sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Väritön ja ankea maisema

Jotain tästä loppuvuodesta on puuttunut. Upean syksyn jälkeen olen innolla ja ulkolämpömittaria vahdaten odottanut pakkasta ja lunta. Syksy jatkuu ja jatkuu ja jatkuu eikä talvesta ole tietoakaan. En vieläkään voi käsittää, että muutaman päivän päästä on tammikuu. Joulukin kuulemma meni jo?
 
Mielen vetää apeaksi tämä jatkuva pimeys ja hämäryys. Keskellä päivääkin joutuu pitämään valoja päällä, että näkee mihin astuu. Joulunpyhinä oli onneksi aikuista seuraa isännän ollessa töissä. Silti iski jonkinlainen mökkihöperyys, kun hengaili vain kotona ja omalla pihalla. Tuntui kuin reviiri pienenisi ja pienenisi ja se kupla oli vain puhkaistava, happi loppui! Eilen illalla puoli tuntia ennen iltapalaa puettiin tytön kanssa ulkovaatteet päälle ja lompsittiin ulos. Vaikka oli säkkipimeää ja vettä satoi, ulos oli päästävä.
 
Illalla muuallepääsemisentarve oli niin voimakas, että kysyin keskustassa asuvalta ystävältäni seuraa tälle sunnuntaille. Onneksi sitä oli tarjolla! Luuhaamme Inkan kanssa normaalisti vaikka missä, mutta joulunpyhät tuntuvat olevan niin pyhiä ja arvokkaita, ettei muka kehtaa vaivata ketään. Luultavasti moni muukin on tössöttänyt vain kotona tekemättä mitään. Onneksi alkaa taas arki ja normaalit päivät.
 
Kävimme ystäväni ja lapsukaistemme kanssa päiväunikävelyllä merellisissä maisemissa. Käppäilimme Uunisaareen ja hieman Liuskasaareen. En ole koskaan ajatellut/tiennyt, että Uunisaari koostuu eteläisestä ja pohjoisesta osasta, kaksi eri saarta siis. Pohjoiseen Uunisaareen pääsee kätevästi siltaa pitkin ja siitä edelleen pienen kanavan yli Eteläiseen Uunisaareen. Kolmannelle saarelle eli Liuskasaarelle pääsee aallonmurtajan päälle rakennettua betonilaattatietä pitkin.  Liuskasaareen päästäkseen kannoimme kahdet rattaat kaksien portaiden yli. Saarella huomasimme maaston olevan niin vaikeakulkuista ja monitasoista, että päädyimme tulemaan uudelleen, kun lapset ovat kannossa tai kävelevät itse.
 
Ystäväni oli melko haltioissaan, kun huomasi Uunisaaren uimarannan, joka on kävelymatkan päässä hänen kotoaan. Niin sitä vaan löytyy taas uusia paikkoja itse kullekin omasta kotikaupungistaan! Suunnittelimme jo kesäreissua ja piknikkiä uimarannalle. Ensimmäistä kertaa itsekin kaipasin kesää tämän loputtoman syksyn jälkeen. Jos talvea ei tule niin kesä sitten, kiitos.
 
Miljoonannen kerran olin taas fiiliksissä "uusista" ulkoilumaastoista. Kyseiset saaret ovat kallioisia ja näillä keleillä liukkaita eikä niillä sinänsä voi lenkkeillä. Saaret sopivat mainiosti virkistäytymiseen, merimaiseman tuijottamiseen ja Merikadun upeiden talojen ihailuun. Harvemmin tulee käytyä päiväunikävelyllä keskustan edustalla olevilla saarilla, Kaivopuistossa tai Tehtaankadulla. Ilma vaan oli yksinkertaisen harmaa ja ankea. Ei sentään vettä satanut, jos jotain ilon aihetta siltä saralta haetaan. Toisaalta eipä se lumihanki sinänsä väriä tuo, mutta kaipaamaani valoa kyllä.
 
Kiitos ystävä hyvä piristävästä päivästä!
 








 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti