon olen varsin tyytyväinen!

Verhot vaunuihin ja tuplarattaisiin

Lähipiiriin syntyy pian vauva. Halusin muistaa syntyvää pienokaista (muun muassa) vaunuverholla. Kangasvalikoimista löytyi tähän tarkoitukseen passeli kangas, Paapiin Siiri ja Myyry. Värikin oli sopiva, koska pienokaisen sukupuoli selviää vasta vatsasta lumpsahdettuaan. Taisi kuosi ja väri miellyttää myös tulevia vanhempia.

Vaunuverho on "vuoritettu" eli toinen puoli on yksiväristä harmaata trikoota. En uskaltanut ommella trikoita sellaisenaan yhteen vinksahtamisen pelossa, joten silitin kankaiden väliin vielä tukikankaan ryhtiä tuomaan. Joidenkin makuun verhosta saattoi tulla liian tönkkö, mutta toimiva se taatusti on. En tiedä onko vaunuverhojen jämäkkyydessä jotain standardia... Verho on kauttaaltaan kantattu mustalla resorilla.

Meidän oma vaunuverhotilanteemme on vähän toinen. Kahden lapsen perheessämme on käytössä neljät rattaat. Kyllä, neljät. Alkukesästä niitä oli vielä viidet! Ne viidennet olivat parvevaunupommit, jotka lahjoitin verhoiluprojektiksi eteenpäin. Ensimmäiset rattaat ovat Emmaljunga-merkkiset vaunut, toiset ovat kepeät Emma-merkkiset matkarattaat, kolmannet Emmaljungan rattaat ja viimeiset ovat Emma-merkkiset Jule Twin -tuplarattaat.

Vaunut ovat käytössä harvakseltaan, matkarattaita poika käyttää päivittäin päiväunillaan parvekkeella, rattaita käytetään myös päivittäin ja tuplarattaita useasti viikossa. Tuplarattaat otetaan mukaan, jos käveltävää on paljon ja että kolmevuotiaalla tyttärellä olisi päiväunipaikka. Vain ensimmäisiin ja viimeisiin löytyy varsinaiset vaunuverhot! Ensimmäisen verhon esittelin blogissa pari vuotta sitten, mutta kiinnostuneet voivat kaivaa postauksen surkuhupaisasta virityksestä tuolta tägien takaa...

Jotta päiväunet onnistuvat mukavasti, on kuomuun viritettävä vaunuverho kätevä. Kesällä ei paista aurinko silmiin ja talvella ei lumi pyrytä naamaan. Myös kaikki mielenkiintoinen seurattava ja katseltava blokataan tylysti vaunuverholta, jotta uni maistuisi.

Kesän alussa lähdimme matkalle Pärnuun ja edellisenä iltana ennen lähtöä sain aikaiseksi ommella tuplarattaisiin verhot. Kangaskaappiin ei ollut ilmaantunut kaikista mieluisinta kangasta tähän tarjoitukseen, mutta Marimekon vihreä raitakangas ajoi asiansa. Tietenkään talosta ei löytynyt myöskään sirkkarenkaita saatika monitoimirenkaita, joilla verho vaunuun kiinnitetään. Lainasin kolme mustaa rengasta meillä lainassa olleesta vaunuverhosta ja kolme keltaista rengasta lapsen lelusta... Lopputulos oli tässä vaiheessa karmaisevan kirjava. Myöhemmin sain hankittua monitoimirenkaita, joiden sävy tietenkin meni ulkomuistista arvioituna aivan pieleen... Mustat toki toimisivat aina.

Ja niissä parvekematkarattaissa, joissa poika päivittäin päiväunensa nukkuu, ei tietenkään ole virallista vaunuverhoa..! Päälle heitetään iso valkoinen hyttysverkko ja leikkimatto ja tadaa! Uni tulee ilman hienoa verhoakin. Ehkäpä jos niiden matkarattaiden kanssa matkalle lähtisi, ompelisin pikapikaa taas jostain kangaskaapin aarteesta jonkun verhoihanuuden.