lauantai 29. lokakuuta 2016

Kaksivuotias parturissa ja muita ekoja kertoja

Monesti elämä on samaa tuttua arkea. On kerhot, päiväkodit, koulut, työt ja harrastukset. Ruoanlaittoa, pyykkäystä ja siivousta. Tuntuu, ettei mikään muutu, mutta joskus elämään tulee uusia juttuja, isoja tai pieniä. Parin viimeisen viikon aikana meidän perheessä tapahtunut monta uutta juttua tai jotain on tehty ensimmäistä kertaa.


Yksi niistä on kaksivuotiaan poikasemme hiustenleikkuu. Hänen hiuksiaan ei ole koskaan leikattu. Olen harkinnut poikasen viemistä parturiin noin vuoden, mutta isäntä on ollut toista mieltä. Hän itse on käynyt parturissa viimeksi armeijassa (jos minun saksinapsaisuja ei oteta huomioon), joten mitä muutakaan mielipidettä voi odottaa pitkätukkaiselta mieheltä. Ehdottelin pojan parturireissua monta kertaa huonoin tuloksin. Päätin, että sitten kun hiukset menevät silmiin niin tukka leikataan ja isäntä oli myöntyväinen. Takatukka liuhui jo lapaluilla.



Varasin itselleni ja pojalle peräkkäiset ajat tuttuun parturikampaamoon. Niin tuttuun, että olen käynyt siellä itsekin lapsena. Juttelimme pojan kanssa monta päivää etukäteen kuinka hän sitten pääsee rallipenkkiin istumaan, kääntämään rattia ja saa taikaviitan ylleen! Ja samalla kiva nainen leikkaa hiuksia näin, naps naps! Ja niin se oikeastaan menikin.


Poika oli kuin konkari istuessaan 30 vuotta vanhaan rallipenkkiin ja katsellessaan itseään peilistä. Vettä päähän tsuuh tsuuh, saksilla nips naps, föönillä kuivaus huurrhuurr ja koneella viimeistelyt surrur! Poika katseli isovanhempiaan, siskoaan ja äitiään hokemalla vain hehheh! Lopputulos oli upea ja pojasta tuli ihan uusi pieni isomies. Vaatii kyllä hurjasti ammattitaitoa leikellä heiluvaa ja rattia villisti kääntelevää lasta! Uskomattoman hienosti meni eka kerta parturissa.



 

Entäs ne muut ekat kerrat? Yksi niistä oli lasten vieminen uimahalliin. En ole koskaan käynyt lasten kanssa uimahallissa. Järvessä ja meressä kyllä ollaan käyty kahlaamassa ja tyttären kanssa ulkomailla hotellin uima-altaalla. Mutta ei Suomessa. Ensinnäkään en koskaan saanut aikaiseksi mennä uimahalliin yhden vauvan/lapsen kanssa ja kahden lapsen kanssa se ei ole tullut mieleenikään. Toiseksi lilluminen nilkankorkuisessa vedessä hytisemässä kuulosti yksinkertaisesti turhalta. Ja vielä kaksi lasta juoksemassa suihkutiloissa ja kiipeilemässä tulikuumilla saunanlauteilla ja häröilevän päättömästi uimataidottomina pitkin altaita. Ei kiitos!! Isäntää ei uimahalliin tai yleensä veteen saa, ellei se vesi sijaitse tyyliin Filippiineillä ja ole varmuudella +35-asteista.

No mutta, sitten rakas isosiskoni, konkari lasten kanssa uimisessa päätti, että nyt mennään porukalla uimahalliin! Ja niin mentiin. Porukkaan kuului siis kahden aikuisen lisäksi meidän lapset sekä heidän kolme serkkuaan: sylivauva, eskarilainen ja yläastelainen. Vanhimmasta oli suuri apu! Hän hyppeli eskarilaisen kanssa isommassa altaassa tai piteli vedessä välillä jotain kolmesta nuoremmasta lapsesta. Molemmilla lapsillani oli olkavarsissaan kellukkeet ja toisella vielä uimarengas (Frozen-merkkinen tietty).

Viimeisen vartin aikana tajusin lasten kanssa, että kellukkeet todella kelluttavat! Siihen asti he olivat olleet koko ajan jonkun käsien varassa. Ja siitähän itsellenikin syntyi oikea ahaa-elämys ja luottamus siihen, että tämähän on kivaa! Siinä nilkka-altaassakin kävimme, mutta siinähän oli aivan liian vähän vettä. Pukuhuoneessa, suihkutiloissa ja saunassa lapsukaiset käyttäytyivät mallikkaasti, olimmehan sääntöjä useasti kerranneet. Lapset tykkäsivät uimisesta todella paljon ja  viikon päästä menimme uudelleen! Silloin kokoonpanomme koostui meidän lisäksemme työkaveristani sekä hänen ihanasta kolmevuotiaasta tyttärestään.

