Kiitoslahja äidilleni

Perheemme on siinä mielessä hyvin onnellisessa asemassa, että lähellämme on virkeät ja nuorekkaat isovanhemmat. Minun ja mieheni vanhemmat mahdollistavat sen, että pystyn tekemään keikkatöitä näin hoitovapaalla ollessani. Rakas äitini on ollut tällä(kin) viikolla kahdesti hoitamassa kullannuppujamme, isänikin kävi lapsia leikittämässä. Miehenkin vanhemmilla lapset olivat koko keskiviikon!

Aina muistamme kiittää isovanhempia hyvästä hoidosta, mutta jotain konkreettista kiitosta olisi kiva välillä antaa. Rahan antaminen olisi mielestäni hyvin karua ja persoonatonta, enkä usko että he sitä edes ottaisivat vastaan. Välillä olen antanut kukkia kiitokseksi, tänään toin mummolle työpäivän jälkeiseltä kauppareissulta tuliaisena lähikaupan omaa vastapaistettua leipää. Mutta törmättyäni nettikangaskaupassa äitini näköiseen kankaaseen päätin ommella hänelle jotain!

Eräänä päivänä mummolassa ollessamme pyysin saada ottaa mittoja äidistäni. Hämillään (ja ehkä vähän innoissaan?) hän suostui tehtävään. Hän arveli saavansa uuden yöpaidan! Yöpaidan sijaan pyysin äitiäni kaivamaan vaatekaapistaan mukavimman ja parhaimman mallisen trikoopuseronsa. Hänellä oli muutama kriteeri mainioon paitaan ja yksi niistä oli tarpeeksi pieni pääntie. Syvään uurretut pääntiet eivät ole meidän mummon juttu.

Äitini tykkää pitää värikkäitä paitoja ja minusta olisi ihanaa ommella hänelle juuri hänen näköisensä pusero. Ottaessani äidistäni mittoja olin jo kankaan hankkinut. Kotona odotti Paapiin vihreä Käki-luomutrikoo. Kankaan kaunis lintu miellytti silmää, kun bongasin kankaan nettikaupasta. Luomulaatuisen kankaan valkovihreä väritys oli minusta ihanan raikas ja keväinen. Valmiissa vaatteessa kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kuten monessa muussakin kankaassa.

Valitsin paidan kaavaksi Ottobre 5/12 -lehden Stormy Bluen. Alkuperäisessä mallissa pääntie oli huomattavasti isompi ja siinä oli rypytys edessä. Muokkasin etukappaletta lainaamalla takakappaletta ja avartamalla sen pääntietä edestä. Kokeilin valmista paitaa päälleni ja totesin hihojen olevan hyvin kapeat. Leikkasin ne kokonaan pois ja ompelin tilalle uudet ja muutaman sentin tilavammat. Kätevää on, kun on äitinsä kanssa samanmallinen lähes samankokoinen!

Äitini oli hyvin tyytyväinen kiitoslahjaansa. Paita oli aivan täydellisen kokoinen, joskin pääntie vaatii (minusta) vielä hieman viilausta. Vajaan kuukauden päästä on hänen syntymäpäivänsä ja yksi uusi kangas saattaa olla jo katsottuna... Varaudu uuteen väriin, äiskä!

Siskoksille Siskoja

Ystäväpariskunta sai pari viikkoa toisen lapsensa. Perheeseen kuului jo yksi ihana prinsessa ja nyt taloon saatiin naisvahvistusta vielä lisää, kun syntyi toinen tyttö. Kävimme treffaamassa tuoretta isosiskoa ja uutta perheenjäsentä viime viikolla. Pingale ommella hurautti viemisiksi vaatekappaleet tuoreille siskoksille.

Kangasvarastoita tutkiessani löysin kahta eri sävyä Leena Rengon suunnittelemaa Siskot-nimistä luomutrikoota. Sehän sopii suunnitelmiin mitä mainioimmin. Tuoreille siskoksille Siskot-kankaasta vaatteet!

Pikkusisko sai valekietaisubodyn (Happy Squirrel, Ottobre 1/12) koossa 56 cm ja isosiskolle ompelin tunikan (Peplum, Ottobre 1/15) koossa 98 cm. Bodyn alempi etukappale on Paapiin Pebbles-luomutrikoota. Talvivauvalle siis sopivasti vähän lämpimämpi body, kun etupuolella on kaksinverroin kangasta. Toivottavasti pääsevät käyttöön hurmaaville siskoksille!

