Huppari housuineen

Taas muistui mieleeni yksi asu, jonka ompelin aikoja sitten. Kangas on velouria ja "resorit" trikookangasta. Huppareita ei ole tullut käytettyä kovin usein, koska itse koen ne melko epäkäytännöllisiksi pikkuvauvalla. Heti syntymän jälkeen käytin tyttärellä muutamaa pientä hupparia, kun vielä tarkeni pukea se pelkän bodyn päälle. Näillä keleillä koen sen turhan lämpimäksi, kun päälle tulee vaikka se vuorillinen haalari ja sisällä tarkenee ilmankin. Kivaahan niitä olisi pukea, kun ovat niin söpöjä! Saattaa kyllä olla, että talven tullen tulee käytettyä huppareita tai muita välipaitoja enemmän, kun ilmat viilenevät. Tai sitten siellä uudessa talossa puetaan paljon päälle, että tarkenee -sähkölaskua säästäen...

Autobody sisältyi isyyspakkaukseen.

Tytär kasvaa

Se on nyt todistettu. Pikkuinen vauvamme kasvaa. Nopeasti. Liian nopeasti! Vaikka neuvolan vaakakin sen on jo todistanut niin konkreettisesti sen huomaa pieniksi käyvistä vaatteista. Sellaisia on nyt muun muassa muutama yöpuku. Varsinkin sellaiset, joiden lahkeissa on "sukkaosa". Myös eräs itsetehty apinabody on jäänyt pieneksi, se joka yllä tytär kotiutui synnytyssairaalasta. Eräässäkin potkupuvussa pitää käyttää jo ulompia neppareita. Apua!

Mutta toisaalta kolikolla on toinenkin puoli. Pääsen ompelemaan uusia vaatteita! Luonnollisesti ilahduttaa myös se, että tytär kehittyy ja kasvaa normaalisti. Ennen lapsen syntymää en ommellut kovin monia vaatteita, koska oli hankalaa hahmottaa kuinka paljon vaatteita lapsi todella tarvitsee ja minkä verran niitä saa esimerkiksi lahjaksi. Ajatus kätevimmistä vaatteista on myös tarkentunut. Tai no, en oikeastaan ole vältellyt tietoisesti tietynlaisia vaatteita esimerkiksi niiden puettavuuden vuoksi. Isäntä kyllä hieman kiroaa liian ahtaiden päänteiden tai huonosti joustavien vaatteiden kanssa.

Kaikkien ompelemieni bodyjen ja housujen kaavat olen piirtänyt joistakin valmisvaatteista. Allaolevien vaatteiden kuviolliset kankaat on tilattu Metsolalta ja ruskeiden housujen kangas on Eurokankaasta.

Pääntie on joustava, ei neppareita.

Housut on kokonaan resorikangasta.

Apinabody oli päällä laitokselta lähdettäessä.
Krokotiilibody odottaa vielä kaapissa.
Vaihtanevat keskenään siis pian paikkaa.

Värikkäät lakanat

Innostuin keväällä ompelemaan syntävälle vauvalle lakanoita. Yksistä olenkin tainnut jo jossain postauksessa mainita, mutta ompelin kahdet lisää. Ensimmäiset olivat Marimekon Patalappu-kankaasta, kahdet muut Eurokankaan valikoimista. Tyynyähän vauva ei käytä, mutta kaikkiin on ommeltu mätsäävä päänalunen. Kaikki lakanat on ommeltu sopimaan äitiyspakkauksen mukana tulleeseen täkkiin. Täkki on tällä hetkellä liian muhkea ja iso rottinkisänkyyn, joten käytämme täkkinä noin 60 vuotta vanhaa vilttiä. Yhdet lakanat ompelin isyyspakkaukseen, jonka kokosin tulevalle isälle. Kokosin isyyspakkaukseen isän näköisiä ja siitä johtuen muka poikamaisia juttuja. Isyyspakkauksesta on kirjoittanut muun muassa Ananas. 

Marimekon Patalappu.

Isyyspakkauksen autolakanat.

Kangasta riitti juuri sopivasti pussilakanan molemmille puolille,
kun pihinä jatkoin kangasta toisella kankaalla tilkkutyyliin.

Kukkakuosia Amy Butlerin tyyliin. (Kiitos mummolle!)

Vuorillinen velourhaalari

Syksyn viiletessä myös tyttärelle pitää keksiä lämpimämpiä vaatteita. Jokapäiväinen pohdiskelun aihe onkin, että mitä vauvalle pitäisi ulos lähtiessä pukea päälle, jotta hän tarkenisi. Onko vaatetus sama vaunulenkille ja kauppakeskusluuhaamiselle, jonne mennään bussilla. Entä jos mennään autolla? Tähän asti olen kyllä ongelmasta joka kerta selvinnyt, sillä vaunuista ei ole löytynyt jääkalikkaa eikä hikilammikkoa.

Eilen isillä oli vapaapäivä ja hän lähti päivällä tyttären kanssa puoleksitoista tunniksi vaunulenkille. Vauva jatkoi uniaan vielä saman verran parvekkeella. Minulla oli siis rutkasti aikaa ompeluksille! Päätin tehdä haalarin suurinpiirtein samoilla kaavoilla kuin edellisen, mutta tällä kertaa vuorin kanssa. Ja sekös aiheutti ihan uusia ongelmia... Itsenikin yllätti se, että sain haalarin eilisen aikana valmiiksi. Tosin viimeiset saumat ompelin vauvan mentyä yöunille.

