Tunnustus blogille

 

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

 

Kiitos Paloma, kun annoit minulle blogitunnustuksen! Tunnustan puolestani, että luen melko vähän muita blogeja, joten annan tunnustuksen neljälle seuraamalleni pienelle blogille. Paloma, olet yksi heistä!

 

Annan palkinnon eteenpäin seuraaville blogeille:

 

Ananas ja Kookos

Mangrovemetsä

Projektina mökki

Matkalla äidiksi

 

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

 

Saamaani tunnustukseen kuului myös lisähaaste, johon osallistuin pilke silmäkulmassa. Vastaukset sisältävät myös kliseitä ja ennalta-arvattavia vastauksia. Olisin halunnut olla nokkelampi ja hauskempi, mutta nämä saavat kelvata. (Hyvin todennäköisesti mietin vastauksia loppuillan ja yön ja keksin nasevampia vastauksia...) Meinasin menettää järkeni haasteen ulkomuodon muotoilussa! Vaikka kuinka yritin muotoilla kaikki tekstit samankokoisiksi ja välit samankokoisiksi, lopputulos on karmea. Yhyy, sen siitä saa, kun kopioi alkuperäisen ja muokkaa sitä... Antakaa anteeksi.

 

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

• tyytyväinen tytär ja tyytyväinen mies
• läheisten hyvä mieli ja vointi
• kun saan aikaan jotain kivaa
• hyvä ruoka, riittävä uni
• ystävien tapaaminen

 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

• halaus, katse, kosketus
• riittävästi ruokaa ja unta
• raitis ulkoilma
• huulirasva
• sanoja (luettuna, kuultuna, puhuttuna)

 

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille: (ei tule mikään kepeä lista..)

• Khaled Hosseini: Leijapoika
• Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
• Torey Haydenin tuotanto
• Kim Edwards: Muisto tyttärestäni
• Ishmael Beah: Leikin loppu

 

 

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä: (mitä nyt mieleen tuli ja tosiaankin kaikkien aikojen..)

• Paleface
• YUP
• Ultra Bra
• Fatboy Slim
• Muse
• kuudennen maininnan saa Stig!

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

• Iittalan valkoisia Teema-lautasia
• saman sarjan kulho
• ei taidettu muuta toivoa

 

Viisi lempiruokaasi:

• pastaruoat (paitsi ne pastakököt, joissa on mössöä sisällä, iuu)
• kiinalainen ruoka
• makkara- ja nakkiruoat
• pizzerian pizza
• savustettu lohi

 

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

• Etelä-Amerikka
• Borneo
• Japani
• Islanti
• Pohjois-Norja

 

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

• itsepäinen
• suurpiirteinen (mutta samalla pedantti)
• sopeutuva
• ekologinen (toivoisin olevani enemmän)
• empaattinen

 

Viisi asiaa, joista unelmoit:

• remontin valmistuminen osallistumatta siihen itse
• itseni ja läheisten pysyminen terveinä ja elämäntahtoisina
• matkustelu maailmaan ääriin
• yhteinen vapaa-aika Herra T:n kanssa
• sopivankokoinen lottovoitto

 

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

• Kohtele muita niinkuin haluaisit sinua kohdeltavan
• Älä pue korviksia vessanpöntön tai lavuaarin yllä
• Ole hieromatta silmiä tai muita ruumiinpaikkoja chilin pilkkomisen jälkeen
• Maailmassa on yhtä monta tapaa tehdä asiat oikein kuin on tekijöitäkin
• Asioita voi ymmärtää, mutta niitä ei tarvitse hyväksyä

Vehreä ompeluhuoneeni

Ajattelin näyttää millaisissa tiloissa ompeluksiani tällä hetkellä teen. Aikaisemmin jo kerroin, että ompelukoneeni on kasvien valtaamalla pöydällä. Kaikki kasvini eivät elä ihan kukoistuskauttaan, varsinkaan tuo punaisessa ruukussa oleva vehka... Osa kasveista on jo löytänyt paikkansa, mutta nämä taitavat odottaa vielä ikkunalautojen tai kukkajakkaroiden ilmestymistä. Peilikin hengaa kotoisasti seinää vasten. Heti  oikealla on ovi parvekkeelle. Huoneessa on myös kaappipakastin, vesivaraaja sekä karmeat ikivanhat ruskeat (kiinteähköt) kaapit, jotka toimivat siivoussilitystyökaluvessapaperiyleisrojukaappeina.

 

 

 

Tämä senkki oli edellisessä asunnossa keittiössä. Nyt se joutui ei-niin-paraatipaikalle ompeluhuoneeseeni keittiön oven taakse. Puisesta ovesta pääsee kylpyhuoneeseen ja saunaan. Ja kylppäristä vessaan ja siitä meidän tulevaan makuuhuoneeseemme. Ja makkarista olkkariin ja siitä eteisaulaan ja taas keittiöön... Senkki on täynnä kankaita, lankoja ja ompelutarvikkeita. Vihreät korit odottavat jatkosijoituspaikkaa, mutta en kuvausta varten alkanut siloitella totuutta.

 

Ompelutarvikelaatikko eli skriimi on joululahja äidiltäni monen vuoden takaa. Nyt se alkaa pullistella liitoksistaan, mutta kuuluu ehdottomasti ompeluhuoneeni sisustukseen. Stereot ovat ikivanhat, mutta (jokseenkin) toimivat. Radio särisee ja levyt soivat valikoidusti. Vehje ei ole ollut vuosiin käytössä, mutta mikä ilo olikaan kaivaa CD-levyt kaapeista ja kuunnella ommellessa hyviä biisejä. Minä niin nautin!! Ihan parasta on laittaa hetkeksi ovet kiinni, laittaa musiikki täysille ("täysille") ja kaivaa kankaat esille. Myös tyttö on päässyt katselemaan lattiantasosta äidin jorausta ja fiilistelyä musiikin ja ompeluksien kanssa. Pikkuinen hihkuu ja katselee silmät pyöreinä äidin ketkutusta.

 

 

Vihreät eläinpotkupuvut

Viimeksi kitisin aikaansaamattomuudestani ja ompelemattomuudestani. Nyt asia on korjattu ja neidillä on lisää vaatetta kahden potkupuvun verran. Olen jotenkin innostunut potkupukujen pitämisestä ja tekemisestä. Nyt hoksasin taas uuden kikan, miten sivusaumat eivät jääkään näkyviin. Tämä jos mikä saa välillä niin höttöisen pään vähän skarpimmaksi. Talossamme on aika ajoin melko viileää, joten potkupuku lämmittää jalkojen lisäksi myös rintaa ja selkää. Ja nyt niitä epäkäytännöllisiä (mutta niin söpöjä!) huppareitakin on tullut puettua tytölle. Lapsi on huomaamattani mennyt kasvamaan pituutta ja tein potkupuvut samoilla 62cm-kaavoilla, joilla olen tehnyt aikaisemmin ja vielä aikaisemmin. Kankaita leikellesäni kuvittelin laittaneeni vähän kasvunvaraa, mutta tosiaan laitoin vain vähän. Puvut ovat tällä hetkellä just sopivia, mutta tuskin enää parin viikon päästä..

 

Ihana bambikangas on Nosh Organicsin luomukangasta, PaaPii Designin suunnittelema kuosi.
Trikookangaspala ostettu Piilo-kirppikseltä.



Ihana velourkangas tilattu Metsolasta.

 



 

Vanha vuosi

Vuosi 2012 on ollut täynnä isoja elämänmuutoksia. Niin isoja ei koskaan enää osu kohdalle samassa mittakaavassa. Vuosi alkoi jännityksellä ja odottelulla. Olimme isännän kanssa saaneet noin kuukautta aikaisemmin tietää odottavamme vauvaa. Tammikuussa oli ensimmäinen ultra, jossa todettiin kaiken olevan kunnossa. Tälle vuodelle osui karkauspäivä, jolloin rohkenin kosia Herra T:tä. Vähän piti perustella tätä hullutteluani, mutta vastaus oli myönteinen ja hän välttyi kangaskauppareissulta. Maaliskuun tienoilla pakkasimme matkalaukkumme ja suuntasimme kahden ystävän kanssa maapallon toiselle puolelle, Singaporeen sekä Malesiaan. Juuri ennen matkaa olimme saaneet kuulla, että salamatkustaja on tyttö! Muutaman viikon pituinen matka sujui hyvin. Tytön liikkeet alkoivat kunnolla tuntua vatsassa ja isäntäkin tunsi ne ensimmäistä kertaa, Sibun saarella.

 

Töitä oli jäljellä vielä pari kuukautta, mutta lomalla kerätyillä voimilla jaksoin ne hyvin. Työtäni kehitysvammaisten ryhmäkodissa oli kevennetty kiitettävästi ja sain nauttia niistä asioista, joista työssäni eniten nautin: toimisto- ja paperitöistä sekä ruoanlaitosta! Töissäkin huomattiin hyvä oloni ja todettiin raskauden sopivan minulle hyvin. Ennen raskautta olin pitkään ollut melko nuutunut ja kyllästynyt työhöni, mutta lähenevä äitiysloma sai minut kertakaikkiaan kukoistamaan!

 

Aloitin äitiysloman täysimittaisella kesälomalla toukokuun lopulla, joten kesä oli ihana, pitkä ja ennen kaikkea vapaa! Nautin olostani ja tein mitä lystäsi. Elokuun ensimmäistä päivää odotettiin kovasti ja tyttären tapaamista.

 

Olimme etsineet jo vuoden päivät sopivaa taloa, ja vihdoin sellainen osui kohdalle. Yli viikko lasketun ajan jälkeen jätimme tarjouksen talostamme, jonka hyväksymistä odottelimme jännityksellä Tikkurilan torilla pulla-kahveilla ja sämpylä-mehulla. Ja hyväksyttiinhän se! Muuttopäivä meni marras- ja joulukuun vaihteeseen, koska oma asuntomme oli vielä myymättä. Sekin onneksi saatiin myytyä, muistaakseni kuukaudessa?

Tytär kypsytteli itseään elokuun 15. päivään asti, jolloin hänet houkuteltiin ulos mitä moninaisimmin käynnistyskeinoin. Loppukesä ja syksy meni opetellessa vauva-arkea ja edelleen nauttiessa kotoilusta. Marraskuun lopulla aloitimme tavaroiden pakkaamisen ja laatikoiden viemisen Sotungin kotiin. Viimeiselle muuttopäivälle osui talven ensimmäinen lumimyrsky ja lunta tulikin kerralla monta kymmentä senttiä. Emme ole vieläkään täällä asuessamme kiertäneet taloa ympäri...

 

Joulukuu on mennyt hujahtaen. Omakotitalossa ja yleensäkin uudessa kodissa asumista on pitänyt opetella. Tavarat ovat väärissä, kummallisissa ja väliaikaisissa paikoissa, joten talossa tulee lompsittua päivän mittaan todella paljon. Onneksi emme hankkineet taloa, jossa asutaan kahdessa (tai kolmessa!) kerroksessa. Pieniä pintaremontteja vielä odottelemme valmistuvan, kuka ne tekisi?

 

Hyvien uutisten sekaan mahtuu aina myös ikäviä ja surullisia uutisia. Ennen joulua sain kuulla, että kummitätini on kuollut. Uusi vuosi alkaakin hänen hautajaisillaan. Anita, harmi, ettet ehtinyt tavata tytärtämme kasvotusten. Mutta oli mukavaa, että ehdit käydä katsastamassa tulevaa kotiamme asuntonäytössä.

 

Blogin perustaminen oli myös yksi iso osa tätä vuotta. Olin sitä pitkään jo miettinyt, mutta onneksi rohkenin sen perustaa. Tämän pitäminen on melko terapeuttista ja kirjoitusaiheita tulee mietittyä pitkin päivää. Jos aikaa olisi enemmän tai osaisin käyttää aikani paremmin, blogini saisi postauksia useammin. Mahtavinta kuitenkin on, että tyttären eloa ja kehitystä tulee kirjattua tänne kuvineen. Olen ajatellut teettää joistain postauksista joskus jonkinlaisen kirjan, vaikka lapselle muistoksi.

