Vartalonmallille sopivat tunikat

On kyllä todellinen vaatekaappielämän lottovoitto, kun löytää omalle vartalolle sopivan ja omaa silmää miellyttävän kaavan. Kaavan, jonka avulla tehdyssä vaatteessa viihtyy ja tuntee olonsa hyväksi. Asu, joka toimii tietyssä elämäntilanteessa. Ei tarvitse miettiä vilkkuuko persvako liian lyhyessä paidassa lasten perässä kontatessa tai kiristääkö paitapuseron napit.

 

Meinasin ensin laittaa otsikoksi Sata mekkoa samalla kaavalla. Sitten tajusin, että eihän näitä olekaan kuin kolme, plus ne edelliset vähän pidemmät. Mitäs sitä hyväksi havaittua muuttamaan! Alla olevassa kuvassa ainakin vasemmanpuoleinen vilahti blogissa jo aiemmin, mutta näyttäväthän nuo niin ihanilta vierekkäin!

 

Kaava on siis piirretty kahdesta eri vaatteesta. Yläosa on piirretty ostotopista ja helma skater dress -mallisesta mekosta. Mekkoja voi käyttää kummin päin vain, mutta jos monta päivää käyttää putkeen niin huomaa kyllä kumpi puoli on ollut edessä (vrt. polvipussit, hahah). Myös mekon toisella puolella oleva kuvio saattaa olla enemmän edukseen kuin toinen, mutta kovin pahoja kohdistuskukkasia ei näihin ole tainnut osua.

Vasemmanpuoleisen tunikan kangas on Pehemiän Kosmos, keskimmäisen Majapuun Hortensia ja oikean on Verson puodin Vierivät vuodet. Niin kauniita kuoseja ja miellyttäviä värejä!

Suunnittelimme naapurin rouvan kanssa hänellekin tunikaa tai toppia. Oli hyvin mielenkiintoista huomata, ettei samanmalliset (vaikka olisivatkin oikean kokoiset) vaatteet sovi kaikille. Tässä tutkimuksessa oli luotettava kahden naisen otanta, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Omassa vartalossani paino keskittyy selvästi lantioon ja riesiin, kun taas naapurin rouvalla hieman ylemmäs. 

Hänelle minulle edellisissä kuvissa näkyvä malli ei sopinut alkuunkaan, joten täytyi etsiä toinen malli. Bongasin eräästä ompeluryhmästä kuvan topista, joka oli ommeltu Tyyne-Esterin kaavalla nimeltä Aino. Ehdotin mallia naapurille ja kyseinen kaava laitettiin tilaukseen! Ompelin hänelle Aino-kaavalla kaksi toppia, joista toisen pidensin kymmenellä sentillä tunikaksi. Lyhyemmän version (eli tismalleen kaavan mukaisen) ompelin Vierivistä vuosista ja pidemmän version Majapuulta ostetusta kukkatrikoosta.

Aino-topin etuosa on leveämpi kuin takaosa ja se tekee etuosasta hieman hulmuavan. Kokeilin itsekin naapurin lyhyempää toppia ja totesin, ettei se kaava ole minulle tarkoitettu. Hulmuava helma on naapurille juuri hyvässä kohdassa, mutta minua se ei imarrellut. Pidän siis jatkossakin hulmuavat helmani hieman alempana!

Risteilyvaatteet

Olimme juhannuksena risteilyllä ja pitihän sinne saada uutta vaatetta. Neljän hengen perheestämme vain isäntä jäi ilman ompeluksiani. Tosin en hänelle muuta ole ommellutkaan kuin boksereita ja yöhousuja, joten en tähän hätään opetellut uutta.

Sen sijaan pian kaksi vuotta täyttävälle pojalle ompelin ensimmäistä kertaa kauluspaidan! Olikin todella terapeuttista ja virkistävää ommella piiiitkästä aikaa joustamatonta kangasta eli tavallista lakanapuuvillaa. Joustamattoman kanssa onkin oltava tarkkana kaavojen ja kankaan leikkuun kanssa, koska puuvilla ei juurikaan anna anteeksi. Trikoota voi vähän venyttää, jos yhteenommeltavista kappaleista toinen onkin vähän lyhempi, mutta joustamatonta ei voi.

