Tytölle lakanoita

Kuinka suuri vaikutus peiton koolla voikaan olla lapsen uneen? Tai lähinnä sängyssä pysymiseen... Tytär on tähän asti (2v 9kk) käyttänyt peittonaan äitiyspakkauksen täkkiä, jonka olen kuvitellut olevan ihan sopiva. Nukkumaan mennessä kummasti ne pienet jalat ja kädet karkaavat asentoa vaihtaessa pois peiton alta ja tuloksena on päättymätön keskustelu tyyliin:

"Äitiiiii, tuu peitteleee..!"

"Mene vain takaisin sänkyyn. Osaat itsekin peitellä."

"En osaa! Äiti tuu."

"Osaat kyllä, äiti tietää."

"En osaa!"

Ja niin edelleen. Tilanne ratkesi joko tiukalla sanalla tai äidin(/isän) nousemisella sohvan pohjalta ja menemällä peittelemään... Myöhemmin tajusin vaihtaa taktiikkaa.

"Äitii, tuu peittelee..!"

"Mene peiton alle odottamaan, äiti tulee ihan kohta."

"Okei."

Ja aamulla nähtiin seuraavan kerran.

----

Mutta niihin otsikon lupaamiin lakanoihin! Tytär sai jo aikoja sitten siskoltani lahjaksi isojen lasten peiton ja tyynyn. Peitto oli kokoa 120 x 150 cm ja tyyny 35 x 50 cm. Minimaalisen googlettamisen jälkeen totesin, että jokaisella vuodevaatteita myyvällä firmalla on oman kokoisensa täkit ja tyynyt. Ja sitä myöden myös pussilakanat ja tyynyliinat. Totesin pääseväni helpommalla tekemällä lakanat itse tyttären uuteen peittoon kuin lähtemällä metsästämään juuri tämän kokoisia.

Ajattelin ompelevani perinteisiä puuvillalakanoita, mutta Marimekon liikkeessä käsiini hakeutui kolmen metrin pala vihreää kukkatrikoota! Trikoolakanat, sellaiset on ommeltava! Kolmen metrin palasta riitti sopivasti pussilakanaksi, mutta tyynyliinan jouduin tekemään palapelityyliin eli keskelle tyynyliinaa tuli poikittain sauma. Tytärtä ei haitannut. Trikoolakanoista tuli aivan ihanan pehmeät ja hiljaiset!

Eurokankaan puuvillavalikoima oli jotenkin masentava ja ankea. Ja kasari-ysäri... Yksi helmi sentään erottui joukosta: Rallatus!

Marimekon vihreä trikoo ja Eurokankaan Rallatus.

Huonon livevalikoiman vuoksi siirryin nettiin etsimään miellyttäviä kankaita. Ja siellähän niitä oli. Kankaat.com-osoitteessa oli kuosia mistä valita! Ostoskoriin päätyi kolme ihanaa kangasta, mutta budjettisyistä pudotin yhden pois. Saksasta asti kotiovelleni saapuivat sirkus ja norsut.

Jotenkin kuvittelin pääseväni myös halvemmalla ompelemalla lapsen söpöt pikkuiset lakanat itse. Pöh! Kolme ja puoli metriä puuvillaa ei kovin halvaksi tule... Mutta olihan tämä kaiken väärti. Ainakin tytär on isosta peitostaan ja uusista lakanoistaan aivan innoissaan! Ensimmäisinä lakanoina uuteen isoon peittoonsa hän valitsi vihreät trikoolakanat. Eikä ole viikkoon hypännyt peittelyn jälkeen sängystään kertaakaan.

 

Petivaatteita vastasyntyneelle

Ystäväni tytär päätti syntyä ihan omia aikojaan, vajaa kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa. Siinä taisi vanhemmilta jäädä jokunen hankinta ja valmistelu tekemättä, kun pieni ihanuus putkahtikin maailmaan. Yksi hankinnoista oli petivaatteet ja toki halusin jeesata pientä perhettä.

Ystäväni oli vielä vauvan ollessa vatsan uumenissa löytänyt Eurokankaan valikoimista mieleistänsä lakanakangasta, mutta tarkempien suunnitelmien puuttuessa jättänyt ostamatta tarvikkeet. Pikkuruisen vauvan synnyttyä ja kankaiden ollessa edelleen rullalla pakoissa hän kertoi minulle kankaiden yksityiskohdat ja lompsin ostoksille.

Pussilakanan toiselle puolelle laitettiin sievää Mollamaija-puuvillakangasta ja toiselle puolelle Viikari-nimistä raitakangasta. Lisäksi hankin aluslakanaksi valkoista puuvillakangasta sekä "kosteusvahinkojen" varalle pehmeää ja ohutta muovitettua froteeta.

Bonuksena ompelin pussilakanakankaista kaksi pehmeää lelua, jotka voi kiinnittää vaikka pinnasängyn reunaan. Molempien sisällä on vanua ja kulkunen. Pötkylässä on lisäksi kuminauha, joten sitä voi rämpsäytellä kulkunen kilisten. Lisäksi ompelin pikkuruiselle tytölle pinkit leggarit.

Ennen lakana-asiassa auttamista olin itse asiassa jo ostanut syntyvälle vauvalle kankaan pussilakanaan. Ystäväpariskunnan sisustusmaun tunteneena päädyin neutraaliin vaihtoehtoon: harmaaseen tähtikankaaseen.

