maanantai 25. toukokuuta 2015

Toukokuun ompelukimara

Kaikenlaisia ompeluksia tulee aloitettua ja monesti ne jäävät kesken. Yleensä keskeyttäjät ovat alle metrin mittaisia henkilöitä. Ompeluhommia jatketaan silloin kuin ehditään, edes sauman tai kahden verran. Monesti yritän leikellä kerralla kappaleet useisiin vaatteisiin, joita voi sitten hetken koittaessa surauttaa. 

Yksi talonhankintaperusteista meillä kolmisen vuotta sitten olikin se, että minä saan ompeluhuoneen (ja mies autotallin). Ja sellaiset saimme. Ompelukone ja saumuri ovat valmiina käyttöön milloin vain! Ompelupöydällä lojuu monesti vaikka minkälaista kangaspalaa tai muokkaamista odottavia vaatteita. Ne muokattavat tuppaavat lojumaan huomattavasti pidempään...

Tytär-raukka alkoi aamuyöstä oksentamaan, joten meillä oli harvinainen sisäpäivä. Tytölle vati sohvalle ja telkkariin piirretyt. Poika terassille unille (kahteen kertaan) ja äiti saumurin ääreen. Kolme koneellista pyykkiäkin pyöri siinä ohessa. Tytön epäonni oli toistaiseksi minun onni: sain ommeltua ja viimeisteltyä monen monta pikkuvaatetta! Osa on tilaustöitä, osa omalle perheelle. Seuraa pitkä kuvasarja!

Bodyjen ompelua olen vältellyt viimeiseen asti, vaikka jokusen niitä olenkin tehnyt. Kurjuutta ovat aiheuttaneet nepparit, joiden kiinnittäminen on jotenkin aina mennyt pieleen sekä kanttaaminen. Oikeastaan ennen olen jotenkin jättänyt koko kanttaamisen väliin ja sitten ne ohueeseen trikooseen kiinnitetyt nepparit ovat repineet reikiä.. Huhh. Jos ennen olen tehnyt bodyja, nyt uskallan sanoa osaavani tehdä bodyja!

Bodyn kaavana Ottobre 1/12 Happy squirrel sekä pöksyissä Little rabbit muokattuna. 



Peruspöksyjä.

Legginsit rypytyksillä ja ilman.

Rusettipipoa, Nosh-lippapipoa tupsutta, ruttupipoa.

 Ottobre 3/15 Lionella-tunika. Ihana!




sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Mekot nukelle

Naapuritalon tyttö täytti tänään viisi vuotta. Emme saaneet kutsua varsinaisille syntymäpäiville, mutta rääppiäispöydässä olimme kahteen otteeseen. Ensin eilen sukulaisjuhlien jälkeen ja tänään kaverisynttäreiden jälkeen. Ompelin tytölle lahjaksi kaksi nukenmekkoa. Sain lainaan yhden nukenmekon, jonka malli käy monelle päivänsankarin nukelle.

Kaivelin tilkkulaatikkoa ja kaksi erisävyistä trikoomekkoa valmistui. Mekot ovat aika pikapikaa illanpäälle ommeltuja. Todella mukavia ja joutuisia olivat ommella. Ei vetoketjuja, ei huolitteluja, ei kaksoisommelta. Helmojen reunatkin jätin ihan raaoiksi. Rypytyksien kohdella hyppäsin sentään ompelukoneen ääreen. Toki ne kohdistukset helmojen ompelussa olisi voinut tehdä... Hihat olisivat voineet olla pidemmät, mutta en tajunnut ottaa huomioon nuken "kangasvartaloa". Lahjansaaja kiitti kauniisti ja nukkekin näyttää olevan iloinen.






 



lauantai 23. toukokuuta 2015

Kietaisumekot nro 3 ja 4

Tämä postaus on antanut odottaa itseään jo piiiitkän tovin. Kietaisumekkoinnostuksissani ompelin aikoja sitten kahden aiemman kietsun kaveriksi vielä kaksi lisää! Kangasvalinnoissa kuvittelin jo jotain oppineeni, mutta ei... Keltainen ja pirtsakka Ananassiivut-trikoo on Eurokankaasta löytynyt heräteostos ja aivan liian liurua ja ohutta kietsukangasta minun makuuni.

