Kesäsalaatit mielessä

Olen aikaisemminkin kirjoittanut salaateista. Salaattien pääpointti on ehdottomasti niiden herkulliset suolaiset täytteet. Salaateissa pitää olla sopivassa suhteessa suolaisia sattumia ja terveellisiä kasviksia ja hedelmiä. Jokaiseen suupalaan pitää riittää jotain pientä suolaista tai mausteista tomaattien ja kurkkujen kaveriksi, mutta suola ei saa kuitenkaan ottaa täyttä valtaa. Tässä tapauksessa on kyse siis pääruokana syötävästä salaatista eikä lisukesalaatista, jolla on lupa olla vähän ankeampi.

 

Meidän pihaan ajoi jokunen viikko sitten Kala-auto, jonka kuski kauppasi kalaa ovelta ovelle. Hänellä oli mukanaan pitkä luettelo erilailla valmistettuja kaloja ja äyriäisiä, jotka kulkivat mukana pakastettuina. Tunnustan olevani huono ostamaan kalaa, vaikka rakastankin kalaruokia. Ensimmäisenä silmään ottivat hinnat, jotka tuntuivat korkeilta. Myyjä vakuutti niiden olevan samaa tasoa markettihintojen kanssa, mutta eihän minulla ole päässä markettien kalatiskien kilohintoja...  Vanhempani olivat silloin kylässä ja päätimme ostaa puoliksi setin, johon kuului yhteensä lähes kaksi kiloa lämmin- ja kylmäsavulohta sekä graavilohta (49€). Otin kalat omaan pakastimeen ja lupasin loihtia niistä ruokaa myös vanhemmilleni.

 

Hämmennys oli kieltämättä suuri, kun pihalle peruutti iso pakettiauto kalaa kauppaamaan! Kala-auton saapumisesta ei ollut mitään tietoa. En edes tiennyt sellaisen olemassaolosta -ei näkynyt sellaisia Oulunkylässä... Firmasta saa kuulemma tilata kotiinkuljetuksella pakastettua kalaa millaisia satseja vaan! Eli jos tänään tekee mieli skamppeja, saapuu paketti kotiisi viikon sisällä ilman toimituskuluja. Tokihan ne bensakulut sun muut on tuotteiden hinnoissa...

 

Mutta takaisin salaattiin! Vanhempani olivat eräänä päivänä leikkimässä tyttäremme kanssa ja lupasin ruokkia heidät kalalla. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi lämminsavulohi. Tein lounaaksi lohisalaattia ja päivälliseksi lohipastaa. Kastikkeessa oli yksinkertaisesti vain kuohukermaa, Koskenlaskija-juustoa, lämminsavulohta, sitruuna- ja mustapippuria ja tuoretta tilliä. Omaan annokseen taisin ripotella vielä lisäpippurit sekä suolaa. Salaatissa oli perusrehujen lisäksi avokadoa, pinjansiemeniä ja viinirypäleitä. Omaan annokseeni lisäsin oliiveja (ah, taas suolaa!).

 

 

 

 

Innostuin viikon sisään tarjoilemaan kanasalaattia kahdelle eri vieraalle. Tytön kummitäti sai osansa sunnuntaina ollessaan meillä yökyläilemässä. Toinen satsi valmistettiin eilen Oulusta tulleelle ystävälle. Raikkaista salaateista tulee usein kesä mieleen, vaikka niitä syödään myös talvella. Varsinkin eilisen salaatin halloumijuusto saa aikaan kaihon grillaamiseen. Vaikka juusto paistuu mainiosti myös liedellä kuumalla paistinpannulla, on ensisijainen valmistustapa minusta silti grillaaminen. Pohjalla on mizunaa, rucolaa, punajuuren lehtiä, pinaattia ja jääsalaattia. Kirsikkatomaattien ja kurkun kaverina on myös cashewpähkinöitä, viinirypäleitä ja kuivattuja karpaloita. Taisi omalle lautaselle eksyä taas muutama iso ja muhkea oliivi... Päälle vielä loraus oliiviöljyä ja ripaus pippuria.

 

 

 

Ps.  Kummallisia ovelta-ovelle-myyjiä on meillä näkynyt enemmänkin. Viime viikolla odotin saapuvaksi isännän polkupyöräilyrojuja, mutta ovikelloa soittikin sitä ennen ihan muu kuin paketintuoja. Mies esitteli itsensä ja näytti tabletilta helikopterista otettua kuvaa meidän talosta! Kuvasta oli tarkoitus tehdä taulu. Kuva oli kieltämättä hauska ja ennen kaikkea aurinkoinen ja kesäinen! Muuton jälkeen on näkynyt vain luminen piha. Tuli mieleen usein maataloissa näkemäni maalaukset tai valokuvat maatilasta, mutta en silti omalle seinälle ehkä laittaisi (ehkä kellariin..?). Ennen kuin mies alkoi esitellä erilaisia tauluvaihtoehtoja, keskeytin hänet ja kysäisin missä hintaluokassa pyöritään.

 

"Pari-kolme sataa euroa."

"Ahaa.. Kiva idea, mutta ei kiitos..."

 

 

Valoisa vaunulenkki

En ole varmaan ensimmäinen, joka on huomannut päivien pidentyneen monella tunnilla, aurinko paistaa korkeammalla ja valoa riittää. Kotona on yhtäkkiä muka enemmän pölyä kuin talvemmalla ja joku on sotkenut ikkunat. Aikaisemmin yritin tähdätä vaunulenkit aina ensimmäisille päiväunille, ettei tarvitsisi pimeässä kulkea, mutta nyt ulkoilun voi lykätä jo kakkospäikkäreillekin. Tänään lähdimme kulkemaan keskipäivän auringon kanssa ja seuranamme oli aivan mieletön tuuli.

 

 

Pyyhkeitä lahjaksi

Ompelin vuosia täyttävälle ystävättärelle pari pyyhettä syntymäpäivänsä kunniaksi. Malli on sama mikä edellisissäkin keittiöpyyhkeissä. Frotee on kierrätetty vanhoista kylpypyyhkeistä, joista loput on tarkoitus käyttää kestovaippojen imuihin. Keltainen kangas on muistaakseni Marimekkoa. Tilkut löytyivät kangasvarastoistani, mutta en saa millään mieleeni kankaan nimeä. En löytänyt kuosia edes netin kuvavalikoimasta, joten alan kohta epäillä onko se edes Marimekkoa. Tunnistaako joku kuosin?

 

Onnea torstaisen merkkipäiväsi johdosta, muru. Toivottavasti voit hyvin!

 

 

 

 

Värikkäitä vauvanpöksyjä

Lapsi ilmeisesti kasvaa, koska vaatteita on taas alkanut käydä pieneksi. Varsinkin monet housut, jotka ovat joskus olleet isoja. Neuvolassa ollaan hieman huolissaan, että tytär on muka liian lyhyt ja siro, mutta minä en osaa olla yhtään huolissani. Saimme jopa ylimääräisen neuvolakäynnin seitsenkuisena kasvun seurantaa varten. Tyttäremme on tyytyväinen lapsi ja kasvaa sitten kun joutaa! Eilen ompelin kahdet housut ja pari viikkoa sitten haalarin.

 

Vihreiden housujen velourkangas on Myllymuksujen valikoimista, nimeltään Kaverit. Kangas on sama kuin syksyisessä haalarissa. Violettien housujen joustofrotee on tilattu netistä aikaa sitten, mutta ei mitään muistikuvaa mistä firmasta. Haalarin siilikangas on Metsolasta. Resoreita olen haalinut aikojen saatossa melko paljon, joten niidenkään alkuperästä ei ole hajua.

 

Piirsin housuihin kaavat kaverin lapsen Me&i-housuja apuna käyttäen. Housuissa ei ole lainkaan sivusaumoja, joten se toi lisähaastetta piirtämiseen. Sivusaumattomuus myös kiehtoi! Housujen takaosa on selvästi korkeammalla kuin etuosa, joten ne istuvat hyvin pikku vaippapöksylle.

 



 

 

 

Haalarin punaiset napit löytyivät mummon antamasta valtavasta nappivalikoimasta.

 

 

Puolitoista viikkoa sitten juhlittiin kaveritaaperon yksivuotissynttäreitä. Ompelin Jooalle lahjaksi froteisen haalarin. Tein sen mittojen mukaan, mutta jostain syystä lahkeista tuli hassut töpöt. Vielä en ole nähnyt vaatetta lahjansaajan yllä, mutta toivottavasti on päässyt käyttöön!

