Värikkäitä puuvillavaatteita

Alkukesäisellä Pärnun reissullamme löysin tieni Kangadzungel-nimiseen kangaskauppaan. Löysin sinne pian uudelleen ymmärrettyäni, että koko kaupan valtava valikoima oli 50% alennuksessa! Harmikseni (tai oikeastaan kukkaroni onneksi) siellä ei myyty kivoja lasten trikookankaita, mutta ilokseni löysin kolmea kirjavaa ja värikästä puuvillakangasta! Ja kaikenlaista muuta tilpehööriä...

Kankaat ovat ihanan reippaita ja kepeitä kesäkankaita, joten niistä ommeltuja vaatteita tuskin tulee pidettyä talvipakkasilla. Tai no, varsinkaan niitä hellemekkoja! Kankaista valmistui kaksi mekkoa ja yksi pusero. En muuten ole koskaan käyttänyt sanaa pusero. Se on jotenkin aikuismainen sana...

Molempien mekkojen yläosa on trikoota. Vihreässä se on ohuempaa ja ommeltu kaksinkertaisena. Mitään kaavoja en tällä kertaa käyttänyt (näkyykö se..?) vaan piirsin yläosan hyväksi havaitusta trikootopista. Takaosa on symmetrinen eli takanakin on melko avara pääntie.

Purppuran värisen mekon sain valmiiksi tällä viikolla juuri ennen reissua Linnanmäelle. Ja kyllä huvitti, kun Lintsin kaiteet olivat tismalleen samaa sävyä mekkoni kanssa! Vihreää mekkoa on ulkoilutettu jo heinäkuun alusta alkaen, paikallisia festareita ja ulkomaita myöten.

 

 

Nizzassa!

Tässäpä tämä ompelemani pusero. Ja minä olen aikuinen, hah. En ole tuota väljää ja vihertävän kukertavaa puseroa vielä kertaakaan pitänyt ja mietin vielä pidänkö siitä vai en. Ainakin kädenteiden kuminauhoja tulisi vähän höllätä. Taisi tulla ikääkin muutama kymmen vuotta lisää..?

Mekkotehtaan Riine ja Orelma

Pohjolan lämmintä ja aurinkoista kesää ajatellen ompelin kesäkuussa tyttärelle kaksi kesämekkoa. Molempien kaavat ovat ihanasta Mekkotehdas-kirjasta. Valitsin kirjan mekkovalikoimasta Riinen ja Orelman.

Kirjan mekoissa on vähän eri variaatioita jokaisista malleista, joten valitsin Riinestä B-mallin. Jätin mekosta tereet pois ja lisäsin pituutta etukaarrokkeeseen. Hihoihinkin laitoin vähän lisää korkeutta, joten niistä tuli aikamoiset siivet...! Mekon tummempi ja satiinimaisempi kangas löytyi omasta kangaskaapista ja olen tehnyt siitä aikoinaan itselleni juhlamekon. Vaaleampi puuvilla on löytö Eurokankaan palalaarista. Kaarrokkeessa on vuorina lohenpunaista puuvillaa.

Hellehatun ompelin samasta vaaleasta kankaasta. Hatun kaavaan on otettu mallia vanhasta hatusta, jonka ompelin vanhan hatun mallista...

Ompelemani Orelma-mekko on sekoitus A:ta ja B:tä. Toisesta mallista otin rypytetyt hihat ja toisesta taskut, päästä nykäsin vielä rimpsun helmaan ja niskasta jätin pois nappihalkion. Ohjeista poiketen ompelin mekon trikoosta puuvillan sijaan. Kivasti kuvioitu kangas on myöskin palalaarilöytö. Taskut on ommeltu Marimekon pallotrikoosta.

Ihanat hellemekot odottelevat jo aurinkoisia päiviä!

Tytölle lakanoita

Kuinka suuri vaikutus peiton koolla voikaan olla lapsen uneen? Tai lähinnä sängyssä pysymiseen... Tytär on tähän asti (2v 9kk) käyttänyt peittonaan äitiyspakkauksen täkkiä, jonka olen kuvitellut olevan ihan sopiva. Nukkumaan mennessä kummasti ne pienet jalat ja kädet karkaavat asentoa vaihtaessa pois peiton alta ja tuloksena on päättymätön keskustelu tyyliin:

"Äitiiiii, tuu peitteleee..!"

"Mene vain takaisin sänkyyn. Osaat itsekin peitellä."

"En osaa! Äiti tuu."

"Osaat kyllä, äiti tietää."

"En osaa!"

Ja niin edelleen. Tilanne ratkesi joko tiukalla sanalla tai äidin(/isän) nousemisella sohvan pohjalta ja menemällä peittelemään... Myöhemmin tajusin vaihtaa taktiikkaa.

"Äitii, tuu peittelee..!"

"Mene peiton alle odottamaan, äiti tulee ihan kohta."

"Okei."

Ja aamulla nähtiin seuraavan kerran.

----

Mutta niihin otsikon lupaamiin lakanoihin! Tytär sai jo aikoja sitten siskoltani lahjaksi isojen lasten peiton ja tyynyn. Peitto oli kokoa 120 x 150 cm ja tyyny 35 x 50 cm. Minimaalisen googlettamisen jälkeen totesin, että jokaisella vuodevaatteita myyvällä firmalla on oman kokoisensa täkit ja tyynyt. Ja sitä myöden myös pussilakanat ja tyynyliinat. Totesin pääseväni helpommalla tekemällä lakanat itse tyttären uuteen peittoon kuin lähtemällä metsästämään juuri tämän kokoisia.

Ajattelin ompelevani perinteisiä puuvillalakanoita, mutta Marimekon liikkeessä käsiini hakeutui kolmen metrin pala vihreää kukkatrikoota! Trikoolakanat, sellaiset on ommeltava! Kolmen metrin palasta riitti sopivasti pussilakanaksi, mutta tyynyliinan jouduin tekemään palapelityyliin eli keskelle tyynyliinaa tuli poikittain sauma. Tytärtä ei haitannut. Trikoolakanoista tuli aivan ihanan pehmeät ja hiljaiset!

Eurokankaan puuvillavalikoima oli jotenkin masentava ja ankea. Ja kasari-ysäri... Yksi helmi sentään erottui joukosta: Rallatus!

Marimekon vihreä trikoo ja Eurokankaan Rallatus.

Huonon livevalikoiman vuoksi siirryin nettiin etsimään miellyttäviä kankaita. Ja siellähän niitä oli. Kankaat.com-osoitteessa oli kuosia mistä valita! Ostoskoriin päätyi kolme ihanaa kangasta, mutta budjettisyistä pudotin yhden pois. Saksasta asti kotiovelleni saapuivat sirkus ja norsut.

Jotenkin kuvittelin pääseväni myös halvemmalla ompelemalla lapsen söpöt pikkuiset lakanat itse. Pöh! Kolme ja puoli metriä puuvillaa ei kovin halvaksi tule... Mutta olihan tämä kaiken väärti. Ainakin tytär on isosta peitostaan ja uusista lakanoistaan aivan innoissaan! Ensimmäisinä lakanoina uuteen isoon peittoonsa hän valitsi vihreät trikoolakanat. Eikä ole viikkoon hypännyt peittelyn jälkeen sängystään kertaakaan.