 

Toivotan kaikille lukijoille oikein ihanaa, onnellista ja turvallista tulevaa vuotta. Toivon sen tuovan kaikille uusia kokemuksia, paljon rakkautta ja iloa.

 

 

 

 

Mielen päällä

Jossain aikaisemmassa postauksessa pähkäilin sitä, että aina pitäisi olla muka yksi asia, josta kirjoittaa. Kaiken lisäksi ajattelen, että aina pitäisi laittaa kuva kirjoitusta tukemaan. No, nyt on taas mielessä monta asiaa eikä mistään kuvaa. Ensinnäkin tämä kuva-asia tuntuu aina niin monimutkaiselta. Minulla on kivikautinen puhelin, jossa on kyllä "kamera", mutta ei minkäänlaista piuhaa. En kyllä vaivaudu edes perehtymään, josko kuvien lähettäminen läppärille kamerasta mahdollista jopa ilman piuhaa... Joka tapauksessa kännykällä en kuvia edes ota. Tavallinen digikamerani on taas niin täynnä kuvia, että kuvien lataus koneelle kestää aina kauan. Olen aikaisemmin kirjoittanut isännän koneella, joka on siis oikea tietokone, joka on kytketty televisioon. Telkkari on siis toiminut ruutuna ja irtonäppäimistö sylissä tai olkkarin pöydällä. Kyllä, todella epäergonomista ja varsinkin silmille kurja systeemi. Kaiken lisäksi kaikki valokuvani on ulkoisella kovalevyllä, jonne kuvat on aina saatava talteen. Ostimme läppärin ennen joulua ja nyt olen kehittänyt taas ongelman kuvien lataamisesta. Ulkoinen kovalevy on isännän koneessa kiinni (sekä seinässä) ja tietenkin piuhat on jotenkin epäkätevästi irroitettavissa... Vali vali. Voisin siis ensitöikseni poistaa kaikki jo tallessa olevat kuvat kamerastani ja sitten ladata tähän läppärille aina julkaisua odottavat kuvat ja sitten kamerasta siirtää talteen sinne isännän ulkoiselle kovalevylle. Onko tämä oikeasti näin monimutkaista.. Huhh.

Onkohan kukaan huomannut yhteneväisyyksiä blogini otsikoissa? Kehitin blogin perustamisen alkumetreillä itselleni pakkomielteen, että jokaisen otsikon on oltava kaksisanainen. Se(kin) vaikeuttaa kirjoittamista, koska en keksi hyvää otsikkoa. Joskus ajattelin postata aiheesta jutun otsikolla Kaksisanainen otsikko, mutta avautuminen aiheesta kutistuikin näin pieneksi ja joutui muiden juttujen sekaan. Joskus taas keksin hyviä ja nasevia otsikoita, mutta en kirjoitettavaa niistä.

 

Mainitsin tytön neljännen kuukauden postauksessa, että hän osaa jo kääntyä. Hän teki sitä tosiaan silloin ensimmäisenä kertana toistamiseen, mutta taito unohtui melkein kahdeksi viikoksi! Isovanhemmat ovat odottaneet, että likka esittäisi taitojaan heillekin, mutta toistaiseksi he ovat joutuneet tyytymään kääntymisvideoon. Eilen tyttö oli itsekseen leikkimatollaan ja yhtäkkiä kuului ähinää ja puhinaa helistimen kilinän sijaan. Siellähän se neiti oli vatsallaan -jumissa. Tänään kääntyily on taas ollut päivän hauskinta antia, mutta vatsalleen päästyään alkaa kitinä ja ärinä. Siitä ei enää päästäkään mihinkään ja ilmeisesti voimat loppuvat? Voi että, äidin muru on niin taitava!