Sitten on muutama muukin uusi juttu. Kävin ekaa kertaa omenamehustamolla! Vein sinne 18 kiloa naapurin omenapuista poimittuja talviomenoita ja sain noin 11 litraa tuorepuristettua aivan superhyvää kirpsakkaa omenamehua.

Minuun käytiin töissä käsiksi. Olen tehnyt keikkoja uudessa haastavammassa keikkapaikassa ja ensimmäistä kertaa työurallani asiakas kävi minuun käsiksi. Ei vakavasti, ei tullut vammoja, mutta ensimmäistä kertaa sen koin. Tänään koin sitä lisää, mutta en vahingoittamismielessä.

Kävimme tyttären kanssa kahdestaan elokuvissa! Loppukesästä bongasin mainoksen Tatu ja Patu -elokuvasta ja ilahduin sen olevan kaikille sallittu. Päätin, että nyt tyttö pääsee ekaa kertaa leffaan. Keskiviikkona mentiin Flamingoon ja samalla reissulla ostin tyttärelleni ensimmäistä kertaa karkkia. Hän sai valita irtokarkeista (äidin suosituksesta) muutamia karkkeja ja hän itse lopetti valinnan 12 karamellin kohdalla. Pussissa oli tosiaan 12 karkkia. On hän ennenkin karkkia saanut satunnaisesti jossain juhlissa, mutta kotiin ei olla koskaan sitä ostettu.




Tatu ja Patu oli neljävuotiaalle herkälle tytölle aivan liian jännittävä. Ensinnäkin kovalla olevat äänet jännittivät sekä monet pimeässä kuvatut kohtaukset.  Elokuvasta sen enempää kertomatta siinä oli monta tytölle pelottavaa kohtausta. Hän itki sylissäni lähes puolet elokuvasta. Onkohan kellään muulla samanlaista kokemusta? Omasta aikuisen näkökulmasta elokuva oli arvostelujensa lailla oikein mainio ja stadilaiselle elokuvassa ilahdutti tutut maisemat. Myös stadin slangista väännetyt vitsit  ja sporassa kuvattu kohtaus kikatuttivat aidosti! Kokemus leffassa käymisestä kuitenkin jäi positiiviseksi ja tyttö toivoi pääsevänsä leffaan uudelleen. Jotain muuta katsomaan, kuulemma.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Kun Pingale uuden värin löysi

Olen ennenkin päivitellyt täällä kangasmakuni muuttumista. Kun muistelee ja katselee kangasvalintojani muutaman vuoden takaa, on sävyt ja kuosivalinnat muuttuneet todella paljon! Toki tarjonta ja trenditkin ovat muuttuneet, mutta kyllä niitä entisiä omia suosikkisävyjä edelleen kaupoista löytyy enkä niitä enää ostoskoriini klikkailisi.

Ennen muinoin päivittelin miten jotkut voivat pitää hempeistä pastellinsävyistä tai ankeasta harmaasta. Puin pienen tyttövauvani kirkkaanvihreään, oranssiin, ruskeaan ja keltaiseen ja vannoin että meidän tytölle ei kyllä vaaleanpunaista pueta. Kappas vaan, mitä sieltä neljävuotiaan vaatehyllyltä nykyään löytyykään? Hempeistä pastellinsävyistä en varsinaisesti pidä vieläkään, varsinkaan itseni yllä, mutta taitaa niitä lastenvaatteissa nykyään olla. Mutta ei juurikaan löydy enää ruskeaa tai oranssia.

Mutta mikä se uusi väri olikaan? No minttu! Raikas, freessi, puhdas mintunvihreä! Se on varmaan monille jo so last season, mutta minä olen siitä aivan innoissani! Pari viikkoa sitten leikkelin kasan kankaita valmiiksi vaatteenpaloiksi ja huomasin hauskan yhteensattuman. Kankaita valinnut käsi oli napannut moneen vaatteeseen minttua! Sävyjä oli monta erilaista, mutta samaa sukua ne varmaan ovat.



Suunnittelin ompelevani tyttärelle pitkähihaisen frillamekon. Tytär sai itse valita kankaan kolmesta vaihtoehdosta: pinkki ja minttu Milkmess sekä Käpysen Sadepilvet. Hän valitsi mintun Milkmessin. Kaavaksi valitsin tutun Lionellan (Ottobre 3/15). Muokkasin kaavaa tehden mekosta pitkähihaisen ja tampittoman. Se sopii niin kauniisti ihanalle jääprinsessallemme!

 

Poikanen sai Käpysen tähtikuvioisesta trikoosta pitkähihaisen paidan. Kaava on miljoonatta kertaa käytetty Raide (Ottobre 6/12) koossa 92. Kaava alkaa olla kohta niin puhkinupitettu, että pitänee pian piirtää se uusiksi. Tähtien joukossa on yllätyksiä, hämähäkkejä!



