Villaihanuuksia vauvalle

Neitimme on saanut ystäviltä ja sukulaisilta lahjaksi mitä ihanimpia vaatteita. Esittelyn ansaitsevat erityisesti itsetehdyt villa-asut. Oranssin asun on neulonut äitini ja vihreän ystäväni Oulusta. Lämpimät kiitokset molemmille! Itselläni ei ehkä olisi kärsivällisyyttä neuloa näin suuritöisiä vaatteita. Haasteena taitaisi olla jälleen se, että pitäisi lukea ja seurata tarkasti ohjeita, johon malttini ei taida riittää... Kamera teki taas tepposet värien kanssa. Värit taitavat olla lähimpänä totuutta kuvissa, joissa puvut ovat esillä kokonaan.

Odotus palkittu!

Pieni tyttömme syntyi vihdoin ja onnellisuuden määrä on mittaamaton! Hän saapui maailmaan keskiviikkona 15.8. yön pimeydessä klo 4.16. Kaksi viikkoa yliaikaisena hän on kuitenkin yllättävän siro: syntymäpaino 3180 g ja -pituus 51 cm. Sain hänet heti rinnalleni ja aamun sarastaessa saimme tutustua toisiimme. Katse oli heti valpas ja utelias. Ruokailukin sujui kuin vanhalta tekijältä. Vietimme kaksi päivää lapsivuodeosastolla koko perheen voimin ja perjantaina pääsimme kotiin. Sen jälkeen ei ole muuta voinut tehdä kuin ihmetellä ja ihastella omaa pientä kultakimpalettamme.

Sormet ja varpaat laskettu.

Ruokailun jälkiä poskella ja yllä äitinsä tekemä pingviinibody.

Kestäviä vaippoja

Ei, ei vieläkään. Vauva taitaa odottaa häätöä viimeiseen asti. Maanantaina onkin ohjelmassa yliaikaiskontrolli, jos viikonlopun aikana(kaan) ei mitään tapahdu. Vauvan liikkeitä on seurattu, mutta onneksi ei ole tarvinnut laskea. Mahdottoman hyvältä tuntuu joka kerta, kun vauva liikkuu, potkii ja moukaroi. Mieltä helpottaa.

Tässä joutessa on taas ollut aikaa ommella. Vihdoin sain hankittua kaikki uupuneet tarvikkeet ja kankaat kestovaippoja varten. Olin unohtanut tilata vaippoihin kuivaliinakangasta, mutta onneksi sitä löytyi Eurokankaasta. Toistamiseen piti kangaskaupassa piipahtaa, koska olin asiaanperehtymättömänä ostanut liian vähän tarranauhan pehmeää puolta. Ei valmiita vaippoja tutkiessa tullut mieleen, että toista puolta tosiaan tarvitaan huomattavasti enemmän. Samalla ratkesi mietintä siitä, että miksi tarranauhan puolia myydään erikseen!

Aiemmin taisin jo kirjoittaa, että vaippojen imuiksi pengoin äidin liinavaatekaapista joutavia vanhoja froteepyyhkeitä. Leikkelin imut kahteen eri kokoon, jotta vaipan imua voi tilanteen mukaan säädellä. Peppua vasten tulevalle puolelle ompelin kuivaliinakangasta sekä yhteen kokeeksi sitä Ikean viltin fleeceä. Myllymuksuilta tilaamastani vaippapalakankaasta riitti kangasta vielä moneen liivinsuojuspariin, samoin kuin muista PUL-kankaan pikkutilkuista.

Nyt puuttuu enää vaippojen kantaja! Näytelmän päätähti. Edi-koira sai toimia mallina.