Selasin kaikki omistamani Ottobre-lehdet läpi etsien jotain yksinkertaista kauluspaidan kaavaa. Päädyin Zebra Run -nimisen mallin (Ottobre 3/15). Ompelin paitaa juhannusaaton ja -päivän välisenä yönä kahteen asti, kunnes pääsin kaulukseen. Yöaivot eivät tajunneet ohjeesta mitään, joten oli luovutettava ja jatkettava aamulla. Ihan hyvin ehdin jatkaa aamupäivällä, koska vasta iltapäivällä oli lähtö laivalle... (Pakkaamattakin tietty vielä oli!)

Suorastaan hihkuin kuin sain paidan ommeltua ja silitettyä! Olin paidan onnistumisesta niin innoissani, että mieli teki tehdä heti perään toinen. Ohjeessa paitaan olisi kuulunut (tietenkin) laittaa napinlävet ja napit, mutta napinläpien ompeluun olisi mennyt tuhottomasti aikaa enkä ollut varma oliko nappirasiassa tarvittava määrä oikeankokoisia ja -värisiä nappeja. Päätin siis oikaista neppareilla. Vähän menivät vinksalleen, kun en malttanut innostuksissani mitata etäisyyksiä, mutta eipä niitä vauhdissa huomaa.

Puettiin paita päälle vasta risteilyn toisena iltana. Kyselin hissiaulassa mieheltäni, että mitä mieltä hän on poikansa uudesta kauluspaidasta. "Ihan kiva. Näyttää vähän, että se olisi tehty tiskirätistä." Hissiä odotti myös toinen mies, joka vilkaisi poikaamme ja kommentoi: "Kieltämättä! Puuttuu vain Viledan lappu!" Sen jälkeen puseroa on kutsuttu Vileda-paidaksi. (Vertaa vaikka tähän..)

Itselleni ompelin Pehemiältä ostetusta Kosmos-trikoosta hihattoman tunikan. Trikoon löytäminen kankaitteni joukosta oli varsinainen minilottovoitto! Se oli nimittäin hautautunut toisten alle enkä ollenkaan muistanut omistavani sellaista. Vaikka ihan tämän vuoden puolella sen olen ostanut. Mahtava yllätys!

Ajattelin ommella sen pituisen paitatunikajutun, että käyttäisin sitä lähinnä jegginsien kanssa (ei legginsien). Halusin nimittäin lähteä risteilemään ilman legginsit ja mekko -yhdistelmää ja tämä on muka vähän hienostuneempi versio siitä... Lapsien perässä pitää kuitenkin juosta ja lattianrajassa kyykkiä, joten tavalliset paidat eivät ole olleet käytössä enää pitkään aikaan.  Yläosan kaava on piirretty ikivanhasta topista ja helma on samasta skater dress -mekosta, josta olen jo sata mekkoa ommellut.

Tyttärelle ompelin Lionella-mekon (Ottobre 3/15) kauniista kolibrikuvioidusta kankaasta, jonka tilasin vastikään Elvelyckanilta. Olen ommellut samalla kaavalla kerran aiemminkin (kuva löytyy täältä), mutta tyttö ei jostain syystä halunnut pukea Reppunalle-trikoosta ommeltua mekkoa päälleen lähes vuoteen! Monesti sitä hänelle ehdotin, mutta joku mekossa mätti. Kunnes eräänä päivänä kuukausi sitten tyttö veti mekkolaatikostaan Reppunalle-mekon esille ja halusi pukea sen!

Tämän mekon ompelin ilman selkäpuolen tamppia eli muokkasin pääntien ihan tavalliseksi. Peittävämmäksi. Ihmettelin uuden ja vanhan mekon erilaisia hihoja. En näköjään ollut ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt ohjeita tai sitten en ollut edes lukenut niitä. Hihat ovat siis jääneet taittamatta ja rypytys on hihansuussa ihan pöllösti. Arvatkaa vaan tekisikö mieli muokata edellisen mekon hihat oikeanlaisiksi...