 

 

 

Minttusuklaahullu ilahtui

Kävimme tänään kaupassa ja jogurttihyllyllä katse hieman harhaili myös vanukashyllyille. Pieni minttusuklaahullu sisälläni riehaantui aivan täysin! Löysin hyllystä Arla Ingmanin Susette-sarjan uuden tulokkaan: minttusuklaavanukkaan. Sanoin jopa isännälle, että olen odottanut tätä koko elämäni! Minttusuklaavanukasta, pienet on elämän odotukset. Kaksi purkkia eksyi ostoskärryihimme ja ensimmäisen tuhosin lähes heti kauppakassien purkamisen jälkeen. Maku oli reilun suklainen, mutta juuri ihanan raikas mintun ansiosta. Koko oli juuri riittävä, koska isompi törppö olisi käynyt äklöksi.

Herkkukuva on lainattu täältä

Kutsuin itseni ja tyttäreni lauantaina ystävälleni kylään pääkaupunkiin. Kaupassa mietimme mitä jälkkäriä meidän tekisi mieli. Päädyimme etsimään minttusuklaajäätelöä (arvaatteko kuka sitä ehdotti?). Löytyi vain minttujäätelöä! Asia korjaantui niin, että raastoimme Fazerin sinistä jäätelön päälle. Mums!

 

Välillä kyllä huolestun tästä makeanhimostani. Olen aina lokeroinut itseni ehdottomasti enemmän suolaisten herkkujen ystäväksi. Kun tekee mieli jotain hyvää, pienikin määrä makeaa riittää tyydyttämään sokeriherkkutarpeen. Tässä samalla muuten mussutan viinikumeja, niitä ainoita oikeita Bassett'sin viinikumeja. Kirpeitä versioita tosin. Alussa mainitsin syöneeni minttusuklaavanukkaan lähes heti, mutta pitänee mainita, että sitä ennen herkuttelin lämpimillä karjalanpiirakoilla meetwurstin kera, ahhh.

Lämmikettä vauvamahalle

Neuloin ystävälle viime talvena lämmikettä hänen valtavalle vatsalleen. Vauvavatsoilla on tapana kadota ajan myötä, joten sama lämmike pääsi nyt uudelle mahalle. Kaitaleen tarkoituksena on siis lämmittää vatsaa talvella, kun takki ei mene enää vatsan kohdalta kiinni. Itse en ole neulottua lämmikettä ehtinyt pitämään, koska mahani oli isoimmillaan kesällä. Lanka on muistaakseni Seitsemää veljestä, silmukoiden määrästä ei ole mitään hajua. Takana on aina-oikeaa ja edessä palmikkokuviota. Pukemista helpottamaan ompelin sivuun napit. Lämmike on neulottu ihan Pingalen omasta päästä keksityllä ohjeella. Korkeutta olisi voinut olla kymmenisen senttiä enemmän...

 

 

 

Kuudes kuukausi

Onko kuusi kuukautta sama kuin puoli vuotta? Onko tyttäreni siis puolivuotias, jos hän on syntynyt elokuun 15. päivänä viime vuonna? Muistan, kun kirjoitin joskus blogiini, että "enää ei tytön ikää ilmoiteta viikoissa, vaan kuukausissa". Aletaanko nyt puhua jo vuosista?! Kaikki päivittelevät, että aika menee vauva-aikana niiiiiiin nopeasti. No ei se minusta nyt mitenkään niin hirvittävän paljon nopeampaa mene. Toki vauva kasvaa vauhdilla, mutta kyllä minä olen perässä pysynyt. Tulen varmasti päivittelemään ajankulua sitten muutaman vuoden päästä: "Vastahan minä sieltä Kättäriltä kotiin tulin..!"

 

Tytön kuudennessa kuukaudessa on tapahtunut paljon kaikenlaista: motorista kehitystä, sairaalakäyntejä, puhjennut hammas, auto-onnettomuus, uusi vauvakaveri, laivaristeily, kavereiden ja sukulaisten tapaamista sekä uusien ruokien maistelua. Tyttö on taas ihan erilainen vauva kuin aikaisemmin. Vuorovaikutus on kehittynyt, hänelle on kehittynyt uusia taitoja ja omia hassuja tapoja.

