Helteet ovat sumentaneet pääni ja
sulattaneet aivoni. Ajatukset eivät pysy kasassa, pinna on kireällä ja
vatsa tiellä. Monet edelliset yöt olen nukkunut hikilammikossa ja niin
on tainnut nukkua tytärkin. Isäntä nukkuu tyytyväisenä täkkinsä
alla. Viime yönä teimme tytön kanssa upean päätöksen mennä kellariin
nukkumaan! Petasin rojukellarin sohvalle itselleni pedin ja tyttärelle
kasasin matkasängyn. Lämpötila oli mukava 21 astetta ja yläkerrassa (eli
itse asunnossa) hehkeät 28 astetta! Onneksi kellarissa on myös oma
vessa, ettei tarvinnut kivuta ulkokautta kotiin moneen otteeseen
keskellä yötä.
Sanotaan,
ettei ihanasta hellivästä lämmöstä saisi valittaa, mutta hitto vie
valitan ihan koko muhkeudellani. Kokovartalokestohiki ei ota
laantuakseen, vaikka istuisin varjossa ja tuulenvireessä. Ehkä se onkin
ongelma, kun tuntuu ettei ole edes tuulenvirettä. Ilma seisoo täällä
meidän kulmilla. Sisällä on läpiveto, mutta lämmin ulkoilma ei paljoa
naamahikeä kuivata. Sisäinen lämpöpatteri ja kannettava irtopatteri
eivät tilannetta helpota. Kohta kannettavia on kaksi!
Laskettu
aika on tasan kuukauden päästä. Jos vauva tekee saman kuin siskonsa
niin uloshiillostus alkaa vasta puolentoista kuukauden päästä. Silloin
sentään saattaisi olla jo vähän viileämpää? Tällä hetkellä vatsan koko
(kohdunpohjankorkeus) on lähes sama kuin esikoista synnytettäessä, että
sikäli toivoisin vauvan syntyvän ajallaan...
Tänä
kesänä emme ole liiemmin reissailleet. Pikku retket ovat suuntautuneet
lähinnä vanhempieni tai isännän mökille. Alkukesästä piipahdimme
ystävien ja heidän lastensa kanssa Linnanmäellä ja kiersimme lähinnä
lasten ilmaislaitteet. Heinäkuun alussa (jolloin näköjään sai pitää
neuletakkia päällä!) tytär kävi ensimmäistä kertaa Suomenlinnassa, mummo
ja pappa seuranamme. Mieleenpainuvinta Suomenlinnan retkessä taisi
tyttären mielestä olla, kun sai syödä papan kanssa hevneitä laivassa.
Heinäkuun
puolessa välissä kävimme Korkeasaaressa niin ikään mummon ja papan sekä
perhetuttujemme kanssa. Tyttären kanssa katseltuamme kuvia näin pari
viikkoa jälkikäteen hän muisti hienosti mikä eläin oli kyseessä. Tiitinkukko on hiano! **** katsoo apinaa, apina kaivaa! Leijonanpoikaset syä. Mummo näkyy! Kamelia, **** syö jäkkiä! (Hän tosiaan sai maistiaisia äidin pehmiksestä kameleiden kohdalla!)
Mökkeilyä
on harrastettu tänä kesänä vähemmän kuin ennen vanhaan. Olemme
kuitenkin käyneet tytön kanssa muistaakseni kolmisen kertaa vanhempieni
mökillä, kerran olimme jopa yötä. Tytär ensimmäistä kertaa! Mökin
sijainti näppärän ajomatkan päässä mahdollistaa kätevät päiväkäynnit.
Välillä mökille osuu enemmänkin porukkaa, mikä tekee menosta
eläväisempää.
Isännän
mökki on myös kätevän ajomatkan päässä, sielläkin olemme
päiväreissuilla piipahtaneet. Parasta tämän kesän mökkeilyissä ovat
omasta näkökulmastani olleet ehdottomasti lisäkädet ja viihdyttäjät.
Isännän säästellessä vuosilomiaan loppukesään ovat mökkipiipahdukset
olleet itselleni tarpeellisia vapaapäiviä. Järvessä lilluminen ja kirjan
lukeminen ovat olleet parhaimpia aktiviteetteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti