Kun Pingale uuden värin löysi

Olen ennenkin päivitellyt täällä kangasmakuni muuttumista. Kun muistelee ja katselee kangasvalintojani muutaman vuoden takaa, on sävyt ja kuosivalinnat muuttuneet todella paljon! Toki tarjonta ja trenditkin ovat muuttuneet, mutta kyllä niitä entisiä omia suosikkisävyjä edelleen kaupoista löytyy enkä niitä enää ostoskoriini klikkailisi.

Ennen muinoin päivittelin miten jotkut voivat pitää hempeistä pastellinsävyistä tai ankeasta harmaasta. Puin pienen tyttövauvani kirkkaanvihreään, oranssiin, ruskeaan ja keltaiseen ja vannoin että meidän tytölle ei kyllä vaaleanpunaista pueta. Kappas vaan, mitä sieltä neljävuotiaan vaatehyllyltä nykyään löytyykään? Hempeistä pastellinsävyistä en varsinaisesti pidä vieläkään, varsinkaan itseni yllä, mutta taitaa niitä lastenvaatteissa nykyään olla. Mutta ei juurikaan löydy enää ruskeaa tai oranssia.

Mutta mikä se uusi väri olikaan? No minttu! Raikas, freessi, puhdas mintunvihreä! Se on varmaan monille jo so last season, mutta minä olen siitä aivan innoissani! Pari viikkoa sitten leikkelin kasan kankaita valmiiksi vaatteenpaloiksi ja huomasin hauskan yhteensattuman. Kankaita valinnut käsi oli napannut moneen vaatteeseen minttua! Sävyjä oli monta erilaista, mutta samaa sukua ne varmaan ovat.

Suunnittelin ompelevani tyttärelle pitkähihaisen frillamekon. Tytär sai itse valita kankaan kolmesta vaihtoehdosta: pinkki ja minttu Milkmess sekä Käpysen Sadepilvet. Hän valitsi mintun Milkmessin. Kaavaksi valitsin tutun Lionellan (Ottobre 3/15). Muokkasin kaavaa tehden mekosta pitkähihaisen ja tampittoman. Se sopii niin kauniisti ihanalle jääprinsessallemme!

 

Poikanen sai Käpysen tähtikuvioisesta trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on miljoonatta kertaa käytetty Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Kaava alkaa olla kohta niin puhkinupitettu, että pitänee pian piirtää se uusiksi. Tähtien joukossa on yllätyksiä, hämähäkkejä!

Tämä hurjan kaunis ja viileä Timanttipuu-trikoo on odottanut vaatteeksi pääsyä aivan liian kauan. Pitkään mietin mitä siitä uskaltaisin ommella. Joskus näytin sitä tyttärelle ja hän nyrpisti nenäänsä. Minä tyrmistyin ja pakkasin kankaan takaisin kaappiin. Onneksi annoin ajan kulua ja kankaan marinoitua, sillä nyt kangas kelpasi! Meinasin ensin ommella siitä puseron, mutta kangasta olisi mennyt hukkaan pitkä roikale. Etsin kaavakansiostani jonkun yksinkertaisen ja pitkän mekkokaavan ja tadaa! Siellähän oli ihana ja yksinkertainen Birdie Birdie (Ottobre 1/15). Hetken pelkäsin hempeän sävyn ja kauniin kuosin saavan mekon näyttämään yökkäriltä, mutta taisi se olla turha pelko.

Käpysen kaunis mintunsävyinen Sadepäivät-trikoo pääsi valekietaisubodyksi ystäväni vastasyntyneelle vauvalle. Bodyn kaava on kiva Happy Squirrel (Ottobre 1/12) koossa 56. Bodyn kaveriksi pääsi harmaat trikoohousut. Poikkeuksellisesti kanttasin bodyn trikoolla, samalla jota käytin housuihin. Sepä vasta oli miellyttävää! Kanttaaminen kävi todella kätevästi ja kantista tuli kivan litteä. Kuvissa bodyn väri on kummallisen kelmeä, mutta oikeasti pilvet ovat ihan puhtaan valkoiset.

