maanantai 26. tammikuuta 2015

Rannetuen alussuoja

Isäni on mestarikeilaaja ja hän pyysi aikoinaan ompelemaan itselleen rannesuojat. Trikoiset suojat puetaan heittokäteen, rannetuen alle. Päällikangas on tavallista trikoota ja ihoa vasten tuleva kangas on kuivaliinakangasta. Samaa siis jota laitetaan kestovaippoihin tai urheiluvaatteisiin pitämään iho kuivana. Isältäni saama oikea rannesuoja, josta mallin otin, oli pehmeää froteeta.

Nyt isäni pyysi ompelemaan samanlaiset rannesuojat seurakeilaajattarelle. Sain päättää kuosit itse ja rannesuojiin päätyi kaksi hyvin erilaista kangasta. Viherkirjavaa kukkakiemuraa sekä liilapinkkiä norsua!






sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Parit puolipotkuhousut poikaselle

Kuopukselle ei ole liiemmin tullut ommeltua vaatteita. Ensinnäkin hän on käyttänyt siskonsa vanhoja vauvanvaatteita ja toiseksi hän on saanut paljon kaverivauvojen vanhoja vaatteita. Jätettäköön mainitsematta, että aikaakin ompeluun on ollut hieman vähemmän kuin pari vuotta sitten.. Kangaskaapissa on kyllä ollut monia poikien kankaita houkuttelemassa jo pitkään.

Mutta nyt! Isännällä alkoi perjantaina kesälomaviikko ja minähän parkkeerasin itseni tänään ompelukoneen ääreen. Hurautin poikaselle kahdet puolipotkuhuosut ihanista kuviotrikoista. Potkareiden malli on matkittu vuoden 2014 äitiyspakkauksessa olevista potkuhousuista. Niissä ei ole etu- eikä takasaumaa, joten kuositkin pääsevät oikeuksiinsa. Kuopus on niin ihanan suloinen pötkylävauva potkarit yllään!


 

 
 



perjantai 23. tammikuuta 2015

Raidallinen pyjama

Puolisen vuotta sitten tyttären uniasu vaihtui pikkuhiljaa haalarimallista pyjamaan. Kahden ikävuoden tienoilla kaksiosainen yöpuku alkoi olla huomattavasti kätevämpi. Muutama pyjama on jo ehtinyt jäädä pieneksi ja jostain yläosa on vielä sopiva, mutta housut ovat muuttuneet sääripituisiksi. Kangaskaapista löytyi mainio trikookangas pyjaman ompeluun. Ihana liila-ruosteenpunainen raitakangas on aikoinaan Marimekon ystävämyynnistä ostettu. 

Yhdestä ihanasta viidakkopyjamasta (Lindex) on housut jääneet lyhyiksi, mutta paita on sopiva. Ompelin paidan kaveriksi uudet housut. Oranssi kangas on ohutta, pehmeää ja melko luirua trikoota.






tiistai 20. tammikuuta 2015

Nelikuinen pikkuveli

Oikeasti pikkuveli on jo neljä kuukautta ja kaksitoista päivää vanha. Kuopuksen pikkuvauva-aika on mennyt huomattavasti nopeammin kuin esikoisen. Muistan kuinka tyttären kanssa kärryteltiin vanhan kodin maisemissa Oulunkylässä päivittäin. Ja kuinka tulimme ja menimme, luuhasimme siellä ja täällä. Esikoinen oli kolmen ja puolen kuukauden ikäinen, kun muutimme tänne Itä-Vantaalle. Ja missä kuopuksen pikkuvauva-aikana on käyty? Ei misssän.

No ollaan me oikeasti käyty ja luuhattu, mutta ei ihan samaan tahtiin. Menoa on toki rajoittanut isosiskon päivärytmi päiväunineen. Pojan päivärytmi on edelleen sama kuin kaksi kuukautta sitten. Pari kuukautta sitten päiväunet saattoivat venähtää jopa kuuteen tuntiin, mutta nyt ne ovat säntilliset kaksi-kolme tuntia per päiväuni. 



