Ompelutehokkuutta parhaimmillaan

Monesti ommella surautan silloin kun siihen liikenee mukavasti (tai kotitöiden kustannuksella) aikaa. Välillä hämmennyn itsekin, että missä ihmeen välissä minä nämäkin mekot ompelin..? Monesti prosessi menee niin, että tänään piirrän kaavat, huomenna leikkaan kankaat ja jonain päivänä ompelen, vaikka sauman kerrallaan. Ja yhtäkkiä on valmista.

Mutta parasta on se, kun saa oikeasti aikaa ompeluun. Tämän viikon maanantaina isännän vielä ollessa viikon kestävällä äijäinreissulla Lapissa, hurautettiin lasten kanssa vartin ajomatka päiväkylään mummolaan. Minulla oli mukana kaavapaperirulla ja pino Ottobre-lehtiä. (Samalla reissulla piipahdin saman varustuksen kanssa kaverilla kaavanlainauksessa. Miten siellä hautausmaan kulmilla on ompelukset edistyneet..?)

Mummolavisiitin aikana piirsin kaavat omaan mekkoon, lasten huppariin, bodyyn, legginseihin ja takkiin! Tovi siihen meni ja sain alaselkäni järkyttävän kipeäksi ruokapöydän yllä kyyristelystä... Hurautettiin taas keskiviikkona mummolaan ja tällä kertaa mukana oli varusteet kahden yön reissuun. Vain lapsille siis!

Keskiviikon arvokkaan oman ajan törsäsin kangaskaapin siivoamiseen. Pingalen Facebook-sivua seuraavat saivatkin siitä jo maistiaiskuvan. Läväytin koko kaapin sisällön lattialle ja viikkasin kankaat yksitellen takaisin omiin pinoihinsa. Kangaskaapin siivoamista olen suunnitellut vaikka kuinka kauan, mutta aloittaminen on tuntunut niin kovin vastenmieliseltä. Jos on pieni tovi joutoaikaa, siivoanko kaapin vai ompelenko?! Nyt oli pitkä tovi joutoaikaa, joten tein molemmat!

Kaapissa on ollut järjestys myös vasemman kuvan aikaan, kuten huomaatte...! Eli trikoot omalla hyllyllä, joustamattomat omallaan, resorit ylähyllyllä jne. Mutta se säilömistyyli on ollut tunge ja äkkiä ovi kiinni. Repaleisia tilkkuja lahjoitan läheiseen päiväkotiin (jos ottavat vastaan) ja muutama epämääräinen kangas menee myyntiin. Iso kassillinen kestovaippaprojektiin tarkoitettuja kankaita pääsee myös kiertoon. Enää en vaippoja ompele, käytetään mitä on. Löysin myös yhdet kauan säilötyt Nanson vakosamettihousut, mutta niistä lisää ensi kerralla!

Mutta mitä kaikkea ehdinkään ommella muutamana vapaapäivänä? Toki tein kaikkea muutakin kuin istuin ompelukoneen ääressä (sohvalla ja autonratissa istumisen lisäksi..). Eiku en, en oikeastaan muuta tehnytkään. Kaupassa kävin. Ja lounastreffeillä isännän kanssa Itiksen Tallinnanaukion sushibuffassa. Nurmikon leikkaamista ja Palefacen keikalle lähtemistä harkitsin, mutta jätin molemmat väliin.

Yksi ilta ja vähän yötäkin meni kankaiden leikkaamiseen. Seuraavana päivänä pääsin aloittamaan saumurin ja ompelukoneen kanssa kuhertelun. Syntyi seuraavanlainen satsi. (Kummityttö-V silmät kiinni!)

Omalle tytölle huppumekko Siskot-kankaasta.
Kaavan pohjana on OB 1/15 -lehden
Crocodile-huppari, joka on jatkettu mekoksi.

 

 

Tyttärelle Tikrutin-kaavalla (OB 1/13, 86 cm) tehty huppari.
Vähän A-linjaisuutta haettu, pituutta ja taskut lisätty.
Kankaana Paapiin Hippu-luomujoustocollege
ja taskuissa sekä hupussa Paapiin Spotty-luomutrikoota.

 

Samalla Tikrutin-kaavalla ommeltu huppari omalle poikaselle. Lisänä taskut.
Tähtikuosisen joustocollegen ostopaikkaa en muista,
taskuissa ja hupussa on Paapiin Pilkku-luomutrikoota.

