Kietaisumekot nro 3 ja 4

Tämä postaus on antanut odottaa itseään jo piiiitkän tovin. Kietaisumekkoinnostuksissani ompelin aikoja sitten kahden aiemman kietsun kaveriksi vielä kaksi lisää! Kangasvalinnoissa kuvittelin jo jotain oppineeni, mutta ei... Keltainen ja pirtsakka Ananassiivut-trikoo on Eurokankaasta löytynyt heräteostos ja aivan liian liurua ja ohutta kietsukangasta minun makuuni.

Toivon löytäväni jostain sellaisen kietsukaavan, joka on tarpeeksi peittävä, ettei alle tarvitsisi laittaa toppia. Näiden alla ei toppia ole, mutta varsinkin keltaista saa oikoa ja kiskoa olo on todella epävarma ja epämukava. Vaikka kangas itsessään on supermukava ja ihana. Pilkkukangas on Marimekon trikoota ja aivan eri tavaraa keltaiseen verrattuna. Jämäkkää ja paksumpaa eikä niin venyvää.

Olen yrittänyt muokata tätä yhtä ja ainoaa käyttämääni kietsukaavaa (SK 1/2012) itselleni sopivaksi. Mutta suurin ongelma on ollut se, ettei etukappaleiden helmat mene samalla tasolla: helmojen etukulmat roikkuvat. Olen koittanut säätää myös kiinnitysnauhojen paikkaa ylemmäksi. Se peittävyys pitäisi saada myös kohdilleen... Tämä pilkullinen on ehkä paras tähän mennessä ja keltaista vähän välttelen.. Kotioloissa menee kyllä mainiosti!

Pahoittelen käytettyjen vaatteiden läjästä kahmaistuja silittämättömiä kietsuja ja kökköjä kuvausasentoja... Ja eikun uusia kaavoja metsästämään!

Tytölle lakanoita

Kuinka suuri vaikutus peiton koolla voikaan olla lapsen uneen? Tai lähinnä sängyssä pysymiseen... Tytär on tähän asti (2v 9kk) käyttänyt peittonaan äitiyspakkauksen täkkiä, jonka olen kuvitellut olevan ihan sopiva. Nukkumaan mennessä kummasti ne pienet jalat ja kädet karkaavat asentoa vaihtaessa pois peiton alta ja tuloksena on päättymätön keskustelu tyyliin:

"Äitiiiii, tuu peitteleee..!"

"Mene vain takaisin sänkyyn. Osaat itsekin peitellä."

"En osaa! Äiti tuu."

"Osaat kyllä, äiti tietää."

"En osaa!"

Ja niin edelleen. Tilanne ratkesi joko tiukalla sanalla tai äidin(/isän) nousemisella sohvan pohjalta ja menemällä peittelemään... Myöhemmin tajusin vaihtaa taktiikkaa.

"Äitii, tuu peittelee..!"

"Mene peiton alle odottamaan, äiti tulee ihan kohta."

"Okei."

Ja aamulla nähtiin seuraavan kerran.

----

Mutta niihin otsikon lupaamiin lakanoihin! Tytär sai jo aikoja sitten siskoltani lahjaksi isojen lasten peiton ja tyynyn. Peitto oli kokoa 120 x 150 cm ja tyyny 35 x 50 cm. Minimaalisen googlettamisen jälkeen totesin, että jokaisella vuodevaatteita myyvällä firmalla on oman kokoisensa täkit ja tyynyt. Ja sitä myöden myös pussilakanat ja tyynyliinat. Totesin pääseväni helpommalla tekemällä lakanat itse tyttären uuteen peittoon kuin lähtemällä metsästämään juuri tämän kokoisia.

Ajattelin ompelevani perinteisiä puuvillalakanoita, mutta Marimekon liikkeessä käsiini hakeutui kolmen metrin pala vihreää kukkatrikoota! Trikoolakanat, sellaiset on ommeltava! Kolmen metrin palasta riitti sopivasti pussilakanaksi, mutta tyynyliinan jouduin tekemään palapelityyliin eli keskelle tyynyliinaa tuli poikittain sauma. Tytärtä ei haitannut. Trikoolakanoista tuli aivan ihanan pehmeät ja hiljaiset!

Eurokankaan puuvillavalikoima oli jotenkin masentava ja ankea. Ja kasari-ysäri... Yksi helmi sentään erottui joukosta: Rallatus!

