Tosiaan, tänään on viimeinen vanhempainvapaapäivä ja huomenna alkaa kituuttelu kotihoidontuella. Olen ilmoittanut töihin olevani (ainakin?) vuoden hoitovapaalla eli ensi kevääseen asti. Työni sosiaalialalla mahdollistaa kuitenkin keikkatyön ja mitä ilmeisimmin teen jo kesällä työkeikkoja. Isäntä on kesällä yhdeksän viikkoa kotona pitäen isäkuukauden sekä vuosilomaa. Tästä yhdeksästä viikosta tosin poisluetaan puolitoista viikkoa kestävä poikain pyöräilyreissu...
Mukava lisä vanhempainvapaan perään on täydet vuosilomat. Pidän siis kesäloman tässä kesänkorvalla ennen kuin lähden keikkailemaan. Täytynee pomolle soitella, että milloin kesälomani tarkalleen ottaen on, ettei sitä vaan vahingossa lomalla töitä tee! Ammatinvalintani on sikäli kätevä, ettei minun tarvitse mennä kokonaan töihin vaan voin keikkailla mieleni mukaan, tosin sillä edellytyksellä, että keikkoja on tarjolla... Voin tehdä keikkaa myös myöhemmin isännän palattua töihin. Keikkailua edesauttavat isännän kolmivuorotyö sekä lähellä asuvat ja eläkkeellä olevat isovanhemmat, jotka toivottavasti ovat olleet tosissaan mainitessaan innostuksestaan lapsenhoitoon.
Juhlistin viimeistä paremman rahan päivää viettämällä sen hyvän ystävän sekä tämän kuusiviikkoisen pojan kanssa. Päivä oli kaikenkaikkiaan aivan ihana! Kävimme Marimekon ystävänmyynnissä ja mukaan tarttui verhokangasta (Satumetsä, vihreällä pohjalla), kasvo- ja käsipyyhkeitä sekä erivärisiä resoreita sisältänyt paketti. Haaveilin myös jonkun ihanan tarjottimen löytämisestä, mutta esillä olleet kuosit eivät hivelleet silmää. Haavekuvaan kuuluu ihanalla Marimekon tarjottimella aurinkoiselle terassille kannetut kylmät limonadit ja täytetyt patongit. Tarjottimella saattaa olla myös jotan pientä makeaa. Vaikka jotain minttusuklaaylläreitä tai kirpeää verigreippi- tai viinimarjasorbettia...
Matka jatkui nappaamalla mukaan kotipaketti kiinalaista ruokaa ja syömällä se ystävättären luona. Ai että oli hyvää, mums mums! Tulinen versio kungpo-kanaa lisämaustekastikkeella hiveli makunystyröitä täydellisesti. Inkan kanssa jatkettiin matkaa Lanttila-itsepalvelukirppikselle, jonne vein maanantaina vaatteita myyntiin. Pöytä oli jo myllätty ylösalaisin ja ilokseni osa vaatteista oli kadonnut -toivottavasti kassan kautta! Kiersimme Inkan kanssa kirpputorin läpi ja silmiin osui vanha lasten keinutuoli. Hetken harkittuani ja jopa ystävääni puhelimitse konsutoituani päätin tehdä kirppishankinnan ja ostaa Inkalle oman pienen kiikkustuolin. Tuoli kaipaa pientä tuunausta, mutta toivottavasti pääsee käyttöön! Tai ainakin esille...
Piipahdimme vielä Ikeaan ostamaan muun muassa petauspatjan ja pari tyynyä vierashuoneen sänkyyn. Ajatuksena oli myös löytää verhokangasta, mutta pikavilkaisulla katsottuna tarjolla olleet kuosit menivät jälleen ohi omista mieltymyksistäni eivätkä mätsänneet olemassaolevaan päiväpeittoon. Törmäsimme kattilaosastolla ihanaan ystävään, jonka kanssa sovimme treffit ensi viikolle (muistin aikana kirjoitanpa kalenteriin..). Toteutuisikohan silloin tuo tarjotin-terassi-haavekuva?
Kirjoittaessani tätä isäntä oli kylvettämässä Inkaa ja yhtäkkiä huusi minut paikalle. Siellä Inka seisoskeli kylpyämpärissään naama innostuneessa virneessä! Hän oli itse noussut seisomaan ämpärin laitoja vasten. Seisonta oli hieman huojuvaa ja vaarana oli toki kaatua yhdessä ämpärin kanssa. Mutta kuitenkin! Äitin pikkuvauva seisoo...! Pitäisikö kohta harkita pinnasängyn pohjan laskemista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti