Lapsiperhe Pärnussa osa 3/4: ravintolavinkkejä

Lasten kanssa reissatessa on mielestäni tärkeää, että ruoka on tarvittaessa nenän edessä nopeasti. Siksi on varsin kätevää, jos majoituspaikasta löytyy ruoanlaittovälineet ja mielellään myös jääkaappi. (Erikseen ovat toki eräretket nuotioineen ja kuivamuonineen...) Vuokraamassamme huoneistossa oli tarpeisto ruoanlaittoa varten ja kolmeen ateriaan niitä hyväksi käytimmekin.

Lapset syövät säännöllisesti, joten päivärytmi Pärnun reissussakin pyöri pitkälti ruoka-aikojen ja päiväunien ympärillä. Aamu- ja iltapalat söimme joka kerta asunnollamme omasta jääkaapista. Listalla oli muun muassa puuroa, muroja, jogurttia, leipää, hedelmiä ja marjoja. Myös maitoa oli (lapsille) tarjolla ja vettä joimme normaalisti hanasta.

Toki kävimme monesti myös ulkona syömässä koko kahdeksan hengen porukan voimin. Vaikka en ole mikään ravintola-/ruokabloggari tai -kuvaaja, uskaltaudun kertomaan ajatukseni kolmesta ravintolasta Pärnussa.

SUPELSAKSAD

Nikolai 32, Pärnu

Tästä sain vahvan suosituksen ystävältäni, joka oli käynyt perheineen Pärnussa edellisenä kesänä. Olen niiiiin iloinen, että uskoin ystävääni. Supelsaksad-ravintola on ihana, persoonallinen, kiehtova ja ruoka oli taivaallista!

Tilasin alkujuomaksi pienen ranskalaisen kuivan siiderin (4,5€) ja ystäväpariskunta "itsetehtyä Fresitaa", jossa oli mansikkaa, verigreippiä ja skumppaa. Miehet taisivat päätyä myös paikallisiin oluisiin.

Tilasin ruoaksi savulohirisoton parsan kera (11€). Pelkäsin koko ajan, että herkullinen ja sopivan suolainen risotto loppuu kesken. Toki sitä oli sen verran, että aikuisen nälkä lähti, mutta toinen mokoma olisi taatusti uponnut... Mies tilasi possua, herkkusieniä ja kasviksia (15€) ja näytti annos maistuvan. Pöydästä löytyi myös annokset naudan sisäfileetä ja perunagratiinia (18€) sekä vuohenjuustosalaattia (9€). Salaatin vuohenjuusto ei ollut syöjän odottamassa muodossa, joten se oli hänelle pienehkö pettymys, mutta taisi lautanen silti tyhjentyä.

Lapsille löytyi listalta kaksi omaa annosta: kanapasta sekä lihapullat perunamuusilla. Kaikki kolme halusivat lihapullia. Itsekin toki annosta maistoin. Muusi oli täyteläistä oikeista perunoista tehtyä muusia, lihapullat näyttivät käsinpyöritetyiltä ja kastikkeen taisin kaapia sämpylällä loppuun... Asettelukin oli aika hellyttävä.

Jälkiruoaksi lapset toivoivat hartaasti jäätelöä. Jokaisen eteen tuli jättiannos vaniljajäätelöä suklaakoristeilla. Maisteltuani ihan vain muutaman lusikallisen huomasin sen olevan jotenkin erilaista. Tavattoman herkullista, itsetehtyä kenties? Makeaa mutta raikasta, kermaista mutta kevyttä. Törkeän hyvää suorastaan!

Supelsaksad oli ihana ravintola, johon ei taatusti olisi tullut mentyä ilman suositusta. Ravintola ei nimittäin ollut aivan keskustassa ja kartan kanssa ravintolan löysimme. Myöhemmin kyllä kävelimme sen ohi monet kerrat, koska Supelsaksad oli aivan rannallemenoreitin varrella. Monta päivää iloitsin ja fiilistelin kyseisessä ihanuudessa käyntiä!

PIZZERIA STEFFANI
Ranna Puiestee 1

Käytyämme ensimmäistä kertaa tutustumassa Pärnun upeaan (sekä tuuliseen ja autioon) hiekkarantaan päädyimme lounaalle rannan tuntumassa olevaan Steffani-pizzeriaan. Käsittääkseni varsinainen Steffani-pizzeria on Pärnun keskustassa, mutta tämä piste on auki vain kesäisin ja sen nimi taisikin olla Suve Steffani.

