maanantai 29. elokuuta 2016

Pussukoita nuorille naisille

Tässä kuussa olen päässyt juhlimaan kahta kaunista nuorta naista. Toinen sankari, minun rakas kummityttöni täytti jo 17 vuotta! Ompelin hänelle hänen toiveidensa mukaisen meikkipussukan. Kankaiden kanssa sain vapaat kädet. Kangaskaappia penkoessani käsiini osui täydellinen kuosi, Marimekon mustavalkoinen puuvilla nimeltään Ajatus on tärkein! (Muistin ensin, että kuosin nimi on Jokaiselle jotain!)

Hän antoi pussukalle suurinpiirtein-mitat ja suunnitelman mitä pussukkaan tulisi mahtua. Ompelin meikkipussin mukaillen Mehukekkereiden koristetyyny-ohjetta, jota pystyi loistavasti soveltamaan kyseisen vetoketjun ompelutavan tähänkin! Meikkipussin vuoriksi pääsi leikkisä sirkuspuuvillakangas.



Toinen kaunis nuori nainen juhli ripillepääsyään. Ompelin hänelle yhtenä osana lahjaa samasta kankaasta pussukan, jonka käyttötarkoituksen hän saa itse päättää. Malli on hieman erilainen ja otin mallia Hand made Hippu -blogin pussukkaohjeesta. Mainio ohje sekin! Vuorina on vaaleanliila pilkkukangas. Tässä on enemmän sellaista beautybox -henkeä, ja edellinen oli sellainen käsveskaan sopiva kompakti pussi.



Kummityttö pakkasi oitis meikkipussukkaansa tärkeimmät meikkinsä ja sujautti käsilaukkuun. Rippilapsi kertoi lähtevänsä pian luokkaretkelle ja ottavansa pussukan mukaansa. Parhaita palautteita!


maanantai 15. elokuuta 2016

Neljävuotias keijukaisprinsessa (ja Elsa-nuken paluu)

Niin se täytyy taas todeta, että vuodet vierii, aika kuluu ja lapset kasvaa. Esikoistyttäremme täytti tänään neljä vuotta! Juhlia vietettiin perhepiirissä, kuten monena vuotena aikaisemminkin. Yksivuotispäivänä talo oli täynnä myös aikuisia ystäviä ja heidän lapsiaan, mutta nyt pienempien juhlien järjestäminen on sopinut meille paremmin. Joskus myöhemmin on aika kaverisynttäreille.

Tytär on edelleen kotihoidossa ja jatkaa nyt elokuussa seurakunnan kerhossa kahdesti viikossa. Vuoden päähän elokuulle on jo haettu paikkaa lähimmästä päiväkodista. Päivät kuluvat pikkuveljen kanssa tapellessa touhutessa, kylillä luuhatessa, leikkipuistoissa telmien ja kaveriperheitä treffatessa. 


Heinäkuussa kangasihanuuksia myyvä Käpynen piti pop up -liikettä Helsingissä. Kävimme siellä tyttären kanssa kahdestaan ja tytär sai valita valmiiksi leikatuista kangaspaloista yhden itselleen. Kassalla korista löytyi tosin myös toinen pala... Hän valitsi Jättivesiväriraidat, josta halusi itselleen tietenkin mekon. Kysyessäni toiveita vaatimuksia mekon suhteen hän kertoi haluavansa Elsa-mekon. Hän täsmensi, että se on piiiiitkä! Järkytyksekseni sen ei tarvinnut liehua, kunhan on piiiitkä. Ja hihat ovat lyhyet.

Mekon yläosaksi valitsin hieman muokatun Lionella-mekon kaavan sekä alaosassa käytin hyväksi Tropical-mekon helmaa, mutta pidennettynä tietty. Kädentiet ja pääntien kanttasin samasta kankaasta leikatuilla kaitaleilla. Itse en välttämättä olisi tätä kangasta osannut valita, mutta tekeepä hyvää vähän tuulettaa omia mieltymyksiä (vielä enemmän) ja antaa likan itse valita.