Marimekon vihreä trikoo ja Eurokankaan Rallatus.

Huonon livevalikoiman vuoksi siirryin nettiin etsimään miellyttäviä kankaita. Ja siellähän niitä oli. Kankaat.com-osoitteessa oli kuosia mistä valita! Ostoskoriin päätyi kolme ihanaa kangasta, mutta budjettisyistä pudotin yhden pois. Saksasta asti kotiovelleni saapuivat sirkus ja norsut.

Jotenkin kuvittelin pääseväni myös halvemmalla ompelemalla lapsen söpöt pikkuiset lakanat itse. Pöh! Kolme ja puoli metriä puuvillaa ei kovin halvaksi tule... Mutta olihan tämä kaiken väärti. Ainakin tytär on isosta peitostaan ja uusista lakanoistaan aivan innoissaan! Ensimmäisinä lakanoina uuteen isoon peittoonsa hän valitsi vihreät trikoolakanat. Eikä ole viikkoon hypännyt peittelyn jälkeen sängystään kertaakaan.

 

Pinnasängyn pehmuste

Kun sain tietää odottavani esikoistani, päässäni vilisi jos jonkinlaisia ompelu- ja tuunausprojekteja. Osan niistä sain aloitettua ja tehtyä valmiiksi ja osa jäi vain haaveilun tasolle. Yksi niistä oli tehdä kiva ja erilainen pinnasängyn pehmuste. Tytär on nyt muutamaa kuukautta vaille kolmevuotias ja nukkuu isojen tyttöjen sängyssä, jossa on kaupan reunapehmuste (kirppislöytö tosin). Esikoiselle on sitten ommeltu muun muassa vaatteita hurjan paljon enemmän kuin kuopukselle.

Nyt kun kahdeksankuiselle kuopukselle sisustetaan omaa huonetta, oli edes hänelle saatava oma ja persoonallinen pehmuste pinnasänkyyn. Ensimmäistä kertaa elämässäni haaveilin jostain mustavalkoisesta kankaasta! Lastenhuoneeseen kun kuitenkin sitä väriä ilmestyy väkisinkin niin mustavalkoista oli saatava. Marimekon Kanteleen kutsu oli ensimmäisenä mielessä, mutta sitä ei (enää?) valmisteta puuvillakankaana.

Kun tämä suru-uutinen Marimekon liikkeessä korviini kiiri, pääsin siitä yli hyvin nopeasti. Sain nimittäin käsiini Ajatus on tärkein -puuvillakangasta. Aivan huippukuosi! Ja siitä samasta otettiin vielä verhokangaskin... Pehmusteen ulkopuolelle päätin laittaa Eurokankaan mustavalkoista raitakangasta, ettei ihan överikuoseiluksi mene. Ajatus on tärkein -kuosissa on myös se hyvä puoli, että siinä ei tarvitse kangasta leikellessä pelätä, että menisi ketun tai oravan kaula poikki...

Itse pehmusteena on vanha ja ankea Ikean jämäkkä pinnasängyn pehmuste, jonka kaverilta vuosia sitten sain. Ja jonka ihan vähäksi aikaa vain laitoin sellaisenaan tyttären pinnasänkyyn ennen kuin saisin kankaat hankittua...

Leikkasin uudet kankaat kymmenisen senttiä korkeammaksi kuin itse pehmuste, jotta pehmusteen saa tiukasti myös patjan ja pinnojen väliin eikä patja tursuavine lakanoineen näy. Kiinnitysnarut on puuvillanauhaa.

Pojan huoneessa on vielä vierassänky (jossa äiti tai isä vielä toistaiseksi nukkuu..) ja muutakin mahdollisesti sinne kuulumattomia kalusteita, mutta ajan kanssa katsotaan millainen huoneesta muodostuu. Mikään intohimoinen sisustaja minä en ole, enemmänkin ratkaisut ovat käytännönläheisiä... Vihreä matto odottaa sisällepääsyä. Se on ollut noin kuukauden ulkona tuulettumassa, kun poikasen oksennukset siihen silloin lensivät.

Poikanen pitää uudesta pesän pehmusteestaan ja äitikin on oikein tyytyväinen!