Tilasin itselleni pizzan, jonka täytteenä oli parmankinkkua, kirsikkatomaatteja sekä tuoretta basilikaa. Pohja oli ohut, mutta pehmeän rapsakka. Todella herkullinen pizza! Lasten pizzaan sai tilata kahta täytettä ja meidän oviilihirmu halusi oliiveja ja kinkkua. Oma pizzani taisi olla kahdeksan-yhdeksän euron luokkaa ja lasten pizza oli vitosen. Kokoeroa ei loppujen lopuksi ollut kovin paljoa, joten loput tytön pizzasta paketoitiin iltapalaksi mukaan.

Isännän pizzan täytteistä ei ole enää mielikuvaa, mutta slaissivaihtari maistui mainiosti minullekin. Naapuripöydässäkin tuntui olevan tyytyväistä porukkaa. Joskin jos olisi tiedetty lasten pizzan olevan niin valtava, olisivat he ottaneet lapsille yhden pizzan puoliksi.

Lapset otettiin hyvin huomioon. Syöttötuoleja löytyi ja lapset saivat jälleen puukynät ja värityskuvat ajanvietteeksi. Suosittelen siis lämpimästi poikkeamista rantaleikeistä Suve Steffaniin!

KAKS PULKA
Tammsaare 18

Nelipäiväisen reissumme viimeisenä iltapäivänä olimme käyskentelemässä taas hiekkarannan tuntumassa. Emme olleet suunnitelleet etukäteen mihin menisimme päivälliselle, joten tsekkasin vain loma-asunnosta löytyneestä kartasta rannan lähistöllä olevat ravintolat. Suunnistimme hieman pääreitiltä sivuun ja ensimmäisenä tuli vastaan Kaks pulka -niminen ravintola.

Aina vaan yhtä ihanassa ja kiehtovassa vanhassa puutalossa oli huvittavan niminen ravintola, jonka logossa oli tikut ja sushirulla. Kaks pulka tarkoittaa siis kahta tikkua. Ravintola oli sisältä tyhjä ja ulkona oli vain yksi aikuinen ja lapsi syömässä. Listaa selailtuamme totesimme ravintolasta saavan lähes mitä vaan...

Kaks pulka ilmeisesti profiloituu sushiravintolaksi, mutta listalla sushit jotenkin jäivät muiden vaihtoehtojen varjoon. Vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että lapset syövät ravintolassa sitä mitä siellä tarjotaan (eli kiinalaisessa syödään kiinalaista eikä nakkeja jne.) oli tässä ravintolassa jotenkin luvallista tilata lapsille jotain muuta kuin sushia.

Meidän kolmevuotias otti sitten nauravia nakkeja ranskalaisilla (4€) ja kaksi muuta pientä reissukaveria ottivat hampurilaiset (4,5€) ja ranskalaiset (2,5€). Tässäkin tapauksessa yksi hampurilainen olisi lapsille riittänyt puoliksi, mutta saivatpahan vanhemmat pienen alkupalan ennen varsinaista ateriaansa.

Aikuiset reissukaverit valitsivat pääruoakseen mantelikanaa (8€) ja porsaankyljystä (8€). Huonomuistisena ja epäruokabloggarina en valitettavasti yhtään muista mitä mieltä he olivat annoksistaan... Tällä(kään) kertaa ei minulle tullut annoskateutta, koska rohkeana likkana valitsin isännän kanssa sushia!

Rinta rottingilla myönnän, että olen edelleen aikamoinen sushiamatööri. Käyntini sushiravintoloissa voi pikkuhiljaa jo laskea kahden käden sormilla yhden käden sijaan. Isäntä valitsi jonkun päivän spesiaalin, jossa sushirullat oli friteerattu ja täten lämpimiä (?!). Itse valitsin listalta vielä kaksi kahdeksan rullan settiä, joita söimme ristiin. Yhden lautasen olisi toki vielä voinut ottaa... Yksi kahdeksan sushin lautanen maksoi keskimäärin 6-7 euroa. Listalta löytyi myös kuuden rullan settejä.

En tarkalleen muista mitä kaikkea rullien (pahoittelut amatöörimäisestä termistöstä) sisällä oli, mutta toisissa oli muun muassa savulohta ja päärynää ja toisissa lohta ja mansikkaa! Amatöörin suu sanoi, että lisää, kiitos!