Tätä minäkään en enää laske mintunvihreäksi, mutta menköön samaan julkaisuun! Tutullla Raide-kaavalla ompelin poikaselle huipun valaspaidan. Kangas on Elvelyckanilta. Housut taitavat olla ensimmäiset harmaat housut, jotka omalle lapselleni ompelen! Kaava on Baggy Bottom, mutta sovituskuvassa ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa... Muokkasin kaavaa tekemällä etulahkeeseen hieman erilaisen leikkauksen. Tämä oli pakon sanelema (kangas loppui), mutta lopputulos on todella kiva!

Ilahduttavia aikaansaannoksia

No mitäs muuta ne koskevatkaan kuin ompelua. Toivon jonain päivänä kirjoittavani teille ilahduttavia aikaansaannoksia liikunnan saralta.. Sitä päivää odotellessa!

Ompelin kaksi vuotta täyttävälle kummitytölleni Paapiin ihanasta Siesta-luomutrikoosta mekon. Malli on nimeltään Curious Rabbits ja se löytyy Ottobren numerosta 4/15. Olen ommellut samalla kaavalla ennenkin, mutta tästä versiosta jätin etu- ja takakaarrokkeiden tereet pois. Mielenterveydellisistä syistä, hahh! Tämä oli ilo antaa lahjaksi.

Oman pojan pyjamat alkavat taas kummasti käydä pieneksi ja nilkat alkavat vilkkua. Tarveompeluna syntyi Fawn-leikkihaalarin pohjalta yöhaalari! (Ottobre 6/14) Olen tehnyt näitäkin aikaisemmin, mutta tällä kertaa älysin laittaa nepparit hieman tiheämmin. Ilahduttavaa tämä oppiminen!

Yksi ystävistäni sai kahdeksan kuukautta sitten tyttären. Näin pienokaisen melko tuoreeltaan viime kesänä, mutta sen jälkeen ei vain olla saatu aikaiseksi treffata (paitsi aikuisten kesken kulttuuririennoissa). Pari viikkoa sitten saimme tällit sovittua! Kysäisin pienokaisen vaatekaappitilannetta ja bodyista oli kuulemma hieman pulaa. Edellisenä iltana surautin Kisuliini-kaavalla bodyn koossa 74 cm. Kangas on Metsolasta. Nepparit olivat päässeet loppumaan, joten treffipäivänä hurautettiin lasten kanssa matkan varrella Eurokankaaseen. Laput silmillä suunnistin suoraan nepparihyllylle ja äkkiä kassalle. Ilahduttavaa oli myöhemmin nähdä kuva, jossa tämä body pääsi suloisen tytön päälle!

Samasta kankaasta olin jo aikaisemmin ommellut omalle tytölle paidan. Kaavaa olin tässäkin käyttänyt kerran aiemmin ja se on nimeltään Autumn Forest (OB 4/14). Kaava on kiva, koska siinä on kaunis ja helppo yksityiskohta rypytyksellä tehtynä. Paidan saa ommeltua myös "rikkonaisemmastakin" kangaspalasta, koska etukappale koostuu kahdesta eri osasta. Oikein ilahduttava peruskaava!

Mikä sinua on ilahduttanut lähiaikoina?

Mekkobody, paitabody ja muutama pertsa

Eräänä tammikuisena päivänä kutsuin itseni ja lapseni mummolle päiväkylään tuohon vartin ajomatkan päähän. Lasten lisäksi pakkasin mukaan kasan kankaita sekä kaavakansioni. Iso ja aina siisti ja puhdas mummolan ruokapöytä hyvällä valaistuksella on kuin luotu kaavojen piirtoon ja kankaiden leikkelyyn! Korkealla taaperotuolilla istuen voi lepuuttaa selkääkin mukavasti.

Ompeluryhmäläisiltäni sain idean mekkobodysta. Tavallinen body, jossa on kuitenkin hauskana ja tyttömäisenä yksityiskohtana helma! Kaikkihan tietävät, että vauvalle mekon pukeminen tarkoittaa vain paljasta selkää ja helmojen oikomista. Tässä vaatteessa selkä ja vatsa on peitettynä, mutta silti on se ihana tyttömäinen helma (oijottavana..).