Pitsimekko rakkaan ystävän häihin

Viikko sitten juhlimme ihania ja rentoja cityhäitä. Ystäväpariskunta pääsi naimisiin upeassa ja aurinkoisessa kevätsäässä. Minä sain arvokkaan tehtävän toimia kaasona, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Olen tähän päivään asti ommellut itselleni mekon jokaisiin häihin, joissa olen vieraana ollut (poislukien lapsuuden parit häät). Eivätkä nämäkään häät olleet poikkeus. Mekkomalleja miettiessäni päädyin kokopitsiseen ja alusmekolliseen juhla-asuun. Pitsimekon kaava on lehdestä Suuri Käsityö 3/14 ja alusmekon kaava Suuri Käsityö 2/15. Kankaat ovat Eurokankaasta. Pitsiosuutta muokkasin melko paljon ohjeisiin nähden. Jätin muun muassa kaulukset pois sekä lisäsin hihat. Alusmekko tosiaan on ihan eri kaavalla.

Varsin tyytyväinen olen lopputulokseen, vaikka ihan lähempää tarkastelua kokonaisuus ei välttämättä kestä...

Avio-onnea!

Pallokassit keilaajalle

Mestarikeilaaja-isäni on lähdössä ensi kuussa naapurimantereelle uusimaan maailmanmestaruuttaan. Hän halusi päivittää varusteitaan ja otettuna ompelin hänelle neljä pallokassia. Huumorimiehenä hän halusi kasseihin jotain kuvia niistä sun kankaista. Ja minähän laitoin! 

Kassien kankaana on Eurokankaan softshell ja tilkut löytyivät omista kätköistä. Kahden kassin toinen puoli on turkoosi, muuten ovat mustia. Softshell joustaa vaakasuorassa, mutta ei (juurikaan) pystysuunnassa, joten uskalsin valita kyseisen kankaan kantamaan monen kilon painoista keilapalloa. Isäni toivoi pallokassin olevan sisäpuolelta jotain fleecen tapaista. Näin ollen kassia kahvoista heilutellessa sisäkangas putsaa keilapalloa.

Ensimmäistä kertaa aplikoin oikein silitettävän tukikankaan kanssa! Kumma juttu, miten joustavan kankaan ompelu joustavalle kankaalle sujui järisyttävän paljon helpommin kuin ilman silitettävää tukikangasta... Ei tullut möykkyjä eikä ruttuja.

Kaatoja!

Mekko, paita ja pipot

Minulla olisi ommeltavana rakkaan ystävän häihin mekko itselleni. Häät ovat viikon päästä. Olen pyöritellyt ideoita päässäni. Sain aikaiseksi mennä kangaskauppaan ja jopa ostin kankaat ennen kuin minulla oli edes valmis ajatus saatika kaavat mekosta! Nyt odotellaan, että pitsi ja vuorikangas tekeytyvät mekoksi.

Haastavampien ompelutöiden ahdistellessa minua on huomattavasti helpompi tarttua tuttuihin ja helppoihin ompeluksiin. Niinpä mekkopitsin kurkistellessa kassistaan ommella hurautin kolme pipoa, mekon sekä paidan. Tuttua ja turvallista trikoo-saumuri-meininkiä.

Mekko ja pipot ovat Inkalle, ystävän yksivuotiaalle tyttärelle lahjoitin samanlaisen pinkin yksisarvispipon. Norsupaita on tilaustyö ystävän puolitoistavuotialle pojalle.

Pingalea Lanttilassa!

Viikon päästä keskiviikkona minun tekemiäni pipoja ja tuttinauhoja pääsee ostamaan Lanttilasta! Pöydästäni löytyy myös käytettyjä raskaus- sekä imetysvaatteita, jotka lähtevät kiertoon pienellä rahalla. Myyntipöydältä löytyy muitakin vaatteita ja kaikkea (noloa) rojuakin, mutta toisen romu on toisen aarre, eikö niin!

Aarteet löytyvät Vantaan Lanttilasta keskiviikosta 15.4. keskiviikkoon  22.4. myyntipöydältä numero 103 eli aivan kierroksen alusta. Vuorittoman pipon saat omaksesi seitsemällä eurolla, vuorillisen kahdeksella eurolla ja tuttinauhan vitosella.

Vantaan Lanttila löytyy nykyään Jumbon takaa, osoitteesta Antaksentie 4, Pakkalanrinteen Retail -alue.