Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kaksivuotias parturissa ja muita ekoja kertoja

Monesti elämä on samaa tuttua arkea. On kerhot, päiväkodit, koulut, työt ja harrastukset. Ruoanlaittoa, pyykkäystä ja siivousta. Tuntuu, ettei mikään muutu, mutta joskus elämään tulee uusia juttuja, isoja tai pieniä. Parin viimeisen viikon aikana meidän perheessä tapahtunut monta uutta juttua tai jotain on tehty ensimmäistä kertaa.


Yksi niistä on kaksivuotiaan poikasemme hiustenleikkuu. Hänen hiuksiaan ei ole koskaan leikattu. Olen harkinnut poikasen viemistä parturiin noin vuoden, mutta isäntä on ollut toista mieltä. Hän itse on käynyt parturissa viimeksi armeijassa (jos minun saksinapsaisuja ei oteta huomioon), joten mitä muutakaan mielipidettä voi odottaa pitkätukkaiselta mieheltä. Ehdottelin pojan parturireissua monta kertaa huonoin tuloksin. Päätin, että sitten kun hiukset menevät silmiin niin tukka leikataan ja isäntä oli myöntyväinen. Takatukka liuhui jo lapaluilla.



Varasin itselleni ja pojalle peräkkäiset ajat tuttuun parturikampaamoon. Niin tuttuun, että olen käynyt siellä itsekin lapsena. Juttelimme pojan kanssa monta päivää etukäteen kuinka hän sitten pääsee rallipenkkiin istumaan, kääntämään rattia ja saa taikaviitan ylleen! Ja samalla kiva nainen leikkaa hiuksia näin, naps naps! Ja niin se oikeastaan menikin.


Poika oli kuin konkari istuessaan 30 vuotta vanhaan rallipenkkiin ja katsellessaan itseään peilistä. Vettä päähän tsuuh tsuuh, saksilla nips naps, föönillä kuivaus huurrhuurr ja koneella viimeistelyt surrur! Poika katseli isovanhempiaan, siskoaan ja äitiään hokemalla vain hehheh! Lopputulos oli upea ja pojasta tuli ihan uusi pieni isomies. Vaatii kyllä hurjasti ammattitaitoa leikellä heiluvaa ja rattia villisti kääntelevää lasta! Uskomattoman hienosti meni eka kerta parturissa.



 

Entäs ne muut ekat kerrat? Yksi niistä oli lasten vieminen uimahalliin. En ole koskaan käynyt lasten kanssa uimahallissa. Järvessä ja meressä kyllä ollaan käyty kahlaamassa ja tyttären kanssa ulkomailla hotellin uima-altaalla. Mutta ei Suomessa. Ensinnäkään en koskaan saanut aikaiseksi mennä uimahalliin yhden vauvan/lapsen kanssa ja kahden lapsen kanssa se ei ole tullut mieleenikään. Toiseksi lilluminen nilkankorkuisessa vedessä hytisemässä kuulosti yksinkertaisesti turhalta. Ja vielä kaksi lasta juoksemassa suihkutiloissa ja kiipeilemässä tulikuumilla saunanlauteilla ja häröilevän päättömästi uimataidottomina pitkin altaita. Ei kiitos!! Isäntää ei uimahalliin tai yleensä veteen saa, ellei se vesi sijaitse tyyliin Filippiineillä ja ole varmuudella +35-asteista.

No mutta, sitten rakas isosiskoni, konkari lasten kanssa uimisessa päätti, että nyt mennään porukalla uimahalliin! Ja niin mentiin. Porukkaan kuului siis kahden aikuisen lisäksi meidän lapset sekä heidän kolme serkkuaan: sylivauva, eskarilainen ja yläastelainen. Vanhimmasta oli suuri apu! Hän hyppeli eskarilaisen kanssa isommassa altaassa tai piteli vedessä välillä jotain kolmesta nuoremmasta lapsesta. Molemmilla lapsillani oli olkavarsissaan kellukkeet ja toisella vielä uimarengas (Frozen-merkkinen tietty).