Robotti-jumpsuit

Olen seurannut jokusen vuoden jumpsuit-hullutusta. En ole ihan päässyt sinuiksi sen vaatteen kanssa. Minusta se on todella kummallinen aikuisten päällä ja epäkäytännöllinen lasten päällä. Jotenkin se käytännöllisyys-ajatus liittyy vessassa käymiseen tai vaipanvaihtoon... Koko yläosa pitää riisua pois ja roikottaa vessan (tai vaikka mökillä huussin) lattialla? Lapseltakin riisua hihat ennen kuin saa vaipan pois? Entäs ne pottahommiin opettelevat lapsukaiset...?

Noh, pitäähän minun tässäkin asiassa pyörtää puheeni, edes hitusen. Ompelin poikaselle jumpsuitin ja onhan poika aivan hullun suloinen se päällä! Bongasin keväällä Robokopla-nimisen luomutrikoon Pehemiän nettikaupasta ja näin sen sieluni silmin hauskana jumppiksena pojan päällä. Ompelevalla ystävälläni sattui juuri sopivasti olemaan valmiiksi piirretyt kaavat oikeassa koossa tästä Ottobre 4/12 -lehden Jumpsuitista. Kankaaseen olen kyllä jo kajonnut yhden bodyn ja lippapipon verran, mutta jumpsuitia en ole puoleen vuoteen saanut tehtyä!

Kun vihdoin sain kankaan leikeltyä jumppista varten, tökkäsi projekti taas siihen vetoketjuun. Miksi kankaita on kaapit väärällään (ja lisää voisi aina ostaa, aahh), mutta vetoketjuja on vain se yksi purkillinen ja nekin aina väärän värisiä ja väärän pituisia. Samalla pähkäilin sitä samaa ongelmaa, että onpa sitten hankalaa kyllä tämän kanssa vaippoja vaihtaa...

Satuin vilkaisemaan ohjetta ja siinä puhuttiin vetoketjun mittaamisesta ja vetimien kiinnittämisestä. Metrivetoketjua, tietenkin!! Eli siis metritavarana myytävää piiiiitkää vetoketjua, johon vetimet kiinnitetään itse. Sitä käytin ensimmäistä ja edellistä kertaa tyttären päiväpeittoon vuosi sitten. (Onpa jotenkin kiusallista lukea vanhoja tekstejä...)

Mutta tällä kertaa edessä oli varsinainen älykkyys- sekä voimatesti. Ensin piti pähkäillä, että miten ja missä järjestyksessä ja mistä päin ne vetimet oikein ketjuun kiinnitetään, jotta toinen sulkisi ketjun ylöspäin vedettäessä ja toinen alaspäin vedettäessä.  Sain vetimen aivan sutjakasti ketjuun kiinni, mutta toisin päin se olikin aivan todella vaikeaa saada! En tiedä (enkä oikeastaan hakenut vinkkejäkään) miten se olisi kannattanut kiinnittää, mutta ei kerrota mun hammaslääkärille miten vetimet sain kiinni... Voitte vain kuvitella sitä hiljaisen tuuletuksen määrää illan myöhäisinä tunteina, kun mulla oli käsissä kahteen suuntaan avautuva vetoketju.

Vaippaongelmakin siis ratkesi kuin itsestään!

Ristiäislahjaksi tilkkuviltti ja rapistelulelu

Saimme kunnian osallistua isännän suvun uusimman tulokkaan ristiäisiin pari viikkoa sitten. Kyselin lahjatoiveita kerrankin hyvissä ajoin ja sain pienen tytön äidiltä vastaukseksi:

"Joku peitto, tai semmonen viltti. Vaikka tilkuista tehty!"

Okei, kiva! Minkä väristä vilttiä tyttö toivoisi lahjaksi?

"Joku semmonen värikäs!"

No olisko jotain värimaailmaa? Toivesävyjä?

"Ei oo. Kaikki maailman värit on ihanii!"

Kiva, kiitos tästä.

Siinä sitten yksin ja yhdessä pohdiskeltiin, että millainen peitto olisi kätevä. Sellainen pehmeä ja lämmin lattiallaköllöttelyviltti? Pieni ja ohut käsilaukkuun pakattava viltti? Vähän isompi kaikkeenkäyvä viltti?