 

 

 

Kirjoittelin kesäkuussa pienestä Frozen-fanistamme ja Mallorcan reissussa hävinneestä Elsa-nukesta.
Synttärilahjoja kysellessäni hän mainitsi monesti pehmeän Elsa-nuken. Siinä vaiheessa pikkuinen ei tiennytkään millaisen vaivan minä ja muutama muu on jo nähnyt yhden nuken vuoksi.

Olin selannut nettikaupat ja eBayt. Suomen nettikaupoista en samaa nukkea löytänyt ja muualta maailmasta ehkä surkeita kiinakopioita. Monesti olin klikkauksen päässä tilaamassa, mutta hoksasin katsoa nuken pituuden: 40 cm. Liian pitkä. Oikean nuken pituus oli se 25 cm. Pidempi ihan samannäköinen nukke on siis tämän vuoden mallia ja vanhaa lyhyempää ei tietenkään mistään saa.

Toivonkipinä nousi parissa Citymarketissa, josta löysin samaan sarjaan kuuluvan pienen Anna-nuken. Kirjoitin Citymarketiin asiakaspalautetta, jossa kyselin kyseisen Elsa-nuken perään. Kun samankokoisia Anna-nukkejakin myydään niin löytyisikö vielä jostain Perä-Hikiän perävaraston peränurkasta lojumasta yksi Elsa? Kesälomat painoivat päälle ja sain vastauksen vasta parin viikon päästä. Saldojen mukaan jossain päin Suomea saattaisi kuulemma yksi Elsa löytyä, mutta niihin ei voi luottaa, koska se saattaa olla vaikka inventaariovirhe.

Sen sijaan ystävällinen asiakaspalvelija kertoi jo laittaneensa heidän Disney-agentilleen sähköpostia asiasta! Tämä agentti palaisi vasta viikon päästä lomalta, mutta hän kuulemma laittoi jo itselleen merkinnän, että muistaisi vielä soittaa agentille tämän palattua lomalta. Siis miten ihanaa asiakaspalvelua!

Seuraavalla viikolla minuun otti yhteyttä mm. Disney-leluja välittävän tukkuliikkeen asiakaspalvelija. Heillä on toisinaan leluystävänmyyntejä ja yksi vanhanmallinen Elsa-nukke olisi hyllyssä. Hän lähetti nukesta vielä kuvan varmistuaksemme, että puhumme samasta nukesta ja sehän se oli, tuttu Elsa! Minä laitoin kympin kyseisen firman tilille ja hän laittoi nuken postiin.

Tänään aamulla synttärilahjapaketin avasi uninen pörröpää ja ilme oli verraton. Tyttö kaappasi nuken heti tiukkaan halaukseen ja ihmetteli ääneen: "Miten tämä tänne oikein ilmestyi?!" Elsa-nukke pääsi seuraamaan aamupalaa, täytekakun tekoa, ulosmennessämme Elsa jäi sisälle, mutta taas lounaalle se pääsi hyllylle katselemaan. Yöksi Elsa pääsi samaan tuttuun paikkaansa: tyttären kainaloon.

Kiitos vielä tuhannesti Citymarketin ja Simba Dickie Finlandin asiakaspalvelijoille! Valoitte pieneen tyttöön uskoa haaveiden toteutumisesta ja teitte syntymäpäivän aamusta täydellisen.





perjantai 12. elokuuta 2016

Pingale sisustaa

Kuulun niihin ihmisiin, jotka laittavat verhot ikkunaan ja katsovat samoja verhoja seuraavat kymmenen vuotta. En voi ymmärtää kesä-, talvi- ja jouluverhoihmisiä. Huh, mikä vaiva! Sama Madeiralta ostettu päiväpeitto on ollut meillä (vasta) kolme ja puoli vuotta, mutta uskon ja toivon pitäväni siitä vähintään saman ajan eteenpäinkin.


Olemme kovin laiskoja muuttamaan kodissamme mitään isompaa. Isommat hankinnat liittyvät lasten huoneisiin ja säilytysratkaisuihin. Joulukuussa ostimme ensimmäistä kertaa parisängyn kaupasta. Tähän asti olen nukkunut jonkun vanhassa sängyssä. Uusi sänky hankittiin ihan tarvesyistä, kun edellisessä oli huono nukkua. Uuteen halusimme leveyttä 180 cm sekä päädyn. Sellaisen sisustukseen sopivan! Ja mikä onni, että Madeiran päiväpeitto sopi myös uuteen sänkyyn, huh.