Ravintolan miljöö oli miellyttävä, vaikka terassipaikat olivat autotien puolella. Tarjoilijamies oli komea, mukava ja englanti sujui. Ainoana melko pitkänä miinuksena kertoisin odottamisen. Lapset saivat (sovitusti) annoksensa ensimmäisinä, mutta aikuiset joutuivat odottamaan omiaan pitkään. Kelloa en katsonut, mutta ensimmäiset muurahaiset lasten pöksyissä jo vilisivät meidän vielä odotellessa annoksiamme. Joka tapauksessa sushi oli mielestäni herkullista, lasten vatsat täynnä ja mieli oli iloinen.

Kotimatkalla poikettiin vielä jälkkärijätskeille.

Lapsiperhe Pärnussa osa 2/4: Ringi 6 Apartment

Suunnitellessamme kahden nelihenkisen perheen etelänmatkaa Pärnuun mietimme monenlaisia majoitusvaihtoehtoja. Varaisimmeko molemmille perheille tavalliset hotellihuoneet, ehkä kylpylästä? Vai sellainen huoneistohotelli? Vuokraisimmeko sittenkin yhden ison omakotitalon koko porukalle?  Olisiko kätevää majoittua rivitaloon vierekkäisiin asuntoihin, joissa olisi yhteinen piha ja terassi ja uima-allas ja lastenvahti ja pomppulinna ja karuselli...?

Vaatimuksia oli muutama: lapsille oma makuuhuone, jääkaappi, keittiö, tarpeeksi tilaa ja sopivan kävelymatkan päästä kaikesta. Uskomatonta mutta totta, sellainen löydettiin! Pohdintojen jälkeen päädyimme varaamaan molemmille perheille omat huoneistot. Oma rauha on varsinkin lasten kanssa matkustaessa tärkeää. Kun peuhataan ja puuhataan yhdessä koko päivä, on mukavaa rauhoittua/rähistä oman perheen kesken.

Vaatimuslistamme täyttyi Ringi 6 Apartment -majoitusvaihtoehdon kohdalla. Kyseessä on 120 vuotta vanha kaksikerroksinen puutalo, josta vuokrataan turisteille kahta asuntoa. Ulkoa talo oli melko kehnossa kunnossa, sinapinkeltainen maali rapisi. Sisältä asunnot olivat remontoitu hillitysti. Lautalattiat olivat todennäköisesti alkuperäiset ja muutamalle seinälle oli ihanasti jätetty vanhat hirret näkyviin. Alla olevassa kuvassa näkyy asuntomme ikkunat: neljä vierekkäistä valkoista ikkunaa.

Molemmissa asunnoissa oli kaksi makuuhuonetta, toinen pieni ja toinen isompi. Meillä se tosin oli jätti-iso: vauvan matkasänkyjä olisi mahtunut kasaamaan useamman vierekkäin! Meidän asunnossa wc ja suihku oli yhdessä samassa pienessä tilassa ja naapureilla ne olivat erikseen. Keittiöstä löytyi muun muassa kahvinkeitin (meillä vain joku kahvinporot-kuumavesi-pannu-systeemi), leivänpaahdin, mikroaaltouuni ja vedenkeitin. Astioita ja aterimia oli ihan mukavasti, joskin isot viinilasit olivat turhan jykeviä lasten juomalaseiksi (kaikki pysyivät silti ehjinä!). Ruoanlaittovälineistä löytyi matala pieni paistinpannu sekä pieni kattila. Seitsemälle hengelle onnistuimme silti tekemään ruokaa ja puuronkeittoon kattila riitti mainiosti. Asunnoissa oli keraamiset kahden kattilan liedet sekä kapea uuni, mutta esimerkiksi uunivuoka taisi uupua.

Talon puolesta löytyi matkasänky vauvalle, syöttötuoli sekä potta. Tilavista kaapeista löytyi lisää vuodevaatteita, tyynyjä ja pyyhkeitä. Ikean logon bongasimme asunnosta sieltä täältä. Jäähdyttävää ilmastointia ei ollut ja ilmanvaihtokin tuntui olevan aika pitkälti ikkunoiden avaamisen varassa. Kesähelteellä asunnot ovat varmasti kuumat ja siitä kertoivat myös kaksi isoa jalallista tuuletinta, jotka olivat meille (onneksi) tarpeettomia. Makuuhuoneissa oli pimennysverhot, joita pidimme aurinkoisina päivinä alhaalla, jottei asunto lämpene liikaa.

