Lasten viikonloppu ja Helsinki Design Week 2015

Tänään oli mitä upein ilma lähteä talosta ihmisten ilmoille ja ihan pääkaupunkiin asti! En ole kahden lapsen kanssa käynyt kovin monissa yleisötapahtumissa, mutta tänä lauantaina jouduin ihan valitsemaan. Päätin eilen, että kivan ilman koittaessa lähden lasten kanssa lähiötapahtumaan nimeltä Hakunila-päivä! Vaikka läheisellä ja kyseisellä vantaalaisella kaupunginosalla ei ole niin kovin mairitteleva maine, eivät lapset sitä olisivat osanneet ehkä aistia. Olisi ollut Kengurumeininkiä ja pomppulinnaa. (Pomppulinnassa käytiin pari viikkoa sitten paikallisessa kyläriehassa! Jopas on osut menoa lyhyen ajan sisään.)

Mutta sitten Facebook kertoi sen, sen ja sen osallistuvan lähistölläni tänään olevaan tapahtumaan. Onks nekin menossa Hakunila-päiville, ajattelin. Ei todellakaan, he olivat menossa Helsinki Design Week 2015 -Lasten viikonloppuun! Suunnitelmiin tuli siis pieni muutos ja jatkammekin maisemabussin kyydissä Sörnäisiin asti Hakunilan sijaan.

Ilmainen tapahtuma järjestetään kolmatta kertaa ja on avoinna kaikille vielä huomenna sunnuntaina klo 10-16. Paikka on Kattilahalli, osoitteessa Sörnäisten rantatie 22. Koko perheen tapahtuman työpajoissa minimuotoilijat pääsevät testaamaan muotoilijan työtä alan ammattilaisten johdolla. Linkin takana on tarkempaa tietoa ja aikataulua tapahtumasta.

Vaunut ja rattaat täytyi turvallisuussyistä jättää ulkona olevaan parkkiin. Ystävän kanssa naurettiin, että on vain tovi vierähtänyt siitä, kun veskasta pengottiin yhdellä silmällä narikkalappua ja nyt sieltä pengotaan vauva kainalossa vaununarikkalappua! Lämpimästi suosittelen kävelemättömille jälkeläisille kantovehjettä. Nimim. Innokas yksivuotias kainalossa ja jännittävä kolmevuotias paidanhelmassa ja hiki.

Kun niin harvoin missään yleisötapahtumissa käymme ja tuplarattailla on totuttu puistoon jyräämään niin ei käynyt mielessäkään ottaa pojalle reppua mukaan. Jos olisin tuon kantovehjejutun älynnyt, olisimme varmasti saaneet tapahtumasta enemmän irti. No, näillä mentiin.

Muotoilutapahtumassa oli paljon erilaisia työpajoja, joihin sai vapaasti tilan riittäessä osallistua. Käsittääkseni vain Lego-aikakonetyöpajaan oli joku kiintiö ja "portsari". Meidän tyttö osallistui muun muassa astioiden suunnitteluun piirtämällä paperille värikynillä värikkään lautasen. Poika keskittyi sillä aikaa konttimaan pöydän alla ja imeskelemään lattialle pudonneita kyniä.

Yhdessä työpajassa kasattiin isoja palikoita ja tietenkin kiipeiltiin niiden päällä. Tämä taisi olla yksivuotiaan lempipaja! Laatikoiden päälle oli ihanaa kiivetä ja huojua niiden reunoilla. Pää edellä poika ei tullut alas kertaakaan.

 

Viereisessä työpajassa sai muodostaa erilaisia kuvioita, hahmoja ja muotoja valmiista tarroista. Se se vasta oli kolmevuotiaan näpertäjän ihannepaja! Ja voi sitä keskittymisen määrää pöydän ympärillä.

Silja Linen työpajassa rakennettiin erilaisista materiaaleista laivoja, veneitä, aluksia ja lauttoja. Tyttären laivan materiaaleiksi valikoitui (äidin pienellä ohjauksella) iso kansi, Viilis-purkki, mastoksi puulastu ja kangastilkku lipuksi. Tyttö valitsi matkustajiksi/koristeiksi kaksi käpyä. Minä autoin kuumaliiman kanssa aluksen rakentamisessa. Ja millä tarkkuudella tyttö kantoi aluksen kohti allasta ja millä ylpeydellä se laskettiin vesille! Äiti, se kelluu!!