Kummityttö-V:lle Pupu Tupuna -tunika!

Paapiin Kaino-luomutrikoosta ommeltu body.
Kaavana OB 6/12 Kisuliini.

Tyttärelle Spotty-luomutrikoosta Ropina-kaavalla (OB 6/12) ommellut legginsit.
Takataskuilla ja vale-etutaskuilla haettu jeggings-fiilistä!

Tässäpä oli setti, jonka sain alusta loppuun asti valmiiksi lasten ollessa mummolassa parin yön verran. Näiden lisäksi sain valmiiksi sen pienen lisäprojektin, joka lähti kangaskaapista löytyneistä vakosamettihousuista... Muutama vaatekappale jäi vaiheeseen, mutta eilen illalla ompelin ja tänään viimeistelin vielä nämä valmiiksi!

Leggings-jegginsit Kvk:n jämäkästä trikoosta.
Väri on vahva lohenpunainen...
Harkitsin tovin kuvan laittamista blogiin.

 

Paapiin Sprinkles-luomutrikoosta tyttärelle legginsit.
Lahkeiden sivuissa kumilankarypytykset.

Pienten kangaspalojen hyödyntämistä tallaisella leikkauksella!
Poikaselle body Kisuliini-kaavalla.

Kisuliini-kaavalla ommeltu body Paapiin luomutrikoosta nimeltä Myyryn herukat. Ihana!!

Oli kyllä niiiiiin palkitsevaa ja tyydyttävää saada näin ihana satsi ommeltua parissa päivässä. Pienet vaatteet hurauttaa nopeasti, mutta se (tylsä) esivalmistelu vie paljon aikaa. Nyt on hakusessa kankaita omaan mekkoon. En vain osaa päättää minkä tyylisistä kankaista pidän tällä hetkellä. Löysin samalla Itis-keikalla Indiskasta omalle vartalolle aivan superkivan mekon ja nyt odotan tuokiota, jolloin pääsen piirtämään siitä kaavat! Nyt pitäisi vielä järjestää räjähtämään päässyt ompelupöytä...

Vauvan pehmeä jumpsuit

Hypistelin tällä kertaa vanhoja kankaita ja fiilistelin niitä ideoita etsien. Käteeni sattui vanha vihreä velourihanuus, jonka alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Mutta mitä siitä tekisin? Eerolle jumpsuit eli hupullinen haalari! Harmikseni vihreää kangasta ei ollut tarpeeksi, joten aloitin kaverikankaan etsimisen. Velourpino on aika pieni ja kirjava, joten projekti meinasi tyssätä alkuunsa. Mutta mitä mitä, uusien kankaiden pinossa (kotoisasti edelleen lattialla) oli täydellisen värinen ruskea velourkangas! Olin klikannut sen heräteostoksena ostoskoriin Metsolan outlet-osastolta.

Laittaisinko vuorin, kyllä! Vuorikankaaksi päätyi ohut vaaleanvihreävalkoraidallinen trikoo, jonka alkuperä on myöskin hämärän peitossa. Sitäkin oli melko vähän, joten kikkailin haalarin molemmat etukappaleet kahdesta osasta. Raitakankaan loputtua hihojen vuoriksi päätyi sitten yksivärinen vihreä trikoo. Aikamoinen palapeli siis! Vetoketjurasiasta löytyi täydellinen vetoketju: upean keltainen ja passelin pituinen!

Jälleen kerran panostin kaavoihin, mutta toki muokattuina... Kaava on Ottobre 1/15 -lehdestä, 8. Tree Frog -haalari, koko 74. Ohjeessa haalari suljettaisiin neppareilla, mutta valitsin tosiaan vetoketjun ja lisäsin hihansuihin ja lahkeisiin resorit.

Päästessäni Facebookin Saumanvara-ryhmään sain ompeluksiini ihan uutta pontta. Siellä saan tollona myös kysellä apua hurrrjan paljon taitavammilta ja osaavammilta ompelijoilta ja niin sain tähänkin työhön. Pohdiskellessani ryhmässä ääneen kappaleiden ompelujärjestystä sain avukseni mainion linkin, jossa oli huiput ohjeet vuorillisen ja vetoketjullisen jumpsuitin ompeluun. (Ohje täällä!)