Toivon löytäväni jostain sellaisen kietsukaavan, joka on tarpeeksi peittävä, ettei alle tarvitsisi laittaa toppia. Näiden alla ei toppia ole, mutta varsinkin keltaista saa oikoa ja kiskoa olo on todella epävarma ja epämukava. Vaikka kangas itsessään on supermukava ja ihana. Pilkkukangas on Marimekon trikoota ja aivan eri tavaraa keltaiseen verrattuna. Jämäkkää ja paksumpaa eikä niin venyvää.

Olen yrittänyt muokata tätä yhtä ja ainoaa käyttämääni kietsukaavaa (SK 1/2012) itselleni sopivaksi. Mutta suurin ongelma on ollut se, ettei etukappaleiden helmat mene samalla tasolla: helmojen etukulmat roikkuvat. Olen koittanut säätää myös kiinnitysnauhojen paikkaa ylemmäksi. Se peittävyys pitäisi saada myös kohdilleen... Tämä pilkullinen on ehkä paras tähän mennessä ja keltaista vähän välttelen.. Kotioloissa menee kyllä mainiosti!

Pahoittelen käytettyjen vaatteiden läjästä kahmaistuja silittämättömiä kietsuja ja kökköjä kuvausasentoja... Ja eikun uusia kaavoja metsästämään!




maanantai 18. toukokuuta 2015

Tytölle lakanoita

Kuinka suuri vaikutus peiton koolla voikaan olla lapsen uneen? Tai lähinnä sängyssä pysymiseen... Tytär on tähän asti (2v 9kk) käyttänyt peittonaan äitiyspakkauksen täkkiä, jonka olen kuvitellut olevan ihan sopiva. Nukkumaan mennessä kummasti ne pienet jalat ja kädet karkaavat asentoa vaihtaessa pois peiton alta ja tuloksena on päättymätön keskustelu tyyliin:

"Äitiiiii, tuu peitteleee..!"
"Mene vain takaisin sänkyyn. Osaat itsekin peitellä."
"En osaa! Äiti tuu."
"Osaat kyllä, äiti tietää."
"En osaa!"

Ja niin edelleen. Tilanne ratkesi joko tiukalla sanalla tai äidin(/isän) nousemisella sohvan pohjalta ja menemällä peittelemään... Myöhemmin tajusin vaihtaa taktiikkaa.

"Äitii, tuu peittelee..!"
"Mene peiton alle odottamaan, äiti tulee ihan kohta."
"Okei."

Ja aamulla nähtiin seuraavan kerran.

----

Mutta niihin otsikon lupaamiin lakanoihin! Tytär sai jo aikoja sitten siskoltani lahjaksi isojen lasten peiton ja tyynyn. Peitto oli kokoa 120 x 150 cm ja tyyny 35 x 50 cm. Minimaalisen googlettamisen jälkeen totesin, että jokaisella vuodevaatteita myyvällä firmalla on oman kokoisensa täkit ja tyynyt. Ja sitä myöden myös pussilakanat ja tyynyliinat. Totesin pääseväni helpommalla tekemällä lakanat itse tyttären uuteen peittoon kuin lähtemällä metsästämään juuri tämän kokoisia.

Ajattelin ompelevani perinteisiä puuvillalakanoita, mutta Marimekon liikkeessä käsiini hakeutui kolmen metrin pala vihreää kukkatrikoota! Trikoolakanat, sellaiset on ommeltava! Kolmen metrin palasta riitti sopivasti pussilakanaksi, mutta tyynyliinan jouduin tekemään palapelityyliin eli keskelle tyynyliinaa tuli poikittain sauma. Tytärtä ei haitannut. Trikoolakanoista tuli aivan ihanan pehmeät ja hiljaiset!

Eurokankaan puuvillavalikoima oli jotenkin masentava ja ankea. Ja kasari-ysäri... Yksi helmi sentään erottui joukosta: Rallatus!

Marimekon vihreä trikoo ja Eurokankaan Rallatus.






Huonon livevalikoiman vuoksi siirryin nettiin etsimään miellyttäviä kankaita. Ja siellähän niitä oli. Kankaat.com-osoitteessa oli kuosia mistä valita! Ostoskoriin päätyi kolme ihanaa kangasta, mutta budjettisyistä pudotin yhden pois. Saksasta asti kotiovelleni saapuivat sirkus ja norsut.

Jotenkin kuvittelin pääseväni myös halvemmalla ompelemalla lapsen söpöt pikkuiset lakanat itse. Pöh! Kolme ja puoli metriä puuvillaa ei kovin halvaksi tule... Mutta olihan tämä kaiken väärti. Ainakin tytär on isosta peitostaan ja uusista lakanoistaan aivan innoissaan! Ensimmäisinä lakanoina uuteen isoon peittoonsa hän valitsi vihreät trikoolakanat. Eikä ole viikkoon hypännyt peittelyn jälkeen sängystään kertaakaan.


