Kesäreissut osa 3/3: Visulahti

Haaveilin keväällä kesäisestä autoreissusta Ouluun. Vuokraisimme Nallikarista mökin, hengailisimme rannalla ja kävisimme näppärästi autolla moikkaamassa Oulussa asuvia ystäviä. Paluumatkalla tehtäisiin ehkä pari koukkausta kivijalkakangaskauppoihin (tämä tosin olisi tullut mieleen ihan "sattumalta" tiettyjen paikkakuntien ohi ajaessa..).

Reissun suunnittelu kosahti aikatauluongelmiin ja siihen tylsimpään, rahaan. Isännän kolmen viikon tynkälomalle oli jo ripoteltu yksittäisiä menoja ja niiden väliin ei tullut muutamaa päivää pidempää rakoa, joten kahden yön pyrähdys autolla Ouluun ei houkutellut.

Sitten saimme kutsun sukujuhliin Mikkeliin heinäkuun loppupuolelle. Pyysin isäntää järjestämään sen viikonlopun vapaaksi vuorotyöstään. Iloksemme hän sai vapaaksi myös juhlaviikonlopun jälkeisen maanantain ja tiistaille kolmelta alkavan iltavuoron. Mikkelissä sijaitsee lasten puuhapuisto Visulahti, jossa en muista koskaan käyneeni, vaikka sukuloimassa siellä olemme vuosien varrella monesti käyneetkin.

Visulahdessa sijaitsee myös iso leirintäalue mökkeineen, rantoineen ja karavaanarialueineen. Varasimme Visulahdesta paketin, joka käsitti majoituksen kahdeksi yöksi sekä rannekkeet kaikille kolmelle päivälle. Majoituimme mökissä, jossa oli kaksi erillistä makuuhuonetta erillisin vuotein, kylpyhuone, olohuone sekä keittiö. Auton sai oven eteen. Pienimmälle saimme pinnasängyn sekä syöttötuolin. Olin tosin pyytänyt varausvaiheessa kaksi syöttötuolia. Pinnasänky olisi pitänyt olla mökissä valmiina, mutta se kiikutettiin mökkiin vasta kun asiasta käytiin muistuttamassa. Potta odotti kylppärissä.

Mökki oli sopivan kokoinen. Ehkä vähän nuhjuinen, mutta en mitään viiden tähden hotellihuonetta odottanutkaan. Jääkaappi oli siisti ja kylmä. Sängyillä odotti mankeloidut ja viikatut lakanat. Keittiön verhoja sivuun vetäessäni käteeni jäi koko verho, stoppari oli kadonnut kiskosta. Telkkarikin löytyi, mutta jotkut peruskanavat uupuivat. Keittiöstä löytyi tarvittavat astiat ja kattilat parin päivän ruoanlaittoon ja aamu- ja iltapaloihin. Pärjäsimme mainiosti ja nukuimme hyvin!

Yövyimme siis juhlapaikassa lauantain ja sunnuntain välisen yön ja Visulahden mökki oli varattu sunnuntaista tiistaihin. Kävimme sunnuntaina piipahtamassa Mikkelin keskustassa hieman ostoksilla ja odottelimme kello neljää, jolloin pääsisimme mökkiimme. Nuorempi skippasi päiväunet kaiken kulkemisen ja siirtymisen takia, mutta eipä tuo ollut moksiskaan (muistaakseni). Kotiuduttuamme mökkiin ja purettuamme tavarat isäntä lähti ruokakauppaan ja minä lähdin lasten kanssa leirintäalueen hiekkarannalle.

 

 

Myöhemmin menimme koko porukalla Dinosauriaan, joka minun päässäni on juuri se Visulahti. Dinosauria käsittää siis pienen vesipuiston, pienen huvipuiston, sata pomppulinnaa, liukumäkiä, golfkärryajelua, taitorataa, jättihiekkalaatikkoa sun muuta. Kävimme viimeisenä aukiolotuntina vain kuivissa huvituksissa eli jätimme vesipuiston seuraavalle päivälle.