Pari mokaa kävi matkan varrella. Ensimmäisenä koko työ meinasi kaatua tukikankaaseen. Se olisi tärkeä tekijä vetoketjun alla, jotta kangas ei venyisi vetoketjua ommellessa. Kaivelin skriimiä ja siellä oli tukinauhaa! En tiennyt sellaista omistavani saatika muista ommelleeni. Nauha ajoi saman asian kuin tukikangas. Ohjeessa pyydettiin silittämään tukikangas etukappaleiden etureunoihin ja hitaalla käyvät aivoni silittivät tukinauhan loogisesti etupuolelle eli kankaan oikealle puolelle..! (Väärin.) Annoin mennä vaan, ja kerrankin vetoketjun ompeleminen venyvään kankaaseen ei aiheuttaut kirosanoja! Onneksi ylimääräisen ja näkyvän tukinauhan pystyi vain rapsuttamaan kankaasta pois. Kerran jouduin kaivamaan esille ratkojan, kun ompelin liian läheltä vetoketjua...

Kaikenkaikkiaan näin monimutkaisen haalarin ompelu oli todella ihanaa ja palkistevaa! Varsinkin hyvien ja yksinkertaisten ohjeiden kanssa, joita kerrankin maltoin lukea (saatoin skipata pari kohtaa, joita en tajunnut, haha). Erityisen ylpeä olen omasta kekseliäisyydestäni, kun lisäsin ohjeiden ulkopuolelta pienen kangaslipareen vetoketjun yläpäähän suojaamaan kaulaa tai leukaa vetoketjun hiertämiseltä.

Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen ja niin oli jumpsuitin sisällä oleva kaverikin!

Ps. Aiemmat haalariräpellykset täällä ja täällä :)

Pps. Tykkää Pingalesta Facebookissa!

Parit puolipotkuhousut poikaselle

Kuopukselle ei ole liiemmin tullut ommeltua vaatteita. Ensinnäkin hän on käyttänyt siskonsa vanhoja vauvanvaatteita ja toiseksi hän on saanut paljon kaverivauvojen vanhoja vaatteita. Jätettäköön mainitsematta, että aikaakin ompeluun on ollut hieman vähemmän kuin pari vuotta sitten.. Kangaskaapissa on kyllä ollut monia poikien kankaita houkuttelemassa jo pitkään.

Mutta nyt! Isännällä alkoi perjantaina kesälomaviikko ja minähän parkkeerasin itseni tänään ompelukoneen ääreen. Hurautin poikaselle kahdet puolipotkuhuosut ihanista kuviotrikoista. Potkareiden malli on matkittu vuoden 2014 äitiyspakkauksessa olevista potkuhousuista. Niissä ei ole etu- eikä takasaumaa, joten kuositkin pääsevät oikeuksiinsa. Kuopus on niin ihanan suloinen pötkylävauva potkarit yllään!

 

 

 

Tekstiilikaksoset, kettusisarukset

Kangasostoksia on nykyään mukavaa tehdä, kun voi ostaa kaikille sopivia kankaita. Vaikka pinkkiä prinsessakangasta, sinistä autokangasta ja vaikka tällaista ihanaa keltaruskeaa kettukangasta! Kätevää, kun samasta kankaasta saa molemmille lapsille vaatteita.

Kyseisestä kettutrikoosta ompelin tyttärelle rimpsuhelmaisen mekon. Alempi rimpsu on ruskeaa trikoota ja ylempi keltaista tähtitrikoota. Poika sai potkupuvun, jossa on pitkät ruskeat resorit lahkeissa sekä keltaisesta tähtitrikoosta vuori rinnan ja henkselien kohdalla. Potkupuvussa ei ole saumoja keskellä vatsaa, vaikka kuvassa siltä näyttää... Tuli aika reilu puku! Kettukangas on tilattu Kestovaippakaupasta.

Tästä lähtien lapsemme kulkevat aina mätsäävissä asuissa. Heheh!

