Rai rai, raikkaita raitoja!

Yöpukuja tarvitsee aina. Mutta joku niiden ompelemisessa tökkii eikä aloittaminen houkuttele. Ehkä se on se, että ne eivät ole näkyviä ompeluksia. Niitä pidetään öisin, eikä kukaan muu näe niitä kivoja kankaita. Onpa siinäkin syy, mutta taitaa se se olla!

Marimekon keväisestä ystävänmyynnistä nappasin ostoskoriin muiden aarteiden sekaan kolmen metrin raitatrikoopalan. Kolme metriä ihanaa raitaa! Ensin ajattelin ommella jommalle kummalle lapselle niistä lakanat, mutta tulin toisiin aatoksiin. Yökkäreitä, raikkaita raitayökkäreitä!

Ja kun vauhtiin pääsin, leikkelin samalla osat neljään yöpukuun! Kolmeen 98-kokoiseen mekkoyökkäriin ja yhteen pyjamaan. Kaavana mekkoversiossa käytin Ottobre 6/15 -lehden Penguin-mallia ja pyjamassa saman lehden North Pole-paitaa ja Fall Asleep -housuja koossa 92. Kätköistä löytyi pyjamaan täydellisen värinen resori!

Mekkoyökkäreistä kaksi ompelin kummitytöille nimipäivälahjaksi. Kuvissa toinen pääsikin malliksi ollessaan meillä päiväkylässä. Hauskat olivat kuvaukset ja niin paljon valinnanvaraa kuvissa! Päiväpyjamabileet!

Alkukesän ommellut vaatteet omille

Edellisessä julkaisussa oli kuvattuna muille ommeltuja juttuja ja tästä löytyy jokunen omille lapsille ommeltu vaate. Tytär on katsonut kaiholla mekkoja, joita olen itselleni ommellut. Niissä on muka niin ihanasti hulmuavat helmat! Ompelin tytölle oman hulmuhelmamekon Verson Puodin kauniista ruusukankaasta. Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla ja lisäsin siihen hyvin hulmuavan täyskellohelman. Mittasin ilmeisesti vähän pieleen, koska mekon yläosa voisi olla vähän pidempi eli helma voisi alkaa hieman alempaa. Mutta hyvin on tälläkin jo yhdet ylioppilasjuhlat juhlittu!

 

Pojan housuvalikoimasta useimmat alkoivat yhtäkkiä esitellä pojan nilkkoja. Mitä se meidän vauva on mennyt kasvamaan! Kaavoja rentoihin kesähousuhin siis täytyi alkaa etsiä. Mielessäni oli sellaiset vähän tiukat, mutta kuitenkin vähän lököttävät pöksyt. Löysin Ottobren 4/15-numerosta Baggy Bottom -nimiset pökät, jotka ompelin Paapiin raidallisesta Virtanen-luomutrikoosta. En tiedä onko koko ihan oikea, mutta on nuo ehkä vähän liian baggyt... Lahkeesta ne näyttävät hyvältä, mutta pepun kohdalta kangasta tuntuu olevan liikaa.

 

Toinen kokeiluun päässyt housukaava oli Streaky Legs numerosta 1/15. Sekin oli äskeisen mallin mukaisesti etu- ja takasaumaton, mutta lisäksi tässä on lahjeresorit. Ensimmäistä kertaa elämässäni leikkasin resorit kaavan mukaan! Tähän asti olen leikennyt ne ihan vapaalla kädellä. Tämä malli on pojan päällä paljon parempi, mutta en ymmärrä kuinka pienistä nyansseista se on kiinni.

Poika onkin päässyt käyttämään monia isosiskonsa vanhoja legginsejä. Monet ovat neutraalin värisiä ja sopivat mainiosti pikkuveljelle. Poika on jotenkin niin syötävän suloinen tyköistuvissa kalsareissa ja rennossa kesäpaidassaan! Menoa ei lainkaan haittaa myöskään se, että joissain siskon vanhoissa leggareissa on sievät kumilankarypytykset nilkoissa...

Onkohan tässäkin siis seuraavat perintöhousut? Ompelin tyttärelle Metsolan timanttikankaasta legginsit Ropina-kaavalla (Ottobre 6/12). Hieman harmittaa siellä täällä oleva keltaiseksi värjätty timantti, mutta muuten kuosi on todella kiva!

 

Tämän Fawn-kaavalla ommellun yökkärin leikkelin jo pari kuukautta sitten, mutta sain ommeltua kasaan vasta pari päivää sitten! Työhön ryhtymisen esteenä on ollut ajatus, että pojalle olisi parempi käyttää jo pyjamia. Hän repii nepparit itse auki ja retkottaa sängyllään koko vatsa ja toinen jalka paljaana. Muutaman pyjaman olen pojalle jo ostanut (!), ja ne toimivat käytössä huomattavasti paremmin ja pottahommatkin sujuvat vähemmällä nepittämisellä ja riisumisella. Lisäksi leikkelin tähän 86 senttiseen yökkärikaavaan lisää pituutta se saattaa olla jopa liian iso pojallemme. Jouten taitaa jäädä... Noutaja saa pitää!

Ilahduttavia aikaansaannoksia

No mitäs muuta ne koskevatkaan kuin ompelua. Toivon jonain päivänä kirjoittavani teille ilahduttavia aikaansaannoksia liikunnan saralta.. Sitä päivää odotellessa!

Ompelin kaksi vuotta täyttävälle kummitytölleni Paapiin ihanasta Siesta-luomutrikoosta mekon. Malli on nimeltään Curious Rabbits ja se löytyy Ottobren numerosta 4/15. Olen ommellut samalla kaavalla ennenkin, mutta tästä versiosta jätin etu- ja takakaarrokkeiden tereet pois. Mielenterveydellisistä syistä, hahh! Tämä oli ilo antaa lahjaksi.

Oman pojan pyjamat alkavat taas kummasti käydä pieneksi ja nilkat alkavat vilkkua. Tarveompeluna syntyi Fawn-leikkihaalarin pohjalta yöhaalari! (Ottobre 6/14) Olen tehnyt näitäkin aikaisemmin, mutta tällä kertaa älysin laittaa nepparit hieman tiheämmin. Ilahduttavaa tämä oppiminen!

Yksi ystävistäni sai kahdeksan kuukautta sitten tyttären. Näin pienokaisen melko tuoreeltaan viime kesänä, mutta sen jälkeen ei vain olla saatu aikaiseksi treffata (paitsi aikuisten kesken kulttuuririennoissa). Pari viikkoa sitten saimme tällit sovittua! Kysäisin pienokaisen vaatekaappitilannetta ja bodyista oli kuulemma hieman pulaa. Edellisenä iltana surautin Kisuliini-kaavalla bodyn koossa 74 cm. Kangas on Metsolasta. Nepparit olivat päässeet loppumaan, joten treffipäivänä hurautettiin lasten kanssa matkan varrella Eurokankaaseen. Laput silmillä suunnistin suoraan nepparihyllylle ja äkkiä kassalle. Ilahduttavaa oli myöhemmin nähdä kuva, jossa tämä body pääsi suloisen tytön päälle!

Samasta kankaasta olin jo aikaisemmin ommellut omalle tytölle paidan. Kaavaa olin tässäkin käyttänyt kerran aiemmin ja se on nimeltään Autumn Forest (OB 4/14). Kaava on kiva, koska siinä on kaunis ja helppo yksityiskohta rypytyksellä tehtynä. Paidan saa ommeltua myös "rikkonaisemmastakin" kangaspalasta, koska etukappale koostuu kahdesta eri osasta. Oikein ilahduttava peruskaava!

Mikä sinua on ilahduttanut lähiaikoina?

Tärkeä oivallus ja kuvakimara pikkuvaatteista

Välillä hämmästelen (itsekin) sitä kuinka paljon saan aikaiseksi valmiita ja käyttökelpoisia vaatteita. Meillä on kuitenkin kaksi pientä lasta ja mies käy kokopäivä(vuoro)töissä. Kun sitä kuuluisaa omaa aikaa on vähän, on valittava mihin sen käyttää. Kesällä koin suuren ahaa-elämyksen ja oivalsin mikä tässä ompelussa niin kiehtoo.

Mies oli kesällä yhteensä yhdeksän viikkoa kotona pitäen vuosiloman ja isäkuukauden putkeen. Hän pesi ja maalasi (kahdesti) talomme ulkoseinät ja teki pihahommia. Minä hoidin lapset ja tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tisk.. Ikinä ei tullut valmista. Mies kertoi väliaikatietoja ja iloitsi taas yhden puolen talosta tulleen valmiiksi.

Tottakai minullakin olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä. Lenkkeillä, liikkua, urheilla, harrastaa. Mutta mitä siitä olisi saanut? Hien, hyvän mielen ja olon? Olisiko hetihetiheti näkynyt tuloksia? Minä mitään liikkunut, minä ompelin! Ja ompelen edelleen. Tajusin ompelun antamat kiksit siinä, kun ihailin valmiiksi saamiani vaatteita ja esittelin niitä lapsen innokkuudella miehelle. Ja suurta mielihyvää sain, kun leikkelin kappaleiksi pinon kankaita ompelua odottamaan. Siinä ne herkulliset vaatteiden kappaleet odottavat minua ja vain minua. Osaan taikoa ne ihan oikeaksi vaatteeksi!

Kotiäitinä ollessani tarvitsen omia projekteja ja onnistumisen kokemuksia. Tottakai lapset ovat se projekti numero yksi, mutta kyllähän te tiedätte. Ihminen tarvitsee muutakin, eikö niin? Kankaat ja ompelua odottavat kangaskappaleet eivät kiukuttele, itke, intä vastaan. Ne (useimmiten) tottelevat ja käyttäytyvät mallikkaasti. Ja jos eivät, vika on minussa. Ja mikä ihaninta, ne voi pistää kiertoon, jos eivät miellytä..! Ompelu antaa paljon ja harvemmin kuluttaa. Ompelu on niin tyydyttävää! Tärkein pointti on se, että työn edistymisen ja valmiin tuotteen näkee heti. Uhraan aikaani liikunnalle sitten taas joskus. Ja tiedän varsin hyvin, että pitäisi jo nyt.