Samalta Dinosaurian alueelta löytyi myös dinosauruksia, joita poika osoitti haltioituneena silmät suurina ja huuteli jokaisen kohdalla "Dinosau-uuu!! Dinosau-uu!!" Häntä ei selvästikään haitannut, että dinojen selässä kasvoi sammalta, maalipinta oli hilseillyt ja ropissut, puuttuipa joku selkäpiikkikin.

Tässä kohdassa puistoa menestyneintä oli villivadelmat.

Seuraavan päivän aloitimme hiekkarannalla, koska Dinosauria aukesi vasta yhdeltätoista. Minä lähdin puolestani kauppaan ja isäntä jäi lasten kanssa tekemään hiekkalinnoja. Kokkasin lounaan mökissä, jonka jälkeen poika kipattiin kärryihin päiväunille. Minä lähdin tyttären kanssa hartaasti odotettuun vesipuistoon.

Vesipuistossa perheemme lähes neljävuotiasta tyttöä viihdytti hyvin alueen lastenallas. Siinä oli kaksi liukumäkeä, joista laskettiin ja laskettiin. Ja laskettiin. Putkimäestä menimme yhdessä ja tytön laskiessa tavallisesta mäestä minä otin alhaalla kopin (laiska ja saamaton äiti ei ole koskaan vienyt lapsiaan uimahalliin). 

Vesipuistossa oli myös muita isoja vesiliukumäkiä, joista kahdessa kävimme tytön kanssa. Minua aivan hämmästytti, että tyttö halusi niihinkin mennä uudestaan ja uudestaan! Toiseen piti kavuta todella pitkät portaat kumivene harteilla ja lasku oli pitkä ja "möykkyinen". Ikäraja oli kuusi vuotta, mutta näkyipa muitakin pieniä kapuavan torniin. Mäessä ei kastunut ollenkaan. Tyttö oli tästä mäestä aivan riemuissaan!

Toisessa mäessä oli neljä märkää ja suoraa kaistaa, joita pitkin laskettiin veteen. Minä laskin ensin ja likka perässä. Tyttö tosin oli niin kevyt, että vauhti lakkasi ennen veteenpääsyä. Tästäkin mäestä mentiin innoissaan kerta toisensa jälkeen. Kerran toinen tyttö lähti epähuomiossa laskemaan liian aikaisin ja törmäsi keskellä mäkeä tyttöömme aika kovaa. Molemmat säikähtivät kovasti, mutta onneksi sillä selvittiin.

Visulahdessa on myös Xon-puisto, joka on vähän isompien lasten sekä aikuisten makuun. Xon-puistossa on muun muassa paintball -kenttä, benji-hyppytorni ja moottoriratoja.  Alueelle pääsee maksutta, mutta sen sisällä oleviin toimintoihin on maksut erikseen.

Isäntä yllytti minut ajamaan kartingia! En ole koskaan lajia kokeillut, mutta yllytettynä ja tarjottuna oli pakko suostua... Sain ajaa radalla aivan yksinäni, koska koko puistossa ei tainnut olla muita ihmisiä. Olihan se aika mielenkiintoinen kokemus. Kokemukseen olisi tietenkin tullut ehkä lajiin kuuluva meininki, jos radalla olisi ollut joku toinenkin kuski. En tajunnut kuinka kovaa radalla edes voisi ajaa, koska ei ollut toista näyttämässä. Mutta toisaalta kaveriksi olisi ollut kiva saada yhtä kokematon kuski! Omasta mielestäni ajoin tietenkin tosi lujaa, mutta isäntä naureskeli vaan partaansa.

Visulahden alueella on myös legendaarinen Vahakabinetti. Sosiaalisen median kautta olin juuri nähnyt siellä käyneen kaverin ottamia kuvia Vahakabinetin nukeista. Ne olivat jotenkin.. hmm.. kammottavia. Ja tunnistamattomia. Emme käyneet siellä.

Sadepäivän varalle olisi ollut myös sisäleikkipuisto HyperDino. Muutamasta kuvasta päätellen lapsemme olisivat siellä varmasti viihtyneet kiipeillen ja pallomeressä telmien. Mutta Suomen kesä pisti kerrankin parastaan ja olimme ulkona mahdollisimaan paljon!

