Verhot vaunuihin ja tuplarattaisiin

Lähipiiriin syntyy pian vauva. Halusin muistaa syntyvää pienokaista (muun muassa) vaunuverholla. Kangasvalikoimista löytyi tähän tarkoitukseen passeli kangas, Paapiin Siiri ja Myyry. Värikin oli sopiva, koska pienokaisen sukupuoli selviää vasta vatsasta lumpsahdettuaan. Taisi kuosi ja väri miellyttää myös tulevia vanhempia.

Vaunuverho on "vuoritettu" eli toinen puoli on yksiväristä harmaata trikoota. En uskaltanut ommella trikoita sellaisenaan yhteen vinksahtamisen pelossa, joten silitin kankaiden väliin vielä tukikankaan ryhtiä tuomaan. Joidenkin makuun verhosta saattoi tulla liian tönkkö, mutta toimiva se taatusti on. En tiedä onko vaunuverhojen jämäkkyydessä jotain standardia... Verho on kauttaaltaan kantattu mustalla resorilla.

Meidän oma vaunuverhotilanteemme on vähän toinen. Kahden lapsen perheessämme on käytössä neljät rattaat. Kyllä, neljät. Alkukesästä niitä oli vielä viidet! Ne viidennet olivat parvevaunupommit, jotka lahjoitin verhoiluprojektiksi eteenpäin. Ensimmäiset rattaat ovat Emmaljunga-merkkiset vaunut, toiset ovat kepeät Emma-merkkiset matkarattaat, kolmannet Emmaljungan rattaat ja viimeiset ovat Emma-merkkiset Jule Twin -tuplarattaat.

Vaunut ovat käytössä harvakseltaan, matkarattaita poika käyttää päivittäin päiväunillaan parvekkeella, rattaita käytetään myös päivittäin ja tuplarattaita useasti viikossa. Tuplarattaat otetaan mukaan, jos käveltävää on paljon ja että kolmevuotiaalla tyttärellä olisi päiväunipaikka. Vain ensimmäisiin ja viimeisiin löytyy varsinaiset vaunuverhot! Ensimmäisen verhon esittelin blogissa pari vuotta sitten, mutta kiinnostuneet voivat kaivaa postauksen surkuhupaisasta virityksestä tuolta tägien takaa...

Jotta päiväunet onnistuvat mukavasti, on kuomuun viritettävä vaunuverho kätevä. Kesällä ei paista aurinko silmiin ja talvella ei lumi pyrytä naamaan. Myös kaikki mielenkiintoinen seurattava ja katseltava blokataan tylysti vaunuverholta, jotta uni maistuisi.

Kesän alussa lähdimme matkalle Pärnuun ja edellisenä iltana ennen lähtöä sain aikaiseksi ommella tuplarattaisiin verhot. Kangaskaappiin ei ollut ilmaantunut kaikista mieluisinta kangasta tähän tarjoitukseen, mutta Marimekon vihreä raitakangas ajoi asiansa. Tietenkään talosta ei löytynyt myöskään sirkkarenkaita saatika monitoimirenkaita, joilla verho vaunuun kiinnitetään. Lainasin kolme mustaa rengasta meillä lainassa olleesta vaunuverhosta ja kolme keltaista rengasta lapsen lelusta... Lopputulos oli tässä vaiheessa karmaisevan kirjava. Myöhemmin sain hankittua monitoimirenkaita, joiden sävy tietenkin meni ulkomuistista arvioituna aivan pieleen... Mustat toki toimisivat aina.

Ja niissä parvekematkarattaissa, joissa poika päivittäin päiväunensa nukkuu, ei tietenkään ole virallista vaunuverhoa..! Päälle heitetään iso valkoinen hyttysverkko ja leikkimatto ja tadaa! Uni tulee ilman hienoa verhoakin. Ehkäpä jos niiden matkarattaiden kanssa matkalle lähtisi, ompelisin pikapikaa taas jostain kangaskaapin aarteesta jonkun verhoihanuuden.