Meidän huoneistomme (nro 8) kaikki ikkunat olivat pihan puolelle ja toisen (nro 7) kadulle. Kadun puolen asuntoon kantautuivat ikävästi kaikki kadun äänet moottoripyöristä roska-autoihin. Toki kaasuttava prätkä kuului myös meille, mutta ei taatusti niin lujaa kuin naapuriin. Asunnosta toiseen ei kuulunut mitään! Paitsi kerran kuulin heräillessäni naapurin kahvinkeittimen surisuttavan papujaan ja kerran he kuulivat meidän siirtävän matkasänkyä lattiaa pitkin jurruttaen. Kenenkään puhumiset, itkut ja rähinät eivät kuuluneet lainkaan.

Kävihän meitä viihdyttämässä eräänä iltana myös kokonainen orkesteri! Viimeisen setin olisi kadulla soittanut eläkeläispumppu voinut jättää esittämättä, häiritsi jo pienten unta. "Ei tässä metelissä pysty ees lampaita laskee!" sanoi viisivuotias naapurintyttö.

 

Mainio majoituksemme sijaitsee osoitteessa Ringi 6. Katu on pitkä ja nimensä mukaisesti kaareva rinki. Asunnolta kävelee viidessä minuutissa muun muassa isoon ruokakauppaan, kauppakeskukseen (aika huono) ja isoon leikkipuistoon. Vartissa kävelee Pärnun hiekkarannalle ja parissa minuutissa keskustaan. Isoon suihkulähdepuistoon pääsi ylittämällä kadun.

 

Asuntomme ikkunasta näkyi Pärnun ortodoksinen kirkko. Vaikka nähtävyys oli aivan asuntomme vieressä, ei siellä tullut käytyä. Tytärtä se kyllä olisi kiehtonut: "Äiti, voiko sinne kirkkoon mennä sisälle? Voiko sinne mennä lapset? Entä naiset? Entä miehet?"

Takapihalla oli mainio suljettu nurmialue, mutta sitäkään ei tullut käytettyä hyväksi, koska muita leikki- ja oleskelupaikkoja oli kaupungissa niin paljon. Takapihalla oli myös pöytä ja tuolit ja niitä käytimme lähinnä odotellessamme toisiamme. Autoille oli myös tilaa takapihalla. Rattaita emme rontanneet yläkertaan vaan kasasimme ne aina takakonttiin odottamaan seuraavaa käyttöä.

Jos joskus matkustaisin uudelleen Pärnuun, voisin mielelläni majoittua uudelleen Ringi kutoseen! Niin toimiva ja mukava asuntomme oli.

 

Lapsiperhe Pärnussa osa 1/4

Maleksimme alkuvuodesta lapsinemme naapurin rouvan kanssa ulkona, kun aloimme haaveilla ulkomaanmatkasta. Jonnekkin etelään, lentämättä, autolla, vajaaksi viikoksi ja kahden perheen voimin. Ideaa pyöriteltyämme päädyimme Pärnuun! Moni ystäväni on käynyt siellä (lapsineen) kesälomalla ja suositellut lämmöllä. Nyt minäkin liityn näihin suosittelijoihin!

Eräänä iltana monta kuukautta sitten kokoonnuimme naapuriperheen luo, tilattiin perinteisesti pizzat ja varattiin Pärnusta majoitus! Kaikille sopivan ajankohdan löytäminen ei sikäli ollut vaikeaa, koska molemmat emännät ovat hoitovapaalla, meillä isäntä on kotona vuosiloma-isäkuukausi-yhdistelmällä yhdeksän viikkoa ja naapurin isäntä pitää lomansa silloin kun niin ilmoittaa. Päädyttiin neljään yöhön sekä lähtemään sunnuntaina viikkoa ennen juhannusta. Ettei oltaisi heinäkuun ryysiksessä eikä reissua tarvitsisi niin kauaa odottaa... Molemmat perheet siis omiin autoihin, laivalla Tallinnaan ja Tallinnasta autolla pari tuntia Pärnuun! 

Laivamatkojen ajankohdat valitsimme niin, että molempien perheiden lähes kolmivuotiaat lapset nukkuisivat päiväunensa ajettaessa väliä Tallinna-Pärnu. Suunnitelma onnistui mennen tullen jopa niin hyvin, että myös meidän perheen vauva ja naapuriperheen viisivuotias nukkuivat automatkat! Matkasimme siis Helsingistä kello 10.30 lähtevällä Viking Linen Gabriellalla, joka oli Tallinnassa kello 13.15.