Tämä malli on kyllä niin kiva! Vaikka framilonia kuluu ja näpertämistä on enemmän niin kaikki on ehdottomasti sen ilmeen arvoista mikä tyttären kasvoilla oli kun uuden mekkonsa näki! Hyvin tanssitutti ja helmat hulmusivat laivan Muumi-diskossa.

Skater dress hihattomana

Uskalsin kuin uskalsinkin iskeä sakset ihanaan Ruusuhuivi-nimiseen trikooseen! Kankaasta syntyi samanlainen skater dress kuten edellisessä postauksessa. Tästä versiosta ei vain löydy hihoja. 

Hihallista mekkoa ommellessani mietin hihattoman version kädenteiden viimeistelyä. Päädyin kanttaamaan ne samasta kankaasta leikatulla suikaleella. Pääntielle saumuroin kaksinkerroin taitetun kaitaleen. Hihallisesta versiosta poiketen lisäsin vielä yhden muotolaskoksen kainalon kohdalle. Kirjavasta kankaasta niitä on tosin vaikea nähdä.

Ai että mä tykkään tästäkin mekosta! Vaikka joskus hehkutin niitä kietaisumekkoja, niin eipä niitä ole tullut taas pitkään aikaan käytettyä. Ne jättävät rinnan aivan liian avonaiseksi ja täytyisi pitää toppia alla. Ne ovat lopulta myös melko vartalonmyötäisiä, mutta tässä skater dress -mallissa on tarpeeksi turvallinen helma. 

Nyt taitaa kangasvarasto olla tyhjä omiin mekkoihin sopivista kankaista. Kesäaleja (ja -kelejä) odotellessa..!

Skater dress

Täällä on taas ilakoitu hyvänmallisen mekon löytymisestä! Edellisiä hyväksi todetulla kaavalla ommeltuja mekkoja on pidetty kerta toisensa jälkeen ja näitäkin taitaa tulla lisää. Edellinen kaavalöytö oli siis Stunning Rosyn (Ottobre 3/15) yläosa ja puolikello alaosa ja kuvia niistä löytyy täältä ja täältä.

Tällä kertaa en löytänyt valmista kaavaa vaan piirsin kaavat netistä ostetusta mekosta. Olin joskus lyöttäytynyt mukaan isännän urheiluvaatetilaukseen löydettyäni kaupan valikoimista kivanmallisen skater dress -nimisen mekon. Siinä oli tyköistuva yläosa ja hulmuava lyhyehkö helma. Ajattelin sen sopivan vartalolleni. Kun mekko saapui kotiin, lapussa luki skater dress with turtle neck eli siinä olikin lähestulkoon poolokaulus! Sen leikkasin oitis pois...

Tähän mekkoon pidensin helmaa kahdellatoista sentillä, koska alkuperäinen mekko (ja juoksumekko) oli ennemminkin tunika. Yläosassa on rintamuotolaskokset. Siinä olikin oma haasteensa saada ne piirrettyä kaavaan. En tiedä menikö tuurilla oikein, mutta minusta yläosasta tuli istuva, aivan riittävän istuva. Mekon kangas on Paapiin metsänvirheä Sade-luomutrikoo.

Seuraavaksi haaveilen hihattomasta versiosta, mutta en osaa päättää miten sen toteuttaisin. Lähinnä kädenteiden viimeistely mietityttää. Resorikanttausta en halua, korkeintaan kanttaus samalla kankaalla kuin tuleva mekko?

Olen mekkoon todella tyytyväinen. Pidän väristä, hillitystä (?) kuosista ja erityisesti mekon mallista. Tämä päällä on niin mukava ja kiva olla! Mekon mallin nimi on aika hauska sattuma. Olen nimittäin entinen luistelija! Viimeisestä kuvasta varmasti huomaa, että nimenomaan entinen :D

Ps. Valmis kaava samanmalliseen mekkoon löytyy muun muassa Jyväskylän kangaskaupasta.