Kahdeksas kuukausi

Tuntuu, että olisin kirjoittanut näitä perinteisiä kuukausipostauksia ainakin sata, mutta tämä on tosiaan vasta kahdeksas! Yleensä ottaen postauksia on itse asiassa kohta sata. Uskomatonta!

 

Edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin jo, että tyttö on oppinut istumaan. Hän on istunut toki tuettuna jo pitkään ja laitettuna istumaan vaikka lattialle jo jonkin aikaa, mutta maanantaina hän yllätti ja nousi itse konttausasennosta istumaan. Tai en tiedä voiko sitä nousemiseksi sanoa, vaihtoi asentoa nyt ainakin! Itse hän ei ollut siitä moksiskaan: "Tällee mä oon äiti aina menny, mitä sä siinä hihkut". Äiti oli aivan innoissaan ja ylpeä!

 

Eteenpäin neiti pääsee jo yllättävän kovaa vauhtia. Hän hilaa itseään kämmenillä eteenpäin ja välillä innostuu nousemaan konttaus- tai karhukävelyasentoon.

 

Emme ole edelleenkään hankkineet mattoja konttaamisharjoitteluiden vuoksi. Parketti/laminaatti on liukas ja neiti mätkähtää jatkuvasti vatsalleen. Konttailuja tyttö harjoittelee mielellään kylpyhuoneen matoilla, leikkimatoilla ja kyläpaikoissa, mutta eilisessä neuvolassa hän esitteli taitojaan neuvolantädille! Neuvolan lattialla on nahkea muovimatto ja siinähän oli kätevä kontata! Tyttö otti muutamia konttausaskelia ja varmistin innoissani neuvolantädiltä, että "Voihan tuota sanoa jo konttaamiseksi?" Vastaus oli reipas "Kyllä voi!" Hyvä tyttö, äiti on taas ylpeä! Kotona taitoja ei ole sen koommin nähty...

 

Vatsantoiminta ei ole enää ongelma, eikä sitä jeesaavaa Pegorionia ole (juurikaan) tarvinnut käyttää. Toinen huolenaihe taas on painon putoaminen. Olin huomannut lapsen hoikistuneen entisestään ja neuvolassa todettiin painon pudonneen 400 grammaa! Pituutta oli tullut kuukaudessa puolitoista senttiä. Painoa oli siis 6410 g ja pituutta 68 senttiä. En sikäli ole huolissaan tytön siroudesta, mutta painon putoaminen ei kai ole järin tarpeellista... Normaalisti seuraava neuvolakerta olisi vasta neljän kuukauden päässä eli vuoden ikäisenä, mutta tyttö sai jälleen ylimääräisen seurantakerran kuukauden päähän.

 

Hetkonen! "Neljän kuukauden päässä eli vuoden ikäisenä". Täyttääkö tyttäremme neljän kuukauden päästä vuoden? Onko kesä jo ohi neljän kuukauden päästä?! Missä on edes kevät?

 

Uniasiat ovat ihan hyvin. Lapsi nukkuu parhaillaan ja itsekin voisin tehdä samaa, mutta kirjoitan vielä tämän...

 

Tyttö liikkuu ja tohottaa todella paljon ja se saattaa osaltaan selittää painon putoamista. Enää häntä ei voi huoletta jättää lelujensa pariin. Lelut ovat aivan toisarvoisia, kun paljon kiinnostavampienkin juttujen äärelle pääsee ihan itse! Kaksi ehdotonta suosikkia (minun näkökulmasta jo pakkomiellettä) ovat olohuoneessa, lelulaatikon takana jakkaralla oleva rehevä juoru-niminen huonekasvi sekä eteisessä lattialistapaketti, joka on muovikääreessä. Yhtenä iltana neidillä oli kädessä tupsu juorua ja kurkusta kaivoin yhden lehdenpalasen. Myöhemmin samana iltana kaivoin tytön  suusta palan muovia, joka oli peräisin listapaketista. Eilen laiton houkuttelevan listapaketin päähän isännän villasukan, mutta siitähän olikin kiva nyppiä pikkukätösillä sitä villanöyhtää ja laittaa suuhun. Joutais ne listat jo seinään!

 

Kyläpaikan eteisessä oli mahtavat isot peilit ja mattokin vielä!

Paras leikkikaveri!

Oho, vauvan kampaus...

Huomaa äidin imetystupsut ohimoilla. Kerrassaan valloittavat!
(Hiukset lähtivät, nyt ne kasvavat...)

 

Kahdeksannen kuukauden kuulumisiin kuuluu kahden makuuhuoneen remontin valmistuminen, wohoo! Paitsi ne listat toisesta huoneesta, heheh, legendaarista. Isännällä oli viime viikko isyyslomaa, joten "meillä" oli kätevästi aikaa remontoida. Makuuhuoneiden remontti tarkoitti siis tytön huoneen tapettien repimistä ja uudelleen maalaamista, samoin vierashuoneen. Meidän makuuhuoneen seinät valmistuivat jo aikaisemmin. Laitan kaikista kolmesta huoneesta kuvia, kunhan listat ovat paikoillaan ja kivat verhot (pestyissä?) ikkunoissa, mutta ohessa pari maistiaista vanhoista seinistä. Se keittiön kaakeleiden maalaus onkin sitten asia erikseen...

 

Vierashuone alkuperäisenä. Listat ehdittiin ottaa pois ennen kuvausta.
Yläpuoli kirjavaa tapettia, alapuoli maalia.

Lapsen huone ennen seinäpintojen uusimista. Vaalea oli tapettia, alapuoli maalia.

Nyt pää lyö sen verran tyhjää, että jätän kahdeksannen kuukauden kuulumisten kertomisen tähän. Jos joku tärkeä osio jäi kertomatta, kysy ihmeessä..