Pohdin mitä tällaisen mekkobodyn kanssa pidetään, mutta ompelukavereitani kuunneltuani vastauksia tuli monta. Toiset tykkäävät pitää sukkahousuja tai legginsejä bodyn alla ja toiset taas päällä. Päällä pitämisen mahdollisuus riippuu toki siitä millä korkeudella helma on.

Bodyn pohjana on hyväksi havaitsemani Kisuliini-kaava (Ottobre (6/12, koko 74 cm), jonka halkaisin ihan silmämääräisesti arvioidusta kohdasta. Ehkä kankaan kuosikin vaikutti leikkuukohtaan... Body on saajalleen vielä liian iso, joten helman asettuminen tytölle on vielä mysteeri.

Ai että tuli herkku! Olisinpa osannut ommella tällaisia kolme-neljä vuotta sitten omalle tytölle!

Oma poikanikin sai osansa tästä body-yhdistelmävillityksestä! Hän on siinä iässä, että bodyt alkavat pikkuhiljaa vaihtua paitoihin. Tässä on kuitenkin yhdistelmä niistä molemmista, paitabody! Pohjana on taas se sama Kisuliini-kaava (koossa 86 cm).

Paidassa on kaksinkertainen etu- ja takakappale, mutta yksinkertaiset hihat. Leikkasin kaavan mukaan etu- ja takakappaleet vihreästä trikoosta sekä hihat Paapiin Työkoneet-luomutrikoosta. Lisäksi leikkasin Työkoneista etu- ja takakappaleet raglan-saumojen mukaan, mutta perstuntumalla hieman levensin kappaleita ja katkaisin sopivaan paitapituuteen.

Paita- ja bodyosuus on siis kiinni toisissaan raglan-saumoista. Ompelujärjestyksen kanssa oli vähän arpomista eli siinä en osaa teitä neuvoa... Kummallisuudet kuitenkin jäävät sinne kainaloiden tienoille paidan alle piiloon eli aivan käypä vaate tämä on.

Paidan alla on siis ihana ja kätevä vauvamainen body, mutta päällisin puolin kuitenkin ison pojan paita! Olisinpa näitä tajunnut tehdä kuukausi sitten, kun pakkaslukemat alkoivat kakkosella!

Postauksen bonuksena vielä muutama pertsa eli tyttärelle peruslegginsit Ropina-kaavalla (kangas Paapiin Herttanen) koossa 98 cm sekä tavallistakin tavallisempi peruspaita Autumn Forest -kaavalla (kangas Paapiin Linnea neuloo) ilman nappilistaa. Alimmaisena perusbody ystävän pian syntyvälle vauvalle monen sadan kilometrin päähän (Kisuliini, 74 cm, kangas Paapiin Siiri ja Myyry). Ihanaa, kun uskaltaa laskea bodyn ompelun jo perusvaatteisiin!

Pertsa-terveiset Johannalle Kätilön käsistä -blogiin ja kiitos haasteesta :)

Siskoksille Siskoja

Ystäväpariskunta sai pari viikkoa toisen lapsensa. Perheeseen kuului jo yksi ihana prinsessa ja nyt taloon saatiin naisvahvistusta vielä lisää, kun syntyi toinen tyttö. Kävimme treffaamassa tuoretta isosiskoa ja uutta perheenjäsentä viime viikolla. Pingale ommella hurautti viemisiksi vaatekappaleet tuoreille siskoksille.

Kangasvarastoita tutkiessani löysin kahta eri sävyä Leena Rengon suunnittelemaa Siskot-nimistä luomutrikoota. Sehän sopii suunnitelmiin mitä mainioimmin. Tuoreille siskoksille Siskot-kankaasta vaatteet!

Pikkusisko sai valekietaisubodyn (Happy Squirrel, Ottobre 1/12) koossa 56 cm ja isosiskolle ompelin tunikan (Peplum, Ottobre 1/15) koossa 98 cm. Bodyn alempi etukappale on Paapiin Pebbles-luomutrikoota. Talvivauvalle siis sopivasti vähän lämpimämpi body, kun etupuolella on kaksinverroin kangasta. Toivottavasti pääsevät käyttöön hurmaaville siskoksille!