Mutta nyt olen sisustanut. Tein uudet sohvatyynyt! Voitte ihastella muutosta ennen ja jälkeen -kuvia verraten. Muutos on häikäisevä!

Ennen!

Jälkeen!


Uusien ihanien sohvatyynyjen puuvillakangas on (tietenkin) Marimekkoa ja kuosin nimi on Purnukka. Ostin tämän kankaan ihan vartavasten sohvatyynyjä ajatellen ja kuvittelin saavani vähän vaihtelua ja muutosta olkkariin. Mutta onhan tämä kangas nyt edes vähän raikkaampi kuin edellinen Vanhakaupunki?

Opettelin tyynyihin minulle ihan uuden tavan kiinnittää vetoketju. Että oikein hykertelin näiden valmistuessa, että se vetoketju ei tosiaan näy ollenkaan! Ja se tapa oli suunnattoman helppo. Hyvät ja kuvalliset ohjeet löysin Mehukekkerit-blogista, kiitos!


Bonuksena vilautan teille kylpyhuoneen vessaamme. Tämä on isännän viimeisin panostus sisustukeen. Krisallikruunu vessaan. Kyllä näkee lukea sarjakuvia!




torstai 11. elokuuta 2016

Rai rai, raikkaita raitoja!

Yöpukuja tarvitsee aina. Mutta joku niiden ompelemisessa tökkii eikä aloittaminen houkuttele. Ehkä se on se, että ne eivät ole näkyviä ompeluksia. Niitä pidetään öisin, eikä kukaan muu näe niitä kivoja kankaita. Onpa siinäkin syy, mutta taitaa se se olla!

Marimekon keväisestä ystävänmyynnistä nappasin ostoskoriin muiden aarteiden sekaan kolmen metrin raitatrikoopalan. Kolme metriä ihanaa raitaa! Ensin ajattelin ommella jommalle kummalle lapselle niistä lakanat, mutta tulin toisiin aatoksiin. Yökkäreitä, raikkaita raitayökkäreitä!


Ja kun vauhtiin pääsin, leikkelin samalla osat neljään yöpukuun! Kolmeen 98-kokoiseen mekkoyökkäriin ja yhteen pyjamaan. Kaavana mekkoversiossa käytin Ottobre 6/15 -lehden Penguin-mallia ja pyjamassa saman lehden North Pole-paitaa ja Fall Asleep -housuja koossa 92. Kätköistä löytyi pyjamaan täydellisen värinen resori!

Mekkoyökkäreistä kaksi ompelin kummitytöille nimipäivälahjaksi. Kuvissa toinen pääsikin malliksi ollessaan meillä päiväkylässä. Hauskat olivat kuvaukset ja niin paljon valinnanvaraa kuvissa! Päiväpyjamabileet!





keskiviikko 10. elokuuta 2016

Kesäreissut osa 3/3: Visulahti

Haaveilin keväällä kesäisestä autoreissusta Ouluun. Vuokraisimme Nallikarista mökin, hengailisimme rannalla ja kävisimme näppärästi autolla moikkaamassa Oulussa asuvia ystäviä. Paluumatkalla tehtäisiin ehkä pari koukkausta kivijalkakangaskauppoihin (tämä tosin olisi tullut mieleen ihan "sattumalta" tiettyjen paikkakuntien ohi ajaessa..).

Reissun suunnittelu kosahti aikatauluongelmiin ja siihen tylsimpään, rahaan. Isännän kolmen viikon tynkälomalle oli jo ripoteltu yksittäisiä menoja ja niiden väliin ei tullut muutamaa päivää pidempää rakoa, joten kahden yön pyrähdys autolla Ouluun ei houkutellut.