Viimeisen vartin aikana tajusin lasten kanssa, että kellukkeet todella kelluttavat! Siihen asti he olivat olleet koko ajan jonkun käsien varassa. Ja siitähän itsellenikin syntyi oikea ahaa-elämys ja luottamus siihen, että tämähän on kivaa! Siinä nilkka-altaassakin kävimme, mutta siinähän oli aivan liian vähän vettä. Pukuhuoneessa, suihkutiloissa ja saunassa lapsukaiset käyttäytyivät mallikkaasti, olimmehan sääntöjä useasti kerranneet. Lapset tykkäsivät uimisesta todella paljon ja  viikon päästä menimme uudelleen! Silloin kokoonpanomme koostui meidän lisäksemme työkaveristani sekä hänen ihanasta kolmevuotiaasta tyttärestään.

Sitten on muutama muukin uusi juttu. Kävin ekaa kertaa omenamehustamolla! Vein sinne 18 kiloa naapurin omenapuista poimittuja talviomenoita ja sain noin 11 litraa tuorepuristettua aivan superhyvää kirpsakkaa omenamehua.

Minuun käytiin töissä käsiksi. Olen tehnyt keikkoja uudessa haastavammassa keikkapaikassa ja ensimmäistä kertaa työurallani asiakas kävi minuun käsiksi. Ei vakavasti, ei tullut vammoja, mutta ensimmäistä kertaa sen koin. Tänään koin sitä lisää, mutta en vahingoittamismielessä.

Kävimme tyttären kanssa kahdestaan elokuvissa! Loppukesästä bongasin mainoksen Tatu ja Patu -elokuvasta ja ilahduin sen olevan kaikille sallittu. Päätin, että nyt tyttö pääsee ekaa kertaa leffaan. Keskiviikkona mentiin Flamingoon ja samalla reissulla ostin tyttärelleni ensimmäistä kertaa karkkia. Hän sai valita irtokarkeista (äidin suosituksesta) muutamia karkkeja ja hän itse lopetti valinnan 12 karamellin kohdalla. Pussissa oli tosiaan 12 karkkia. On hän ennenkin karkkia saanut satunnaisesti jossain juhlissa, mutta kotiin ei olla koskaan sitä ostettu.




Tatu ja Patu oli neljävuotiaalle herkälle tytölle aivan liian jännittävä. Ensinnäkin kovalla olevat äänet jännittivät sekä monet pimeässä kuvatut kohtaukset.  Elokuvasta sen enempää kertomatta siinä oli monta tytölle pelottavaa kohtausta. Hän itki sylissäni lähes puolet elokuvasta. Onkohan kellään muulla samanlaista kokemusta? Omasta aikuisen näkökulmasta elokuva oli arvostelujensa lailla oikein mainio ja stadilaiselle elokuvassa ilahdutti tutut maisemat. Myös stadin slangista väännetyt vitsit  ja sporassa kuvattu kohtaus kikatuttivat aidosti! Kokemus leffassa käymisestä kuitenkin jäi positiiviseksi ja tyttö toivoi pääsevänsä leffaan uudelleen. Jotain muuta katsomaan, kuulemma.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Yksivuotias touhutoopemme

Kuopuspoikamme ensimmäinen vuosi on vierähtänyt. Toisaalta haikeaa, toisaalta... Vauvavuosi on takana, ihanaa! Tämänhetkisen fiiliksen ja perhesuunnittelun mukaan vauva-aika oli myös viimeinen tässä talossa. Onneksi lähipiiriin on syntymässä vauvoja hetkellä millä hyvänsä, loppuvuodesta, alkuvuodesta, keväällä, joten pikkuvauvoja pääsee sylittelemään tarpeen vaatiessa.



Poikasen ensimmäinen vuosi meni kyllä siivillä. Huomattavasti nopeammin kuin esikoisen ensimmäinen vuosi. Toisen lapsen kanssa ei kaikkea tarvitse opetella, kipuilla ja ihmetellä, koska kaikki perusjutut on jo kertaalleen fiilistelty ja pohdittu. Myös kaikki vauvantarvikkeet löytyi talosta, joten sen kummempia hankintojakaan ei vuosi sitten tehty. Eli siinä sivussahan se poika on tullut! Kröhmm, tai sitten ei.