 



perjantai 8. toukokuuta 2015

Pinnasängyn pehmuste

Kun sain tietää odottavani esikoistani, päässäni vilisi jos jonkinlaisia ompelu- ja tuunausprojekteja. Osan niistä sain aloitettua ja tehtyä valmiiksi ja osa jäi vain haaveilun tasolle. Yksi niistä oli tehdä kiva ja erilainen pinnasängyn pehmuste. Tytär on nyt muutamaa kuukautta vaille kolmevuotias ja nukkuu isojen tyttöjen sängyssä, jossa on kaupan reunapehmuste (kirppislöytö tosin). Esikoiselle on sitten ommeltu muun muassa vaatteita hurjan paljon enemmän kuin kuopukselle.

Nyt kun kahdeksankuiselle kuopukselle sisustetaan omaa huonetta, oli edes hänelle saatava oma ja persoonallinen pehmuste pinnasänkyyn. Ensimmäistä kertaa elämässäni haaveilin jostain mustavalkoisesta kankaasta! Lastenhuoneeseen kun kuitenkin sitä väriä ilmestyy väkisinkin niin mustavalkoista oli saatava. Marimekon Kanteleen kutsu oli ensimmäisenä mielessä, mutta sitä ei (enää?) valmisteta puuvillakankaana.

Kun tämä suru-uutinen Marimekon liikkeessä korviini kiiri, pääsin siitä yli hyvin nopeasti. Sain nimittäin käsiini Ajatus on tärkein -puuvillakangasta. Aivan huippukuosi! Ja siitä samasta otettiin vielä verhokangaskin... Pehmusteen ulkopuolelle päätin laittaa Eurokankaan mustavalkoista raitakangasta, ettei ihan överikuoseiluksi mene. Ajatus on tärkein -kuosissa on myös se hyvä puoli, että siinä ei tarvitse kangasta leikellessä pelätä, että menisi ketun tai oravan kaula poikki...

Itse pehmusteena on vanha ja ankea Ikean jämäkkä pinnasängyn pehmuste, jonka kaverilta vuosia sitten sain. Ja jonka ihan vähäksi aikaa vain laitoin sellaisenaan tyttären pinnasänkyyn ennen kuin saisin kankaat hankittua...

Leikkasin uudet kankaat kymmenisen senttiä korkeammaksi kuin itse pehmuste, jotta pehmusteen saa tiukasti myös patjan ja pinnojen väliin eikä patja tursuavine lakanoineen näy. Kiinnitysnarut on puuvillanauhaa.

Pojan huoneessa on vielä vierassänky (jossa äiti tai isä vielä toistaiseksi nukkuu..) ja muutakin mahdollisesti sinne kuulumattomia kalusteita, mutta ajan kanssa katsotaan millainen huoneesta muodostuu. Mikään intohimoinen sisustaja minä en ole, enemmänkin ratkaisut ovat käytännönläheisiä... Vihreä matto odottaa sisällepääsyä. Se on ollut noin kuukauden ulkona tuulettumassa, kun poikasen oksennukset siihen silloin lensivät.

Poikanen pitää uudesta pesän pehmusteestaan ja äitikin on oikein tyytyväinen!







sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Pitsimekko rakkaan ystävän häihin

Viikko sitten juhlimme ihania ja rentoja cityhäitä. Ystäväpariskunta pääsi naimisiin upeassa ja aurinkoisessa kevätsäässä. Minä sain arvokkaan tehtävän toimia kaasona, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Olen tähän päivään asti ommellut itselleni mekon jokaisiin häihin, joissa olen vieraana ollut (poislukien lapsuuden parit häät). Eivätkä nämäkään häät olleet poikkeus. Mekkomalleja miettiessäni päädyin kokopitsiseen ja alusmekolliseen juhla-asuun. Pitsimekon kaava on lehdestä Suuri Käsityö 3/14 ja alusmekon kaava Suuri Käsityö 2/15. Kankaat ovat Eurokankaasta. Pitsiosuutta muokkasin melko paljon ohjeisiin nähden. Jätin muun muassa kaulukset pois sekä lisäsin hihat. Alusmekko tosiaan on ihan eri kaavalla.

Varsin tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka ihan lähempää tarkastelua kokonaisuus ei välttämättä kestä...

Avio-onnea!