Saa tulla jo!

Täällä mennään raskausviikolla 39+3. Laskettu aika on perjantaina, mutta uskon vauvan syntyvän syyskuun puolella. Esikoinen syntyi häädettynä raskausviikolla 42+0 ja äitini molemmat synnytykset on käynnistetty kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Eli jos perheemme tilastoja ja todennäköisyyksiä yhtään miettii niin vauva on sylissä vasta kahden ja puolen viikon päästä..!

Olisin kyllä aivan valmis tapaamaan uuden perheenjäsenen vaikka jo tänään. Olo on raihnainen ja paksu. Yöt ovat katkonaisia vähäisten hyvien asentovaihtoehtojen ja vessassaravaamisen kanssa. En voi ymmärtää mistä sitä pissaa riittää..? Herään yleensä 1-3 tunnin välein (aina tasatunnein!) ja jos kuvittelen kääntäväni kylkeä, on myös vessassa käytävä. Ja tyynyt järjestettävä uudelleen. Pään alla on iso imetystyyny sekä normaali tyyny. Kaareva imetystyyny tukee selkää sekä korottaa päätä "närästystä vähentämään". Mahan alla on litteä pikkutyyny, ettei vatsa roiku. Jalkojen välissä on vielä paksu tyyny. Näiden kanssa venkslataan useasti yössä...

Hankalinta yössä on se ylösnouseminen. Nousemista helpottavista vatsalihaksista ei ole tietoakaan ja kun jaloilla yrittää heilauttaa itseään ylös, nivusiin ja reisiin sattuu suunnattomasti. Edelleen joku sahaa niitä irti. Käsillä on työnnettävä koko ruho ylös. Ja kun pääsen vessareissulta ja tyynyjen uudelleenasettelulta takaisin nukkumaan, saatan valvoa pari tuntia, kun ei nyt vaan nukuta! (Tai sitten on mentävä taas vessaan, sille toiselle hädälle.)

Vatsa supistelee ja kovettuu tuon tuosta. Nämä eivät varsinaisesti tee kipeää. Sen sijaan vauvalla on työkaluinaan ainakin sukkapuikot, veitsi, leka ja vasara, joilla hän tekee reittiä ulos. Ja niiden heiluttelu alapäässä tekee päivittäin todella kipeää. Sikäli olen todella toiveikas, että kroppa osaisi itse käynnistää synnytyksen, koska se on tehnyt töitäkin huomattavasti enemmän (ja kipeämmin) kuin esikoista odottaessa. Saavillinen lapsivettä reisille ja spontaani synnytys, kiitos!

Isännällä on onneksi kesäloma meneillään. Tosin siitä on jo viikko kulutettu ja toinen menossa. Jos vauva ei synny kuun loppuun mennessä, isäntä menee takaisin töihin ja jää isyyslomalle vauvan synnyttyä. Viime viikolla kävimme kolmisin kesälomaretkellä Korkeasaaressa. Kävelimme saarelle Mustikkamaalta ja matka oli täynnä vasaranheiluttelua ja sukkapuikoilla tökkimistä. Huomaa, että olen viime aikoina tehokkaasti vältellyt kävelemistä, koska noinkin lyhyt matka teki niin kipeää. Korkeasaaressa kävely oli onneksi "luonnollisesti katkonaista", mutta välillä isäntä ja tytär saivat keskenään mennä katsomaan eläimiä, kun minä jäin odottelemaan, irvistelemään ja hengittelemään.

 

 

 

Silloin kun en makaa, istu tai kävele on olo aivan hyvä eikä mihinkään koske. Parasta on oikeastaan seisoskelu ja kevyt liikuskelu ympäriinsä. Sellaista on siis lähinnä tyttären kanssa ulkoilu. Mutta siihen monesti yhdistyy kyykistely, nostelu ja kantaminen. Odotan aivan suunnattoman paljon syksyn vaunulenkkejä ilman painavaa vatsaa ja kohenevan kunnon kera. Myös keväällä hankitut hiihtimet polttelevat kellarissa!

Eilen alkoi kyllästyttää törkyiset ikkunat. Talon jokaiset ikkunat olivat ulkopuolelta täynnä koivunsiemeniä ja sisältä kärpäsen pas.. kakkaa. Pesin siis alkukesästä jynssätyt ikkunat uudelleen sisältä ja ulkoa (kaksi välipintaa lintsasin) sekä puolet talon ikkunoista joka pinnalta. Puolet urakasta tein tänään. Ikkunanpesu saattaa kuulemma saada jotain synnytykseen liittyvää aikaan, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää kovin hiljaiselta. Sauna on päällä. Mitäs niitä muita keinoja vielä oli...