Omat tomaatit

Parvekepuutarhani sato on sittenkin melko yksitoikkoinen. Herneenversot taisivat mädäntyä, pavut olisivat tarvinneet ilmeisesti lisää aurinkoa, ananaskirsikkaa ja paprikaa vaivaavat inhottavat kirvat. Pinaattia sain yhteen ruokaan ja tilliä en yhteenkään. Viiniköynnös kukoistaa, mutta minkäännäköisiä rypäleenalkuja ei ole (vielä?) näkynyt. Mansikkakin on voimissaan, mutta marjat ovat vähissä... Mutta kaksi mahtavaa tomaattipuuta tuottavat mukavasti satoa! Parveke on edelleen kuin viidakko, kun lisänä on vielä jokusia kesäkukkia, omia ja hoidokkeja. Mitä tämä kaikki kertoo minusta puutarhanhoitajana? Innokkuus korvaa tuloksen?

Ne tomaatit. Kuinka herkullisia ne ovatkaan! Niitä on nyt riittänyt syötäväksi leivän päälle sekä tämän iltaiseen tomaattimozzarellabasilikaherkkuun.

Pussi nukkujalle

Innostuin keväämmällä ompelemaan vauvalle unipussin, kun löysin ohjeen kaavoineen Suuri Käsityö -lehdestä (11-12/2010). Kokemuksia unipussin käytöstä en ole juurikaan kuullut ja keskustelupalstoja välttelevänä en niitä vartavasten ole etsinytkään. Työkaverillani oli niistä hyviä kokemuksia, varsinkin, kun isosormisen isän ei tarvinnut näpertää keskellä yötä pikkuneppareita kiinni ja auki vaippaa vaihtaessaan. Tilasin kankaat Metsolan nettikaupasta, jonka valikoima miellyttää omaa kuosisilmää. Limenvärinen trikoo taitaa olla Eurokankaan valikoimista.

Yksityiskohdista mainitakseni hihansuut on ommeltu niin, että ne voi sulkea halutessaan. Ohjeissa tämä kohta oli kaikista haasteellisin ja päättelin tekotavan itse. Nautin juuri tällaisista ongelmanratkaisutilanteista -tai lähinnä siitä, että ratkaisen ne! Monesti saattaa myös käydä niin, että jos en hetihetiheti saa asiaa ratkaistua, ompeluprojekti jää lojumaan kuukausiksi. Elefanttiversiosta uupuu vielä kiristysnauha, joka on ollut jo tovin ostoslistalla... Toivottavasti esikoisemme saa pussissa nukkuessaan hyvät unet!

Kiristysnauha helmassa.

Vasemmanpuoleinen hinansuu suljettuna.

Nukkuva norsu tulee esille, kun hihansuun sulkee.

Vauvan nallepeitto

Mikseisejotuu?! Lasketusta ajasta on kuusi päivää ja malttamattomuus tavata pienokainen on raastava. Aloitin jokunen viikko sitten neulomaan vauvalle vilttiä ja olin lähes varma, etten saa sitä valmiiksi ennen vauvan syntymää. Toisin kävi. Eilen illalla kesken mehukkaiden supistelujen olin varma, että saan jättää viimeistelyn kesken. No, parin tunnin supistelut jäivät kesken ja unen tarve vei voiton. Päättelin peiton tänään.

Olen huono (lue: malttamaton) lukemaan minkäänlaisia ohjeita ja tämänkin peiton suunnitelma muuttui edetessään. Nallekuvion mallin sentään kaivoin netistä. Alunperin tarkoituksena oli neuloa myös muita kuvioita, mutta nalle-sydän-tähti-kukka-peitosta tulikin nallepeitto. Toisin sanoen en jaksanut piirtää tai etsiä malleja... Värivalinta oli pitkän pohdinnan tulos ja lopulta uskalsin tehdä päätöksen. Päädyin yllättäen lempiväriini ruskeaan sekä hieman riskimpään vaaleanpu.. siis lohenpunaiseen. Lohenpunainen! Lanka on Hjertegarnin Blend bamboo, jossa on 70% bambua ja loput puuvillaa.