 

Sitten taas ihan muihin teemoihin. Muutimme omakotitaloomme noin kuukausi sitten ja olemme (lue olen) suunnitellut keittiön kaakeleiden maalaamista. Kokonaan uudet kaakelit vaatisivat keittiön kaappien purkamista, joten maalaaminen "ois varmaan ihan kätevää". Niin varmaan!! Tämä keittiöosuus on ollut minun vastuullani isännän epäröinnistä huolimatta. Minulla riittää intoa ja ideoita, mutta perehtyminen, taito ja huolellisuus eivät ehkä kuulu ansioihini. Ensinnäkin, kun kaakelimaalipurkin kyljessä lukee sekoita hyvin niin se ei tarkoita ravistamista! Sheikkasin purkkia oikein huolella, kun ajattelin isännän kuitenkin kysyvän myöhemmin, että sekoitinko kunnolla. Totisesti sekoitin. Ensimmäinen maalikerros olikin sitten täynnä kuplia! Seinä oli totaalisesti kaamean näköinen! Tänään maalasin kaakelipätkän uudelleen ja hmm... Nyt siinä on rösöjä ja maalivalumia. Hämärässä seinä on ihan kiva, samoin kuin valoisalla silmiä siristellen. Enkö minä ikinä opi, että maalaaminen on sikavaikeaa? Päätin nimittäin jo edellisen asunnon muutaman neliön kokoisen keittiön maalauspuuhissa, etten maalaa enää ikinä! Palataan tähän asiaan joskus myöhemmin, kunhan keksitään mitä lopuille kaakeleille tehdään tai kun uusi keittiö on laitettu tilaukseen.

Haluaisin ommella enemmän. Minulla on kaapit täynnä mitä ihanimpia kuosikankaita, mutta jotenkin en saa aikaiseksi. Helpointa olisi syyttää lasta, mutta kyllähän minä hänen puolesta varmasti saisin ommeltua. Uuteen taloon muuttaminen on muutenkin tuonut niin paljon uusia kuvioita ihan normaaliin arkeen, että ompelukoneen ääreen hyppääminen tuntuu välillä liiankin vaikealta. Kummallista. Nyt kun mietin, niin olenhan mä ommellut täällä vaikka mitä! Minulla on nyt oma ompeluhuone, mutta ompelupöytä on täynnä huonekasveja, koska talossa ei ole ikkunalautoja tai muitakaan paikkoja, mihin kukat saisin. Ompeluhuoneessani on myös ollut tiellä kaikenlaisia kodinkoneita, uusia tai vanhoja, poisvientiä tai asennusta odottamassa. Ompelukonetta ja saumuria on pitänyt kannella keittiön pöydälle ja sehän se vasta tylsää onkin. Tytön joulumekon sentään jo ompelin ompeluhuoneessa, kun työnsin kasvit kiinni toisiinsa ja koneet vierekkäin pöydän päätyyn. Kaiken lisäksi erehdyn aina menemään Metsolan tai Royal-tuotteen nettisivuille ihan vain kurkkaamaan olisiko siellä kivoja kankaita. No onhan siellä, aina!!

Onkohan mielen päällä vielä jotain. Ainahan sitä on, mutta palaan niihin taas myöhemmin, paremmalla säällä ja mielellä.

Ps. Karmea keli!! Eilen oli ihanat -17 ja tänään +3. Plus kolme?! Plussa bongattu, joukkoon sopinut otsikko.

 

Ompeluksia lahjoiksi

Lupasin palata ompelemiini joululahjoihin myöhemmin ja tässä pieni esittely. Pukinkonttiin päätyi settejä, joihon kuului kaksi keittiöpyyhettä, roskapussipussi sekä leivinliina(/pöytäliina). Pussipussi on siis pitkä putki, jonka molemmissa suissa on kuminauhakiristys. Tyhjän muovipussin saa laitettua ylhäältä sisään ja otettua alhaalta ulos. Näin pussit myös kiertävät. Samalla tyylillä voi tehdä säilytyspussin myös pumpulille, jos muovinen pussi ei sovi kylpyhuoneen sisustukseen.



 

Neliöompeleen alla on tarranauhaa.

 

 

 

Tyttären kaksivuotiaalle serkkupojalle ompelin velourisen haalarin. Sain mitat puhelimitse ja kaavan piirsin aikalailla vapaalla kädellä. Haalari taisi muuten olla sopiva, mutta olkaimet tulivat liian kauas toisistaan eli henkselit roikkuvat käsivarsilla. Sisko lupasi fiksata asian muutamalla tikillä, vaikka Pingalen tuotteissa on ikuinen fiksaustakuu!