Lopputulos muistuttaa eniten viimeistä vaihtoehtoa. Viltti on isohko ja kaksinkertaisen trikoon paksuinen. Mallasin väliin jo vanulevyä, mutta viltistä olisi tullut muhkea täkki. Eikä sitä todellakaan olisi pakattu käsveskaan. Viltin kaikki tilkut löytyivät omista kangasvarastoista, mutta "kehyksien" ja takakankaan metsästykseen lähdin Eurokankaaseen. Keltainen pilkkutrikoo oli minusta kangaskaupan trikoovalikoimasta melkein ainoa päivänsankarin perheen näköinen kangas ja sopii minusta mainiosti tilkkujen kaveriksi. Tilkut ovat muistaakseni kooltaan noin 11x11cm ja lopullinen viltti noin 80x100cm.

Tilkkupeiton kaverina annoimme vauvalle lahjaksi ihanan rapistelulelun. Ostin lelun Roosa nauha -huutokaupasta, jonka Facebookissa aktiivisesti toimiva ompeluryhmä nimeltä Saumanvara järjesti pari viikkoa sitten. Lelu on siis kotimaisena käsityönä tehty ja uniikki kappale. Alla kuvat lelun molemmilta puolilta ja kuvat pöllitty huutokaupparyhmästä.

Ps. Saumanvaran sydämestä - Roosa nauha -huutokauppa tuotti rintasyöpätutkimukseen noin 16 000 euroa!!! Huutokaupattavana oli yli 600 kohdetta. Itse huusin poikaselle trikoopaidan, kaksi huurtumisen estopussia autoon, virkatun tiskirätin sekä tämän rapisevan hypistelylelun. Minun ompelemani peplum-mekko ostettiin 25 eurolla, fillarihuppari samoin 25 eurolla sekä vauvan body-housu-setti 17 eurolla. Hieno saavutus!

Pingale osallistuu: Roosa nauha -huutokauppa (2/2)

Huomenna se on! Ompeluryhmä Saumanvaran Roosa nauha -huutokauppa! Olettehan jo selailleet ihanuudet läpi? Käsintehtyjä tuotteita ladataan ryhmän kansioihin tänään iltakymmeneen saakka, joten vielä tulee varmasti lisää huudettavaa ja ihasteltavaa. Eli huomenna aamu-kymmenestä ilta-kymmeneen on aikaa huutaa itselleen kotimaista käsityötä. Huomatkaa, että tuotteet on kätevästi jaoteltu kansioihin. Ja kansiothan löytyvät ryhmässä paikasta Kuvat ja sieltä kohdasta Albumit.

Itselläni oli isännän vapaapäivän myötä mukavasti aikaa ommella vielä yksi huutokohde. Ensimmäisiä huutokauppaan tulevia vaatteita miettiessäni päätin, että en uskalla ommella mitään sellaista vaatetta missä olisi kanttauksia, neppareita, tukikangasta tai mitään litistettäviä saumoja. Mutta tadaa, tässäpä niitä on, ihan jokaista! Minulla kun ei ole sellaisia hienoja apuvälineitä kuten peitetikkikone tai kantinkääntäjä, joten ompelujälki ei ole niin tehdasmaista tai ammattimaista. Ompelukoneen kaksoisneulalla siis huristellaan kantit ja nepparit kiinnitetään vasaralla.

Ompelin Warmly Wrapped -kaavoilla pienen kietaisubodyn koossa 56 (Ottobre 6/13) sekä saman lehden samankokoiset Giant Triangle -housut. Vaaleanpunaisten velourhousujen vyötärölle ompelin kuminauhakujan sijaan resorin. Toivottavasti joku ihana pieni vauva saa suloisen setin!

 

Syyskuun viimeiset

Tänään on syyskuun viimeinen päivä, ja kaunis päivä olikin! Huomenna on lokakuu. Eikö lokakuussa odotella jo vettä ja räntää? Ainakin pimeyttä, jos ei muuta. Pimeys täällä meidän kulmilla tuleekin niin raskaana, kun ei ole katuvaloja. Pimeitä iltoja odotellessa katsotaan näitä ihanan valoisia vaatteita! Seuraa siis sekalainen valikoima eri valoissa, tilanteissa ja taustoilla otettuja kuvia.

