Saumuri surraa sadepäivänä

Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolle en ollut suunnitellut mitään menemisiä tai kenenkään tulemisia. Ainoat asiat, jotka kalenterissa lukivat olivat Teetu 60v. ja Hae maitoa. Enolle lähetettiin onnittelukortti kuvien kera maanantaina ja maitoakin muistettiin hakea. Olin ainoastaan suunnitellut lähteväni vaunulenkille, mahdollisesti myös moikkaamaan jokusen kilometrin päässä asuvia uusia tuttavuuksia, jotka tapasimme neuvolassa viime viikolla. Mutta mikä keli! Vettä on satanut ihan koko päivän eikä ole kauheasti tehnyt mieli lähteä maantielle lenkkeilemään. Bisan tilalta haettiin kyllä maitoa, sateessa, mutta ulkoiluhan on vain varustelukysymys! Tytär on nukkunut päiväunia sekä ulkona että sisällä, joten maidonhakureissu teki minulle ihan hyvää.

 

Ensimmäisten (ulko)päiväunien aikana sormet syyhysivät pitkästä aikaa taas saumurin ääreen. Pitkästä aikaa taitaa tällä kertaa tarkoittaa viikkoa tai kahta... Olin bongannut Lähiömutsin blogista aivan huipun pipo-ohjeen, jota oli päästävä kokeilemaan. Huipun ohjeesta teki sen nerokas reunasauma, jota ei opetettu edes saumurikaupassa, jossa kävin saumurikikkakurssinkin! Tai ainakin se on tehokkaasti jäänyt unohduksiin... Ohjeessa reuna taitettiin kerran nurjalle puolelle ja vielä kerran oikealle puolelle ja tadaa! Hieno siisti reuna ilman ompelukonetta ja kaksoisneulaa. (Linkin takaa löytyy hyvät kuvat ja paremmat ohjeet.)

 

Kehitin itse kikkaa vielä sen verran, että ompelin toisen pipon alareunan laakasaumalla. Saumasta tulee nimensä mukaan litteä, eikä täten paksu saumurisauma paina lapsen päätä. Seuraavaksi täytyy opetella kääntelemään reunoja jotenkin toisin, että sauman etu- ja takapuolet tulisivat toisinpäin. En itse asiassa edes tiedä kumpi kuuluu näkyä ja kumpi kuuluu nurjalle... Innostuin reunakikasta niin paljon, että käytin sitä myös legginsien lahkeisiin sekä vyötärösaumaan! Jes, ei enää ompelukoneelta toiselle hyppelyä. Tai no, koneet ovat vierekkäin, mutta joka tapauksessa...

 

Vaaleanpunaisessa pipossa laakasauma.

Tavallinen saumurisauma. Taitaa olla vielä levein ja jykevin simultaanitikki.

Laakasauma ulkopuolelta.

Laakasauma sisäpuolelta.

Kerroin aikaisemmin mummin tuomista Berliinin legginseistä. Niistä on tullut meidän torpassa ihan hitti! Olen ommellut alkuperäisistä Berliinin legginseistä piirretyillä kaavoilla nyt yhteensä kuudet housut! Oranssit valmistuivat tänään ja molemmat vaaleat joskus aikaisemmin. Niiden yksityiskohtia on kuvattu täällä. Oransseihin legginseihin en ommellut minkäänlaista kuminauhaa eikä lahkeisiin tullut rypytystä. Todelliset pikahousut!

 



Housujen vyötärösauma.

 

Tänään sain vihdoin ommeltua myös ystäväni Marin tilaamat ruokalaput. Hänen tyttärensä Vilja alkaa olla soseidenmaisteluiässä ja vaatteiden suojana on kätevää olla jotain. Ruokalappu koostuu trikookankaasta sekä PUL-kankaasta, joka ei päästä nesteitä vauvan paidalle. Lapun mallin kopioin joltain ulkosuomalaiselta nettisivulta, mutta siellä kankaana oli muistaakseni pelkkää epäkäytännöllistä puuvillaa.
 