Koska suunnitelmaa ei ollut enkä alkuinnostuksissani ajatellut yhtään pidemmälle, tuli eteen kummallisia haasteita. Päätin tehdä nallerivien ympärille helmineuletta toisella värillä, mutta eihän ne reunoista yhdistyneetkään. Tähän olisi varmaan pätenyt joku langankiepautuskikka, mutta päätin ommella "kahvat" kiinni jälkikäteen.

Neulomiseni saattaa nyt kuulostaa ensikertalaisen räpellykseltä, mutta takana on lukemattomia pipoja, lapasia ja villasukkia. Ensimmäistä kertaa neuloin peiton. Kuvat on otettu sekä salamalla että ilman, joten todellinen väri on jotain näiden väliltä. Nokkelimmat saattoivat peiton värivalinnasta päätellä vauvan sukupuolen, mutta toistaiseksi silti puhun vain vauvasta. Odotan saavani rinnalleni pitäviä todisteita!

Marjastusta ajankuluksi

Vauva antaa odottaa itseään ja näyttää nauttivan olostaan. Mikäs siinä, onneksi itsekin pystyn nauttimaan. Joskin odottavan aika on pitkä ja perusluonteeseeni kuuluva malttamattomuus nostaa totisesti päätään. Edelleen täytyy olla tyytyväinen, että vaikka laskettu aika on ohitettu jo monella päivällä, pystyn puuhastelemaan (lähes) mitä vaan. Loppukesän lempipuuhiini on muutaman vuoden aikana kuulunut marjastaminen ja mehustaminen. Lapsuuteeni ei ole kuulunut marjojen pakkopoiminta, joten olen "keksinyt" tämän harrastuksen ihan omien tarpeiden pohjalta. Marjastaminen keskittyy lähinnä puna- ja mustaviinimarjojen poimintaan sekä satunnaiseen mustikassa käymiseen. Kaupasta ostan mansikoita, mutta ne ja mustikat syödään pakastettuna sellaisenaan. Puolukoita sain viime syksynä valtavan määrän isän tuttavalta ja niitä on mennyt sekä mehuun että survokseen. Miehen mökiltä on kerätty myös raparperia.

En omista omia marjapensaita, mutta onneksi lähipiiristä niitä on kiitettävästi löytynyt. Aikasempina kesinä olen tyhjentänyt ystäväni viinimarjapensaita Keski-Suomessa, mutta sattuneesta syystä en ole nyt ehdotellut kesäreissua sinne. Tällä kertaa marjapensaita löytyi ystävän tontilta naapurikaupungista ja sinne tehtiin mukava päiväretki perjantaina. Yhdestä punaviinimarjapensaasta riitti poimittavaa kahteen isoon ämpäriin sekä toiseen ämpäriin kaveriksi hieman mustia ja valkoisia viinimarjoja. Kiitos myös auttaville käsille -isoille ja pienille!

Illalla oli ohjelmassa marjojen mehustus, jota jatkoin vielä tänään. Tein kolmenlaista mehua: punaviinimarjamehua, punaviinimarjaraparperimehua sekä sekamehua, jossa oli kolmenvärisia viinimarjoja, raparperia ja puolukkaa. Menneinä kesinä mehut ovat olleet mustaviinimarjapainoitteisia, joten tänä kesänä tulee vähän kirpsakampaa mehua. Käytän mehuissani aika nihkeästi sokeria, joten joillekin omaan makuuni sopivat mehuni saattavat olla turhan happamia...

Viime syksynä tein ensimmäistä kertaa erilaisia hilloja, mutta aika näyttää ryhdynkö siihen tänä vuonna. Kypsyvä omena- ja luumusato näytti ystävän tontilla kyllä oikein houkuttelevalta...

Pieniä kavereita löytyi pensaista.

Jakkara oli oiva apu!

Pienistä apukäsistä ne pienimmät.