Vuoden viimeinen kuvakimara

Joulua kohden tuli ommeltua muutamia vaatteita sekä lahjoiksi että omille lapsille. Viimeisen kerran tänä vuonna ilahdutan teitä kuvakokoelmalla!

Keltaisen jumppiksen ompelin avokälyn ja hänen miehensä ihastuttavalle tytölle joululahjaksi. Kuinka iloinen olinkaan heidän riemastuneesta reaktiostaan, kun he paketin avasivat! He kiinnittivät huomiota ihanan kankaan lisäksi hienoihin kohdistuksiin. Mahtavaa, sillä niiden kanssa kyllä tovin nysväsin... "Tää on niiiiin meid.. siis tyttären näköinen!" Kangas on Metsolasta, kaava Jumpsuit kokoa 68 (Ottobre 4/12).

Molempia kummityttöjä lahjoin loppuvuodesta myssyllä ja kaulurilla. Kaulurin kaava on Ottobren numerosta 4/15. Päällisenä on trikoota ja vuorina fleeceä, samoin kuin oman kaavan myssyissä. Myssyn takasaumassa on pätkä heijastinnauhaa.

Ystäväni sai joulukuussa toisen pojan. Vauva sai minulta syntymälahjaksi mintunvärisen Happy Squirrel -valekietaisubodyn (Ottobre 1/12) koossa 56 sekä mustat Giant Triangle -joustocollegepöksyt (Ottobre 6/13). Tottakai tuore isoveli sai oman isoveljen lahjan! Roboteista kiinnostuneelle kaksivuotiaalle löytyi mitä mainion kangas, Robokopla! Pitkähihaisen trikoopaidan kaava on Ottobren numerosta 6/12. Pilkku-trikoo on Paapii Designin ja molemmat kankaat on laadukasta luomutrikoota.

Ystäväni asuu miehensä ja lastensa kanssa USA:ssa. He käyvät kerran vuodessa Suomessa ja minulla oli suuri ilo tavata heidät. Tyttärillämme on viikon ikäero ja pojillammekin vain puolisen vuotta. Lasten nimetkin alkavat samoilla alkukirjaimilla! Ompelin heille tervetuliaislahjoiksi hellyttävästä Kaino-luomutrikoosta vaatteet: tytölle Peplum-mekko koossa 98 ja pojalle Kisuliini-body koossa 74. Pitäähän sinne Jenkkeihin saada näytille vaatteita Suomen kansalliseläin-pingviinistä...

Omalle kolmivuotiaalle ompelin kauniista Paapiin Sammalpolku-nimisestä luomutrikoosta mekon kaavalla nimeltä Birdie Birdie (Ottobre 1/15) koossa 92. Ensimmäistä kertaa ompelin vaatteeseen kesän Pärnun reissulta ostamaani pampulanauhaa! Tähän mekkoon se sopi mielestäni mainiosti. Suureksi harmikseni pampulanauhan musta väri katosi ensimmäisessä pesussa ja nyt harmaan mekon helmaa koristaa kuusenvihreä pampulanauha...

Samalla Birdie Birdie -kaavalla ompelin pian kolme vuotta täyttävälle kummitytölle heppamekon sekä Ropina-legginsit (Ottobre 6/12). Ilokseni vaatteet olivat lahjansaajalle sopivat ja värivalinta kaikille miellyttävä! 

Siskonpoika on kova poika leipomaan ja kokkaamaan. Serkukset leipoivat äitiensä avustuksella pullaa tässä alkutalvesta. Tyttärelläni oli essu päällä ja serkkupojalla ei. Kerroin ystäväni Ninnun ommelleen tyttäremme essun. "Vois se Ninnu ommella mullekin tälläsen!", kajautti viisivuotias ihastellen serkkutyttönsä kimalteella koristeltua essua. Pingale-tonttu kuuli toiveen ja ompeli Eurokankaan kernistä essun lahjaksi. Kimalteet jätin tosin laittamatta.