 

 

 

 

 

 

 

 





Narujen solmimiseen on monta tyyliä, mutta tämä monimutkaisen näköinen
viritelmä on todellisuudessa kätevä ja pitävä!
Hihnat on vain viety vastapuolen käsilenkkien läpi.


 

Yhden version ruokalapusta tein pari kuukautta sitten jostain ulkoilukankaasta, johon muistaakseni liittyi PVC. Olisikohan ollut PVC-laminoitu kangas? Sekin toimi mainiosti, koska ei päästä nestettä läpi. Kankaalle ei suositella konepesua, joten vähän raffimpi käsittely kuin pelkkä hanan alla harjan kanssa huljuttelu on ruokalapuillekin välillä tarpeen... Kyseisestä lapusta ei taida olla kuvaa ja se on jo luovutettu eteenpäin. Samasta kankaasta tein myös monikäyttöisen vaipanvaihtoalusen esimerkiksi hoitolaukussa kannettavaksi sekä säilytyspussin kestovaipoille. Konepesudilemma on näissäkin! Säilytyspussi on kerran pesty ja se menetti heti ryhtinsä ja pinta on jo kummallinen... Eurokankaasta kyseistä PVC-mitä-lie-kangasta löytyi pakkatolkulla ja mitä ihanimmissa kuoseissa! Monet ovat tehneet niistä kuulemma esimerkiksi sadesuojia vaunuihin. Hintakin oli huokea, noin kympin metri.

 

Tämän postauksen kankaat ovat mitkä mistäkin. Voin kyllä kaivella muistini syövereitä, jos jota kuta joku tietty kangas kiinnostaa. Aivan ihana ompelupäivä takana! Sadekaan ei yhtään haitannut. Ja kuten on tapana sanoa, luonto tykkää!

Kuorivaippa imuineen

Tyttäremme alkaa pikkuhiljaa kasvaa ulos vaipoistaan ja ompeluhuoneessa on jo jokusen viikon odottanut PUL-kankaat, tarranauhat, joustokanttinauhat, kuivaliinakankaat ja anopin vanhat pyyhkeet. Luettelo ei sen pidempi ole, kun kestovaippoja alkaa tehtailla. Edelliset itsetehdyt vaipat olivat taskuvaippoja, mutta tällä kertaa kokeilin ommella kuorivaippoja.

 

Ystäväni oli saanut ystävältään kassillisen käytettyjä ImseVimse-vaippakuoria ja -imuja, mutta ei ollut itse innostunut niitä käyttämään. Hän lahjoitti ne minulle ajatuksella vie pois nurkista kuleksimasta ja minähän vein! Kyseiset vaipat ovat olleet käytössä monta kuukautta ja niiden kätevyyden vuoksi ajattelin ommella samanlaisia. Löysin myös samoja ImseVimsejä kirpputorilta sekä sain toiseltakin ystävältä. Nyt kun ilmaantuisi samanlainen kassi isompia versioita...!

 

Kuorivaipoilla ja taskuvaipoilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Niiden kanssa on oppinut "pelaamaan", kun ominaisuudet ovat tutut. Kestovaippamaailman ulkopuolella eläville kerrottakoon, että kuorivaippa koostuu vedenpitävästä "kuoresta", joka tulee uloimmaksi sekä ihoa vasten tulevasta imukankaasta, joka nimensä mukaisesti imaisee nesteet sisäänsä. Kangas ei ole mitään superteknologian tuotetta vaan ihan vaan vaikka froteeta tai flanellia.

 

Taskuvaipassa kuorikankaaseen on ommeltu kuivaliinakangas ja niiden väliin muodostuu tasku, johon imukangas pujotetaan. Taskuvaipan pinta pysyy pidempään kuivana kuivaliinakankaansa ansiosta. Kangas on samaa mitä on urheiluvaatteiden sisäpuolella ja sen tarkoitus on päästää neste läpi, mutta pysyä kuivana ihoa vasten. Taskuvaippa pitää pestä kokonaan, jos tulee iso hätä, mutta kuorivaipassa riittää pelkän imun pesu (ellei ole tullut todella iso hätä). Kuorivaippa tosin tuntuu ihoa vasten kostealta, koska siinä ei (välttämättä) ole kuivana pitävää kangasta.