Kuulumisia kyselleille olen lähiaikoina vastannut, että päivisin menee oikein hyvin ja öisin huonosti. Öistä mainitsinkin jo vuoden ensimmäisissä kuulumisissa. Välillä poika on herännyt jopa vartin välein narisemaan ja se jos mikä on raskasta (okei ei ole kokemusta mm. koliikista). Kun narina yltyy huudoksi, ovat kirosanat välillä öisin kuuluneet ja fiiliksistä päällimmäisinä ovat olleet ärtymys, turhautuminen ja raivostuminen. Kesken syvän unen herääminen on niin vastenmielistä ja kellon katsominen niin karmeaa, kun huomaa sen madelleen vain vartin. Isännällekin olen monesti sanonut, etten uskalla mennä nukkumaan, koska ihan pian täytyy kuitenkin herätä.

Eikä siinä mitään, jos pojalle kelpaisi heti vaikka tissi vaimentimeksi, mutta kun välillä on kokeiltu kymmenen eri imetysasentoa (molemmilla tisseillä), erilaiset sylissähyssytystahdit ja -asennot, tutti, peittokapaloon kääriminen ja peitto pois ja kun koko rumba aloitetaan alusta niin se ensimmäinen kelpaa sittenkin. Näihin yörähinöihin on varmasti vaikuttanut myös kuukautisteni alkaminen (yhyy, nyt jo?!). Poika maistaa sen maidossa ja tuntee hormooneissa ja missä lie.

Tällaiset yöt ovat onneksi (toistaiseksi?) takanapäin, koska olen alkanut antaa pojalle öisin korviketta ja se jos mikä maistuu oitis! Ja lisäksi hän nukkuu vieressäni. Ehkä se oli myös se mammankaipuu, jota ystäväni ehdotti. Yöt ovat ehkä ihan vähän rauhoittuneet, jos sen nyt tässä uskaltaa mainita.

Jos yöt ovat hulinaa niin päivät ovat ihanan seesteisiä. Kuopus on maailman valloittavin ja tyytyväisin poika. Hän viihtyy hereillä ollessaan lattialla, sitterissä, sylissä, kannossa ja vaunuissa. Toki hän nauttii viihdykkeistä, joita äiti, isä tai isosisko tarjoaa. Hymyjä hän jakelee auliisti, mutta naurua vielä pidätellään. Toisaalta hän on kyllä hymyillyt ääneen, mutta varsinaista kikatusta vielä odotellaan. Vatsalleen kääntyminen on ihan siinä hilkulla! Leluja hän vaihtaa taitavasti kädestä toiseen ja ne löytävät tiensä aina suuhun.

Viikko sitten poika sai ensimmäiset maistiaiset soseita. Ensimmäisenä makuna illallislistalla oli porkkana. Sitä hän nautiskeli mielellään kuutena päivänä, kunnes eilen vaihdoimme maun bataattiin. Sama lusikallinen seilaa edestakaisin, mutta hyvin suu aukeaa aina kun lusikka lähestyy.


Tänään kävimme nelikuisneuvolassa ja -lääkärissä. Painoa pojalla tällä hetkellä on 6460 g ja pituutta 67,5 cm. Painoa on tullut viime kuiseen punnitukseen nähden liian vähän, vain 160 g. Lääkärin mukaan mainio tahti olisi puolisen kiloa kuukaudessa! Saimme siis suositukseksi antaa lisämaitoa sekä kasvattaa pikkuhiljaa soseannoksia.

Väsyneet itkuntirautuksethan siellä neuvolan käytävillä piti vääntää. Vauva ei käsistä nostaessa kannattele tarpeeksi hyvin päätään, ei käänny, ei naura, ei vielä puhukaan. Ja kaiken lisäksi maitoa tulee liian vähän, se on liian laihaa, poika ei malta/jaksa/halua imeä tarpeeksi eikä paino siis nouse. Haikeasti hyvästelin jo koko hiton imetyksen! Ei pojalle enää taatusti tissi maistu, jos pullon makuun pääsee!

Kuten arvaatte, nyt ne neuvolan käytävän itkut tuntuu aika kaukaisilta ja jopa naurettavilta. Ei poika tietenkään vielä päätään nostele, eikä käänny eikä naura eikä juttele. Hän tekee ne sitten kun hänelle sopii. Eikä siis kukaan mitenkään torunut tai arvostellut, hyvänen aika. Kehuja kyllä sai hyvästä kehityksestä! Väsyneenä kaikki vaan tuntuu hippusen vaikeammalta ja raskaammalta... Ja mitä siihen tuplaruokkimiseen tulee, äitinikin osasi jo jatkaa lausettani.

"...mutta toisaalta tämä tarkoittaa enemmän vapautta minulle itselleni..."
"...ja enemmän töitä mummolle!"

Vaikka oikeasti ajattelin kyllä sitä, että pian isäntäkin saa ottaa osuutensa poikansa ruokkimisesta.


Aivan hyvin meillä menee. Vaiheet ovat ohimeneviä ja olen kovin optimistinen öiden suhteen. Kuopushan on vasta nelikuinen vauva. Minulla on maailman ihanin poika!

Pataleipä

Olen aina haaveillut osaavani tehdä leipää. Sellaista ihanan kuohkeaa leipää, jota myydään kauppojen leipäosastoilla paperipusseissa. Leivässä olisi rapea kuori sekä ilmavan pehmeä sisus. En oikeastaan ole edes yrittänyt tehdä oikeaa leipää, mitä nyt sämpylöitä silloin tällöin. Ja sämpylätkin ovat yleensä mallia lehmänläjä.

Pari päivää sitten törmäsin kaverin Facebook-kuvissa leipään. Se näytti rapeakuoriselta ja pehmeältä. Se oli nimetty pataleiväksi. Sitä sitten googlaamaan ja sehän paljastui taannoiseksi keittiövillitykseksi vaikka avokadopastan tapaan. Itseltäni kyseinen leipä oli mennyt aivan ohi (enkä sitä avokadopastaakaan ole vieläkään maistanut, saati valmistanut..). Pataleivän ohje oli mahdottoman helppo ja kaikki ainekset löytyivät kotoa!


Pataleipä

7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
½ tl kuivahiivaa
½ dl auringonkukansiemeniä 
4 dl vettä

 
Lisäksi
rypsiöljyä
 
  • Sekoita kuivat aineet ja sekoita joukkoon oikein lämmin (kuuma?) vesi.
  • Sekoita aineet, mutta älä vaivaa.
  • Peitä astia kelmulla ja anna kohota huoneenlämmössä vähintään 12 tuntia (tee taikina illalla, ja paista aamulla tai päinvastoin).
  • Kumoa löysähkö taikina jauhotetulle pöydälle ja taittele pari kertaa. Vieläkään ei tarvitse vaivata.
  • Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Laita kannellinen 2–3 litran uunipata kylmään uuniin.
  • Kun taikina on kohonnut pöydällä 30 minuuttia, ota kuuma pata uunista ja sipaise sen pohjalle ja reunoille hiukan rypsiöljyä.
  • Nosta taikina tulikuumaan pataan. Pane kansi päälle ja nosta pata uuniin 30 minuutiksi. Ota tämän jälkeen kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.
  • Ota pata leipineen pois uunista, kumoa pöydälle ja nauti herkullisesta leivästä!
 
 


 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Naapurintytön röyhelöhameet

Naapurinrouva etsiskeli alennusmyynneistä hameita neljävuotiaalle tyttärelleen. Mieleisiä ei löytynyt, joten ehdotin hänelle piipahdusta kangaskauppaan ja lupasin ommella tytölle kaksi hametta. Toinen kangas oli vaaleanpunaista ohutta puuvillaa ja toinen ohuehkoa vakosamettia pöllökuosilla. Päätin ommella kaksi erimallista röyhelöhametta.

Pöllöhame koostuu kolmesta pitkästä kangassuikaleesta, jotka on ommeltu yhteen "renkaiksi". Huolittelin jokaisen renkaan ylä- ja alareunan (paitsi kuminauhakujan) saumurin rullapäärmeellä. Rypytin keskimmäisen ja alimmaisen renkaan yläreunat ompelukoneen harvinta tikkausta apuna käyttäen. Rypyttämisen jälkeen nupitin ja ompelin renkaan kiinni ylemmän osan alareunan päälle, jotta rypytetty reuna jää näkyviin. Poistin rypytyslangat. Ompelin hameen yläreunaan kuminauhakujan ja pujotin sinne pari senttiä leveän kuminauhan.



 





Vaaleanpunainen hame on rakennettu "tavallisesta hameosasta" sekä kahdesta pitkästä kangassuikaleesta, jotka rypytettiin niin ikään rimpsuiksi. Ylempi rimpsu on siis lentävämpi rimpsu kuin pöllöhameessa. Tässäkin hameessa on kuja leveälle kuminauhalle. Valitettavasti unohdin ottaa kuvia hameen ompelemattomista osista.