Hyviä ja levollisia unia pikkuiselle! (Ja vanhemmille!)

Herttainen pussilakana

Olen ommellut tyttärellemme muutaman pussilakanan ja saatujakin on kaapissa aimo pino. Tytöllä on siis varmasti tarpeeksi pussilakanoita.  En kuitenkaan voinut vastustaa ihanaa kangasta, josta oli saatava ommella tytölle jotain. Löysin kankaan taannoin Käpyset-nettikaupasta: Critter Camp -nimistä luomupuuvillaa. Saman kankaan jämäpaloista valmistui Marjatta-nuken toppamakuupussi. 

 

Sen verran nihkeilin ja pihistelin kankaan ostamisessa, että ostin sitä vain pussilakanan toiselle puolelle. Olimme isännän kanssa Eurokankaan lakanakangaspöydän ääressä ja hän ehdottomasti vaati pinkkiä (!!) kangasta pussilakanan toiseksi osaksi, vaikka minä olisin ollut enemmän mintunvihreän tai jonkun muun vihersävyisen kankaan kannalla. Pussilakanan taakse päätyi sitten lohenpunainen puuvillakangas.

 

Tytöllä on käytössä äitiyspakkauksen täkki, joten pussilakanan mitat ovat n. 80 x 120 cm. Kangas on mielestäni todella herkullinen ja herttainen. Tytärkin bongaa siitä tuttuja asioita: kettu, pupu, bambi, siili, puu ja ova.

 

 

Petivaatteet nuken kerrossänkyyn

Setäni raivasi taannoin kellarikomeroaan ja perkasi kolmen enemmän ja vähemmän teini-ikäisen lapsen vanhoja leluja. Komeron uumenista löytyi muun muassa nuken valkoinen kerrossänky, jonka serkkuni halusi luovuttaa Inkalle. Kiitos vielä sinne Vantaan toiselle laidalle! Kerrossänkyyn kuului vaaleanpunaiset petivaatteet, mutta ajattelin tuunata ne enemmän oman.. siis Inkan näköisiksi ompelemalla peitteisiin uudet kankaat. Kangas löytyi omista kangasvarastoista, Marimekkoa yllättäen. Kuosin nimi on Poukama.

 

Oulunkylässä asuessamme keittiön kappa oli samasta punasävyisestä kankaasta. Inkalle ompelemani leikkimaton toinen puoli on myös Poukamaa, tosin vihreänä versiona. Peiton pitsin on virkannut Ilmi-mummo monta vuosikymmentä sitten.

 

Vanhat peitteet.

Uudet peitteet.

Kyllä Marjatta-nuken kelpaa nyt nukkua uusissa lakanoissa!

Ps. Voit seurata Pingalen postauksia myös Facebookissa, täältä!

Värikkäät lakanat

Innostuin keväällä ompelemaan syntävälle vauvalle lakanoita. Yksistä olenkin tainnut jo jossain postauksessa mainita, mutta ompelin kahdet lisää. Ensimmäiset olivat Marimekon Patalappu-kankaasta, kahdet muut Eurokankaan valikoimista. Tyynyähän vauva ei käytä, mutta kaikkiin on ommeltu mätsäävä päänalunen. Kaikki lakanat on ommeltu sopimaan äitiyspakkauksen mukana tulleeseen täkkiin. Täkki on tällä hetkellä liian muhkea ja iso rottinkisänkyyn, joten käytämme täkkinä noin 60 vuotta vanhaa vilttiä. Yhdet lakanat ompelin isyyspakkaukseen, jonka kokosin tulevalle isälle. Kokosin isyyspakkaukseen isän näköisiä ja siitä johtuen muka poikamaisia juttuja. Isyyspakkauksesta on kirjoittanut muun muassa Ananas. 

Marimekon Patalappu.

Isyyspakkauksen autolakanat.

Kangasta riitti juuri sopivasti pussilakanan molemmille puolille,
kun pihinä jatkoin kangasta toisella kankaalla tilkkutyyliin.

Kukkakuosia Amy Butlerin tyyliin. (Kiitos mummolle!)

Uuden opettelua

Tässä vaiheessa elämää on mukavaa oppia ja opetella uusia asioita. Suurin elämänmuutos tulee olemaan lähiviikkojen aikana syntyvä esikoisemme, johon tutustumista ollaan odoteltu jo pitkään. Uuden ihmisen kanssa toimimista on varmasti jännittävää opetella. Samaan syssyyn ajattelin perustaa blogin, johon tutustuminen vie myös oman aikansa... Blogini tekstit tulevat liittymään melko pitkälti käsitöihin ja tarkemmin ottaen vauvalle tehtyihin tekeleisiin -yllätys, yllätys.

Vanha suvussa kiertänyt rottinkisänky odottaa tuhisijaansa. Myös Pingale on itse siinä nukkunut. Sänky sai uuden helmalakanan ja äitiyspakkauksen patjasta leikkelin sopivan muotoisen patjan. Pussilakana on ommeltu Marimekon Lappuliisa-kankaasta.

On muuten jännää miten ihmisen oma mieli vaikuttaa siihen mitä näkee. Lappuliisa-kankaan löytäessäni näin siinä oitis sieviä ja värikkäitä vauvan helistimiä. Kymmenvuotiaalta siskonpojalta kysyessäni sain vastaukseksi tikkarit ja oma äitini näki kankaassa heti patalaput.