Silja Linen iso hylje oli aika jännittävä ja siitä kerrottiin kotona isillekin. Siellä on oikea ihminen sisällä ja sen selässä on vetoketju ja Ville Viikinki on sen kaverri! Kesällä mentiin tosiaan Viikkarilla Tallinnan kautta Pärnuun ja laivalla oli jännittävä Ville Viikinki. Hahmosta on puhuttu kerta jos toinenkin. Työpajalta saatiin myös risteilyetukortti.

Meilläkin oli nälkä samaan aikaan kuin kaikilla muillakin ja jonotimme sata tuntia Pipsan pop up -ravintolaan. Osa ruoista oli loppumaisillaan tai loppu ja annokset pieniä. Lapsille tarkoitettuja toki, mutta aikuisillakin on nälkä. Tytär sai herkutellakseen kanapullia, kookosriisiä ja parsakaalia (7€). Todella maukasta! Yhteiseksi maistelulautaseksi otin kurpitsasosetta (3€), joka oli myös erittäin maukasta. Poika maisteli sitä oman naps-ruokansa lisäksi puolen annoksen verran ja äidille jäi pari lusikallista... Juomaksi valitsimme mustikkasmoothien (3€), josta osa valui pillistä imevän ja samalla pulloa kaatavan tyttären rinnuksille... Ruokailupaikaksi saimme retkeilyhenkisen patjapaikan auringosta.

Hikisen ja hauskan aamupäivän jälkeen pakkasimme jälkikasvun rattaisiin ja suuntasimme nälkäiset napamme lähellä sijaitsevan Teurastamon alueella sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan nimeltään Ho's Food. Matkalla tuplarattaista alkoi kuulua korvilleni niin ihana tuhina ja kuorsaus! Harvinaista herkkua nykyään. Valitsin listalta paistettua nuudelia kanalla (12€) ja ateriaan sisältyi perinteinen kinkkijälkkäri jäätelöä ja friteerattua banaania, nam. Ystävä valitsi listalta kolmea erilaista dim sumia ja/tai dumplingseja samaan hintaan ilman jälkiruokaa. Minä en niitä päin edes katsonut... (Kahta muinaisen New York -reissun ystävääni saattaa hymyilyttää pari viimeistä lausetta luettuaan.)

Seurueemme toisista rattaista ei kuulunut tuhinaa laisinkaan ja 2,5-vuotias poika touhusi Teurastamon viihtyisällä alueella omiaan. Alueen riippukeinut olivat täysi hitti ja poika viihtyi sellaisessa keinuen vaikka kuinka pitkään! Puolentoista tunnin päiväunien jälkeen tuplarattaista könysi ylös poikanen. Välipalan jälkeen hän oli taas valmis touhuamaan ja hiekkaa maistelemaan.

Tytön herättyä kävimme myös samaiselta Teurastamon alueelta löytyvässä Jädelino-jäätelöbaarikahvilassa. Jäätelöt tehdään käsityönä paikan päällä (?) ja ovat muutaman lusikallisen verran maisteltuna huippuherkullisia. Tänään sain lusikkaani mansikka- ja kookosjäätelöitä, maidottomia molemmat.

Lähes kolmen vartin hikinen, heiluva ja jarrutteleva bussimatka kotiin tangoissa roikkuen ei ehkä ollut päivän kivoin osuus. Omalle hiekkatielle päästyämme lapsillakin oli taas aivan eri mieli kuin kotimatkalla. Kelluvaa laivaansa tyttö näytti isälleen ylpeänä heti kotiin päästyämme. Iltasadun jälkeen juteltiin päivän reissusta. Jäätelö oli kuulemma hyvää, palikat hauskoja, mutta eniten tytön mieleen jäi iso valkoinen hylje.