Sitten saimme kutsun sukujuhliin Mikkeliin heinäkuun loppupuolelle. Pyysin isäntää järjestämään sen viikonlopun vapaaksi vuorotyöstään. Iloksemme hän sai vapaaksi myös juhlaviikonlopun jälkeisen maanantain ja tiistaille kolmelta alkavan iltavuoron. Mikkelissä sijaitsee lasten puuhapuisto Visulahti, jossa en muista koskaan käyneeni, vaikka sukuloimassa siellä olemme vuosien varrella monesti käyneetkin.


Visulahdessa sijaitsee myös iso leirintäalue mökkeineen, rantoineen ja karavaanarialueineen. Varasimme Visulahdesta paketin, joka käsitti majoituksen kahdeksi yöksi sekä rannekkeet kaikille kolmelle päivälle. Majoituimme mökissä, jossa oli kaksi erillistä makuuhuonetta erillisin vuotein, kylpyhuone, olohuone sekä keittiö. Auton sai oven eteen. Pienimmälle saimme pinnasängyn sekä syöttötuolin. Olin tosin pyytänyt varausvaiheessa kaksi syöttötuolia. Pinnasänky olisi pitänyt olla mökissä valmiina, mutta se kiikutettiin mökkiin vasta kun asiasta käytiin muistuttamassa. Potta odotti kylppärissä.

Mökki oli sopivan kokoinen. Ehkä vähän nuhjuinen, mutta en mitään viiden tähden hotellihuonetta odottanutkaan. Jääkaappi oli siisti ja kylmä. Sängyillä odotti mankeloidut ja viikatut lakanat. Keittiön verhoja sivuun vetäessäni käteeni jäi koko verho, stoppari oli kadonnut kiskosta. Telkkarikin löytyi, mutta jotkut peruskanavat uupuivat. Keittiöstä löytyi tarvittavat astiat ja kattilat parin päivän ruoanlaittoon ja aamu- ja iltapaloihin. Pärjäsimme mainiosti ja nukuimme hyvin!

Yövyimme siis juhlapaikassa lauantain ja sunnuntain välisen yön ja Visulahden mökki oli varattu sunnuntaista tiistaihin. Kävimme sunnuntaina piipahtamassa Mikkelin keskustassa hieman ostoksilla ja odottelimme kello neljää, jolloin pääsisimme mökkiimme. Nuorempi skippasi päiväunet kaiken kulkemisen ja siirtymisen takia, mutta eipä tuo ollut moksiskaan (muistaakseni). Kotiuduttuamme mökkiin ja purettuamme tavarat isäntä lähti ruokakauppaan ja minä lähdin lasten kanssa leirintäalueen hiekkarannalle.

 

 

Myöhemmin menimme koko porukalla Dinosauriaan, joka minun päässäni on juuri se Visulahti. Dinosauria käsittää siis pienen vesipuiston, pienen huvipuiston, sata pomppulinnaa, liukumäkiä, golfkärryajelua, taitorataa, jättihiekkalaatikkoa sun muuta. Kävimme viimeisenä aukiolotuntina vain kuivissa huvituksissa eli jätimme vesipuiston seuraavalle päivälle.

Samalta Dinosaurian alueelta löytyi myös dinosauruksia, joita poika osoitti haltioituneena silmät suurina ja huuteli jokaisen kohdalla "Dinosau-uuu!! Dinosau-uu!!" Häntä ei selvästikään haitannut, että dinojen selässä kasvoi sammalta, maalipinta oli hilseillyt ja ropissut, puuttuipa joku selkäpiikkikin.

Tässä kohdassa puistoa menestyneintä oli villivadelmat.



Seuraavan päivän aloitimme hiekkarannalla, koska Dinosauria aukesi vasta yhdeltätoista. Minä lähdin puolestani kauppaan ja isäntä jäi lasten kanssa tekemään hiekkalinnoja. Kokkasin lounaan mökissä, jonka jälkeen poika kipattiin kärryihin päiväunille. Minä lähdin tyttären kanssa hartaasti odotettuun vesipuistoon.



Vesipuistossa perheemme lähes neljävuotiasta tyttöä viihdytti hyvin alueen lastenallas. Siinä oli kaksi liukumäkeä, joista laskettiin ja laskettiin. Ja laskettiin. Putkimäestä menimme yhdessä ja tytön laskiessa tavallisesta mäestä minä otin alhaalla kopin (laiska ja saamaton äiti ei ole koskaan vienyt lapsiaan uimahalliin). 

