Neljävuotias keijukaisprinsessa (ja Elsa-nuken paluu)

Niin se täytyy taas todeta, että vuodet vierii, aika kuluu ja lapset kasvaa. Esikoistyttäremme täytti tänään neljä vuotta! Juhlia vietettiin perhepiirissä, kuten monena vuotena aikaisemminkin. Yksivuotispäivänä talo oli täynnä myös aikuisia ystäviä ja heidän lapsiaan, mutta nyt pienempien juhlien järjestäminen on sopinut meille paremmin. Joskus myöhemmin on aika kaverisynttäreille.

Tytär on edelleen kotihoidossa ja jatkaa nyt elokuussa seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa. Vuoden päähän elokuulle on jo haettu paikkaa lähimmästä päiväkodista. Päivät kuluvat pikkuveljen kanssa tapellessa touhutessa, kylillä luuhatessa, leikkipuistoissa telmien ja kaveriperheitä treffatessa. 

Heinäkuussa kangasihanuuksia myyvä Käpynen piti pop up -liikettä Helsingissä. Kävimme siellä tyttären kanssa kahdestaan ja tytär sai valita valmiiksi leikatuista kangaspaloista yhden itselleen. Kassalla korista löytyi tosin myös toinen pala... Hän valitsi Jättivesiväriraidat, josta halusi itselleen tietenkin mekon. Kysyessäni toiveita vaatimuksia mekon suhteen hän kertoi haluavansa Elsa-mekon. Hän täsmensi, että se on piiiiitkä! Järkytyksekseni sen ei tarvinnut liehua, kunhan on piiiitkä. Ja hihat ovat lyhyet.

Mekon yläosaksi valitsin hieman muokatun Lionella-mekon kaavan sekä alaosassa käytin hyväksi Tropical-mekon helmaa, mutta pidennettynä tietty. Kädentiet ja pääntien kanttasin samasta kankaasta leikatuilla kaitaleilla. Itse en välttämättä olisi tätä kangasta osannut valita, mutta tekeepä hyvää vähän tuulettaa omia mieltymyksiä (vielä enemmän) ja antaa likan itse valita.

 

 

 

Kirjoittelin kesäkuussa pienestä Frozen-fanistamme ja Mallorcan reissussa hävinneestä Elsa-nukesta.

Synttärilahjoja kysellessäni hän mainitsi monesti pehmeän Elsa-nuken. Siinä vaiheessa pikkuinen ei tiennytkään millaisen vaivan minä ja muutama muu on jo nähnyt yhden nuken vuoksi.

Olin selannut nettikaupat ja eBayt. Suomen nettikaupoista en samaa nukkea löytänyt ja muualta maailmasta ehkä surkeita kiinakopioita. Monesti olin klikkauksen päässä tilaamassa, mutta hoksasin katsoa nuken pituuden: 40 cm. Liian pitkä. Oikean nuken pituus oli se 25 cm. Pidempi ihan samannäköinen nukke on siis tämän vuoden mallia ja vanhaa lyhyempää ei tietenkään mistään saa.

Toivonkipinä nousi parissa Citymarketissa, josta löysin samaan sarjaan kuuluvan pienen Anna-nuken. Kirjoitin Citymarketiin asiakaspalautetta, jossa kyselin kyseisen Elsa-nuken perään. Kun samankokoisia Anna-nukkejakin myydään niin löytyisikö vielä jostain Perä-Hikiän perävaraston peränurkasta lojumasta yksi Elsa? Kesälomat painoivat päälle ja sain vastauksen vasta parin viikon päästä. Saldojen mukaan jossain päin Suomea saattaisi kuulemma yksi Elsa löytyä, mutta niihin ei voi luottaa, koska se saattaa olla vaikka inventaariovirhe.

Sen sijaan ystävällinen asiakaspalvelija kertoi jo laittaneensa heidän Disney-agentilleen sähköpostia asiasta! Tämä agentti palaisi vasta viikon päästä lomalta, mutta hän kuulemma laittoi jo itselleen merkinnän, että muistaisi vielä soittaa agentille tämän palattua lomalta. Siis miten ihanaa asiakaspalvelua!

Seuraavalla viikolla minuun otti yhteyttä mm. Disney-leluja välittävän tukkuliikkeen asiakaspalvelija. Heillä on toisinaan leluystävänmyyntejä ja yksi vanhanmallinen Elsa-nukke olisi hyllyssä. Hän lähetti nukesta vielä kuvan varmistuaksemme, että puhumme samasta nukesta ja sehän se oli, tuttu Elsa! Minä laitoin kympin kyseisen firman tilille ja hän laittoi nuken postiin.