Tilasin taannoin ensimmäistä kertaa Ruotsista kankaita, Jonic-nimisestä nettikaupasta. Ensimmäistä kertaa myös tein tilauksen kimpassa toisen ompelijattaren kanssa. Kaveri paikallisesta ompeluryhmästä huuteli Facebookissa tilauskaveria ja Jonicin valikoiman selattuani tartuin postikulujenjakotilaisuuteen. Tilaukset klik-klik, muutama päivä odottelua ja treffit (tuntemattoman) kaverin kanssa Tikkurilan asemalle, kätevää!

Tilauksessa oli muun muassa tämä Kanarialinnut-niminen trikookangas. Siitä syntyi tyttärelle Ottobre-lehden (4/15) Curious Rabbits -kaavoilla mekko. Olen tähän asti vältellyt tereiden tekemistä. (Tere on siis tuo liila viiva rinnassa: kankaiden väliin ommeltu ohut resorisuikale.) Joissain ompelemissani vaatteissa sellaiset kuuluisivat olla, mutta olen jättänyt ne ihan kylmästi pois. Tällä kertaa ajattelin niiden sopivan vaatteeseen niin kivasti, että otin haasteen vastaan. Ohjeen mukaan ommellessa hommasta ei tullut yhtään mitään ja omin päin tehdessä tuli ihan vähän jotain... Aivan nätti siitä mekosta tuli, mutta ei mennä katselemaan lähempää. Kangas on minusta niin kaunis ja sopii meidän sinisilmälle.

Samassa Jonicin tilauksessa meille pääsi suloinen Linnea neuloo -niminen luomutrikoo. Olihan se vähän hassua tilata Ruotsin kautta kotimaisen Paapii Designin kangasta... Tämäkin kangas pääsi mekoksi. Kaava on Wood Mouse (Ottobre 6/14) ja huomattavasti miellyttävämpi ommella kuin edellinen. Nämä mekot ovat vähän samanhenkisiä, mutta ylempi mekko koostuu kolmestatoista (!!) osasta ja tämä vain seitsemästä. Tämä Wood Mouse on tyttärellemme ehkä turhan leveä malli, mutta eipä ole menoa haitannut.

Taisi mekko olla vielä viimeistelysilityksestä lämmin, kun se pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön naapurinpojan kolmivuotissynttäreille. Kyseinen päivänsankari harrastaa ja rakastaa jalista, joten olihan minun ommeltava jotain siihen liittyvää. Mutta ensiksi piti metsästää jalkapalloaiheista kangasta! Onnekseni minulla on ompelevia ystäviä, joiden kangaskaapeilla voi hädän tullen vierailla. Löytyi juuri sopiva pala loistavaa jalkapallotrikoota, joten ompelin Noshin kaavalla lippapipon! (Huomatkaa sankarin loistavasti mätsäävät sukat!)

Ja sitten pikkuruisia ompeluksia. Edellisessä postauksessa mainitsin, että lähipiiriin syntyy vauva hetkellä millä hyvänsä. Ja hänhän syntyi juuri sinä kirjoituspäivänä! Kävimme katsomassa yhdeksän päivän ikäistä tyttöä viime viikolla ja pitihän hänelle ommella vielä vähän jotain pientä ja kivaa. Vauvan vanhemmat ovat ihastelleet tätä värikästä joustofroteekangasta pitkään meidän lasten päällä ja onneksi sitä löytyi kangaskaapin kätköistä. (Tietenkin sitä löytyi, juuri tätä hetkeä varten!)

Löysin Jabadabaruu-blogista hyvän ohjeen pikkuruisiin vuoritettuihin tumppuihin ja töppösiin (ja pipoon). Leikkelin siilikankaan oikein harkiten ja suunnitelmallisesti, että varmasti kuvio näkyy kivasti paraatipuolella. Ensimmäisenä valmistuivat tumput, kuinka söpöt! Sitten valmistuivat töppöset. Siiliraukat!! Giljotiini halkaisi päät.

Ja isäntä vielä nauroi, että "Ja sähän vielä kuulut siihen Saumanvara-verkkoon!"