 

Toivottavasti selvitys ei ollut liian monimutkainen. Ompelemani vaipat ovat hieman sekoitusta molemmista. Niissä on PUL-kankaasta tehty kuori, froteinen imu ja ihoa vasten vielä kuivaliinakangas. Kuvat kertokoot enemmän. Ainakin Suuri Käsityö -lehdestä (2/2010) löytyy kaavat kestovaippoihin. Omat kaavani ovat yhdistelmä em. lehden kaavaa sekä vanhan vaipan mallia.

 

 

Vaippakuoren leikkelyä PUL-kankaasta.

 

PUL-kuori ennen ompelua. Pienet lipareet ovat vuotosuojat.

Joustavan kanttinauhan ompelua vuotosuojan suoraan reunaan.
Venytä ja ompele! Todella kätevää!

Selän kohdalta kanttinauha ommellaan venytettynä.

Ompelin joustavan kanttinauhan koko kuoren ympärille.

Tarranauhaa kuluu epäsuhta määrä. Iso ja pikku pätkä pehmeää puolta sekä kaksi pätkäparia
molempia puolia.

Kuori vailla kiinnitystarranauhoja.

 

Imuosaksi leikkasin anopin vanhasta froteepyyhkeestä kuoren muotoisen ja lähes yhtä ison "pohjan". Sen päälle ompelin suorakaiteen muotoisen lipareen. Toisen lipareen päälle ompelin kuivaliinakangasta (huom. karkeampi/reikäisempi puoli ihoa vasten), jotta vaippa tuntuu ja pysyy kuivempana ihoa vasten.





Reunat huolittelin saumurilla. Kuivaliinalipareen ompelin erikseen ompelukoneen
siksakilla hieman alemmas, ettei reunasta tulisi niin paksu.

 



Kokonaisuuden lopputulos oli lähes kuten pitikin. Vaipan jalka-aukoista tuli hieman liian suuret meidän sulosäärelle, mutta muutaman kilon päästä toimivat paremmin. Toisaalta vuotosuojista olisi voinut tehdä pidemmät, jotta ne olisivat ulottuneet ylemmäs.

 

Tilasin tarvikkeet Kestovaippakauppa.comista. Ompeluhuoneessa odottaa vielä iso pino erivärisiä kuorikankaita, jotka odottavat pääsyään vaipoiksi. Toivottavasti kuvista ja sepustuksista oli apua jollekin vaippoja tehtailevalle! Annan kyllä lisävinkkejä ja -neuvoja, jos on tarvis.

Synttärilahja vauvakaverille

Ystäväni vauva täyttää huomenna yhden vuoden. Tosiaan, vauva. Vastahan se pikkuruinen Sara syntyi! Kävin tapaamassa häntä Kätilöopistolla viime vuoden tammikuussa. Tyttö oli pieni, tyytyväinen, ihana ja suloinen. Tapaamisemme hissiaulassa on jäänyt mieleeni myös siksi, että minulla oli ensimmäinen ultraäänitutkimus samana päivänä. Olin samalla innoissani ja haltoissani saadessani pidellä uutta pientä ihmistä, mutta samalla tuleva tutkimus jännitti. Kohtaamiseen Saran kanssa tiivistyi kaikki se jännitys, into, pelko, odotus ja toivo: onkohan siellä mahassani ketään?

 

No olihan siellä! Oli todella liikuttavaa nähdä tietokoneen ruudulta mahassani majaileva pieni toukka, jolla sykki pikkuruinen sydän. Siitä on nyt (vajaa) vuosi. Saraa ja toukkaa juhlimme tänään!