Tämä hurjan kaunis ja viileä Timanttipuu-trikoo on odottanut vaatteeksi pääsyä aivan liian kauan. Pitkään mietin mitä siitä uskaltaisin ommella. Joskus näytin sitä tyttärelle ja hän nyrpisti nenäänsä. Minä tyrmistyin ja pakkasin kankaan takaisin kaappiin. Onneksi annoin ajan kulua ja kankaan marinoitua, sillä nyt kangas kelpasi! Meinasin ensin ommella siitä puseron, mutta kangasta olisi mennyt hukkaan pitkä roikale. Etsin kaavakansiostani jonkun yksinkertaisen ja pitkän mekkokaavan ja tadaa! Siellähän oli ihana ja yksinkertainen Birdie Birdie (Ottobre 1/15). Hetken pelkäsin hempeän sävyn ja kauniin kuosin saavan mekon näyttämään yökkäriltä, mutta taisi se olla turha pelko.




Käpysen kaunis mintunsävyinen Sadepäivät-trikoo pääsi valekietaisubodyksi ystäväni vastasyntyneelle vauvalle. Bodyn kaava on kiva Happy Squirrel (Ottobre 1/12) koossa 56. Bodyn kaveriksi pääsi harmaat trikoohousut. Poikkeuksellisesti kanttasin bodyn trikoolla, samalla jota käytin housuihin. Sepä vasta oli miellyttävää! Kanttaaminen kävi todella kätevästi ja kantista tuli kivan litteä. Kuvissa bodyn väri on kummallisen kelmeä, mutta oikeasti pilvet ovat ihan puhtaan valkoiset.



Tätä minäkään en enää laske mintunvihreäksi, mutta menköön samaan julkaisuun! Tutullla Raide-kaavalla ompelin poikaselle huipun valaspaidan. Kangas on Elvelyckanilta. Housut taitavat olla ensimmäiset harmaat housut, jotka omalle lapselleni ompelen! Kaava on Baggy Bottom, mutta sovituskuvassa ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa... Muokkasin kaavaa tekemällä etulahkeeseen hieman erilaisen leikkauksen. Tämä oli pakon sanelema (kangas loppui), mutta lopputulos on todella kiva!




tiistai 11. lokakuuta 2016

Pingale osallistuu: Roosa nauha -huutokauppa

Taas on aika tehdä hyvää! Tämänvuotinen Roosa nauha -kampanja on taas käynnissä ja sen tarkoituksena on tukea rintasyövän vastaista työtä. Facebookin aktiivinen ompeluryhmä Saumanvara järjestää tänäkin vuonna huutokaupan, johon ryhmän jäsenet ovat halutessaan ommelleet erilaisia tuotteita. Huutokaupan tuotto menee lyhentämättömänä Roosa nauha -keräykseen. 

Huutokauppa tapahtuu tämän viikon perjantaina 14.10. kello 10-22 Facebookissa Saumanvaran sydämestä - Roosa nauha -huutokaupan sivuilla. Sivuilla on tarkemmat ohjeet huutokaupan etenemisestä. Huutokaupan sivuilla on jo nyt ladattuna satoja mitä upeimpia tuotteita ja perjantaihin mennessä määrä lisääntyy takuulla! Käy ihmeessä selaamassa kuvat ja hämmästy mihin kaikkeen harrasteompelijat pystyvät!

Kuvat löytyvät albumeista, jotka on otsikoitu sisällön mukaan. Sieltä löytyy muun muassa ihania vaatteita vauvoille ja lapsille joka ikäryhmään, vaatteita aikuisille, hienoja asusteita, upeita sisustusjuttuja sekä muuta mukavaa, joka voi sisältää ihan mitä vaan!




Ryhmän jäsenenä halusin olla jälleen mukana hyväntekeväisyydessä ja ompelin huutokaupattavaksi kaksi kohdetta. Toinen on keräyksen teemavärin mukaisesti pinkki paita, jossa on työkoneiden kuvia. Paita on kokoa 92 ja sen kangas on PaaPiin Työkoneet. Kaavana käytin Ottobre 6/12 -lehden Raidetta. Toivottavasti tälle löytyy huutajia!


Toinen ompelemani kohde on bodysta ja housuista koostuva setti koossa 56. Body on valekietaisumalli, jonka etukappaleet eivät kietaisubodyn lailla aukea. Pääntie kuitenkin puettaessa avautuu huomattavasti perusbodya isommaksi. Kangas on veikeä kettukangas Metsolalta ja kaava Happy Squirrel (Ottobre 1/12). Joustocollegehousujen kaavana käytin Giant Trianglea (Ottobre 6/13), jonka vyötärölle muokkasin resorin kuminauhan sijaan. Nilkoissa on myös joustava resori.



Käy ihmeessä tutustumassa jo etukäteen huutokaupan tarjontaan. Mutta huutaminen tapahtuu tosiaan vasta perjantaina, joten malta vielä mielesi kaikkien ihanuuksien äärellä!

Tässä vielä suora linkki Roosa nauha -huutokaupan sivuille:

Huuto-onnea! <3