Vaatteita ystävien lapsille ja pari omalle

Välillä huomaan ilokseni kuinka paljon oikein ompelen. Toisinaan tulee parin viikon taukoja, kun koneet pölyyntyvät surullisina, mutta yleensä ottaen koneet hurisuttavat kankaita yhteen viikottain. Kuukauden tauosta ei taida olla edes kokemusta, onneksi!

Tämä postaus on lähinnä kuvakimara vaatteista, joita olen ommellut ystävien lapsille ja omalle pojalle. Osa on lahjoja, osa tilaustöitä. Tilaustöitä pyrin tekemään melko vähän, koska niissä on aina omat haasteensa. Ajankäyttö ja hinnoittelu ovat niistä suurimmat. Lahjoiksi on ihanaa ommella vaatteita, koska niitä ei tarvitse epäonnistuessaan antaa kenellekään ja niihin saa käyttää aikaa miten lystää. Kunhan merkkipäiväksi saa valmiiksi...

Naapurin tytölle päiväkotiasuja.

Peplum-mekko venytetyllä ja rullapäärmeellä ommellulla helmalla.
Kaava Ottobre 1/15, koko 122, digitrikoo ostettu Jyväskylän kangaskaupasta.

Saman Peplum-kaavan yläosalla ommeltu ja yksiosaiseksi muokattu tunika.

Sivuissa taskut.

Ystävän pojalle 2-vuotislahjaksi paita.
Kaava Ottobre 6/12, koko 98, kangas Paapiin Siiri ja Myyry.

Kaksi vaatesettiä lähipiirin uusimmalle tulokkaalle, joka viimeisimmän tiedon mukaan vielä kohdussa viihtyy.

Warmly Wrapped -kietaisubodyn kaava Ottobre 6/13 koko 56.
Giant Triangle -housut samasta lehdestä, vyötärölle ommeltu resori kuminauhan sijaan.

Samat kaavat ja koot, myssyn kaava samasta Ottobre 6/13 -lehdestä.

Omalle poikaselle body Pehemiän Robokopla-luomutrikoosta.
Kaava Kisuliini, Ottobre 6/12, koko 86.

Samalla kaavalla ommeltu body.
Trikookangas nimeltään Poikien jutut.

Ompelutehokkuutta parhaimmillaan

Monesti ommella surautan silloin kun siihen liikenee mukavasti (tai kotitöiden kustannuksella) aikaa. Välillä hämmennyn itsekin, että missä ihmeen välissä minä nämäkin mekot ompelin..? Monesti prosessi menee niin, että tänään piirrän kaavat, huomenna leikkaan kankaat ja jonain päivänä ompelen, vaikka sauman kerrallaan. Ja yhtäkkiä on valmista.

Mutta parasta on se, kun saa oikeasti aikaa ompeluun. Tämän viikon maanantaina isännän vielä ollessa viikon kestävällä äijäinreissulla Lapissa, hurautettiin lasten kanssa vartin ajomatka päiväkylään mummolaan. Minulla oli mukana kaavapaperirulla ja pino Ottobre-lehtiä. (Samalla reissulla piipahdin saman varustuksen kanssa kaverilla kaavanlainauksessa. Miten siellä hautausmaan kulmilla on ompelukset edistyneet..?)

Mummolavisiitin aikana piirsin kaavat omaan mekkoon, lasten huppariin, bodyyn, legginseihin ja takkiin! Tovi siihen meni ja sain alaselkäni järkyttävän kipeäksi ruokapöydän yllä kyyristelystä... Hurautettiin taas keskiviikkona mummolaan ja tällä kertaa mukana oli varusteet kahden yön reissuun. Vain lapsille siis!

Keskiviikon arvokkaan oman ajan törsäsin kangaskaapin siivoamiseen. Pingalen Facebook-sivua seuraavat saivatkin siitä jo maistiaiskuvan. Läväytin koko kaapin sisällön lattialle ja viikkasin kankaat yksitellen takaisin omiin pinoihinsa. Kangaskaapin siivoamista olen suunnitellut vaikka kuinka kauan, mutta aloittaminen on tuntunut niin kovin vastenmieliseltä. Jos on pieni tovi joutoaikaa, siivoanko kaapin vai ompelenko?! Nyt oli pitkä tovi joutoaikaa, joten tein molemmat!

Kaapissa on ollut järjestys myös vasemman kuvan aikaan, kuten huomaatte...! Eli trikoot omalla hyllyllä, joustamattomat omallaan, resorit ylähyllyllä jne. Mutta se säilömistyyli on ollut tunge ja äkkiä ovi kiinni. Repaleisia tilkkuja lahjoitan läheiseen päiväkotiin (jos ottavat vastaan) ja muutama epämääräinen kangas menee myyntiin. Iso kassillinen kestovaippaprojektiin tarkoitettuja kankaita pääsee myös kiertoon. Enää en vaippoja ompele, käytetään mitä on. Löysin myös yhdet kauan säilötyt Nanson vakosamettihousut, mutta niistä lisää ensi kerralla!

Mutta mitä kaikkea ehdinkään ommella muutamana vapaapäivänä? Toki tein kaikkea muutakin kuin istuin ompelukoneen ääressä (sohvalla ja autonratissa istumisen lisäksi..). Eiku en, en oikeastaan muuta tehnytkään. Kaupassa kävin. Ja lounastreffeillä isännän kanssa Itiksen Tallinnanaukion sushibuffassa. Nurmikon leikkaamista ja Palefacen keikalle lähtemistä harkitsin, mutta jätin molemmat väliin.

Yksi ilta ja vähän yötäkin meni kankaiden leikkaamiseen. Seuraavana päivänä pääsin aloittamaan saumurin ja ompelukoneen kanssa kuhertelun. Syntyi seuraavanlainen satsi. (Kummityttö-V silmät kiinni!)

Omalle tytölle huppumekko Siskot-kankaasta.
Kaavan pohjana on OB 1/15 -lehden
Crocodile-huppari, joka on jatkettu mekoksi.

 

 

Tyttärelle Tikrutin-kaavalla (OB 1/13, 86 cm) tehty huppari.
Vähän A-linjaisuutta haettu, pituutta ja taskut lisätty.
Kankaana Paapiin Hippu-luomujoustocollege
ja taskuissa sekä hupussa Paapiin Spotty-luomutrikoota.

 

Samalla Tikrutin-kaavalla ommeltu huppari omalle poikaselle. Lisänä taskut.
Tähtikuosisen joustocollegen ostopaikkaa en muista,
taskuissa ja hupussa on Paapiin Pilkku-luomutrikoota.

Kummityttö-V:lle Pupu Tupuna -tunika!

Paapiin Kaino-luomutrikoosta ommeltu body.
Kaavana OB 6/12 Kisuliini.

Tyttärelle Spotty-luomutrikoosta Ropina-kaavalla (OB 6/12) ommellut legginsit.
Takataskuilla ja vale-etutaskuilla haettu jeggings-fiilistä!

Tässäpä oli setti, jonka sain alusta loppuun asti valmiiksi lasten ollessa mummolassa parin yön verran. Näiden lisäksi sain valmiiksi sen pienen lisäprojektin, joka lähti kangaskaapista löytyneistä vakosamettihousuista... Muutama vaatekappale jäi vaiheeseen, mutta eilen illalla ompelin ja tänään viimeistelin vielä nämä valmiiksi!

Leggings-jegginsit Kvk:n jämäkästä trikoosta.
Väri on vahva lohenpunainen...
Harkitsin tovin kuvan laittamista blogiin.

 

Paapiin Sprinkles-luomutrikoosta tyttärelle legginsit.
Lahkeiden sivuissa kumilankarypytykset.

Pienten kangaspalojen hyödyntämistä tallaisella leikkauksella!
Poikaselle body Kisuliini-kaavalla.

Kisuliini-kaavalla ommeltu body Paapiin luomutrikoosta nimeltä Myyryn herukat. Ihana!!

Oli kyllä niiiiiin palkitsevaa ja tyydyttävää saada näin ihana satsi ommeltua parissa päivässä. Pienet vaatteet hurauttaa nopeasti, mutta se (tylsä) esivalmistelu vie paljon aikaa. Nyt on hakusessa kankaita omaan mekkoon. En vain osaa päättää minkä tyylisistä kankaista pidän tällä hetkellä. Löysin samalla Itis-keikalla Indiskasta omalle vartalolle aivan superkivan mekon ja nyt odotan tuokiota, jolloin pääsen piirtämään siitä kaavat! Nyt pitäisi vielä järjestää räjähtämään päässyt ompelupöytä...