 

Lahjaksi viehättävälle yksivuotiaalle vein keltaisen kaurishaalarin, vaaleanpunaisen apinaruokalapun sekä pienen Puppe-kirjan. Kangasta leikellessäni hoksasin hauskan yhteensattuman: Sara on horoskoopiltaan kauris! Enhän mä mitään horoskooppeja ulkoa muista, mutta netistä tsekkasin... Samalla tein tyttärelle ruokalapun ja potkupuvun.

 



Synttärisankarin kaurishaalari.

 

 

Inkan vuodenaikapotkupuku.

 

Pienempi ruokalappu meidän tytölle, isompi sankarille.

 

Takakankaana PUL-kangasta.

Nepparikiinnitys. Toiseen ompelin epäonnistuneen tarranauhaviritelmän,
joka ei ansaitse lähikuvaa.

Uudet haalarit tositoimissa päivänsankarin yllä.

 

 

Keltainen kauriskangas ostettu Piilo-kirppikseltä. Vaaleansinipohjainen Vuodenaika-kangas sekä vaaleanpunainen apinakangas on tilattu Royal-tuotteelta. Toisen ruokalapun kangas on nimeltään Nalle kävelyllä, tilattu Metsolasta. PUL-kankaat Myllymuksujen valikoimista.

 

Baby Shower

Ystäväni kyseli keväällä ketkä kutsuisin polttareihini. Olin ihmeissäni, koska mitään häitäkään ei ollut tiedossa. Hän pysyi salaperäisenä ja pyysi minua joka tapauksessa tekemään listan lähimmistä ystävistäni sekä varaamaan erään kesäkuisen lauantain vapaaksi. Aika pian keksin, että kyseessä saattaisivat olla vauvaa odottavalle ystävälle järjestettävät baby shower -kutsut! Suomessa vauvakutsut eivät ole (vielä?) ihan niin yleisiä kuin niiden kotimaassaan Yhdysvalloissa. Baby shower on tainnut kääntyä suomeksi sanaksi vauvakutsut. Vauvakutsut järjestetään ennen kuin vauva on syntynyt (luin jostain, että perinteisesti kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa).

Suomessa perinne on oikeastaan päinvastainen. Täällä perinteenä ovat olleet rotinat, joita läheiset tuovat synnytyksen jälkeen tuoreen äidin kotiin. Rotinat ovat yleensä jotain syötävää, josta tuore äiti saa energiaa eikä hänen tarvitse huolehtia vieraiden kestitsemisestä. Alkujaan karjalainen rotina-perinne on kyllä kätevä! Osa sukulaisistani ja ystävistäni toivatkin herkut mukanaan tullessaan katsomaan vauvaa.

Olen myös kuullut, että vanhan uskomuksen mukaan vauvalle ei saanut antaa lahjoja ennen kuin se oli syntynut, koska se toisi huonoa onnea. Tämä uskomus ei taida olla enää kovin valloillaan.

Olin todella otettu minulle järjestetyistä juhlista! Ihan kaikki kutsulistalla olleet eivät päässeet paikalle, mutta kymmenkunta meitä taisi olla. Juhlat pidettiin ystäväni kotona eli minun ei tarvinnut huolehtia mistään! Ei siivoamisesta, ei tarjoiluista, ei ohjelmanumeroista... Tulin vain paikalle silloin kuin oli käsketty. Tarjolla oli ihania herkkuja, niin suolaisia kuin makeita. Vauva sai lahjaksi paljon ihania vaatteita, leluja sekä lahjakortin lastentarvikeliikkeeseen. Lahjakortti käytettiin vasta viime viikolla ja sillä ostettiin Brion valkoinen pinnasänky.

Vauvakutsuillani kaikki eivät tunteneet toisiaan, joten teimme pienen esittelykierroksen ja kerroimme mistä tunnemme toisemme. Ystäväni jakoi kaikille laput, joihin oli tarkoitus kirjoittaa minulle toivotuksia ja vinkkejä vauva-arkea ajatellen. Tyttären synnyttyä sain ihanat laput luettavaksi ja tippa linssissä niitä olen lukenut. Juhlissa yhdessäolo ja kokoontuminen ystävien kesken oli pääasia ja nautin olostani täysin rinnoin (ja vatsoin!).

