torstai 24. maaliskuuta 2016

Kiitoslahja äidilleni

Perheemme on siinä mielessä hyvin onnellisessa asemassa, että lähellämme on virkeät ja nuorekkaat isovanhemmat. Minun ja mieheni vanhemmat mahdollistavat sen, että pystyn tekemään keikkatöitä näin hoitovapaalla ollessani. Rakas äitini on ollut tällä(kin) viikolla kahdesti hoitamassa kullannuppujamme, isänikin kävi lapsia leikittämässä. Miehenkin vanhemmilla lapset olivat koko keskiviikon!

Aina muistamme kiittää isovanhempia hyvästä hoidosta, mutta jotain konkreettista kiitosta olisi kiva välillä antaa. Rahan antaminen olisi mielestäni hyvin karua ja persoonatonta, enkä usko että he sitä edes ottaisivat vastaan. Välillä olen antanut kukkia kiitokseksi, tänään toin mummolle työpäivän jälkeiseltä kauppareissulta tuliaisena lähikaupan omaa vastapaistettua leipää. Mutta törmättyäni nettikangaskaupassa äitini näköiseen kankaaseen päätin ommella hänelle jotain!


Eräänä päivänä mummolassa ollessamme pyysin saada ottaa mittoja äidistäni. Hämillään (ja ehkä vähän innoissaan?) hän suostui tehtävään. Hän arveli saavansa uuden yöpaidan! Yöpaidan sijaan pyysin äitiäni kaivamaan vaatekaapistaan mukavimman ja parhaimman mallisen trikoopuseronsa. Hänellä oli muutama kriteeri mainioon paitaan ja yksi niistä oli tarpeeksi pieni pääntie. Syvään uurretut pääntiet eivät ole meidän mummon juttu.


Äitini tykkää pitää värikkäitä paitoja ja minusta olisi ihanaa ommella hänelle juuri hänen näköisensä pusero. Ottaessani äidistäni mittoja olin jo kankaan hankkinut. Kotona odotti Paapiin vihreä Käki-luomutrikoo. Kankaan kaunis lintu miellytti silmää, kun bongasin kankaan nettikaupasta. Luomulaatuisen kankaan valkovihreä väritys oli minusta ihanan raikas ja keväinen. Valmiissa vaatteessa kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kuten monessa muussakin kankaassa.

Valitsin paidan kaavaksi Ottobre 5/12 -lehden Stormy Bluen. Alkuperäisessä mallissa pääntie oli huomattavasti isompi ja siinä oli rypytys edessä. Muokkasin etukappaletta lainaamalla takakappaletta ja avartamalla sen pääntietä edestä. Kokeilin valmista paitaa päälleni ja totesin hihojen olevan hyvin kapeat. Leikkasin ne kokonaan pois ja ompelin tilalle uudet ja muutaman sentin tilavammat. Kätevää on, kun on äitinsä kanssa samanmallinen lähes samankokoinen!



Äitini oli hyvin tyytyväinen kiitoslahjaansa. Paita oli aivan täydellisen kokoinen, joskin pääntie vaatii (minusta) vielä hieman viilausta. Vajaan kuukauden päästä on hänen syntymäpäivänsä ja yksi uusi kangas saattaa olla jo katsottuna... Varaudu uuteen väriin, äiskä!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Lahjat uudelle sukulaiselle

Sukuni sai viime perjantaina uuden jäsenen, kun siskoni vauva syntyi laskettuna aikana. Täsmällinen tyttö! Pääsimme eilen ihastelemaan viiden päivän ikäistä tädin tuoreinta mussukkaa. Ai että hän oli pieni, siro ja sievä!


Tottakai ompelin pienelle vähän jotain pientä. Siskon pyynnöstä ompelin jokusen tuttinauhan sekä samanlaisen rapistelulelun, jonka hän oli blogistani bongannut. Hätäisenä lukijana hän oli kuvitellut sen olleen minun ompelemani, mutta rapistelulelu olikin ostettu Roosanauha-hyväntekeväisyyshuutokaupasta.

Kopiointiyritykseni rapistelulelusta on aivan onneton, mutta kehtasinpa sen vauvalle antaa. Ja teille näyttää!! Kankaiden välissä on sellofaania. Ompelukaverini vinkkasi tämän nähtyään ja kuultuaan laittamaan rapistelulelun väliin kinkkupussia, koska se kestää hyvin mm. silitystä. Ja silitystähän tämä olisi kaivannut, mutta olisi sellofaani ollut sulaa sen jälkeen. Kokeilukappale...
 

Onnistuneempia lahjuksia olivat sen sijaan tilkkuviltti sekä vaatesetti. Tilkkuviltin kaikki tilkkukankaat löytyivät omista varastoista, mutta kehys- ja taustakankaan ostin erikseen. Pohdinta oli pitkä ja päädyin kahden myyjän avustuksella tähän violettiin viskoositrikooseen. Materiaalina se on minulle vähän turhan haastava, koska viskoositrikoo on niin ohutta, laskeutuvaa ja liurua. Jämäkämmissä puuvillaelastaanitrikoissa ei oikein ollut mieluisaa, sointuvaa ja rauhallista sävyä. Takaa viltti on siis pelkkää violettia.



Mutta oikein oikein ihana tuli tästä body-housu-setistä! Bodyn kaavana on laiskan ompelijan valekietaisubody nimeltään Happy Squirrel (Ottobre 1/12) ja koko 56. Suloinen pienokainen mahtuisi varmaan yhteen hihaan, niin tilavalta tämä näytti! Pöksyjen mallina käytin Giant Triangle -kaavaa (Ottobre 6/13, koko 56 cm), mutta laitoinkin vyötärölle resorin. Bodyn kangas on Paapiin kaunista Sammalpolkua ja pöksyissä (sekä bodyn alemmassa etukappaleessa) saman firman Herttanen.


Kun näitä pienen pieniä vaatteita tehtailee ystävien ja sukulaisten vauvoille, tulee ihan harmitus ettei näitä muka osannut ommella omien lasten ollessa pikkuruisia! Ja mikä kummallisinta, kuopuskin on vasta puolitoistavuotias... Lähinnä se kaavoihin tutustuminen ja kanttauksen opettelu ovat vieneet ihan uusiin ulottuvuuksiin. Taas olen haastanut itseäni ja ompelupöydällä odottaa vaate, jossa on nappihalkio. Huhhuh!

Onnea vielä rakkaan siskon rakkaaseen perheeseen! <3