Tänään aamulla synttärilahjapaketin avasi uninen pörröpää ja ilme oli verraton. Tyttö kaappasi nuken heti tiukkaan halaukseen ja ihmetteli ääneen: "Miten tämä tänne oikein ilmestyi?!" Elsa-nukke pääsi seuraamaan aamupalaa, täytekakun tekoa, ulosmennessämme Elsa jäi sisälle, mutta taas lounaalle se pääsi hyllylle katselemaan. Yöksi Elsa pääsi samaan tuttuun paikkaansa: tyttären kainaloon.

Kiitos vielä tuhannesti Citymarketin ja Simba Dickie Finlandin asiakaspalvelijoille! Valoitte pieneen tyttöön uskoa haaveiden toteutumisesta ja teitte syntymäpäivän aamusta täydellisen.

Pieni Frozen-fani Elsa-mekossaan

Ensimmäinen pitkä elokuva, jonka tyttäremme näki oli Frozen. Hän sai luvan katsoa sen kavereidensa kanssa minun ollessa läsnä. Siitä lähtien ja ystäviensä vanavedessä hänestäkin tuli pieni Elsa-fani. Hän viehättyi kaikesta Frozen-ihanuudesta ja viritteli itselleen kaikenmaailman liinoja ja kankaita pitkiksi mekoiksi.

Toki minäkin tätä faniutta olen hieman ruokkinut ostamalla jotain pientä lelua ja rekvisiittaa, mutta niitä on tullut paljon myös lahjaksi. Menin myös ostamaan joulun jälkeisestä alennuksesta tytölle Elsa-mekon. Ihanan kimaltelevan, on höyheniä ja sifonkia. Sellaisen melko tönkön, kahisevan ja harsoisen. Pelkään sen repeävän hetkellä millä hyvänsä. Päätin ommella vähän joustavamman version. Se mekko valmistui puolisen vuotta päätöksen jälkeen sopivasti päivää ennen kerhon vappunaamiaisia!

Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla (Ottobre 3/12). Etumukseen saksin vapaalla kädellä ystävältä saadusta paljettikankaan palasesta vähän kimalletta. Helma on täyskello turkoosista trikoosta ja päällä on Ikean harsoverhoa (0,99€/m!). Niskan Pingale- ja kokolaput ovat tyylikkäästi vinksin vonksin.

Viime vuoden jouluna pieni Elsa-fani toivoi vain yhtä asiaa. Hän oli nähnyt eräällä junamatkalla leikkivaunussa toisella tytöllä pehmeän ja pienen Elsa-nuken. Tovin päästä huomasimme tytön ja äidin lähteneen, mutta nuken jääneen leikkivaunuun. Tyttärelle tuli hätä, että miten kaveri saa Elsa-nukkensa takaisin. Selitin pienelle löytötavaratoimistot ja konnarit ja vakuutin nuken löytävän joku päivä tytön luo. Jätimme nuken leikkivaunuun.

Joulupukki toi tyttärellemme samanlaisen nuken, josta hän junamatkasta asti haaveili ja joka oli tosiaan ainoa toive. Elsa-nukke oli tytölle todella rakas ja pääsi joka yö nukkumaan kainaloon. Kunnes heidän tiensä erosivat parin kuukauden päästä Mallorcalla. Nukke oli epähuomiossa pudonnut rattaissa istuvalta tytöltä eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Nuken häviämisestä juteltiin monet monet kerrat kyynelten kera. Vakuutin (ja kieltämättä halusin itsekin uskoa), että nuken on löytänyt joku ihana pieni espanjalainen tyttö, joka sen vei kotiinsa ja pitää siitä yhtä hyvää huolta kun tyttömmekin.

Elsa-nuken häviämisestä on nyt nelisen kuukautta eikä tyttö ole ottanut sitä pitkään aikaan puheeksi. Kunnes viikko sitten olimme käymässä Lohjan mökillä ja lähdimme tyttöjen reissulle Lohjan keskustaan. Minä, tytär ja mummo. Käydessäni vaateliikkeessä mummo ja tytär istuivat suihkulähteellä, jonka pohjalla näkyi kolikoita. Tyttö tietenkin oli niitä ihmetellyt ja mummo oli selittänyt toivomuskaivosta. Tytär sai heittää sinne pienen kolikon ja mitä hän olikaan toivonut. Sitä Elsa-nukkea, joka jäi Palmaan.

Sen hankkiminen on äidillä työn alla, rakas pieni.

Kyllä meillä piha, pensaat ja puut viheriöivät, mutta kuvat on otettu huhtikuun lopulla kerhon vappunaamiaisten jälkeen.