Totuttuun tapaan minulla ei ollut minkäänlaisia ohjeita haalarin valmistukseen. Ajattelin ommella sisä- ja ulkohaalarin erikseen. Jostain syystä ajattelin, että hupun molemmat kankaat voin kuitenkin yhdistää heti alkuun, mutta se toikin ihan omat haasteensa... Eniten ongelmia tuotti vetoketjun ompeleminen vuori- ja päällikankaan väliin. Velour venyi ja vuorikangas oli ohutta ja lipsuvaa trikoota, joten sehän rynttääntyi heti alkuunsa vetoketjua ommellessa. Olin sentään laittanut setin kasaan nuppineuloilla. Jo ala-asteen kässäntunnilla neuvottiin harsimaan kankaat yhteen ennen koneen ääreen hyppäämistä, mutta mitäs turhia, vie vain aikaa! Noh, olisi kannattanut! Ompelin tähänkin pukuun haarakiilan. Vuorikangas on kiinni velourissa resorien saumoista sekä hupun ulkosaumasta.

Mittasuhteet puvussa ovat jälleen kerran huvittavat. Lahkeista tuli jostain syystä kummalliset töpöt ja hihat ovat edelleen pitkät. Selässä sentään on pituutta sopivasti. Velourkangas on Myllymuksujen valikoimista ja vuorikangas, resori ja vetoketju Eurokankaasta. Tytär nukkuu nyt parvekkeella haalari yllään.

Kirkko ja kaupunki -lehti tarjoaa oivaa kaavapaperia.

Vuorikangas vaiheessa.

Kylpytakki?

Hupun kankaat yhdistyivät liian aikaisin.

Hupun ja alaosien yhdistelyä. Ja kirosanoja.

Nilkkaan asti ulottuva vetoketju helpottaa pukemista. Ja vaikeuttaa ompelemista.

Epäsopivat palat yhdistyvät kätevästi muutamalla vekillä...

Syyskuun kuvia

On se aika vuodesta, kun näen luonnossa lempivärejäni. Jostain syystä myös vaatekaupoissa hipelöin viininpunaisia, oransseja, (sinapin)keltaisia, ruskeita ja vihreitä vaatteita. Joku minut tunteva voisi korjata, että samoja värejä hipelöin kyllä vuoden ympäri... Vastikään ostinkin ihanan viininpunaisen reikäneuleen. En varsinaisesti lukeudu "syysihmisiin", mutta pidän kyllä syksystä. Varsinkin sellaisista kirpeistä, kuulaista ja kylmistä syyspäivistä, jolloin saa jo pistää lämpimästi päälle. Toisilla tämä lämpimästi pukeutuminen tapahtuu tosin jo elokuussa, itse alan harkita sitä lokakuun paikkeilla. Siksi myös tuo reikäneule, koska neuleneule olisi varmaankin liian kuuma. Varsinkin, kun sylissä on usein ihana ikioma lämpöpatteri. Kyseinen lämpöpatteri nukkuu paraikaa parvekkeella, jatkaen kaksi tuntia sitten aloitettuja vaunulenkkipäiväuniaan.

Kärpässieni kerrostalomme kulmalla.

Takapihan sienisatoa.

Naapuruston omenapuita.

Herkullinen omenaterttu!

Sato jaossa.

Pikkukoskella.

Upeaa väriloistoa makuuhuoneen ikkunasta.

Syksyä parvekkeelle

Jouduimme taas sunnuntaina lähtemään pakoon asuntonäytön tieltä. Kun oli niin mahdottoman kaunis ilma, päätimme lähteä kävelylle. Saatoimme samalla kylässä olleen ystävän juna-asemalle. Kävelyreitin varrelle sattui rautakauppa puutarhaosastoineen ja samalla sain idean, että parvekkeelle on saatava jotain uutta ja elävää. Olen jo korjannut parvekepuutarhani kuihtuneet ja riutuneet hyötykasvit jatkamaan eloaan multana, joten uudelle oli tilaa. Viiniköynnös on kyllä hengissä, tosin sekin alkaa näyttää kuihtumisen merkkejä. Voikohan sitä säilyttää talven yli? Olisi hienoa saada köynnös uudelle pihamaalle tuottamaan satoa. Sitä se ei parvekkeellani nimittäin tehnyt...

Valitsin pitkään puiseen parvekelaatikkoon pieniä callunoita ja peltiruukku sai kanervan.

Ystävälle piirakkaa

Ensimmäisen vauvakuukauden aikana kylässä käyneet ystävät ja perheenjäsenet ovat välillä joutuneet/saaneet turvautua joko omiin herkkutuomisiinsa tai sitten valmiisiin pakastepulliin. Joskus on tainnut joku jäädä ilman mitään suuhunpantavaa. Ja sekös harmittaa Pingalea, jonka luota ei nälkäisenä lähdetä! Vähitellen olen osannut suunnitella arkemme niin, että kaupassakin käydään... Joko käymme koko porukalla isommin kaupassa, tytön kanssa lähikaupassa tai minä piipahdan itsekseni. Isäntä vähän harvemmin...

Sunnuntaina kylässä käyneelle ystävättärelle pyöräytin suolaisen piirakan. Normaalisti tekisin pohjan itse, mutta nyt oikaisin ja käytin valmista pakastepiirakkapohjaa. Täytteeksi paistoin sipulia, kesäkurpitsaa ja kinkkusuikaleita mausteilla höystettynä. Kermaviilin sekaan laitoin kaksi kananmunaa ja taas mausteita. Täytteeseen olisi ehdottomasti kuulunut myös paprika, mutta kunnioitin ystäväni makumieltymyksiä jättämällä sen pois. Päälle vielä oman parvekkeen tomaatteja sekä juustoraastetta. Suunnittelin piirakkaan myös oliiveja, mutta unohdin laittaa ne!