Viime sunnuntaina pääsin vieraaksi ystäväni baby showereille. Hänellä on laskettu aika tammikuun alussa. Olimme lähettäneet emännälle ennakkoon omat vauvakuvamme ja juhlakalun tehtävänä oli arvuutella kuka on kuka ja samalla pidettiin esittelykierros. Arvuuttelimme kukin paperille vauvan todellista syntymäpäivää ja -kellonaikaa, painoa ja pituutta sekä kirjoitimme lisäksi mitä mieleen tuli. Tuleva äiti saa laput sitten vauvan synnyttyä. Ystäväni sai lahjaksi muun muassa mahtavan vaippakakun sekä yhteisesti kerätyn lahjakortin. Lahjakorttiin osallistumisen lisäksi halusin antaa tulevalle äidille tissipaketin. Se sisälsi kymmenen paria tissilappuja, tissirasvaa sekä imetystyynyn. Tyyny oli siis oma imetystyynyni, josta oli puhetta heinäkuisessa postauksessa. Lisäksi ompelin syntyvälle vauvalle potkupuvun. Tissilapuista eli liivinsuojuksista olen myös kirjoittanut aikaisemmin.

Potkupuvun velourkangas on tilattu Myllymuksuilta, samoin tissilappujen värikkäät PUL-kankaat.  Osan tilkuista sain ystäväni kestovaippakangasjämistä. Aikaisemmat tissilaput ompelin vain PUL-kankaasta sekä Ikean huovasta, mutta uusissa versioissa on niiden lisäksi myös kuivaliinakangasta. Samaa kangasta käytetään myös kestovaipoissa ja se tulee ihoa vasten. Tissirasva on Ainun PureLan-voidetta, jota itse hölvään nänneihin edelleen joka päivä.

Pahoitteluni hämäristä kuvista. (Kuvat otettu kengät jalassa juuri ennen baby showereille lähtöä...)

Kestäviä vaippoja

Ei, ei vieläkään. Vauva taitaa odottaa häätöä viimeiseen asti. Maanantaina onkin ohjelmassa yliaikaiskontrolli, jos viikonlopun aikana(kaan) ei mitään tapahdu. Vauvan liikkeitä on seurattu, mutta onneksi ei ole tarvinnut laskea. Mahdottoman hyvältä tuntuu joka kerta, kun vauva liikkuu, potkii ja moukaroi. Mieltä helpottaa.

Tässä joutessa on taas ollut aikaa ommella. Vihdoin sain hankittua kaikki uupuneet tarvikkeet ja kankaat kestovaippoja varten. Olin unohtanut tilata vaippoihin kuivaliinakangasta, mutta onneksi sitä löytyi Eurokankaasta. Toistamiseen piti kangaskaupassa piipahtaa, koska olin asiaanperehtymättömänä ostanut liian vähän tarranauhan pehmeää puolta. Ei valmiita vaippoja tutkiessa tullut mieleen, että toista puolta tosiaan tarvitaan huomattavasti enemmän. Samalla ratkesi mietintä siitä, että miksi tarranauhan puolia myydään erikseen!

Aiemmin taisin jo kirjoittaa, että vaippojen imuiksi pengoin äidin liinavaatekaapista joutavia vanhoja froteepyyhkeitä. Leikkelin imut kahteen eri kokoon, jotta vaipan imua voi tilanteen mukaan säädellä. Peppua vasten tulevalle puolelle ompelin kuivaliinakangasta sekä yhteen kokeeksi sitä Ikean viltin fleeceä. Myllymuksuilta tilaamastani vaippapalakankaasta riitti kangasta vielä moneen liivinsuojuspariin, samoin kuin muista PUL-kankaan pikkutilkuista.

Nyt puuttuu enää vaippojen kantaja! Näytelmän päätähti. Edi-koira sai toimia mallina.