Pukinkonttiin sain ommeltua vielä yhden pehmeän paketin. Metsolan Pampula-trikoosta valmistui liehuvahelmainen mekko, joka on tehty Peplumin kaavaa käyttäen. Yläosaa on jatkettu alaspäin ja helmaa joka suuntaan. Pieni aivopieru kävi helman kanssa, kun yritin tehdä siitä täyskellohelmaa. Helma on reunoiltaan liian pitkä ja roikkuu siis liian alhaalla. Olisinpa silloin älynnyt tehdä täyskellohelman ihan yhdestä kappaleesta, kun yhtenäistä kangastakin olisi ollut jäljellä. Pohdin muokkaanko tätä vielä vai annanko vain olla.

Ehkä jätetään tytön haaveilema ihana pyörivähelmainen mekko ensi vuoteen. Onpahan taas uudelle vuodelle joku pieni ompeluhaaste odottamassa!

Pingale toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja leppoisaa loppuvuotta sekä ennen kaikkea onnea ja iloa uudelle vuodelle 2016!

Ps. Pingalea voi seurata myös Facebookissa!

Tärkeä oivallus ja kuvakimara pikkuvaatteista

Välillä hämmästelen (itsekin) sitä kuinka paljon saan aikaiseksi valmiita ja käyttökelpoisia vaatteita. Meillä on kuitenkin kaksi pientä lasta ja mies käy kokopäivä(vuoro)töissä. Kun sitä kuuluisaa omaa aikaa on vähän, on valittava mihin sen käyttää. Kesällä koin suuren ahaa-elämyksen ja oivalsin mikä tässä ompelussa niin kiehtoo.

Mies oli kesällä yhteensä yhdeksän viikkoa kotona pitäen vuosiloman ja isäkuukauden putkeen. Hän pesi ja maalasi (kahdesti) talomme ulkoseinät ja teki pihahommia. Minä hoidin lapset ja tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tisk.. Ikinä ei tullut valmista. Mies kertoi väliaikatietoja ja iloitsi taas yhden puolen talosta tulleen valmiiksi.

Tottakai minullakin olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä. Lenkkeillä, liikkua, urheilla, harrastaa. Mutta mitä siitä olisi saanut? Hien, hyvän mielen ja olon? Olisiko hetihetiheti näkynyt tuloksia? Minä mitään liikkunut, minä ompelin! Ja ompelen edelleen. Tajusin ompelun antamat kiksit siinä, kun ihailin valmiiksi saamiani vaatteita ja esittelin niitä lapsen innokkuudella miehelle. Ja suurta mielihyvää sain, kun leikkelin kappaleiksi pinon kankaita ompelua odottamaan. Siinä ne herkulliset vaatteiden kappaleet odottavat minua ja vain minua. Osaan taikoa ne ihan oikeaksi vaatteeksi!

Kotiäitinä ollessani tarvitsen omia projekteja ja onnistumisen kokemuksia. Tottakai lapset ovat se projekti numero yksi, mutta kyllähän te tiedätte. Ihminen tarvitsee muutakin, eikö niin? Kankaat ja ompelua odottavat kangaskappaleet eivät kiukuttele, itke, intä vastaan. Ne (useimmiten) tottelevat ja käyttäytyvät mallikkaasti. Ja jos eivät, vika on minussa. Ja mikä ihaninta, ne voi pistää kiertoon, jos eivät miellytä..! Ompelu antaa paljon ja harvemmin kuluttaa. Ompelu on niin tyydyttävää! Tärkein pointti on se, että työn edistymisen ja valmiin tuotteen näkee heti. Uhraan aikaani liikunnalle sitten taas joskus. Ja tiedän varsin hyvin, että pitäisi jo nyt.

Tähän tuskin tarvitsee kirjoittaa, että lapseni ovat minulle rakkainta maailmassa enkä ikinä laittaisi heitä kiertoon. No, varmuuden vuoksi kirjoitin.

Näitä ompeluksia on tässä syksyn mittaan kerääntynyt ja kuvia sai kaivella tietokoneen kansioista. Kuvissa olevista vaatteista kaikki on ommeltu omille lapsille paitsi viimeisen kuvan pipo ja toiseksi viimeisen kuvan harmaa peplum-tunika. Kansioihin jäi vielä vino pino kuvia vaatteista, jotka odottavat vielä pääsyä saajilleen. Kuvakimara luvassa siis myös joulun jälkeen!