Vauvaa vaille valmista

Laskettuun aikaan on vajaat kaksi viikkoa. Pieniä valmisteluja vauvaa varten on tehty, mutta sen suurempia hankintoja ei onneksi ole tarvinnut tehdä. Pesänrakennusviettini on kyllä huomattavasti voimistunut, koska talossa on pari kaappia ja lipastoa sisältöineen vaihtanut paikkaa. Myös kellarissa sain myllättyä "omaa varastohuonettani" parempaan järjestykseen. Siellä on siis lähinnä kirppiskamoja, vauvan tarvikkeita ja tyttären pieniä vaatteita sekä muuta joutavaa rojua.

Viime viikolla sain nostettua perintökalleutemme, ihanan rottinkisängyn, kellarista. Se pääsi helteellä nurmikolle suihkuun, jotta pahimmat rutinat ja pölyt kaikkoaisivat. Kaivoin kellarista myös tyttären vauva-ajaksi sänkyyn tekemäni helmalakanan. Rottinkisänky sai patjakseen äitiyspakkauksen mukana tulleen vaahtomuovipatjan, josta siis leikkasin sänkyyn sopivan muodon. Pussilakanan ompelin itse.

 

 

Valmisteluihin kuuluu myös sairaalakassin pakkaaminen. Piti luntata edellisestä sairaalakassinpakkauskerrasta, että mitä ihmettä sinne mukaan pakkasinkaan. Mutta enpä ollut sen kummemmin siitä kirjoittanutkaan. Tällä kertaa jätän kantoliinan kotiin odottamaan ja samoin taitaa jäädä herkuille, nekin toin viimeksi avaamattomina kotiin. Sama kassi pääsee mukaan tälläkin kertaa (jos lähtö tapahtuu kotoa). Kassiin on nyt pakattu mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, pesuaine koko vartalolle, imetyspaita ja -liivejä sekä kestoliivinsuojia. Omat kotiutumisvaatteet pakataan mukaan, jos sopii aikatauluun tai sitten isäntä hakee ne kotoa myöhemmin.

Olin jo pakannut kassiin myös vauvan kotiinlähtövaatteet, mutta sitten tuli kriisi. Ei yhtään itseommeltua vaatetta!! Kun ensimmäiselle, niin toisellekin. Pitihän vielä hurauttaa body sekä housut. Ompelin muistaakseni ensimmäisen kietaisumallisen bodyn. Ikuiseksi murheenkryyksiksi osoittautuivat jälleen kerran nepparit. Taas muistin, miksen ole kovin montaa bodya tai yleensä neppareita vaativia vaatteita ommellut.

Yritin ensin kiinnittää bodyyn pienempiä neppareita, jotka laitetaan (kai?) kiinni nepparinkiinnityspihdeillä. Meidän kyseiset pihdit ovat huonot, väärät ja nepparit rikkovat. Osat eivät pysyneet toisissaan kiinni ja irrotusyritykset rikkoivat lopulta ohuehkon trikoon. Pussillinen nepparinosia ja kahdet erilaiset pihdit eivät taida kuulua toisilleen (eivätkä varsinkaan minun käteen ja minun olemattomille hermoille). Lopulta leikkasin haaraosan mäsine neppareineen irti ja ompelin tilalle uuden trikoon sekä seuraksi puuvillakangasta. Lopputulos on hieman palapelimäinen, mutta toiminee käytännössä! Haaraosassa on nyt siis Prymin hieman isommat nepparit, jotka hakkasin kiinni pakkauksen mukana tulleen "muovitelineen" sekä vasaran avulla.

Tämän bodyn mallin matkin valmisbodysta. Ilahduttavaa siinä oli se, että solmittavia nauhapareja oli vain kaksi. Nauhat ovat omien vaatteiden hartioissa mukana tulleita silkkinauhoja, jotka pihinä leikkaan irti ja jemmaan talteen. Nauhat ovat päässeet jo vaikka minkälaiseen käyttöön! Valitsin nauhapareiksi eriväriset nauhat, jotta isäntäkin ymmärtää näpertää oikeat narut kiinni toisiinsa...

Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen hetkeen, kun makaan lapsivuodeosastolla vastasyntyneen kuopuksen kanssa ja tytär tulee ensimmäistä kertaa tapaamaan uutta perheenjäsentä. Olen saanut ajatuksesta monta itkua ja liikutuksen hetkeä aikaiseksi. Enkä usko, että livetilanne on yhtään helpompi. Olen jutellut asian jo kokeneiden ystävien kanssa ja tilanne on kuulemma todella liikuttava eikä (hallitsemattomalta) kyynelehtimiseltä ole vältytty. Sairaalakassin tämänkertainen erikoisuus on pieni lahjapaketti. Sen saa tuleva isosisko uudelta pienokaiselta. Paketissa on pari tyttären rakastamaa Pupu Tupuna -aiheista lahjaa.