Näen tähtiä

Teimme pari viikkoa sitten Inkan, siskoni ja ystäväni kanssa päiväretken Orimattilan Megamyyntiareenalle sekä Lahden Kärkkäiselle. Ystäväni löysi Kärkkäisen tekstiiliosastolta niitä mun kuosikankaita ja siinä sitä taas oltiin kuin lapsi karkkihyllyllä! Trikookankaat maksoivat vähemmän kuin esimerkiksi Metsolassa, mutta ensimmäisen pesun jälkeen trikookangas oli kuin muisto vain, haalistunut ja kulahtanut. Asiansa kankaat kuitenkin ajoivat. Tein Inkalle kahdet legginsit samalla kaavalla kuin edelliset ja söpöthän ne ovat tuon rimppakintun säärissä.

 

 



Toiset housut ovat mustat ja toiset liilat.

Jalassa liilat pöksyt ja kylässä ihanat kaksostyttökaverit!

 

Sain toimeksiantona tehdä ystävälleni verhon hänen vauvanvaunuihinsa. Kuomuverho on suunnilleen samanmuotoinen kuin Inkan vaunuissa oleva ja tehty mustasta tähtitrikoosta. Myös siskoni tilasi hänen poikansa rattaisiin "peräverhon", joka näkyy, kun selkänoja lasketaan. Peräverhon paikalle kuuluu läpinäkyvä muovilipare, mutta siskoni halusi pojalleen näkösuojaa ja mahdollisuuden nukkua hämärämmässä. Ompelin suojaverhon samaisesta mustasta tähtitrikoosta muovilipareen muotoja mukaillen. Yläreunaan ompelin pehmeää tarranauhaa ja reunoihin laitoin samoja metallirenkaita ja verhonipsuja.

Rattaisiin kuuluva muovilipare.

Uusi trikoolipare!

Verhossa tarranauhakiinnitys.

Verho on sivuista ja alareunasta kiinni verhonipsuilla.

 

Verho vaunuihin

Tämä projekti on odottanut valmistumistaan noin seitsemän kuukautta! Äitiystaipaleen alkuaikoina olin miettinyt miksi kaikissa vaunuissa oli joku rätti, riepu tai peräti peitto kuomuaukon edessä, mutta elokuun aurinko ja viimeistään talven ensimmäiset lumipyryt vahvistivat ajatusta verhon virittämisestä. Tyttärellä on aikaisemmin ollut vaunuissa verhona itse värjätty harso. Valkoisesta harsosta piti tulla oliivinvihreä, mutta haalistunut harmaa se minun silmiini oli... Aluksi harso oli kiinni pyykkipojilla, mutta myöhemmin halusin vaunuilmeestä mahdollisimman pelkistetyn, joten viritin harsoverhon kuomun sisäpuolelle lelussa olleella klipsillä.

Ruma harso alkoi pikkuhiljaa ottaa päähän ja sain vihdoin hyvän syyn viritellä uuden. Olimme lähdössä tyttöjen kesken Ouluun ja päätin saada verhon aikaiseksi ennen reissua. Ja viimeisenä iltana se valmistui.

Kangas on tavallista trikoota, muistaakseni Metsolasta. Isäntä puristi jollain kummallisella vehkeellä metalliset (kullan väriset, yök) renkaat verhon reunoihin. Irrotin tavallisista verhonipsuista ne kiskoissakulkemisosat pois ja laitoin nipsuosan verhon renkaisiin. Hieman häiritsee kullan ja metallin sävyerot, mutta sikäli täytyy olla lopputulokseen tyytyväinen, että kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa.

Kuomun sisäosassa on kätevä ja ohut uloke/sauma, johon nipsujen hampaat
 istuvat täydellisesti.

 

Pendolino Ouluun odottaa matkustajiaan.