 

Ensimmäinen joulu

Takana on ensimmäinen joulu kolmihenkisenä perheenä. Saimme viettää oikeastaan kaksi joulua samana päivänä. Ensimmäinen joulu sujui mukavasti mummolassa eli minun vanhempieni luona. Olimme leiponeet sunnuntaina siskontytön kanssa karjalanpiirakoita riisipuurolounaalle. Kokeilin karjalanpiirankoiden tekoa muutama vuosi sitten silkasta kokeilunhalusta ja nyt siitä on jo kehkeytynut perinne. Muutamina vuosina olen hyödyntänyt niiden väkertämiseen jopa työaikaa, jos olen ollut yövuorossa sopivasti ennen joulua. Riisipuuron jälkeen porukan pienimmät, tyttäremme ja kaksivuotias serkkupoika menivät päiväunille ja me muut odotimme malttamattomina tyyneinä lahjoja. Jossain vaiheessa niitä paketteja sitten alkoi ilmestyä kuusen alle ja niitä oli paljon!

 

 

 

 

Olimme kyllä olleet todella kilttejä. Saimme muun muassa toivomiamme valkoisia Iittalan Teema -astioita: syviä ja matalia lautasia. Aloitin yli kymmenen vuotta sitten keräämään tummansinistä Teemaa, mutta nyt väri ei enää hivele silmää. Saimme myös saunaan metsäntuoksua ja pitkän pellavaisen laudeliinan. Tytär sai ihania leluja, kirjoja ja vaatteita. Leluista mainittakoon mahtava Brion muurahainen, joka kantaa munaa selässään. Muurahaista vedettäessä muna pyörii! Munanpyörintä on vielä tässä vaiheessa aikuisten hupia, koska tyttö hengailee vielä lattianrajassa. Puisen kilpikonnan pyöräjalat on jo maisteltu samoin kuin tutisevan kangaskirahvin turpa. Pukki oli ajatellut myös lapsemme turvallisuutta: hän sai vaunuihin kiinnitettävän valon, jonka saa pysyvästi päälle tai vilkkumaan. Mahdottoman hyvä juttu tänne maaseudulle.

 

Toinen joulu vietettiin heti perään mummilassa eli isännän vanhemmilla. On kyllä kätevää, kun molempien perheet löytyvät samasta kaupungista vartin ajomatkan päästä. Tai siis mehän asumme eri kaupungissa kuin he... Pukki oli löytänyt mummilaankin ja Teema-keräys sai jatkoa valkoisella kulholla. Saimme lahjaksi myös muun muassa Lapsiperheen matkakäsikirjan, jonka vinkeistä on varmasti hyötyä tulevilla reissuillamme.

 

Jouluaattoon mahtui paljon suuria tunteita: iloa ja tyytyväisyyttä miellyttävistä lahjoista, lämpöä ja läheisyyttä perheen kokoontumisesta, naurua hauskoista jutuista, pettymystä ja itkua toivotun lahjan saamattomuudesta, makunystyröiden hyväilyä ja kiireettömyyttä.

 

Tytär jaksoi hyvin joulunviettoa. Hän seurasi tyytyväisenä, kun muut avasivat pakettejaan ja muuten vain nautti ihmisten läsnäolosta ja syleistä. Tein tytölle edellisenä yönä joulumekon punaisesta velourista ja tähtikuosisesta trikoosta.

 

 

 

Tyttäremme kummitäti miehineen tuli meille aattoyöksi. He saivatkin olla ensimmäiset yövieraat tässä talossa. Joulupäivänä aamupalaksi nautittiin uuniriisipuuroa. Isäntä jäi potemaan orastavaa flunssaa ja me muut lähdimme nauttimaan mahtavasta talvisäästä ja  etsimään Bisajärveä hankien takaa. Ulkoilureissun jälkeen vieraat laitettiin kolaamaan piha, nautittiin sienikeittoa ja saunottiin.