Äitiyspakkauksen makuupussi uusiksi taas

Jälleen kerran on ollut aika juhlistaa yhden ystäväni syntyvää vauvaa. Ystäväni oli miehensä kanssa päättänyt olla ottamatta äitiyspakkausta, joten täytyyhän Pingalen edes jotain äitiyspakkausmaista antaa lahjaksi! 

Lähdin eräänä päivänä Lanttilan jättikirppikselle etsimään käytettyä äitiyspakkauksen makuupussia ja ensiyrittämällä löytyi kaksi! Samanlaiset pussit olivat loistokunnossa, vetoketjut toimivat ja kankaat olivat puhtaita ja ehjiä. Ennen tuunausta kuitenkin pesin makuupussit. Valitsin päällystyskankaaksi melko tavallisen puuvillakankaan, jottei se olisi liian räikeä tulevan äid.. siis vauvan silmille.

Harmikseni en löytänyt tietoa minkä vuoden äitiyspakkauksesta makuupussi on, tietääkö joku muu? Vai onko se edes äitiyspakkauksesta...? Ensimmäiseen makuupussituunaukseen verrattuna tämä versio on huomattavasti siistimpi ja onnistuneempi, mutta onneksi ensimmäinen tulikin omaan käyttöön. Ompelin uuden kankaan samalla tavalla kuin edellisen makuupussin kohdalla eli en ratkonut vanhasta pussista mitään vaan ompelin huolitellun uuden kankaan kiinni aivan vetoketjun viereen.

Makuupussi ei ole ehkä kesää vasten syntyvälle vauvalle ajankohtainen, mutta toivottavasti se pääsee käyttöön makoilualustana tai viimeistään viileiden syysilmojen tullen. Lisäksi ompelin tulevalle pienokaiselle reippaat krokotiilipöksyt!

Synttärisankarin juhlamekko

Jossain aiemmassa postauksessa taisin (itselleni) luvata, että minun on ommeltava itse tyttäreni yksivuotissyntymäpäivämekko. Ja niin tein. Mekko valmistui lopulta parissa illassa ja jopa muutama päivä ennen juhlia! Sain mekossa käyttämäni kankaan ystävältäni Ananakselta lahjaksi. Muistaakseni sileä puuvillakangas oli Marimekon, mutta en löytänyt kuosia heidän kokoelmistaan. Muistatko Ananas mistä kangas olikaan peräisin? Kankaassa ei sinänsä ole erityistä kuosia vaan siinä vaihtelevat oranssin, keltaisen ja pinkin sävyt.
 

 

 

Mekko näyttää kauempaa katsottuna siltä, että se on tehty kolmesta erivärisestä kankaasta, mutta kaikki osat ovat tosiaan samasta palasta. Lähempää tarkasteltuna huomaa sävyjen vaihtelun ennen saumoja. Helman pitsi on Inkan äidinäidinäidin (eli isoisoäidin) virkkaama ja näin pitsi pääsi paraatipaikalle kaapin perukoilta.

 

En käyttänyt mekkoon minkäänlaisia kaavoja vaan otin mallia Inkan kahdesta muusta mekosta. Tein mekosta tarkoituksella lyhyen, koska konttaaminen olisi ollut kovin hankalaa pidemmän helman kanssa. Mekon alle jouduin harmillisesti laittamaan lyhythihaisen t-paidan, koska ilman sitä Inka veulasi mekkoa ylösalaisin. Monet saumat ilmeisesti kutittivat pehmeään puuvillatrikooseen tottunutta hipiää.

 

Mekko oli minun yksivuotislahjani Inkalle. Katsotaan tuleeko juhlamekkojen ompelusta perinne. Ainakin omien juhlamekkojeni ompelusta on tullut. Termit perinne ja pakkomielle eivät tässä tapauksessa ole kovin kaukana toisistaan... Tuleviin ystävien syyshäihin on jo kankaat ostettuina, sormet syyhyävät päästä niihin käsiksi!