Harmiksemme emme päässeet enää tiistaina käyttämään rannekkeita. Dinosauria aukesi tuntia aikaisemmin kuin mökki piti luovuttaa ja sitä ennen piti tyhjentää mökki ja pakata auto. Sen sijaan isäntä suuntasi lasten kanssa jälleen hiekkarannalle. Vesipuistosta jäi käymättä vielä monta mäkeä ja allasta, joten toki olisimme jääneet mielellämme peuhaamaan aurinkoiseen vesipuistoon vielä yhdeksi päiväksi, mutta isännän oli mentävä töihin ja kotiin oli ajettava. Visulahteen voisi ehdottomasti mennä uudelleen vaikka muutaman vuoden päästä, kun lapset olisivat isompia ja järkevämpiä...

Parasta reissussa oli yhteinen aika koko perheen kesken. Toki välillä on hermot kireällä juustoa lattialle nakkelevan kaksivuotiaan ja pikkuveljeään tahalleen ärsyttävän isosiskon kanssa, mutta näin kaksi viikkoa jälkikäteen ajateltuna oli meillä kyllä niin kivaa! Varsinkin kuvia katsoessa.

 

 

Kesäreissut osa 2/3: Tallinna ja Kadriorg-puisto

Pääkaupunkiseudulla asumisessa on kyllä iloiset puolensa. Täältä pystyy starttaamaan reissuun kuin reissuun hyvin helposti. Helsinki-Vantaan lentokenttä on kulman takana, juna kulkee moneen suuntaan ja kivenheiton päässä on muutama satama, joista pääsee laivoilla naapurimaihin. Tarvitaan vain reissumieli, tarvittaessa reissuseura ja eikun matkaan!

Rakas ystäväni (Elämä on sun -blogin kirjoittaja) soitti kesäisenä arkipäivänä ehdottaakseen reissua Tallinnaan. Kalenterista löytyi toimeton päivä puhelusta ylihuomiselle ja sovimme reissun siihen! Mietimme kokoonpanoa ja päädyimme lähtemään kummitätien ja -tyttöjen reissulle. Olemme nimittäin toistemme tyttärien kummeja.

Ystäväni varasi pisteillään edulliset liput päiväristeilylle Silja Europalle ja laiva starttasi Olympiaterminaalista kahdeksalta. Meidän oli hypättävä aamukuuden (huhhhuhh) bussiin, jotta ehdimme ajoissa laivaan. Itse olin mennyt puolen yön jälkeen nukkumaan, koska pitihän reissuun saada uusi mekko! Lisäksi valvoin yöllä yhteensä pari tuntia erinäisten kummallisten lasten asioiden vuoksi. Herätys oli viideltä. Olin aivan tööt. Kesken unien herätetty tyttö söi aamupalaksi puolikkaan hedelmäruutan, puimme päälle ja kipitimme bussiin. Onneksi paistoi jo aurinko!

Olimme varanneet nelikollemme buffet-aamiaisen, mikä oli todella hyvä päätös. Kotona ei siihen aikaan maistunut mikään ja laivalla sai rauhassa syödä monipuolisen aamupalan jälkiruokineen... Ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, ettei ehditty ryysätä ikkunapöytään!

 

Navat pullollaan hakeuduimme lasten leikkihuoneeseen. Myös tällä laivalla lapsille oli tehty kokoustiloihin toinen leikkimaailma. Meinasin nukahtaa istualleen ja ystävä kehotti menemään pikku tirsoille. Etsin kokoushuoneiden lomasta sohvanpätkää, mutta kaikki oli varattuja! Viimeisestä käytävän mutkasta löytyi juuri sikiöasennon mentävä sohva ja asettauduin siihen. Ihan vähäksi aikaa vaan, lepäämään. Nukuin kuulemma tunnin!

Kummityttöni oli touhunnut omiaan ja tyttäreni oli kuulemma värittänyt yhtä ja samaa prinsessan kuvaa koko sen ajan, kun olin kuors.. lepäämässä. Helppo kaitsettava siis! Juuri ennen satamaan saapumista oli vielä yksi jännittävä ohjelmanumero. Muumipeikko oli tulossa tervehtimään lapsia! Tyttäreni oli paniikin ja intotäpinöiden rajamailla odottaessaan Muumipeikkoa saapuvaksi. Tähän asti häntä on jännittänyt isojen hahmojen näkeminen todella paljon, vaikka olemme jutelleet, että niissä on ihan tavallinen ihminen sisällä. Tällä kertaa hän keräsi rohkeutensa ja kävi halaamassa Muumipeikkoa!

Laivan saavuttua satamaan istutimme tyttäremme rattaisiinsa ja suuntasimme suunnitellusti Tallinnan Kadriorg-puistoon. Sinne on helppo kävellä satamasta, mutta myös ratikalla (1 ja 3) pääsee aivan viereen. Lapset halusivat ottaa tirsat kuin ajatuksemme lukeneina ja nukahtivat sopivasti kävelymatkalla. Ihastelimme rauhassa Viron upeinta kaupunkipuistoa, joka on jopa 70 hehtaarin kokoinen. Ei siis mitään verrattuna meidän Kaivopuistoomme... Emme tainneet nähdä kuin pintaraapaisun, koska missasimme muun muassa 1700-luvun keisarillisen palatsin!

Käyskentelimme tovin Joutsenlammen ympäristössä ja ihastelimme kukkaloistoa ennen kuin hakeuduimme istumaan puiston ravintolan ulkopöytään. Tilasimme lasit herkullista, kylmää valkoviiniä ja skoolasimme kesälle, ystävyydelle ja samaan aikaan nukkuville lapsille.

Tyttöjen herättyä tilasimme lounasta. Minä valitsin grillattua kanaa muusin kera, lapset saivat lihapullia muusin kera ja ystäväni otti kana-caesar-salaatin. Oma ruokani olisi voinut olla taivaallista, mutta se oli mautonta ja laihaa. Lapsille ja ystävälle maistui. Eipä siinä, kyllä oman lautaseni tyhjäksi sain, mutta enpä voi suositella. Lapsille jälkiruokajäätelöt ja suunnaksi lammen toiselle puolelle leikkipuistoon!

Kadriorgin puiston leikkialue oli sympaattinen! Ei siellä toisaalta mitään ihmeellistä ollut, mutta erilaista kyllä. Ja eiväthän lapset sen ihmeempää tarvitse viihtyäkseen. Leikkipuisto oli jaettu kahteen alueeseen, joista toinen oli aidattu ja tarkoitettu pienemmille lapsille. Leikkipuiston lähettyvillä oli myös pieni huvipuisto, jonka jätimme väliin. Porukkamme pienin ei välttämättä olisi päässyt kaikkiin laitteisiin ja olisi joutunut katsomaan sivusta, kun toiseksi pienin käy niissä yksinään. Jätimme sen seuraavaan kertaan! (Toisaalta en tiedä oliko huvipuisto vain kiertävä sellainen.)

Leikkipuiston välittömässä läheisyydessä oli myös kohvik, jonka antimia emme heti lounaan jälkeen kaivanneet. Sen sijaan samassa rakennuksessa oli lastenmuseo Miiamilla. Siellä oli erilaisia leikkihuoneita, joissa sai leikkiä ja temmeltää vapaasti. Paikasta tuli mieleen joku unelmien päiväkoti, jossa oli kaikenlaisia leikkiympäristöjä. Museoksi sen teki se, että Miiamillassa oli muun muassa vanhanaikainen kassakone, entisaikojen ruokatarvikepurkkeja, poljettava Singer, historiallisia kuvia hiihtäjistä sekä vanhoja vaatteita, joihin sai halutessaan pukeutua. Kaikilla tavaroilla sai leikkiä ja kaikkeen sai koskea!

Olimme kauniista Tallinan päivästä niin hullaantuneita, että googlasimme edullisia hotelleja samalle illalle! Edullisuudesta ei ollut tietoakaan, joten kiipesimme alas pilvilinnoista ja aloimme valmistautua väsyneeseen kotimatkaan. Toisaalta meidän olisi myös pitänyt käydä ostamassa hygieniatarvikkeet sekä jopa sateenkestävän varustuksen seuraavalle päivälle, koska oli luvattu sadetta ja koska olimme lähteneet reissuun hellevaatteissa. Suuntasimme siis takaisin satamaan ja laivaan.

Laivalla onneksi oli taas ohjelmaa ja tekemistä lapsille. Yksi viihdyttävistä ohjelmanumeroista oli Bubble Show, jossa kaksi pelleä teki jättimäisiä saippuakuplia sekä miljoonia pieniä kuplia. Kaikki lapset nauttivat!

Kävimme laivalla illallistamassa, mutta siitäpä ei tähän ole paljoa kirjoitettavaa. Ystävälläni tosin ainakin reklamoinnin verran. Tällä kertaa oma annokseni oli oikein maittava nenän edessä tehty wokki!

Lapsista imettiin viimeisetkin mehut Lottemaa-leikkimaailmassa, jossa sai riehua temmeltää sydämensä kyllyydestä. Oli pallomerta ja kiipeilyseinää, patjoja ja säkkituoleja, polkuautoja ja leluja, nauravia ja itkeviä lapsia. Törmäsin myös toiseen ystävään, jonka kanssa oli mukavaa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia sillä aikaa kun lapset touhusivat keskenään.

Laiva saapui iltayhdeksältä satamaan ja isäntä saapui meitä onneksi hakemaan. Meidän kotikulmille pääsee bussilla kerran tunnissa ja olisimme ehtineet vasta kymmeneltä lähtevään bussiin ja kotona olisimme olleet vasta ennen yhtätoista. Likka nukahti autoon ennen kuin ehdimme ajaa edes keskustasta pois! Päivä taisi olla kaikille hauska ja erilainen kesäpäivä, mutta ainakin kahdelle aika raskas. Varsinkin muutaman tunnin yöunilla.

Olen ollut Tallinnassa toooodella monta kertaa, mutta vain kaksi kertaa olen yöpynyt siellä. Niinäkin kertoina muistaakseni vain yhden yön. Tallinna on kiehtova kaupunki, josta en ole nähnyt kuin turistien kulmat. Tallinnaan pitäisi ehdottomasti päästä pidemmäksi aikaa. Hyvällä suunnittelulla siellä voisi kokea vaikka mitä niin aikuisporukalla kuin lastenkin kanssa. Niin monet ovat Tallinnassa käyneet, joten suosituksia ja ideoita varmasti löytyisi. Mitä sinä haluaisit Tallinnan kävijälle ehdottaa?

Kesäreissut osa 1/3: Tukholma ja Junibacken

Tänä kesänä valkeni taas pieni totuus perheen yhteisistä kesälomista. Miehellä loma oli jaettu kahteen osaan: kesäkuun alussa yksi viikko ja juhannuksesta eteenpäin kolme viikkoa. Sitten ensi vuonna taas uudestaan! Viime kesänä mies lomaili putkeen yhdeksän viikkoa pitäen isäkuukauden ja vuosilomat putkeen, joten siinä oli jo loman tuntua. Tänä vuonna taisi kaikkien mieltä painaa lyhyt loma, pitkä lista tekemättömiä asioita, minun satunnaiset ja yllättävät työkeikat sekä haaveet kaikenlaisesta kivasta lomapuuhasta. Ja sitten se loma jo loppuikin! Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta?

Miehen toisen kesälomapätkän alkajaisiksi starttasimme risteilylle Tukholmaan! Olimme ystäväperheen kanssa varanneet juhannuspäiväksi hytit Silja Linen Muumiristeilylle. Kokoonpanomme käsitti siis neljä aikuista ja viisi alle eskari-ikäistä lasta. Meidän perheellämme oli Promenade-hytti ja viiden hengen reissukaveriperheellä tilavampi Family Promenade -hytti.

Pyysimme alle kaksivuotiaalle pojallemme matkasängyn toimitettavaksi hyttiin. Vaikka laivan matkasänky on kovin kapea, oli se oiva kapistus ympäriämpäri möyryävälle taaperolle. Ei siis tarvinnut pelätä pojan putoamista sängyltä tai herätä vieressä nukkuvan lapsen pieni jalka suussa... Toinen alasänky siis nostettiin ylös ja sen paikalle mahtuivat mainiosti sekä matkasänky että vaunut.

Kun olimme jo varanneet matkamme, alkoi mediasta kuulua ikäviä uutisia Silja Symphonylla leviävästä noroviruksesta. Pohdimme jo välillä siirrämmekö risteilyä, mutta pikkuhiljaa tiedotuksissa alkoi näkyä toivoa epidemian rauhoittumisesta ja lähempänä risteilyä tilanne näytti jo hyvältä. Laivalla tapaus näyttäytyi enää niin, että yhteisten vessojen edessä istui henkilö siivousvälineiden sekä käsidesin kanssa ja hän pumppasi siitä aina vessasta poistulleiden käsille myrkyt. Vessoista oli myös käytössä käsipaperit käsien kuivaamiseen ja kuivaimet olivat pois käytöstä.

Lapsia yritin muistuttaa, ettei kaiteita ja hissinnappuloita tarvitse turhanpäiten räpeltää saatika nuoleskella. Pallomereen lapsemme pääsivät kerran ja silloinkin yritin muistuttaa pallojen pitämisestä ihan siellä missä ne kuuluvatkin olla. Käsiä pestiin ja kuivattiin mennen tullen, niin kuin normaalistikin. Mielestäni kuitenkin ihan tavalliseen tapaan lomailtiin, vaikka pientä (tervettä) vainoharhaisuutta saattoi ilmetä.

Silja Symphonyn kokoustilat on muutettu kesän ajaksi lasten omaksi Summer Center -maailmaksi. Sieltä löytyi muun muassa pomppulinna, kiipeilytemppuilurata, pieni karuselli, ilmakiekkopelejä (?) sekä rakennuspalikka-alue. (Palikat olivat muuten vaarallisen isoja ja liukkaita, eivätkä pysyneet kunnolla paikoillaan, jos ei tajunnut laittaa isoja tappeja kiinnikkeiksi.) Suurta hupia saivat aikaan myös pienet polkuautot.

Tällä Summer Center -alueella oli myös aamupalabuffet lapsiperheille. Ruoat haettiin toisesta huoneesta ja ne syötiin samassa tilassa leikkimaailman kanssa. Tilaa oli hyvin ja aamupala oli minusta lähes yhtä kattava kuin normaali laiva-aamupalabuffet muutenkin eli valikoimaa oli aamupalan suhteen riittävästi. Alue suljettiin aamupalan jälkeen siivousta varten (huojentava tieto).

Leikkipaikkojen jälkeen ihaninta ja elämyksellisintä oli taatusti joraaminen laivan diskossa! Muumipeikko ja Pikku Myy kävivät lapsia ilahduttamassa. Oli Muumihumppaa, laululeikkejä sekä Harri Hylkeen show sekä ihan vain tanssittavaa musiikkia. Illemmalla oli vuorossa teini-ikäisille suunnattu musikaali, joka viihdytti mainiosti koko perhettä. Iltaohjelma oli sama mennen tullen.

Baarista löytyi lapsille värikkäitä juomia valotikkuineen ja pilleineen. Niitä oli kiva käydä hörppimässä tanssimisen välissä. Kuvista poiketen lapsia oli diskon aikana koko tanssilava täynnä ja välillä taisi pieninkin ehtiä livahtamaan omille teilleen, huhh.

Tukholmaan saavuimme sunnuntaiaamuna. Vettä satoi aivan kaatamalla. Minun osaltani reissun pelasti se, että olin kotoa lähtiessä viimeisenä tavarana napannut mukaani vihreän kertakäyttösadetakin. Ihan vaan varmuuden vuoksi! Kävelimme sateessa lähimmälle metroasemalle (Gärdet) ja hurautimme yhden pysäkinvälin Karlaplanille. Olimme ostaneet yhdensuuntaisia metrolippuja valmiiksi jo laivalta. Suuntasimme seurueemme kohti Junibackenia, jonne pääsimme kävelemään yhtä suoraa katua pitkin.