Vaikka hameet ehkä näyttävät monimutkaisilta, sitä ne eivät todellakaan ole. Leikkasin kankaat ihan summassa (minulla oli mitat hameen toivepituudesta sekä vyötärönympärys) ja vähän mallasin yhdestä tyttären perushameesta muotoa. Naapurintyttö oli tyytyväinen ja iloinen uusista hameistaan!




torstai 15. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäiset terveiset

Edellinen blogikirjoitukseni näyttää olevan tasan kuukauden takaa! Bloggaushiljaisuus kulkee käsi kädessä väsymyksen kanssa. Ne harvat hetket, jolloin molemmat lapset nukkuvat samaan aikaan olen itsekin käyttänyt nukkumiseen. 

Isompi nukkuu yönsä edelleen oikein mainiosti. Pienempi sen sijaan on nyt parin kuukauden ajan nukkunut öisin vain vartista pariin tuntiin. Toisinaan hän vain narisee ja toisinaan on täysi rähinä päällä. Mitään johdonmukaisuutta rauhoitttumiseen ei ole. Välillä maistuu maito, välillä riittää syli, välillä tutin laitto suuhun, välillä peittokapalon kiristäminen. Kaikenlaisia kikkakolmosia on nukkumisen kanssa kokeiltu. Pääsääntöisesti poika on nukkunut omassa sängyssään, mutta nyt kainalopaikkaa kokeillaan. Näyttää kelpaavan! Isäntä nukkuu vierashuoneessa ja esikoinen omassa huoneessaan.

Olen kuitenkin hyvin optimistinen kaiken maailman rintaraivareiden, tiheän imun kausien, imemislakkojen ja muiden räyhäämisien suhteen. Ne kuulunevat asiaan ja poika on kuitenkin vain nelikuinen pikkuvauva. Kaudet ja vaiheet vaihtuvat toisiin. Pahemminkin voisi mennä ja rankempaa olla. Onnekseni meillä on uskomattoman ihana tukiverkosto!

Esikoisen vauva-aika oli erilaista kuopuksen eloon ja oloon verrattuna. Vauvat ovat tavoiltaan niin erilaisia, että sen oppimiseen, ymmärtämiseen ja hyväksymiseen on mennyt tovi! Ajattelin kirjoittaa asiasta joku kerta erikseen (jos muistan).




Yövalvomisista huolimatta meille kuuluu aivan hyvää. Jostain syystä en kuitenkaan ole megarättiväsynyt. Ihan peruspikkuvauva-aikaväsynyt vain. Jos keskellä päivää sohvalle pötkähdän, siihen hyvin todennäköisesti myös nukahdan. Lapset nukkuvat päiväunensa yleensä täysin vuorotellen. Poika herää ensimmäisiltä uniltaan, kun tyttö nukahtaa ja poika menee toisille päiväunille, kun tyttö herää... Joskus ehdin vartin makoilla, ennen kuin itkuhälytin kutsuu. Isännän vapaapäivät ovat asia erikseen.

Yksi syy blogihiljaisuuteen on myös se, että läppärini oli kaksi pitkää viikkoa jossain lopputarkastuksessa. Kone ostettiin kaksi vuotta sitten ja settiin kuului joku tarkastus, jonka luvattiin kestävän 3-5 päivää. Kahteen viikkoon venähti. Annoin palautetta!

Joulukin taisi ohi hujahtaa, samoin vuodenvaihde. Joulua vietimme ensimmäistä kertaa omassa kodissa. Oli ihanaa saada omaan kotiin oikean kuusen tuoksua! Jouluaattoma paikalla olivat myös isännän vanhemmat sekä hänen siskonsa miehineen. Pukki ja muorikin löysivät tiensä perille! Joulupäivänä söimme meillä minun vanhempani seuranamme.


Tässä kuukauden aikana olen ehtinyt myös ommella. Saumuri on surruttanut muun muassa mekon, hameita ja yöasuja. Enemmänkin tekisi mieli ommella, mutta kaksi pientä lasta huolehtivat siitä, ettei äiti liiemmin vietä aikaansa (itsekseen) ompeluhuoneessa.

Tänä vuonna aion pitää parempaa huolta fyysisestä kunnostani ja nauttia perhe-elämästä. Suunnittelen myös nukkuvani ainakin yhden kokonaisen yön putkeen!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!