Huppupyyhe isoilla korvilla

Ystäväni poika täytti eilen kokonaisen vuoden. Olin kysäissyt pojan esittämiä lahjatoiveita ja äiti tiesi kertoa, että pyyhevarastoa voisi kartuttaa. Toive koski tarkemmin ison pojan viittamallista huppupyyhettä. Pingale kipaisi oitis Eurokankaaseen. Jonkun hauskan tvistin halusin pyyhkeeseen. Edelliseen huppupyyhkeeseen ompelin veturikuvion ja tähän keksin ommella korvat!

Pyyhe koostuu kaksinkerroin taitetusta varsinaisesta pyyheosasta, hupusta ja korvista. Pyyhkeen taitteeseen leikkasin pääntien (lopullisessa versiossa aukko on isompi kuin ao. kuvassa). Korvat on ommeltu kaksinkertaisista, yhteenommelluista ja käännetyistä kolmioista. Ompelin ensin hupun osat yhteen ja sitten korvat. Mallailin korvia peilin edessä nuppineulojen kanssa ja päädyin ompelemaan ne kaarevasti kiinni huppuun. Pelkäsin, että korvat lerpsahtaisivat eteen tai taakse, mutta hauskasti ne töröttävät pystyssä!

Huolittelin pyyhkeen alareunat ja vapaaksi jäävän pääntien pätkän ensin saumurilla ja sitten taitoin ompelukoneella ommellen. Ompelin valmiin hupun kiinni pääntiehen saumurilla. Pyyhe on mielestäni hilpeä ja sopii mainiosti vekkulille pojalle!



Korvat kiinni huppuun.

"Äitii... pipo!"

Lahja sankarin yllä.

Onnea yksivuotiaalle!

Äitiyspakkauksen makuupussi uusiksi

Kela julkaisi taannoin tämän vuoden äitiyspakkauksen sisällön. Pakkauksen sisällöstä, kuoseista ja väreistä on ollut keskustelua jokusessa blogissa. Itse arvostan pakettia kovasti ja tyttärelle otetusta paketista osaa tuotteista on käytetty enemmän ja osaa vähemmän. Yksi kovassa käytössä ollut tuote on makuupussi. Vaikka kuvio on se einiinihana nallekuosi, en kuitenkaan raaskisi kajota makuupussiin päällystämällä sitä. Toivon tytön aikanaan arvostavan äitinsä säästämiä vauvanvaatteita ja -tavaroita. Makuupussi tulee (toivottavasti) olemaan yksi niistä.

Sain jokusia kuukausia sitten ystävältäni tämän veljen lapsen aikaisen äitiyspakkauksen makuupussin (vuoden 2004 pakkaus). Pussia oli selkeästi käytetty paljon ja koirakuosi oli jo haalistunut. Koska makuupussilla ei ollut minulle mitään tunnearvoa, sen vaaleansininen kangas oli helppo peittää.

Jo silloin kuukausia sitten hankin makuupussille uuden kankaan. Ajattelin tehdä pussista myös paksumman talvea vasten. Ostin siis myös paksua levyvanua. Mutta tänään auringon paistaessa sisälle ja lämpömittarin näyttävän ilahduttavaa seitsemää astetta päätin jättää vanun välistä pois.

Vilkuilin muutamia netistä löytyneitä ohjeita ja vinkkejä makuupussin päällystämiseen. Jokaisessa niissä kolmessa homma alkoi vetoketjun purkamisella. Ei, ei, ei! Vetoketjuvihaajana en missään nimessä halunnut alkaa nyrhimään sitä irti, vaan päätin yksinkertaisesti vain päällystää pussin. Makuupussin sisäkangas oli siisti ja valkeahko, joten sisäpuolta ei tarvinnut sisustaa uudelleen. Joka tapauksessa uuden kankaan ompelu oli vetoketjun kohdilta hankalaa ja sitä vetoketjuahan riitti!



Vauvan makuupussin päällystäminen ilman vetoketjun irrottamista

Aluksi avasin makuupussin ja leikkasin uudesta kankaasta samanmuotoisen, mutta reilusti isomman palan. Jos makuupussi on vanha, sitä kannattaa ensin hieman venytellä ja oikoa oikeaan kokoonsa. Huolittelin uuden kankaan reunat saumurilla. Nupitin uuden kankaan makuupussin kuosipuolen päälle niin, että taitoin reunaa hieman (kohdasta riippuen puolesta sentistä viiteen..), jotta reunasta tulisi siisti. Vanhan kuosin oikea puoli ja uuden kankaan nurja puoli siis yhteen.

Ompelin uuden kankaan kiinni makuupussiin niin läheltä uuden kankaan taitekohtaa kuin mahdollista ja niin, ettei vanha kangas näy. Haastetta toi vetoketjun hampaiston läheisyys ja ainakin oma ompeleeni hyppi välillä väärille raiteille... Vetoketjupaininjalka olisi saattanut toki helpottaa ompelua! Vetoketjujen alkukohdat toivat lisähaastetta, mutta niistä selvittiin muutamalla kirosanalla ja silmien ummistamisella...

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen, vaikkei saumat ehkä lähempää tarkastelua kestäkään. Pääasia, että vetoketjut toimivat eli ommel on juuri ja juuri mennyt oikeaa reittiä. Uusi kangas tuntui myös liikkuvan nuppineuloista huolimatta, mutta viimeisillä senteillä pari harkittua vekkiä hoisi asian. On se ainakin nätimpi kuin ennen, vai mitä?

 

 

"Pesässä, aa aa!"

Hankala kohta...

Miten aina voi käydä näin..?!

Pientä kikkailua.

Taaperoiden taidepaja Kiasmassa

Tyttäremme sai ystävältään mahtavan joululahjan. Kuoressa oli pääsylippu Kiasman taidepajaan! Oikeasti lippu oikeutti Kiasman näyttelyihin yhden aikuisen, mutta se nyt on sivuseikka... Taaperoiden piipahduspaja on tarkoitettu 1-4-vuotiaille ja lapsi pääsee sinne näyttelylipun maksaneen aikuisen seurassa. Ilmoittautumista ei tarvita ja nimensä mukaisesti siellä voi vaikka vain piipahtaa. (Tarkemmat tiedot, aukioloajat ja vinkit löytyvät Kiasman sivuilta.)

 

Eilen tytär pääsi käyttämään joululahjakorttinsa taidepajaan ihailemansa ystäväpojan (ja äitien) kanssa. Treffasimme Kiasmalla heti pajan auettua kymmeneltä. Samaan aikaan sisään ryysäsi päiväkotiryhmä. Pajan vetäjä totesi paikkaa esitellessään, ettei paja ole varsinaisesti tarkoitettu päiväkotiryhmille, koska heille on käsittääkseni järjestetty omat aukioloajat (?). Vetäjä tiesi kuitenkin kertoa, että päiväkotiryhmien piipahdukset ovat tehokkaita ja he ovat ulkona jo puolen tunnin sisällä. Ja yhtäkkiä ryhmä olikin kadonnut johonkin!

 

Taidepajassa oli (lopulta) rauhallista eikä mihinkään tarvinnut jonottaa eikä pensseleistä tarvinnut tapella. Pajan tila oli jaettu kahteen osaan, kuivaan ja märkään. Kuivalla puolella oli mahdollista tehdä taidetta kangassuikaleilla ja pilleillä ison peilin eteen asetettuun läpinäkyvään laatikkoon. Keskellä oli häkki, jonka sisällä pystyi tuottamaan erilaisia ääniä.

 

Sivupöydälle oli koottu erikokoisia rasioita, joiden sisälle kurkkaamalla löysi ihan mitä vaan. Oli Barbien jalkoja, helmiä, sudenkorentoja, höyheniä.. Kuivalla puolella oli myös värikkäitä muoviastioita, joilla sai ilmeisesti tehdä mitä keksi. Väliseinällä oli neliönmallisia magneetteja, joita sai siirrellä ja liikutella.

 

Märälle puolelle riisuttiin sukat ja puettiin essu. Aikuiset olivat nihkeitä ja pukivat kenkien päälle asuntonäyttötossut ja päällensä essun. Samalla pelkäsin saavani uuden värityksen housuihini, vaikka olin varautunut myös omilla vaihtohousuilla... Onneksi maalit pysyivät pensseleissä, kupeissa ja tauluissa. Lasten oli mahdollista maalata joko (pestäville) seinäpinnoille tai sitten valmiiksi maalatuille kankaille. Lisäksi sai maalata vaahtomuovin palasia, joilla sai leimata seinälle oman merkkinsä. Tai sitten ihan vaan telalla suoraan seinään...

 

 

Kokemus oli hauska ja lapsetkin näyttivät viihtyvän! Tunnelma oli leppoisa eikä millään lailla kilpaileva tai painostava. Pajassa sai hengailla miten lystäsi eikä vetäjä sinänsä vetänyt pajan toimintaa vaan oli läsnä ja apuna tarvittaessa. Tytär toki maistoi maalia heti pensselin käteen saatuaan, mutta kysyessäni maali oli(kin) vain sormiväriä eikä sinänsä vaarallista. Pääosin savea tai jotain.

 

Emme ole käyneet tytön kanssa värikylvyissä, taidepajoissa tai paljon muissakaan kulttuuririennoissa aikaisemmin, joten Kiasman taidepaja oli kyllä mainio paikka aloittaa. Suosittelemme lämpimästi! Pajan jälkeen oli kätevä käydä lounaalla alakerran Cafe Kiasmassa. Toiseen kertaan kuitenkin jäi tutustuminen Kiasman varsinaisiin näyttelyihin. Tyttö jäi luultavasti eniten kaipaamaan portaissa kiipeämistä ja juoksentelua alakerran isolla käytävällä, jossa pääsi "LUJAA!!".

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 

Herttainen pussilakana

Olen ommellut tyttärellemme muutaman pussilakanan ja saatujakin on kaapissa aimo pino. Tytöllä on siis varmasti tarpeeksi pussilakanoita.  En kuitenkaan voinut vastustaa ihanaa kangasta, josta oli saatava ommella tytölle jotain. Löysin kankaan taannoin Käpyset-nettikaupasta: Critter Camp -nimistä luomupuuvillaa. Saman kankaan jämäpaloista valmistui Marjatta-nuken toppamakuupussi. 

 

Sen verran nihkeilin ja pihistelin kankaan ostamisessa, että ostin sitä vain pussilakanan toiselle puolelle. Olimme isännän kanssa Eurokankaan lakanakangaspöydän ääressä ja hän ehdottomasti vaati pinkkiä (!!) kangasta pussilakanan toiseksi osaksi, vaikka minä olisin ollut enemmän mintunvihreän tai jonkun muun vihersävyisen kankaan kannalla. Pussilakanan taakse päätyi sitten lohenpunainen puuvillakangas.

 

Tytöllä on käytössä äitiyspakkauksen täkki, joten pussilakanan mitat ovat n. 80 x 120 cm. Kangas on mielestäni todella herkullinen ja herttainen. Tytärkin bongaa siitä tuttuja asioita: kettu, pupu, bambi, siili, puu ja ova.

 

 

Nuken makuupussi

Tyttären alettua leikkimään ja hoivaamaan Marjatta-nukkeaan on nukke päässyt/joutunut myös mukaan ulkoleikkeihin ja autoreissuille. Toisinaan tyttö vaatii myös Maijan päiväunille mukaan. Mutta voi Marjattaa, hänhän paleltuu ulkona! Olemme välillä laittaneet Marjatan myssyn sisään makuupussin korvikkeena. Tänäänkin tyttö halusi ottaa nukkensa ulos, mutta vaati samalla pussi, pussi, joten Marjatta istui pulkassa tytön myssyn sisällä.

 

Mummolassa on minun vanha Viivi-nukkeni, jolla on oma makuupussi. Tyttö leikkii sielläkin nukkejen kanssa, työntelee pikkurattaissa makuupussissaan olevaa Viiviä. Pitihän sitä Marjatallekin saada oma makuupussi kylmille keleille!

 

Pingalen kangassenkistä löytyy vaikka mitä kangasta, materiaalia ja tarviketta, joten yksi toppamakuupussi vetoketjuineen syntyi päiväunien aikana. Makuupussin ulkokankaana oleva luomupuuvilla on tilattu Käpyseltä ja on nimeltään Critter Camp. Vuorina on paksuhkoa vanulevyä ja sisäkankaana yksiväristä puuvillakangasta.

 

 

 

Puolitoistavuotias

Tyttärestäni kirjoittamat kuukausipostaukset ovat jääneet pikkuhiljaa vähemmälle. Jotenkin säännöllinen ja yksityiskohtainen kirjoittaminen hänen kasvustaan ja kehityksestään ei ole enää tuntunut tarpeelliselta tai edes mielekkäältä. Jonkinlainen uutuudenviehätys vauva-asioista ja tarve puida niitä julkisesti on vähentynyt. Toki hämmästelemme, ihmettelemme ja ihailemme tyttäremme isoksi tytöksi kasvamista, puheen kehitystä ja upeita uusia taitoja joka päivä.

 

 

Marjatta-nukke saa pian peiton ylleen.

 

Äidin ylpeys kuitenkin ajoi minut (taas) kirjoittamaan tyttäremme kuulumisista. Hän täytti lauantaina puolitoista vuotta. Emme ole vielä käyneet puolitoistavuotisneuvolassa, joten tarkkoja mittoja tai esimerkiksi lääkärin kommentteja ei ole tässä nyt jakaa. Kotivaa'alla tyttö painaa yhdeksän kiloa ja vaatekoko keikkuu naftien seiskanelosten ja reilujen kasikymppisten välillä.

 

Marjatta-nukke ja Tompa-nalle saavat hoitoa/kyytiä.

 

Pikapäivityksistä kerrottakoon sen verran, että tyttö nukkuu vanhempiaan ilahduttaen oikein hyvin (kopkop). Yöunille mennään iltapalan, -pesujen ja -sadun saattelemana. Hän nukahtaa itsekseen höpisten omassa huoneessaan olevaan pinnasänkyyn ja nukkuu yleensä koko yön, 10-12 tuntia. Joskus hän saattaa elämöidä keskellä yötä, jolloin hän on unissaan möngertänyt sängyn kulmaan eikä pääse eteenpäin. Tilanteeseen auttaa tytön siirtäminen "alaspäin" sängyssään. Päiväunia hän nukkuu parvekkeella tunnista kahteen, mutta ei missään nimessä enempää.

 

"****, kiipee!"

 

Hän on puolisen vuotta syönyt samaa ruokaa vanhempiensa kanssa. Verrattuna tytön aikaisempaan soseruokavalioon kasvisten osuus on jäänyt huomattavasti vähemmälle. Emännän tulisi terästäytyä tässä suhteessa ja kasviksia pitäisi ehdottomasti lisätä koko perheen aterioihin. Ruokahalu on hyvä ja mitä tahansa ateriaa ehdottaessa tyttö kipittää innokkaasti syöttötuolinsa ääreen. Hedelmät ovat suurta herkkua, joista lemppareiksi mainittakoon banni, appe, kiivi, uumu ja omena. Tuttipullo jätettiin kokonaan kuvioista noin kuukausi sitten, mutta sen myötä syntyi pieni huoli siitä saako tyttö tarpeeksi nestettä.

 

Vuoden takaisista vatsavaivoista ei ole tietoakaan. Vatsa toimii lähes joka päivä ja iso hätä toimitetaan joka kerta pottaan. Useasti päivässä potasta löytyy myös pisut.

 

 

"****, piitää, kukka!"

Tyttö on alkanut leikkiä omatoimisesti ja itsenäisesti ihan viime viikkoina. Rakas nukke Marjatta tai Maija on usein leikeissä mukana. Toinen tärkeä lelu on Tompa-nalle. Marjattaa tyttö laittaa usein nukkumaan kärryihin tai nuken sänkyyn, peittelee ja peittelee, aa-aa! Hän on lukenut rakkaille leluilleen myös useasti. Talosta löytyvät lukuisat nuppipalapelit hän on rakentanut useaan kertaan ja uusia haasteita haetaan erilaisista palikkaleluista ja -peleistä. Mieluisia ovat muun muassa leikattavat puiset vihannekset, korkeaksi torniksi kasattavat palikat, Duplot ja parit muut palikkalelut.

 

"Tompa, lukee, kala!"

Tyttö höpöttää paljon. Tälläkin hetkellä hän touhuaa eteisen matolla kenkiensä ja päiväunivaatteidensa kanssa ja selostaa jatkuvasti tekemisiään: "Kantaa kengät, noin. Kiitos! Kaappiin, kaappiin. Äiti, avaa! Tossu, hankka, kaappiin..." Sanavarasto on uskomattoman laaja ja hän toistelee puheestamme uusia sanoja jatkuvasti. Pitääkin olla tarkka omista sanomisistaan... Hän selvästi nauttii kahdenkeskisestä juttelusta. Joka päivä käymme (monesti) läpi läheiset ja heidän sijaintinsa: "Mummo, pappa, koto. Aava, Kaissa, koto! Teemu, töissä! Isi, nukkuu. Bami, vuhvuh koto!!"

 

Tytöltä löytyy paljon jo omaa tahtoa ja myös kummallisia päähänpinttymiä. Välillä tulee käsittämätön itku ja hätä, jos menen sekoittamaan myslin viiliin tai alan pestä tytön peppua ennen kuin kakka kipataan pönttöön. Likka osaa myös koetella vanhempiensa hermoja. Varsinkin uloslähtötilanteessa tyttö pistää monesti parastaan. Hän kyllä mielellään pukee hattua, hanskoja ja kenkiä itse, mutta äidin istuuduttua lattialle haalarin ääreen likka kipittää tiehensä hymynkare huulillaan ja katse silmäkulmasta vilkkuen!

 

Kuinka rakas pieni ihminen voikaan olla!