 

Tyttäremme ei tainnut edes tietää olleensa auto-onnettomuudessa, onneksi. Ajoimme siis koko perheen voimin ojaan isännän pakettiautolla. Keli oli koko talven karmein, lunta satoi todella sakeasti ja tie oli "siirtynyt" niin, että penkka petti. Pakettiauto ajautui ojaan ja oikea etukulma tössähti nätisti hankeen. Tyttö istui pelkääjän paikalla turvakaukalossaan ja minä keskellä. Kiipesimme kuskin puolelta ulos, kaivoimme vaununrungon adaptereineen takakontista, napsautimme lapsen istuimen siihen kiinni ja kävelimme kotiin. Tyttö nukkui koko tapahtuman ajan kotiin asti. Onneksi emme olleet ehtineet ajaa kauas. Vaatekaapinhakureissu päättyi pahanpäiväiseen säikähtämiseen! Hinausauto kävi vetämässä pakun ylös ojasta ja isäntä ajoi sen kotiin.

 

Sairaalakäynneistä olen kirjoittanut jo aiemmin. Pegorion-jauhe on selvästi auttanut, koska nyt kaipaamaamme vaipantäytettä on tullut jo monena päivänä peräkkäin! Pegorion-jauheen kanssa olen kyllä repinyt välillä (viimeisetkin) hiukset päästäni. Pieni pussillinen jauhetta pitäisi sekoittaa desiin vettä ja sekoitus juottaa sellaisenaan tai sekoittaa ruoan sekaan. Selvä, kuulostaapa kätevältä! Sellaisenaan ei mene: maku on paha eikä tyttö ole tottunut juomaan tuttipullosta eikä sillä nokkamukillakaan oikein desiä saa juotua. Jos koko nestemäärän sekoittaa ruokaan, tulos on porkkanavettä! Pituuskasvun taittamisesta ovat olleet sekä Peijaksen lääkäri että neuvolan hoitaja huolissaan. Tyttö ei siis muka ole kasvanut tarpeeksi pituutta. Lääkäri määräsi kilpirauhaskokeisiinkin, joiden tulokset olivat täysin normaalit. Jospa syömisen myötä lapsi kasvaisi kunnolla.

 

Tätä nykyä lapsi syö kiinteitä neljästi päivässä. Aamupuuro, kasvissoselounas ja -päivällinen sekä iltapuuro hedelmäsoseen kanssa. Rintamaitoa hän saa joka aterian jälkeen sekä tarvittaessa. Olen hienontanut sauvasekoittimella kaurahiutaleita ja keitellyt hieman isomman satsin, josta riittää muutamalle aamulle ja illalle. Olen viime päivinä sekoittanut Pegorion-jauhetta ohjetta pienempään vesimäärään ja sekoittanut sen jääkaapissa jankkiintuneeseen (aamu)puuroon ja tulos on ihan kätevästi lusikoitavaa.

 

Tytöllä on ollut hieman huonompia öitä. En tiedä onko se johtunut vatsavaivoista, nälästä vai mistä, mutta tissi on maistunut joinakin öinä todella monta kertaa. Hereille lapsen on saattanut saada myös ylöspuskeva hammas! Toissailtana puuroa lusikoidessani huomasin alaikenissä jotain "ylimääräistä", mutta ajattelin sen olevan vain puuroa. Syönnin jälkeen kurkistin suuhun kunnolla ja hammashan se sieltä pilkistää! Sormeenkin se jo terävänä tuntui. Tytöllä on ollut myös hassu tapa "jäykistellä" leukojaan, onkohan ikeniä kiristellyt?

 

Enää ei lasta löydä sieltä mihin hänet jättää. Hän kääntyy vatsalleen myös toisen kyljen kautta ja sieltä takaisin selälleen. Hän ei varsinaisesti kieri, mutta taidot siihen ovat hanskassa. Vatsallaan ollessaan hän pyörii napansa ympäri sekä työntää itseään taaksepäin. Välillä tyttö työntää kätensä suoraksi ja välillä taas pyllyn ylös. Samaan aikaan tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Olemme kutsuneet häntä lappuliisaksi, koska hän löytää kaikista leluista ja peitoista pesuohjelapun. Itse lelu ei välttämättä ole niin mielenkiintoinen, mutta se lappu! Sitä on niin ihana lussuttaa ja näpelöidä.

 

Takana on ensimmäinen ulkomaanmatka, mutta edessä on ensimmäinen oikea ulkomaanmatka. Lähdemme ensi kuussa juhlimaan vuosia täyttävää mummia Madeiralle. Mukaan lähtevät myös ukki ja kummitäti miehineen (vai poikaystävineen...?). Matkaa odotellessa!

 

Nimim. Mä millään leikkimatolla enää pysy.

Ihana uusi kaveri Vilja!

Tyttäremme ja Vilja tutustuvat.

Uusi lempileikki: "Haukkaa naamaa"