Nautimme loistavasta laivalounaasta Ella's-ravintolassa, jossa oli kätevästi buffet lapsille ja aikuisille ruoat tilattiin listalta. Malttamattomimmat saivat siis ruokansa heti ja aikuiset saivat nauttia lounaansa rauhassa, kun lapset herkuttelivat ruokailun jälkeen buffaan kuuluneet jäätelöannokset sekä saivat talon puolesta piirustusvihot sekä kynät! Seuraavana torstaina koittanut paluumatka taitettiin Viking XPRS -laivalla, joka lähti Tallinnasta iltakuudelta ja oli Helsingissä kaksi ja puoli tuntia myöhemmin.

Päädyimme Ringi 6 Apartment -nimiseen majoitukseen. Kirjoitan majoituksesta myöhemmin lisää, mutta lyhyesti kerrottuna molemmilla perheillä oli oma tilava kolmio vanhassa puutalossa Pärnun keskustassa. Kerrankin kävi niin päin, että mainoskuvat näyttivät ankeammilta kuin mitä asunnot livenä olivat!

Pärnussa kävellessä ei voi muuta kuin ihastella ja fiilistellä satavuotiaita puutalojavanhuksia, jotka hallitsevat katukuvaa. Monet talot ovat loistokkuutensa jo nähneet ja lahoavat silmissä, mutta onneksi monia monia taloja on restauroitu. Olisi niin kiehtovaa päästä kurkkaamaan sadan vuoden taakse ja nähdä millaista elämää puutalojen täyttämillä kaduilla elettiin. Olisin voinut räpsiä kuvia näistä taloista koko kameran täyteen. Enkä edes tajunnut kuvata talojen takapihojen puutarhoja, vajoja ja pihan periä vaan huokailin ajankulua ihastellen ja ihmetellen.

 

Yksi isoimmista syistä ja kohteista tulla Pärnuun on sen pitkä hiekkaranta. Pärnua kutsutaan Viron kesäpääkaupungiksi ja sen väkiluku kuulemma kuusinkertaistuu kesäkuukausina. Meilläkin oli haaveena päästä loikoilemaan hiekkarannalle lasten leikkiessä rantahiekassa ja juostessaan aaltoja karkuun. Todellisuudessa me kaikki juoksimme koko rantaa karkuun. Merivesi oli vielä näin kesäkuun puolessa välissä jäätävän kylmää! Ranta oli autio ja aurinkotuolit siisteissä pinoissa odottamassa helteitä. Vaikka aurinko paistoi, oli tuuli niin navakka, että useimmiten teki mieli kaivaa pitkää hihaa ylle.

Pärnu on tunnettu myös lukuisista kylpylöistään, mutakylvyistään, hemmotteluhoidoistaan ja kauneussalongeistaan, mutta me luotimme oman viehätysvoimamme ikuisuuteen ja jätimme ne väliin. (Vaikka hyvää olisi kyllä varmasti tehnyt, ahh.)

Päiväunikävelyllä tallustellessamme törmäsimme isännän kanssa pieneen Vana Turg -toriin (osoitteiden Karja ja Suur-Sepa risteyksessä). Siellä myytiin puutarhakasveja, hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Meille tarttui mukaan herkuteltavaksi vadelmia, mansikoita ja kirsikoita. Viereisessä kauppahallissa oli liha- ja kalatiskejä sekä perinteisiä virolaisia käsityö- ja vaatekojuja. Hintataso oli hämmästyttävän korkea: lasten "Minni Hiiri" -legginsit maksoivat rättejä pursuavassa kojussa kahdeksan euroa. Toki hintataso on noussut sitten entisajan, mutta kauppahallin hinnat yllättivät.

Itse en löytänyt kaupungista oikeastaan mitään ostettavaa. Paitsi sitten kun isäntä huomasi lähellä olevan kangaskaupan (Kangadzungel, Karja 6) oli minun ihan vähän piipahdettava siellä. Ostin edullisia kirjavia puuvillakankaita mahdollisesti omiin kesämekkoihini, pompom-nauhaa ja resoreita. Jo kassalla ihmettelin, että olinpa laskenut päässäni ihan väärin mahdollisen loppusumman, joka olikin huomattavasti laskemaani pienempi. Isäntä tiesi kertoa, että siinähän se seinässä isolla luki, että kaikki on puoleen hintaan! Eipä auttanut muu kuin mennä seuraavana päivänä uudestaan uusin silmin. Ostin lisää edellä mainittuja sekä sellaista kuminauhaa, jossa on tyllirimpsu..? Viidessä eri sävyssä!

