Uusia kavereita äidille ja tyttärelle

Istun oman ihan nurmikolla läppäri sylissä. Tytär nukkuu päiväunia vaunuissaan. Tulimme hetki sitten vaunulenkiltä, joka alkoi neljä tuntia sitten... Vaunulenkin varrella kävimme taas kuikuilemassa erään talon pihalle. Talon omistajan tapasimme neuvolassa muutama viikko sitten, juttelimme ja hän käski meidät käymään, jos kuljemme heidän kulmillaan. Tosiaan kolmisen kertaa olemme talon ohi kävelleet ja pihalla pälyilleet, mutta kun pihalla ei ole näkynyt ketään en ole kehdannut mennä ovelle koputtelemaan. Tällä kertaa auto oli pihassa ja ulko-ovi auki, joten nappasin Inkan kainaloon ja menin huhuilemaan ovelle. Sama tuttu rouva löytyi talosta vauvansa kanssa ja vaihdoimme pihalla kuulumisia. Vaihdoimme niitä pari tuntia.

 

Uusien tuttavuuksien kanssa tulee monesti käytyä läpi yhteisiä tuttuja. Ja tällä kertaa niitä riitti! Koska olemme saman ikäisiä ja kotoisin samasta kaupungista, tuttuja nimiä putoili jatkuvasti. Ensinnäkin hänen miehensä on minulle tuttu jo ala-asteelta. Nimet postilaatikossa eivät soittaneet mitään kelloja, koska sukunimet olivat melko yleisiä. Päivittelimme useaan kertaan puhki kulunutta kliseetä, maailma on pieni.  Onneksi Inkalle oli mukana puhdas vaippa ja välipalaa, koska olin salaa toivonut jutustelun jatkuvan moikkausta pidempään! Normaaleilla päiväunilenkeillä en toki vaippoja ja eväitä roudaa mukana. Parin tunnin jutustelun jälkeen lähdimme Inkan kanssa jatkamaan päiväkävelyä, kaupan kautta.

 

Pienet sormet halajavat näppäimistölle. Parempi laittaa luukku kiinni...



Juomatauko.

Upeat alppiruusut!



Inka tohottaa.

 

 

Kirjoittamiseen tuli muutaman tunnin tauko, kun pienet paljaat varpaat alkoivat heilua hyttysverkon takana. Telmimme tovin nurmikolla ennen syömään menoa. Isäntäkin on tullut kotiin ja nyt he  lähdössä palauttamaan ruohonleikkuria työkaverille. Hän siis lainasi sekä naapurin että työkaverin ruohonleikkuria, mutta saa nähdä milloin meidän nurmikko leikataan seuraavan kerran... Minulla olisi nyt tovi aikaa, omaa aikaa! Aion kirjoittaa tämän loppuun ja mahdollisesti hypätä saumurin ääreen. Kello on tosin pian jo kahdeksan...

 

Olen tutustunut myös läheiselle tontille taloa rakentavaan perheeseen. Olen tainnut heistä mainitakin aikaisemmin, jolloin kerroin keskustelleemme jo synnytyskokemukset läpi. Tiedän missä he vielä toistaiseksi asuvat ja olemme Inkan kanssa heidänkin ohi useasti kävelleet. Olemme tavanneet myös leikkipuistossa. Kyseisessä perheessä on Inkaa pari kuukautta nuorempi poika ja kolmevuotias tyttö. Myös heidän viereiselle tontille rakennetaan parhaillaan taloa ja sielläkin on pieniä lapsia.

 

Olen todella iloinen uusista tuttavuuksista! On mukavaa, kun lähellä asuu ja tulee asumaan Inkan ikätovereita ja heidän mukavia vanhempiaan. Lähimmät naapurit ovat eläkeläisiä, joten on ihanaa saada myös nuoremman sukupolven edustajia lähitonteille. Neuvolassa tapaamani rouva (kuulostaapa vanhalta!) perheineen asuu noin vartin kävelymatkan päässä eli ihan lähellä hekin. Sanomattakin on selvää, että on ihanaa, että "vanhoilla" ystävillänikin on lapsia, mutta heidän luokseen Inka ei voi kipittää itse leikkimään. Naapuruston lasten kanssa pelataan kirkkistä ja lasketaan pulkkamäkeä, joka lähtee meidän pihasta. Naapuruston lasten kanssa mennään mahdollisesti samaan päiväkotiin ja kouluun.

 

Olen edelleen niin onnellinen tänne muutosta. Maisemat ovat muuttuneet vihreiksi, lehmät ovat laitumilla ja ihmisiä näkyy paljon enemmän. Nyt iltasella ennen isännän tuloa kävimme Inkan kanssa poimimassa tienpientareilta kukkia! Löysimme upean värisiä lupiineja, liiloja ja vaaleanpunaisia. Oman pihan liilat syreenit sopivat kauniisti joukkoon. Ruskea sanko sopii tyyliimme mainiosti...

 

 

 

 

 Ps. Siis mitä mä oikein kuvittelin tästä omasta ajasta... Isäntä ja Inka tulivat jo kotiin enkä ehtinyt muuta tehdä kuin kirjoittaa ja ripustaa vaippapyykkiä!