Junibacken on lasten oma kulttuuritalo, jonka toiminta perustuu Astrid Lindgrenin kirjoihin. Siellä on kosketeltavia ja leikittäviä satuympäristöjä. Paikka on todella viehättävä ja pienillä yksityiskohdilla täytetty. Yhdessä isossa huoneessa on kaikenlaista ihailtavaa: on lapsen mentävää lentokonetta, majaa, kioskia, koruliikettä ja Katto Kassisen taloa. Toisessa huoneessa jonotettiin satujunaan ja sen päätyttyä pääsi Peppi Pitkätossulle omistettuun tilaan Huvikumpuineen ja hevosineen.

Kolmas huone oli viime kertaan verrattuna erilainen. Tällä kertaa huone oli sisustettu Muumi-teeman mukaisesti. Löytyi hattivattien luola, uimamaja laitureineen, liukumäki, karuselli ja varmasti paljon muutakin upeaa, jos johonkin olisi nähnyt. Ilakoivia lapsia (ja töröttäviä aikuisia) oli miljoona. Oli juhannuksen jälkeinen sunnuntai, sadepäivä ja kaikki suomalaiset lapsiperheet olivat löytäneet tiensä samaan paikkaan. Ja varmasti myös paikalliset perheet.

Junibackenissa on myös oma (meluisa) ravintola, josta saa kahveista ja sämpylöistä lounaisiin ja jälkiruokiin. Söimme siellä lounaaksi maukasta punaista kalakeittoa ja tytär halusi fetapinaattitäytteisen letun, jonka kyljessä oli kuskussalaatti. Äiti sai paljon ruokaa!

Junibackenin paras osio on sen satujuna. Koko perhe pääsee istumaan samaan vaunuun, joka kulkee hissuksiin erilaisten saduista tuttujen pienoismallien ohi, yli tai läpi. Satujunaan saa selostuksen monilla kielillä. Pyysin saada selostuksen suomeksi, mutta jostain syystä meidän ajelumme oli aivan hiljainen! Sepä ei kuitenkaan haitannut menoa, ihastelemaan pystyi ilman selostustakin.

Tämä oli toinen kerta, kun niistä sadasta Tukholman reissusta en käynyt ollenkaan keskustassa saatika shoppailemassa. Ensimmäinen kerta oli kolme ja puoli vuotta sitten saman perheen tyttöporukalla tehty reissu, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Junibackenissa. Suosittelen Junibackenia lämmöllä! Mutta vielä lämmömmällä suosittelen jotain muuta ajankohtaa...

Päivä oli lapsille riemukas, takaisintulomatkalla laivalle viidestä lapsesta kolme nukahti. Päiväunet olivatkin tarpeen, jotta illan diskossa jaksoi taas jorata! Toisena iltana kävimme illallistamassa oman perheen kesken italialaisessa Tavolàta-ravintolassa. Lapsille oli oma italialaishenkinen buffet, josta lapset saivat ruokansa kätevästi heti. Itse söin superherkullista mereneläväpastaa ja mies taisi ottaa jotain lihaisampaa. Tunnelma oli viineineen ja hyvine ruokineen aivan loistava!

Lapsille jäi reissusta päällimmäisenä mieleen disko, disko ja disko. Siinä on vain jotain niin elämyksellistä jorata välkkyvissä valoissa, musiikin soidessa sopivan kovalla ja kavereita ympärillä. Parasta oli tietenkin, kun äiditkin vääntäytyivät lavalle tanssimaan! Teinimusikaalia lapset seurasivat herkeämättä, olihan se musiikkia, tanssia ja vauhtia täynnä. Harri Hylkeen kulkiessa lavalla ohitsemme tyttömme meni vaistomaisesti kyykkyyn. Onhan se jättimäinen kävelevä hylje aika jännä...

Risteilystä on nyt yli kuukausi aikaa. Tunteiden ja tuntemusten äärilaidat ovat pyyhkiytyneet pois, mutta näin jälkikäteen ajatellen oli aivan mainio reissu. Lasten risteilyllä lasten viihtyminen on tietenkin pääasia ja kuvia selatessa päättelin, että he ovat varmasti nauttineet olostaan.

Hulmuavat helmat diskossa. Ne oli ehdottomasti oltava.