Vastasyntyneen pojan päivärytmi solahti kivasti isosiskonsa päivärytmiin ihan alusta alkaen. Aamupäiväulkoilun aikana poika nukahti liinaan tai rattaisiin ja iltapäiväulkoilun aikana samoin. Poika nukkui pikkuvauvana päivisin mainiosti ja yöt menivät lähinnä tankaten. Se siinä raskaalta juuri tuntuikin, että minun oli pysyttävä päivät hereillä esikoisen kanssa, vaikka yöt olivat pojan kanssa hyvin repaleisia. En kuitenkaan muista olleeni kuolemanväsynyt tai nukahtaneeni kesken lauseen, mutta iltaisin ei tehnyt mieli mennä nukkumaan, koska ihan kohta pitää kuitenkin herätä.

Imetys lopetettiin pojan kanssa yhteistuumin puolivuotiaana ja siirryimme korvikkeisiin. Yötarjoilu toimi yhdestä kahteen kertaa yössä kahdeksankuiseksi asti. Kahdeksankuukautisneuvolassa pohdin asiaa terveydenhoitajan kanssa ja hän kannusti lopettamaan yösyötöt kertalaakista sitten kun siltä tuntuu. Lopetettiin pulloralli samana yönä! Isäntä kanniskeli poikaa ensimmäisen yön, silitti toisena yönä ja kolmantena poika jo nukkui illasta aamuun. Ja siitä lähtien poika on nukkunut yönsä hyvin, ihanaa!

Nykyään hän nukkuu yhdet parin-kolmen tunnin päiväunet raittiissa ulkoilmassa. Yöunille hän käy kahdeksan ja yhdeksän välillä ja unta riittää 11-12 tuntia. Hän syö pääsääntöisesi samaa ruokaa kuin muukin perhe. Nykyään laitan ruokaan suolaa huomattavasti vähemmän tai en ollenkaan, ja aikuiset saavat lisäillä sitä (ja muita mausteita) makunsa mukaan. Oikeastaan kaikki ruoka hänelle maistuu eikä mitään allergioita ole ilmennyt (kopkop). Poika syö enimmäkseen omin sormin ja puurokin osuu nykyään lusikalla suuhun. Puurolusikkaa on kuitenkin ihanaa heiluttaa ja jättimäisen sotkun välttämiseksi aamu- ja iltapuuro kuitenkin hänelle syötetään...



Tänä päivänä,  viikon ja päivän yli yksivuotiaana poika on aikamoinen menijä! Poika ei ihan vielä kävele sutjakkaasti, mutta kymmenkunta askelta on jo peräjälkeen otettu. Hän on jatkuvasti kyllä pystyssä ja katselee seuraavan tuen mitä kohti pääsisi sipsuttamaan. Parasta tällä hetkellä ovat liukumäet ja niiden laskeminen mahallaan ja pää edellä! Poika kiipeää vikkelästi liukumäen portaat ylös ja äidillä on kiire ottaa vastaan.

Hän kiipeää myös sohvalle, nojatuoleihin, siskon sängylle, ilmalämpöpumppuasentajan tikkaille, rattaisiin... Poika osaa jo useimmiten laskeutua jalat edellä, mutta toki toisinaan kopsahteluja tapahtuu. Peuhaaminen ja "painiminen" isolla sängyllä on pojan mielestä aivan huippua. Hän tajuaa, että sängyllä istuessaan voi suruttaa heittäytyä selälleen eikä mihinkään satu. Hän nauttii kutittelusta, paljaan vatsan päristelystä ja laululeikeistä.

Hiekkalaatikkoleikeistä hän pitää myös kovasti. Hän istuu hiekkalaatikolla edessään paistinpannu, kädessä kansi ja toisessa kädessä lapio. Välillä sekoitetaan lapiolla pannun antimia, välillä kansi päälle, kansi pois ja taas sekoitetaan. Hiekkaa toki lapataan suuhun joka välissä. Isosiskon leikkikeittiö on myös kovassa käytössä. Vispilällä ja kauhalla kilkutetaan kattiloita kuin mikäkin huippukokki konsanaan. Ja auotaan ovia. Ja auotaan laatikoita. Ja ovia. Varsinkin oikeassa keittiössä se on ehdottomasti lempipuuhaa!


