Kahdeksas kuukausi

Tuntuu, että olisin kirjoittanut näitä perinteisiä kuukausipostauksia ainakin sata, mutta tämä on tosiaan vasta kahdeksas! Yleensä ottaen postauksia on itse asiassa kohta sata. Uskomatonta!

 

Edellisessä kirjoituksessa mainitsinkin jo, että tyttö on oppinut istumaan. Hän on istunut toki tuettuna jo pitkään ja laitettuna istumaan vaikka lattialle jo jonkin aikaa, mutta maanantaina hän yllätti ja nousi itse konttausasennosta istumaan. Tai en tiedä voiko sitä nousemiseksi sanoa, vaihtoi asentoa nyt ainakin! Itse hän ei ollut siitä moksiskaan: "Tällee mä oon äiti aina menny, mitä sä siinä hihkut". Äiti oli aivan innoissaan ja ylpeä!

 

Eteenpäin neiti pääsee jo yllättävän kovaa vauhtia. Hän hilaa itseään kämmenillä eteenpäin ja välillä innostuu nousemaan konttaus- tai karhukävelyasentoon.

 

Emme ole edelleenkään hankkineet mattoja konttaamisharjoitteluiden vuoksi. Parketti/laminaatti on liukas ja neiti mätkähtää jatkuvasti vatsalleen. Konttailuja tyttö harjoittelee mielellään kylpyhuoneen matoilla, leikkimatoilla ja kyläpaikoissa, mutta eilisessä neuvolassa hän esitteli taitojaan neuvolantädille! Neuvolan lattialla on nahkea muovimatto ja siinähän oli kätevä kontata! Tyttö otti muutamia konttausaskelia ja varmistin innoissani neuvolantädiltä, että "Voihan tuota sanoa jo konttaamiseksi?" Vastaus oli reipas "Kyllä voi!" Hyvä tyttö, äiti on taas ylpeä! Kotona taitoja ei ole sen koommin nähty...

 

Vatsantoiminta ei ole enää ongelma, eikä sitä jeesaavaa Pegorionia ole (juurikaan) tarvinnut käyttää. Toinen huolenaihe taas on painon putoaminen. Olin huomannut lapsen hoikistuneen entisestään ja neuvolassa todettiin painon pudonneen 400 grammaa! Pituutta oli tullut kuukaudessa puolitoista senttiä. Painoa oli siis 6410 g ja pituutta 68 senttiä. En sikäli ole huolissaan tytön siroudesta, mutta painon putoaminen ei kai ole järin tarpeellista... Normaalisti seuraava neuvolakerta olisi vasta neljän kuukauden päässä eli vuoden ikäisenä, mutta tyttö sai jälleen ylimääräisen seurantakerran kuukauden päähän.

 

Hetkonen! "Neljän kuukauden päässä eli vuoden ikäisenä". Täyttääkö tyttäremme neljän kuukauden päästä vuoden? Onko kesä jo ohi neljän kuukauden päästä?! Missä on edes kevät?

 

Uniasiat ovat ihan hyvin. Lapsi nukkuu parhaillaan ja itsekin voisin tehdä samaa, mutta kirjoitan vielä tämän...

 

Tyttö liikkuu ja tohottaa todella paljon ja se saattaa osaltaan selittää painon putoamista. Enää häntä ei voi huoletta jättää lelujensa pariin. Lelut ovat aivan toisarvoisia, kun paljon kiinnostavampienkin juttujen äärelle pääsee ihan itse! Kaksi ehdotonta suosikkia (minun näkökulmasta jo pakkomiellettä) ovat olohuoneessa, lelulaatikon takana jakkaralla oleva rehevä juoru-niminen huonekasvi sekä eteisessä lattialistapaketti, joka on muovikääreessä. Yhtenä iltana neidillä oli kädessä tupsu juorua ja kurkusta kaivoin yhden lehdenpalasen. Myöhemmin samana iltana kaivoin tytön  suusta palan muovia, joka oli peräisin listapaketista. Eilen laiton houkuttelevan listapaketin päähän isännän villasukan, mutta siitähän olikin kiva nyppiä pikkukätösillä sitä villanöyhtää ja laittaa suuhun. Joutais ne listat jo seinään!

 

Kyläpaikan eteisessä oli mahtavat isot peilit ja mattokin vielä!

Paras leikkikaveri!

Oho, vauvan kampaus...

Huomaa äidin imetystupsut ohimoilla. Kerrassaan valloittavat!
(Hiukset lähtivät, nyt ne kasvavat...)

 

Kahdeksannen kuukauden kuulumisiin kuuluu kahden makuuhuoneen remontin valmistuminen, wohoo! Paitsi ne listat toisesta huoneesta, heheh, legendaarista. Isännällä oli viime viikko isyyslomaa, joten "meillä" oli kätevästi aikaa remontoida. Makuuhuoneiden remontti tarkoitti siis tytön huoneen tapettien repimistä ja uudelleen maalaamista, samoin vierashuoneen. Meidän makuuhuoneen seinät valmistuivat jo aikaisemmin. Laitan kaikista kolmesta huoneesta kuvia, kunhan listat ovat paikoillaan ja kivat verhot (pestyissä?) ikkunoissa, mutta ohessa pari maistiaista vanhoista seinistä. Se keittiön kaakeleiden maalaus onkin sitten asia erikseen...

 

Vierashuone alkuperäisenä. Listat ehdittiin ottaa pois ennen kuvausta.
Yläpuoli kirjavaa tapettia, alapuoli maalia.

Lapsen huone ennen seinäpintojen uusimista. Vaalea oli tapettia, alapuoli maalia.

Nyt pää lyö sen verran tyhjää, että jätän kahdeksannen kuukauden kuulumisten kertomisen tähän. Jos joku tärkeä osio jäi kertomatta, kysy ihmeessä..

 

 

 

Rakas äitini, onnea onnea syntymäpäivänäsi! Ihanaa, että olet täällä.