Murulandiassa murujen kanssa

Ystäväni pyysi kuukausia sitten meitä mukaansa Murulandiaan. Mihin? Murulandiaan! Mikä se on? Missä? Mitä siellä tehdään?

Murulandia on sisäleikkipuisto Helsingin Sörnäisissä eli mainioiden kulkuyhteyksien varrella. En ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä landiasta enkä koskaan törmännyt sen mainoksiin. Googlaamalla selvisi lisää ja vielä enemmän menemällä paikan päälle. 

Murulandia sijaitsee toimistorakennuksen alakerrassa, katutasossa (Käenkuja 1B). Ellei ystäväni olisi lapsensa kanssa odottanut oven edessä, olisin todennäköisesti kävellyt ohi. Odotin houkuttelevaa, värikästä ja kutsuvaa sisäänkäyntiä. Muistaakseni ovessa oli A4-kokoinen lappu kertomassa, että siellä sijaitsee mainio lasten ajanviettopaikka. (Toisaalta samasta sisäänkäynnistä kuljettiin myös toimistotiloihin.) Vaunut, ulkovaatteet ja kengät jätettiin aulan siisteihin tiloihin ja marssittiin kassalle. 

Kassalla kaivoin kukkarosta 16 euroa, jolla sai kaksivuotiaalle rannekkeen (2-17 vuotiaat). Alle vuoden ikäinen pääsi ilmaiseksi ja minä pääsin lapsen siivellä ilman maksua. Ystävän yksivuotiaasta veloitettiin 10 euroa. Meille suositeltiin maksutonta kanta-asiakaskorttia, jolla saimme rannekkeet kyseisiin hintoihin. Muutoin ne olisivat maksaneet pari euroa enemmän. Nyt vasta tajusin, että rannekkeilla olisi ilmeisesti päässyt sisään vaikka lounaan ja päiväunien jälkeen uudelleen! (Ensi kerralla touhutaan koko rahan edestä..!)

Mitä siellä sitten tehdään? Leikitään, tutkitaan, leikitään, ihmetellään ja leikitään. Iso halli on täynnä erilaisia "leikkipisteitä" ja ympäristöjä. Pieniin loosseihin oli rakennettu mm. kauppa kassoineen, kärryineen ja muoviruokineen sekä koti ruokapöytineen ja silityslautoineen. Muissa loosseissa oli kaikenlaista ropellettavaa ja tutkittavaa.

 

Isoista tiloista löytyy myös muita teemahuoneita, esimerkiksi taidepaja, planetaario ja pimeä tuntoaistien huone. Myös vauvat ja taaperot oli otettu huomioon, sillä heille oli varattu oma huone värikkäine leluineen ja leikkimattoineen. Aikuisille (ja lapsille, jos malttavat hetken hengailla paikoillaan) oli joka huoneessa säkkituoleja!

Sisäleikkipaikassa riittäisi tutkittavaa vaikka kuinka moneksi päiväksi. Emme esimerkiksi ehtineet tutustumaan kaikkiin huoneisiin. Murulandiassa riittää varmasti mielenkiintoista ajanvietettä kaikenikäisille lapsille (ja aikuisille) ja erilaiset mielenkiinnonkohteet on otettu huomioon. Murulandia ei ole juoksu-, riehumis- ja peuhaamispaikka, vaan nimenomaan leikkimis-, tutkimis- ja elämyspaikka. Toisaalta sieltä löytyy yksi pienehkö huone, johon on rakennettu seikkailurata. Radalla kiivetään, roikutaan, kiidetään vaijeriradalla (muutaman metrin matka), ryömitään ja heitellään palloja. Isomman luokan seikkailuluoliin tottuneet lapset käyvät tämän huoneen läpi minuutissa. Yksi natiseva trampoliinikin löytyy.

Mutta se toteutus. Miten sen tahdikkaasti sanoisi. Ehkä vähän kotikutoista? Tuntui, kun tavaroita olisi saatu ja haalittu sieltä täältä. Ehkä tyhjennetty joku päiväkoti? Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kaikki oli ehjää, uutta ja puhdasta. Paikasta pidetään hyvää huolta. Vesiväripisteellä oli puhdas vesi. Hassu jouluteema puski joka kulmalta tonttuineen, jouluverhoineen ja -kuusineen! Vihreällä ja verheällä metsäpolulla istui Ihaa sulassa sovussa susien ja mäyrien kanssa.

Oliko ryysistä, meteliä? Ei todellakaan. Paikassa oli hiirenhiljaista ja ensimmäisen puoli tuntia olimme vain omalla porukalla! Sitten paikalle tuli yksi lapsi, todennäköisesti äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Olisikohan se tämän paikan haaste. Kuinka moni tästä paikasta on edes kuullut?

Vessat olivat todella siistit, vaipanvaihtopisteitä riitti, pottia löytyi. Murulandiasta löytyy myös kahvilaravintola. Tällä kertaa emme tutustuneet sen antimiin, mutta nettisivuja selatessani huomasin, että valikoimasta löytyy päivittäin vaihtuvia lämpimiä ruokia, salaatteja ja patonkeja. Kahvin, teen ja virvokkeiden kaveriksi löytyy leivonnaisia.

Mikä on Murulandiassa tärkeintä? Lasten viihtyminen! Meidän porukan kolme pientä lasta viihtyivät mainiosti. Paikassa riittää niin paljon koettavaa, kokeiltavaa ja ihmeteltävää, ettei kukaan ehdi kyllästyä. Pikemminkin tulee ähky kaikesta. Mutta mikäs onkaan pienen lapsen paras palaute kuin "Äiti, mennäänkö joskus uudelleen?"

Taaperoiden taidepaja Kiasmassa

Tyttäremme sai ystävältään mahtavan joululahjan. Kuoressa oli pääsylippu Kiasman taidepajaan! Oikeasti lippu oikeutti Kiasman näyttelyihin yhden aikuisen, mutta se nyt on sivuseikka... Taaperoiden piipahduspaja on tarkoitettu 1-4-vuotiaille ja lapsi pääsee sinne näyttelylipun maksaneen aikuisen seurassa. Ilmoittautumista ei tarvita ja nimensä mukaisesti siellä voi vaikka vain piipahtaa. (Tarkemmat tiedot, aukioloajat ja vinkit löytyvät Kiasman sivuilta.)

 

Eilen tytär pääsi käyttämään joululahjakorttinsa taidepajaan ihailemansa ystäväpojan (ja äitien) kanssa. Treffasimme Kiasmalla heti pajan auettua kymmeneltä. Samaan aikaan sisään ryysäsi päiväkotiryhmä. Pajan vetäjä totesi paikkaa esitellessään, ettei paja ole varsinaisesti tarkoitettu päiväkotiryhmille, koska heille on käsittääkseni järjestetty omat aukioloajat (?). Vetäjä tiesi kuitenkin kertoa, että päiväkotiryhmien piipahdukset ovat tehokkaita ja he ovat ulkona jo puolen tunnin sisällä. Ja yhtäkkiä ryhmä olikin kadonnut johonkin!

 

Taidepajassa oli (lopulta) rauhallista eikä mihinkään tarvinnut jonottaa eikä pensseleistä tarvinnut tapella. Pajan tila oli jaettu kahteen osaan, kuivaan ja märkään. Kuivalla puolella oli mahdollista tehdä taidetta kangassuikaleilla ja pilleillä ison peilin eteen asetettuun läpinäkyvään laatikkoon. Keskellä oli häkki, jonka sisällä pystyi tuottamaan erilaisia ääniä.

 

Sivupöydälle oli koottu erikokoisia rasioita, joiden sisälle kurkkaamalla löysi ihan mitä vaan. Oli Barbien jalkoja, helmiä, sudenkorentoja, höyheniä.. Kuivalla puolella oli myös värikkäitä muoviastioita, joilla sai ilmeisesti tehdä mitä keksi. Väliseinällä oli neliönmallisia magneetteja, joita sai siirrellä ja liikutella.