Parasta on kuitenkin katsoa mitä isosisko puuhaa. Toisinaan leikit onnistuvat tovin ihan kivasti, mutta yleensä poika houkutellaan isosiskon toimesta lelujen äärestä eteisen puolelle, sisko livahtaa takaisin huoneeseensa ja laittaa oven kiinni. Voi sitä pienen ilmettä, kun tajuaa jääneensä leikin ulkopuolelle! Odotan innolla ja hartaudella sitä aikaa, kun lapset leikkivät sulassa sovussa keskenään. Onhan sellainen aika tulossa, onhan?

On ollut ihanaa huomata, kuinka poika on alkanut ymmärtää enemmän ja enemmän. Vaikka toinen ei puhu, hän kyllä ymmärtää pyyntöjä ja kehotuksia. Pyydettäessä kaapin ovi lämähtää kiinni, lusikka menee suuhun, hattu lähtee päästä, tutti putoaa suusta pois ja niin edelleen. Sanavarastossa on monta tärkeää sanaa: äiti/äitti, kakka, pappa/pappo.

Viikko sitten juhlimme pojan yksivuotispäivää. Kutsun saivat lähimmät perheenjäsenet. Vähän eri meininki oli esikoisen yksivuotissynttäreillä, joilla oli monta kymmentä juhlijaa...! Kokeilin jälleen raakakakun tekoa, mutta tämä versio oli kyllä aika... mielenkiintoinen. Tällä kertaa vuorossa oli porkkanakakku, mutta se jäi kyllä viimeiseksi porkkanakakuksi. Kumma kyllä miten ne rippeet vaan seisoivat ja seisoivat jääkaapissa.. Onneksi mies herkkusuuna sai loputkin syötyä (kun pakkasin ne hänelle yövuoroon mukaan). Raakakakun hyvä puoli on se, että sitä voi surutta antaa myös yksivuotiaalle päivänsankarille, jos haluaa välttää turhan sokerin antamista.

 

Ja eihän se ole Pingalen postaus eikä mikään, jos ei siinä ole vähän ompelujuttuja! Ompelin päivänsankarille lahjaksi kuvissa näkyvän harmaan bodyn, johon aplikoin mintunvärisen pilkkuskragan. Kaava on Ottobre-lehden Kisuliini ja skraga piirrelty ihan itse. Toinen isompi ommeltu lahja saa oman postauksensa sitten, kun se on täydellinen. Se on eräs lastenhuoneen sisustusjuttu!

 

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Mekkotehtaan Riine ja Orelma

Pohjolan lämmintä ja aurinkoista kesää ajatellen ompelin kesäkuussa tyttärelle kaksi kesämekkoa. Molempien kaavat ovat ihanasta Mekkotehdas-kirjasta. Valitsin kirjan mekkovalikoimasta Riinen ja Orelman.

Kirjan mekoissa on vähän eri variaatioita jokaisista malleista, joten valitsin Riinestä B-mallin. Jätin mekosta tereet pois ja lisäsin pituutta etukaarrokkeeseen. Hihoihinkin laitoin vähän lisää korkeutta, joten niistä tuli aikamoiset siivet...! Mekon tummempi ja satiinimaisempi kangas löytyi omasta kangaskaapista ja olen tehnyt siitä aikoinaan itselleni juhlamekon. Vaaleampi puuvilla on löytö Eurokankaan palalaarista. Kaarrokkeessa on vuorina lohenpunaista puuvillaa.

Hellehatun ompelin samasta vaaleasta kankaasta. Hatun kaavaan on otettu mallia vanhasta hatusta, jonka ompelin vanhan hatun mallista...


Ompelemani Orelma-mekko on sekoitus A:ta ja B:tä. Toisesta mallista otin rypytetyt hihat ja toisesta taskut, päästä nykäsin vielä rimpsun helmaan ja niskasta jätin pois nappihalkion. Ohjeista poiketen ompelin mekon trikoosta puuvillan sijaan. Kivasti kuvioitu kangas on myöskin palalaarilöytö. Taskut on ommeltu Marimekon pallotrikoosta.