Vesipuistossa oli myös muita isoja vesiliukumäkiä, joista kahdessa kävimme tytön kanssa. Minua aivan hämmästytti, että tyttö halusi niihinkin mennä uudestaan ja uudestaan! Toiseen piti kavuta todella pitkät portaat kumivene harteilla ja lasku oli pitkä ja "möykkyinen". Ikäraja oli kuusi vuotta, mutta näkyipa muitakin pieniä kapuavan torniin. Mäessä ei kastunut ollenkaan. Tyttö oli tästä mäestä aivan riemuissaan!

Toisessa mäessä oli neljä märkää ja suoraa kaistaa, joita pitkin laskettiin veteen. Minä laskin ensin ja likka perässä. Tyttö tosin oli niin kevyt, että vauhti lakkasi ennen veteenpääsyä. Tästäkin mäestä mentiin innoissaan kerta toisensa jälkeen. Kerran toinen tyttö lähti epähuomiossa laskemaan liian aikaisin ja törmäsi keskellä mäkeä tyttöömme aika kovaa. Molemmat säikähtivät kovasti, mutta onneksi sillä selvittiin.




Visulahdessa on myös Xon-puisto, joka on vähän isompien lasten sekä aikuisten makuun. Xon-puistossa on muun muassa paintball -kenttä, benji-hyppytorni ja moottoriratoja.  Alueelle pääsee maksutta, mutta sen sisällä oleviin toimintoihin on maksut erikseen.

Isäntä yllytti minut ajamaan kartingia! En ole koskaan lajia kokeillut, mutta yllytettynä ja tarjottuna oli pakko suostua... Sain ajaa radalla aivan yksinäni, koska koko puistossa ei tainnut olla muita ihmisiä. Olihan se aika mielenkiintoinen kokemus. Kokemukseen olisi tietenkin tullut ehkä lajiin kuuluva meininki, jos radalla olisi ollut joku toinenkin kuski. En tajunnut kuinka kovaa radalla edes voisi ajaa, koska ei ollut toista näyttämässä. Mutta toisaalta kaveriksi olisi ollut kiva saada yhtä kokematon kuski! Omasta mielestäni ajoin tietenkin tosi lujaa, mutta isäntä naureskeli vaan partaansa.




Visulahden alueella on myös legendaarinen Vahakabinetti. Sosiaalisen median kautta olin juuri nähnyt siellä käyneen kaverin ottamia kuvia Vahakabinetin nukeista. Ne olivat jotenkin.. hmm.. kammottavia. Ja tunnistamattomia. Emme käyneet siellä.

Sadepäivän varalle olisi ollut myös sisäleikkipuisto HyperDino. Muutamasta kuvasta päätellen lapsemme olisivat siellä varmasti viihtyneet kiipeillen ja pallomeressä telmien. Mutta Suomen kesä pisti kerrankin parastaan ja olimme ulkona mahdollisimaan paljon!








Harmiksemme emme päässeet enää tiistaina käyttämään rannekkeita. Dinosauria aukesi tuntia aikaisemmin kuin mökki piti luovuttaa ja sitä ennen piti tyhjentää mökki ja pakata auto. Sen sijaan isäntä suuntasi lasten kanssa jälleen hiekkarannalle. Vesipuistosta jäi käymättä vielä monta mäkeä ja allasta, joten toki olisimme jääneet mielellämme peuhaamaan aurinkoiseen vesipuistoon vielä yhdeksi päiväksi, mutta isännän oli mentävä töihin ja kotiin oli ajettava. Visulahteen voisi ehdottomasti mennä uudelleen vaikka muutaman vuoden päästä, kun lapset olisivat isompia ja järkevämpiä...

Parasta reissussa oli yhteinen aika koko perheen kesken. Toki välillä on hermot kireällä juustoa lattialle nakkelevan kaksivuotiaan ja pikkuveljeään tahalleen ärsyttävän isosiskon kanssa, mutta näin kaksi viikkoa jälkikäteen ajateltuna oli meillä kyllä niin kivaa! Varsinkin kuvia katsoessa.