Mutta tokihan suomalaisina molempien autoihin päätyi jokunen pullo, tölkki ja tonkka aikuisten juomaa.

Sää nelipäiväisen reissumme aikana oli hyvin vaihteleva. Ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä vettä satoi kaatamalla eli automatkat sujuivat pyyhkijät viuhuen. Väliin jäävät päivät olivat poutapäiviä, tuulisia, aurinkoisia, pilvisiä. Välillä tarkeni mainiosti ilman pitkähihaisia, välillä kiedoin huivin kaulaan. Ei ollut mitenkään liioittelua pitää lapsille makuupusseja mukana! Tuplavankkurimme olivat välillä niin koomisen näköiset, koska niissä roikkui milloin sateenvarjoja, milloin takkeja, ostospusseja...

Pärnujoen rannalla saimme ihastella mahtavaa sääilmiötä. Omalla puolellamme oli aurinkoista ja poutaista ja toisella puolella ukkosti ja salamoi mustien pilvien alla.

Kaikenkaikkiaan reissu oli vallan mainio ja onnistunut. Jäimme kaipaamaan lämpimämpiä säitä, meressä uimista ja rannalla makoilua. Mutta eipä tarvinnut huolehtia polttavassa paahteessa leikkivien lasten ihosta tai omasta naamahiestä... Toisaalta kaupunkiin voisi aivan hyvin mennä uudestaan ja mahdollisesti tähdätä reissun heinä- ja elokuulle. Eli aikaan, jolloin muutkin tähtäävät.

Ps. Tulossa vielä postaukset meidän reissun majoituksesta ja parista ravintolasuosituksesta sekä lasten ajanvietteistä.

Onnenlintu-tunika

Minulla on jonkun aikaa ollut kangaspinossa aivan ihana, herkullinen ja ehkä vähän hassu kangas. Mietin pitkään, mitä siitä tekisin. En ehkä lapsille, koska kuosi on niin iso, ettei se pääsisi oikeuksiinsa lasten pienissä vaatteissa. (Ja ennen kaikkea sitä menisi niin paljon hukkaan tähdätessä kuvioita lasten vaatteisiin..!) Päätin, että ompelen siitä jotain itselleni.

Selasin neljän ja puolen vuoden Suuri Käsityö -lehdet (lehden kaavahaku netissä on järjettömän huono) ja sekä ne kaikki kaksi omistamaani naisten Ottobre-lehteä. Etsin täydellistä tunika-, toppi- tai paitakaavaa. Vain kaksi varteenotettavaa mallia tuli vastaan ja valitsin toisen. Suuri Käsityö -lehden vuoden 2011 kesän yhdistelmänumerosta tunika.

Kaavassa ei liikoja saumoja ole eikä liiemmin osiakaan: etu- ja takakappale pääntien muotokaitaleineen. Koska minulla oli ihanaa luomujerseytä vain vajaa 90 cm, tuli tunikasta kymmenisen senttiä mallia lyhyempi. Muotokaitaleet leikkasin mainiosti mätsäävästä vihreästä trikoosta. Pääntietä jouduin pienentämään ottamalla vähän sisään olkasaumoista. Vyötäröllä on kuminauharypytys.

Kikkailuksi meni myös lankojen kanssa. Minulla on täydellisen väristä oliivinvihreää saumurilankaa, mutta oliivia ompelulankaa vain yksi rulla. Kaksoisneulalla ompeluun tarvitsee kaksi samanväristä lankaa. Ratkaisin ongelman siten, että siirsin saumurin ompelukoneen oikealle puolelle, irrotin saumurin oliivinvihreät neulalangat ja langoitin niillä ompelukoneen. En tiedä onko tämä ihan sallittu vai jopa ihan normaali kikka, mutta taputin itseäni olalle tajutessani tämän! Muuten kaksoistikkaus kulki aivan mainiosti, mutta piiiiiitkästä aikaa (kaksois)neula katkesi...! Tänään hipsin neula- ja lankaostoksille...

Tunikasta tuli aivan i h a n a! Kangas on PaaPii Designin ja nimeltään Onnenlintu.