Ihanat hellemekot odottelevat jo aurinkoisia päiviä!


torstai 25. kesäkuuta 2015

Lapsiperhe Pärnussa osa 4/4: ohjelmaa lapsille

Tämä kirjoitus on viimeinen osa Pärnu-sarjaani. Olen kovin ylpeä siitä, että olen saanut kirjoitettua nämä näinkin pian reissun jälkeen ja jopa peräkkäin! Toki jonossa on taas vaihteeksi monen monta ompeluesittelyä...

Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina lähdimme kahdeksan hengen porukalla Pärnuun. Reissukavereina ollut naapurin perhe sisältää vanhemmat sekä viisivuotiaan tytön ja lähes kolmevuotiaan pojan. Lapsikatrasta täydensivät meidän lähes kolmevuotias tytär ja yhdeksänkuinen poika. Meidän tytär ja naapurin poika käyttäytyvät kuin sisarukset. He leikkivät keskenään lähes päivittäin, joten leikit ja riidat sujuvat kuin sisaruksilta... Naapurin tyttö on taas sen verran vanhempi ja viisaampi, että osaa todella nätisti leikkiä meidän ison vauvan kanssa, mutta sopeutui mainiosti reissun aikana viettämään aikaa myös kolmivuotiaiden kanssa.


Koska reissuun lähdettiin lasten kanssa, oli tekemiset ja ohjelmanumerot myös ajateltu lasten kannalta. Aikuiset kävivät päiväuniaikaan yksin tai erilaisilla kokoonpanoilla (kröhmm, äidit keskenään) ostoksilla, ettei lapsia tarvitse roudata ostoskeskuksiin.


Olimme Pärnussa siis neljä yötä ja kolme kokonaista päivää. Siinä ajassa ei kovin monia nähtävyyksiä ja kokemuksia ehdi keräämään, mutta joka päivälle jotakin! 


LEIKKIPUISTOT
Vanapargin leikkikenttä
Vanapargin ja Karjan risteyksessä

Pieneen Pärnun kaupunkiin mahtuu mukavasti monta lasten leikkipuistoa. Kartasta bongattuna niitä oli ihan kävelyetäisyyden päässä kuusi! Lähimpänä majoitustamme oli Vanapargin leikkikenttä, joka oli tehty isojen puiden siimekseen. Aurinko pilkisteli välillä ja silloin kipitimme aurinkoiseen plänttiin lämmittelemään... Helteellä taas puistosta löytää varmasti mukavan viileän paikan, koska isot puut varjostavat kivasti.

Sinänsä leikkipuisto ei ollut mitenkään erikoinen, mutta tarpeeksi iso. Löytyi hiekkalaatikkoa ja keinua, kiipeilytelinettä ja "karusellia". Kaikkia välineitä oli kuitenkin useita ja erilaisia, joten kinastelua keinuvuoroista ei tullut. Mikä tärkeintä, lapset viihtyivät!








Rantapuiston leikkikenttä
Ranna Puiestee

Pärnun hiekkarannan läheisyydessä on Rannapark-leikkikenttä, joka on edellistä puistoa modernimpi ja aurinkoisempi. Sen keskeltä löytyy pieni pyöreä kahvila pöytineen ja tuoleineen.




MINIZOO
Akadeemia 7
Perhelippu 18 € (alennuskupongilla 15 €)

Pärnusta ei löydy eläintarhaa, mutta löytyy kuitenkin Minizoo! Talosta löytyy 60 erilaista matelijaa: käärmeitä, hämähäkkejä, kilpikonnia, liskoja ja niilinkrokotiili. Monet lajeista on harvinaisia ja osa myrkyllisiä.


Saavuttuamme Minizoohon huomasimme olevamme ainoat vieraat. Aulassa käteisellä suoritetun pääsymaksun jälkeen pienen matelijatalon isäntä piti meille yksityisesittelyn kaikista talon asukkaista. Hän kertoi paljon hauskoja, kauheita ja inhottavia tietoja matelijoista suhteellisen selkeällä suomen kielellä. Esittely jaksoi kiinnostaa lähinnä aikuisia, lapset vilistivät omia teitään muutaman huoneen käsittävässä Minizoossa. Jos emme olisi esittelyä saaneet, olisi piipahtus matelijatalossa jäänyt todella lyhyeksi.