 

 

 

Rakas äitini, onnea onnea syntymäpäivänäsi! Ihanaa, että olet täällä.

 

 

Perheemme hiustilanne

Pahoittelen jo alkuun, että käsittelemäni aihe kuvineen saattaa inhottaa jotakuta. En edes tajunnut pahoitella käsitellessäni vatsantoiminta-asiaa, mutta hiusasia on ihan eri. Hiusaihe kumpusi omasta päästäni ja se tulee eteen useasti päivässä. Ongelma on siis hiustenlähtö. Niitä lähtee hiuksia harjatessa, pestessä, hipelöidessä, vauvan vetäessä ja varmaan ihan ajatuksestakin. Ongelma on ilmeisesti ihan yleinen synnyttäneillä ja imettävillä äideillä. Olin kyllä kuullut, että hiustenlähtö kuuluu tähän äitiyspakettiin, mutta sen suuruus hieman yllätti. Kuten eräs ystäväni sanoi ollessaan saman tilanteen äärellä: "Hiuksia on ihan joka paikassa paitsi päässä!" Ja siltä tuntuu! Hiustenlähtö alkoi noin kuukausi sitten, neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Huomasin myös hiusrajani pakenevan! Pakenevilla alueilla on nyt parin sentin pituisia hiuksia komea rypäs...

 

Keskustelin aiheesta (kampaaja)ystäväni kanssa ja hänellekin asia oli oikein tuttu. Hän myös mainitsi, että pitkissä hiuksissa hiustenlähtö näkyy ja tuntuu enemmän kuin lyhyemmissä. Se varmasti pitää paikkaansa. En ole leikannut hiuksiani pariin vuoteen, joten nyt jos milloin olisi hyvä aika hieman nipsaista. Hiukseni ovat muutenkin kasvaneet kuin varkain. Muistan ajatelleeni ala-asteella ystäväni kanssa, että jos hiukset näkyvät kainaloista käsiä nostaessa ovat hiukset todella pitkät! Ja silloin päätä kallistettiin vielä taakse ja kenoon, jotta varmasti joku hiustupsu sieltä näkyisi. Olen huomannut tekeväni samaa "testiä" edelleen peilin edessä ja hitto vie, pitkät ne ovat! Eikä tarvitse edes päätä kallistaa.

 

Minulla oli vuosia tumma polkkatukka, joka tuntui aina sikapitkältä kasvaessaan olkapäille. Silloin leikkautinkin hiuksiani usein, jotta kiva malli pysyisi. En ole vieläkään sisäistänyt pitkähiuksisen identiteettiä ja kuvailisin varmaan itseäni edelleen lyhyt- ja tummahiuksiseksi, jos jossain sitä kysyttäisiin... Minulla on suomalaiset maantienharmaat hiukset, melko ohuet ja pumpuliset. Värjäsin hiuksiani monta vuotta tummien eri sävyillä, mutta muutama vuosi sitten kyllästyin värikypärään ja päätin tyytyä omaan väriini. Hiuksia piti olla värjäämässä kuukauden välein, koska muuten jakauksen kohdalla näytti olevan neljän sentin levyinen kalju. Minua pidempi Herra T joskus naureskeli "pälvikaljulleni", joka loisti päälaella: "Sori, se olikin vaan toi sun juurikasvu".

 

Pitkät hiukset eivät lopu tähän. Herra T:llä on nimittäin pidemmät hiukset kuin minulla. Hiusten kunnossa saatan kyllä voittaa, koska T on minuakin laiskempi leikkauttamaan hiuksiaan. Hän on ollut pitkähiuksinen aina kun olemme tunteneet. Häneltä löytyy myös parta sekä viikset. Herra T pitää hiuksiaan aina kiinni, nutturalla. Itselläni hiukset ovat useimmiten jonkunlaisella sykeröllä päälaella. Sykeröä selvitellessä hiuksia lentelee entistä enemmän! Joskus väsään ranskalaisen letin tai kaksi. En kuitenkaan sellaista, joka tekee minusta dinosauruksen näköisen (ranskis otsalta niskaan). Auki en oikein osaa hiuksiani pitää, varsinkaan, kun tyttö on innokas niihin tarttumaan. Isän parta saa myös kyytiä pieniltä kätösiltä.

 

Kahden pitkähiuksisen taloudessa kylpyhuoneen viemäri on tyhjennettävä aika ajoin. Se ei ole kovin miellyttävää puuhaa, kun sitä hiusliejua tuntuu tulevan loputtomasti. Pitkät irtohiukset myös näkyvät asunnossa huomattavasti helpommin kuin lyhyet. Ennen irtohiuksista pystyi syyttämään aina Herra T:tä, koska omanihan olivat lyhyet ja mustat...

 

Luin muinoin jostain, että erityisen massiivinen ja poikkeava hiustenlähtö imetyksen aikana on oikeastaan harhaa. Raskauden aikana hiukset kuulemma vahvistuvat eikä hiuksia juurikaan irtoile. Synnytyksen jälkeen ja imetettäessä eli raskaushormonien kadotessa hiuksia sitten lähteekin koko raskauden edestä ja lopputulos on lopulta plus-miinus-nolla. Tämä on siis yksi teoria. Toki kaikki on yksilöllistä ja hiusten kanssa voi tapahtua mitä vaan milloin vaan... Uusia hiuksia odotellessa!

 

 

Yhden harjauksen jäljiltä.



Tästä kuvasta vasta huomasin, että myös katkenneita hiuksia
on runsaasti...



Herra T ja hiukset.



Ainiin, onhan perheessämme myös kolmas pitkähiuksinen!

Neiti Kakadu.