 

Märälle puolelle riisuttiin sukat ja puettiin essu. Aikuiset olivat nihkeitä ja pukivat kenkien päälle asuntonäyttötossut ja päällensä essun. Samalla pelkäsin saavani uuden värityksen housuihini, vaikka olin varautunut myös omilla vaihtohousuilla... Onneksi maalit pysyivät pensseleissä, kupeissa ja tauluissa. Lasten oli mahdollista maalata joko (pestäville) seinäpinnoille tai sitten valmiiksi maalatuille kankaille. Lisäksi sai maalata vaahtomuovin palasia, joilla sai leimata seinälle oman merkkinsä. Tai sitten ihan vaan telalla suoraan seinään...

 

 

Kokemus oli hauska ja lapsetkin näyttivät viihtyvän! Tunnelma oli leppoisa eikä millään lailla kilpaileva tai painostava. Pajassa sai hengailla miten lystäsi eikä vetäjä sinänsä vetänyt pajan toimintaa vaan oli läsnä ja apuna tarvittaessa. Tytär toki maistoi maalia heti pensselin käteen saatuaan, mutta kysyessäni maali oli(kin) vain sormiväriä eikä sinänsä vaarallista. Pääosin savea tai jotain.

 

Emme ole käyneet tytön kanssa värikylvyissä, taidepajoissa tai paljon muissakaan kulttuuririennoissa aikaisemmin, joten Kiasman taidepaja oli kyllä mainio paikka aloittaa. Suosittelemme lämpimästi! Pajan jälkeen oli kätevä käydä lounaalla alakerran Cafe Kiasmassa. Toiseen kertaan kuitenkin jäi tutustuminen Kiasman varsinaisiin näyttelyihin. Tyttö jäi luultavasti eniten kaipaamaan portaissa kiipeämistä ja juoksentelua alakerran isolla käytävällä, jossa pääsi "LUJAA!!".

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 

Väritön ja ankea maisema

Jotain tästä loppuvuodesta on puuttunut. Upean syksyn jälkeen olen innolla ja ulkolämpömittaria vahdaten odottanut pakkasta ja lunta. Syksy jatkuu ja jatkuu ja jatkuu eikä talvesta ole tietoakaan. En vieläkään voi käsittää, että muutaman päivän päästä on tammikuu. Joulukin kuulemma meni jo?

 

Mielen vetää apeaksi tämä jatkuva pimeys ja hämäryys. Keskellä päivääkin joutuu pitämään valoja päällä, että näkee mihin astuu. Joulunpyhinä oli onneksi aikuista seuraa isännän ollessa töissä. Silti iski jonkinlainen mökkihöperyys, kun hengaili vain kotona ja omalla pihalla. Tuntui kuin reviiri pienenisi ja pienenisi ja se kupla oli vain puhkaistava, happi loppui! Eilen illalla puoli tuntia ennen iltapalaa puettiin tytön kanssa ulkovaatteet päälle ja lompsittiin ulos. Vaikka oli säkkipimeää ja vettä satoi, ulos oli päästävä.

 

Illalla muuallepääsemisentarve oli niin voimakas, että kysyin keskustassa asuvalta ystävältäni seuraa tälle sunnuntaille. Onneksi sitä oli tarjolla! Luuhaamme Inkan kanssa normaalisti vaikka missä, mutta joulunpyhät tuntuvat olevan niin pyhiä ja arvokkaita, ettei muka kehtaa vaivata ketään. Luultavasti moni muukin on tössöttänyt vain kotona tekemättä mitään. Onneksi alkaa taas arki ja normaalit päivät.

 

Kävimme ystäväni ja lapsukaistemme kanssa päiväunikävelyllä merellisissä maisemissa. Käppäilimme Uunisaareen ja hieman Liuskasaareen. En ole koskaan ajatellut/tiennyt, että Uunisaari koostuu eteläisestä ja pohjoisesta osasta, kaksi eri saarta siis. Pohjoiseen Uunisaareen pääsee kätevästi siltaa pitkin ja siitä edelleen pienen kanavan yli Eteläiseen Uunisaareen. Kolmannelle saarelle eli Liuskasaarelle pääsee aallonmurtajan päälle rakennettua betonilaattatietä pitkin.  Liuskasaareen päästäkseen kannoimme kahdet rattaat kaksien portaiden yli. Saarella huomasimme maaston olevan niin vaikeakulkuista ja monitasoista, että päädyimme tulemaan uudelleen, kun lapset ovat kannossa tai kävelevät itse.