Minizoossa sai pidellä kuristajakäärmettä! Minä olin porukasta ainoa, joka siihen ensimmäisenä ja ainoana ilmoittautui. Käärme kuristaa kuitenkin lähinnä vain hiiriä, minä olen kuulemma liian iso saalis. Käteensä olisi saanut myös torakan, mutta tyydyimme vain sen koskemiseen. Talon isäntä ehdotti lämpimästi myös sen syömistä! Kellään ei ollut nälkä.




Minizoossa oli myös liuta hämähäkkejä, myös tarantelloja. Kuvassa olevaa myrkytöntä hämähäkkiä sai koskea, minä olin jälleen ainoa innokas. Ohjeiden mukaan silitin sen karvaista peräpäätä taaksepäin suuntautuvin liikkein, jottei sen karvat pistelisi ihoani. Silitettävä hämähäkki oli jalat suorina suunnilleen kämmenen kokoinen.


POMPPULINNA
Ranna Puiestee
2 €/lapsi

Tämän reissun ehdoton kohokohta lapsien mielestä taisi olla juna! Eli valtava junan muotoinen pomppulinna. Sen nähtyään siihen oli päästävä, siitä puhuttiin heti päiväunien jälkeen, siihen oli päästävä vielä illalla. Ja seuraavana päivänä. Kävelimme rantaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla lapset pääsivät telmimään, juoksemaan ja pomppimaan pomppulinnassa. Hinta ei ollut paha lasten vilpittömästä riemusta ja ilosta!




POLKUAUTOT
Ranna Puiestee 

Pärnun hiekkarannan tuntumasta löytyy turistien iloksi vaikka mitä ajanvietettä! Pomppulinnan lisäksi on muun muassa minigolf, Zorb-pallo ja polkuautot. Me vuokrasimme tytön kanssa kahden hengen polkuauton muistaakseni kolmella eurolla kymmeneksi minuutiksi. Reissukaverit ottivat polkuauton koko perheelle.



MÄNGUDZUNGEL-sisäleikkipuisto
Aida 7
2,5 € /1h


Lähtöpäivän aamuna halusimme lapsille jotain energianpurkupuuhaa. Lounaan jälkeen istuisimme pari tuntia autossa tehden matkaa takaisin Tallinnaan (josta illalla laivalla Helsinkiin), joten lapsista olisi hyvä saada mehut irti ja maksimoida päiväunet. Sateisena päivänä jokin sisällä tapahtuva aktiviteetti olisi kovin miellyttävä. Olimme naapurin rouvan kanssa nähneet läheisessä Pärnu Keskus -ostoskeskuksessa Mängudzungel-sisäleikkipuiston, joka olisi täydellinen ajanviete siihen tilanteeseen!




Ostoskeskuksen neljännestä kerroksesta löytyvä sisäleikkipaikka viihdytti meidän porukan jokaista lasta. Pienimmälle löytyi ropellettavaa lelupuolelta ja isoimmille oli pallomeri, kierreliukumäki, köysirata, kiipeilyseinä, erikoisia kulkupelejä, nukenvaunuja jne. Osalla lapsista oli rinnassaan nimikyltti ja päättelimme, että Mängudzungel toimii myös lapsiparkkina vanhempien käydessä ostoksilla. 

Sisäleikkipuisto oli loistava ohjelmanumero ennen lounasta ja automatkaa. Kaikki neljä lasta nukkuivat jälleen.



Kertomukset Pärnusta päättyvät tähän. Vaikka emme olleet matkalla kuin sen viisi päivää, tuli Pärnu jokseenkin tutuksi. Kaupunki on miellyttävän pieni valloittaa ja hallita, vaikkemme ehtineet nähdä Pärnusta kuin vilauksen. Lapsille Pärnulla olisi tarjottavana vielä muun muassa Lottemaan teemapuisto, Valgerannan seikkailupuisto, alpakkafarmi, laserpuisto... Mahdollisesti pääsemme tutustumaan niihin myöhemmin, jos valitsemme Pärnun uudelleen reissukohteeksi lasten ollessa isompia. 

Pärnu on ihana!