Kesäterveisiä

Helteet ovat sumentaneet pääni ja sulattaneet aivoni. Ajatukset eivät pysy kasassa, pinna on kireällä ja vatsa tiellä. Monet edelliset yöt olen nukkunut hikilammikossa ja niin on tainnut nukkua tytärkin. Isäntä nukkuu tyytyväisenä täkkinsä alla. Viime yönä teimme tytön kanssa upean päätöksen mennä kellariin nukkumaan! Petasin rojukellarin sohvalle itselleni pedin ja tyttärelle kasasin matkasängyn. Lämpötila oli mukava 21 astetta ja yläkerrassa (eli itse asunnossa) hehkeät 28 astetta! Onneksi kellarissa on myös oma vessa, ettei tarvinnut kivuta ulkokautta kotiin moneen otteeseen keskellä yötä.

Sanotaan, ettei ihanasta hellivästä lämmöstä saisi valittaa, mutta hitto vie valitan ihan koko muhkeudellani. Kokovartalokestohiki ei ota laantuakseen, vaikka istuisin varjossa ja tuulenvireessä. Ehkä se onkin ongelma, kun tuntuu ettei ole edes tuulenvirettä. Ilma seisoo täällä meidän kulmilla. Sisällä on läpiveto, mutta lämmin ulkoilma ei paljoa naamahikeä kuivata. Sisäinen lämpöpatteri ja kannettava irtopatteri eivät tilannetta helpota. Kohta kannettavia on kaksi!

Laskettu aika on tasan kuukauden päästä. Jos vauva tekee saman kuin siskonsa niin uloshiillostus alkaa vasta puolentoista kuukauden päästä. Silloin sentään saattaisi olla jo vähän viileämpää? Tällä hetkellä vatsan koko (kohdunpohjankorkeus) on lähes sama kuin esikoista synnytettäessä, että sikäli toivoisin vauvan syntyvän ajallaan...

Tänä kesänä emme ole liiemmin reissailleet. Pikku retket ovat suuntautuneet lähinnä vanhempieni tai isännän mökille. Alkukesästä piipahdimme ystävien ja heidän lastensa kanssa Linnanmäellä ja kiersimme lähinnä lasten ilmaislaitteet. Heinäkuun alussa (jolloin näköjään sai pitää neuletakkia päällä!) tytär kävi ensimmäistä kertaa Suomenlinnassa, mummo ja pappa seuranamme. Mieleenpainuvinta Suomenlinnan retkessä taisi tyttären mielestä olla, kun sai syödä papan kanssa hevneitä laivassa.

Heinäkuun puolessa välissä kävimme Korkeasaaressa niin ikään mummon ja papan sekä perhetuttujemme kanssa. Tyttären kanssa katseltuamme kuvia näin pari viikkoa jälkikäteen hän muisti hienosti mikä eläin oli kyseessä. Tiitinkukko on hiano! **** katsoo apinaa, apina kaivaa! Leijonanpoikaset syä. Mummo näkyy! Kamelia, **** syö jäkkiä! (Hän tosiaan sai maistiaisia äidin pehmiksestä kameleiden kohdalla!)

Mökkeilyä on harrastettu tänä kesänä vähemmän kuin ennen vanhaan. Olemme kuitenkin käyneet tytön kanssa muistaakseni kolmisen kertaa vanhempieni mökillä, kerran olimme jopa yötä. Tytär ensimmäistä kertaa! Mökin sijainti näppärän ajomatkan päässä mahdollistaa kätevät päiväkäynnit. Välillä mökille osuu enemmänkin porukkaa, mikä tekee menosta eläväisempää.

Isännän mökki on myös kätevän ajomatkan päässä, sielläkin olemme päiväreissuilla piipahtaneet. Parasta tämän kesän mökkeilyissä ovat omasta näkökulmastani olleet ehdottomasti lisäkädet ja viihdyttäjät. Isännän säästellessä vuosilomiaan loppukesään ovat mökkipiipahdukset olleet itselleni tarpeellisia vapaapäiviä. Järvessä lilluminen ja kirjan lukeminen ovat olleet parhaimpia aktiviteetteja.

 

Toki kesämme on sisältänyt tähän asti myös lukuisia tapaamisia rakkaiden ystävien kanssa. Toisia nähdään harvemmin ja toisia useammin. Kaikkien omat kesämenot toki laittavat aikatauluja ristiin, mutta sehän vain kuuluu asiaan. Kesää on vielä jäljellä ja kuka tietää mitä se vielä tuo tullessaan. Ainakin lisää kellarissa nukuttuja öitä!