 

Ystäväni oli melko haltioissaan, kun huomasi Uunisaaren uimarannan, joka on kävelymatkan päässä hänen kotoaan. Niin sitä vaan löytyy taas uusia paikkoja itse kullekin omasta kotikaupungistaan! Suunnittelimme jo kesäreissua ja piknikkiä uimarannalle. Ensimmäistä kertaa itsekin kaipasin kesää tämän loputtoman syksyn jälkeen. Jos talvea ei tule niin kesä sitten, kiitos.

 

Miljoonannen kerran olin taas fiiliksissä "uusista" ulkoilumaastoista. Kyseiset saaret ovat kallioisia ja näillä keleillä liukkaita eikä niillä sinänsä voi lenkkeillä. Saaret sopivat mainiosti virkistäytymiseen, merimaiseman tuijottamiseen ja Merikadun upeiden talojen ihailuun. Harvemmin tulee käytyä päiväunikävelyllä keskustan edustalla olevilla saarilla, Kaivopuistossa tai Tehtaankadulla. Ilma vaan oli yksinkertaisen harmaa ja ankea. Ei sentään vettä satanut, jos jotain ilon aihetta siltä saralta haetaan. Toisaalta eipä se lumihanki sinänsä väriä tuo, mutta kaipaamaani valoa kyllä.

 

Kiitos ystävä hyvä piristävästä päivästä!

 

 

Päiväkävelyllä Kivinokassa

Jälleen rakkaasta kotikaupungistani löytyi paikka, jossa en ole koskaan käynyt. Olen paikasta kyllä kuullut, mutta sen tarkkaa sijaintia on karttapääni ollut vaikea hahmottaa. Tänään kävimme siellä ystäväni kanssa vaunulenkillä, nimittäin Kivinokassa.

 

Kivinokka sijaitsee Herttoniemen kupeessa ja se on yleisessä käytössä oleva virkistys- ja ulkoilualue. Alueella on paljon suloisia ja pieniä kesämökkejä, uimarantoja, jalkapallokenttiä, lenkkeilyreittejä sekä luontopolku. Kävelimme Kivinokassa vain yhden lyhyehkön reitin, mutta seuraavalla kerralla upeaa paikkaa on koluttava lisää! Kivinokan luonto ja luonne pääsevät varmasti oikeuksiinsa kesällä, mutta kyllä ankeassa joulukuisessa säässäkin olin paikasta aivan fiiliksissä. (Kuten aina kaikista muistakin uusista maisemista...)

 

Kivinokan tulevaisuus on epävarma. Upean alueen päänmenoksi on suunniteltu muun muassa mökkien jyräämistä ja kerrostalojen rakentamista! Sen enempää asiaa tuntevana en aio asiasta höyrytä, mutta jo tämän ensivierailun aikana olin suunnitelmista järkyttynyt.

 

Päätimme ystäväni kanssa mennä tutustumaan luontopolkuun. Hyvinhoidettua luontopolkua pääsi loistavasti kulkemaan vaunuilla, jopa vierekkäin. Ainoa harmitus oli keskelle reittiä rojahtanut valtava havupuu emmekä päässeet kävelemään reittiä yhdessä loppuun asti. (Eli se siitä hyvinhoidetusta reitistä...) Ystäväni tiesi luontopolun pään olevan lähellä ja käski minun mennä sinne itsekseni. Luontopolku päättyi hienoon lintutorniin (tai -parvekkeeseen), josta oli hienot näkymät Vanhankaupunginlahdelle.

 

Pienet sähköttömät ja vedettömät mökit olivat hieman allapäin näin talvea odotellessaan. Muutama eläkeläisherra näytti lämmittävän talojaan, mutta muuten alueella oli hiljaista. Pari oravaa näkyi kiipeilevän puissa ja yksi talvipukuun vaihtanut jänis (vai rusakko..?) kyyhötti näkymättömänä paljaan pensaan juurella. Kivinokkaan täytyy ehdottomasti tutustua lisää.