Tähän tuskin tarvitsee kirjoittaa, että lapseni ovat minulle rakkainta maailmassa enkä ikinä laittaisi heitä kiertoon. No, varmuuden vuoksi kirjoitin.

Näitä ompeluksia on tässä syksyn mittaan kerääntynyt ja kuvia sai kaivella tietokoneen kansioista. Kuvissa olevista vaatteista kaikki on ommeltu omille lapsille paitsi viimeisen kuvan pipo ja toiseksi viimeisen kuvan harmaa peplum-tunika. Kansioihin jäi vielä vino pino kuvia vaatteista, jotka odottavat vielä pääsyä saajilleen. Kuvakimara luvassa siis myös joulun jälkeen!

Taaperon yöhaalarit

Monesti ompelen ihan silkasta ompelun ilosta. Löydän kauniin ja silmää miellyttävän kankaan ja haluan nähdä sen lasteni tai itseni yllä. Joskus löydän myös muiden näköisiä kankaita ja ostan sitä varta vasten heitä ajatellen (esimerkiksi mintun värinen Raksu-kangas, jossa oli mäyräkoiran kuvia). Useimmiten ostan kankaita ihan vain varastoon ja sitten vasta mietin mitä niistä tekisin. Minulla saattaa olla karkea suunnitelma, vaikka tyttärelle mekko, mutta kaavoja alan yleensä etsiä vasta kangas kädessä.

Jokunen viikko sitten huomasin, että todella monen poikani yökkärin lahkeet ovat säärissä ja polvitaipeissa ja yöhaalarit kinnaavat haaruksista. Kaikki pieneksi jääneet menivät pienten vaatteiden kassiin ja kellariin odottamaan jatkotoimenpiteitä. Muutama sopiva yökkäri jäi jäljelle ja yksi niistä taisi vielä olla lyhytlahkeinen- ja hihainen.

Läksin eräänä päivänä Itikseen asioille ja muistin pojan pienet yökkärit. Ajattelin hamstrata uusia yöhaalareita jonkun vaateketjun lastenosastolta, mutta sitten jalat, järki, tunne ja fiilis veivät minut Eurokankaan palalaarien ääreen. Sieltä löytyi kaksi niin selvää yökkärikangaspalaa, että ne lähtivät mukaan oitis!

Selasin Ottobre-lehtiä ja yritin etsiä mieleistä yökkärikaavaa. Löysin Fawn-leikkihaalarin numerosta 6/14. Se näytti minusta aivan yökkäriltä, joten ryhdyin kaavan piirtoon. Resorit leikkelin ihan omin päin ja huomattavasti kapeammiksi ja pidemmiksi kuin ohjeessa. Eli lahkeet ja hihat pysyvät paremmin paikoillaan ja varsinkin lahkeissa on nyt kasvunvaraa. Lehdessä oli kaavat koosta 50 kokoon 86 ja valitsin poikaselle isoimman koon. Malli on minusta varsin hyvä, joten kun hän näistä kasvaa niin todennäköisesti jatkan kaavaa hieman. Tai sitten otan härkää sarvista ja uskaltaudun tekemään jonkun vetoketjullisen mallin!

Kuosit sopivat yökkäreihin mainiosti. Varsinkin tuo sininen pappakalsarikuosi on minusta aivan huippu! Se vaan on jotenkin kummallista kangasta: kun sitä venyttää, kuosi katoaa ja kangas saattaa jopa ratketa! Resorivarastojen ollessa vähän hutara (heh, yksi hyllyllinen on resoreita, mutta valkoista vain pari pientä liparetta) kokeilin kantata sinisen haalarin ensin tuolla samalla kankaalla! Mutta eihän se varsinkaan pääntiellä toiminut laisinkaan. Kangas nimittäin venyi, mutta ei palautunut resorin lailla ollenkaan eli pääntien kantti oli venynyt ja valkoinen lörppänä. Purettava oli ja suunnattava resoriostoksille. Hups, oli muka tarvetta aika moneen muunkin väriseen resoriin...

Harmaaseen yökkärihaalariin valitsin meleerattua ja mintuhkon väristä resoria, joka sopii meleerattuun harmaaseen kivasti. Kuten olen aiemminkin kertonut, minulla ei ole peitetikkikonetta eikä kantinkääntäjää. Kanttaukset tehdään käsipelillä ja ompelukoneen kaksoisneulalla. Kuten paljastavista kuvista näkyy, kanttaukset ovat vähän vinksin vonksin, mutta pitäpä tuosta! Seuraaviin versioihin naputan nepparit hieman tiiviimmin, koska nyt varsinkin sinisessä meinaa paljas polvi kurkata.

Tällä kertaa ompelin vaatteita totiseen tarpeeseen, joten seuraavalla kerralla voin taas ommella jotain tuikitarpeellisia mekkosia tyttärelle kerhoasuiksi... Kuinka paljon sinä ompelet tarpeeseen tai "tarpeeseen"?