Siskoksille Siskoja

Ystäväpariskunta sai pari viikkoa toisen lapsensa. Perheeseen kuului jo yksi ihana prinsessa ja nyt taloon saatiin naisvahvistusta vielä lisää, kun syntyi toinen tyttö. Kävimme treffaamassa tuoretta isosiskoa ja uutta perheenjäsentä viime viikolla. Pingale ommella hurautti viemisiksi vaatekappaleet tuoreille siskoksille.

Kangasvarastoita tutkiessani löysin kahta eri sävyä Leena Rengon suunnittelemaa Siskot-nimistä luomutrikoota. Sehän sopii suunnitelmiin mitä mainioimmin. Tuoreille siskoksille Siskot-kankaasta vaatteet!

Pikkusisko sai valekietaisubodyn (Happy Squirrel, Ottobre 1/12) koossa 56 cm ja isosiskolle ompelin tunikan (Peplum, Ottobre 1/15) koossa 98 cm. Bodyn alempi etukappale on Paapiin Pebbles-luomutrikoota. Talvivauvalle siis sopivasti vähän lämpimämpi body, kun etupuolella on kaksinverroin kangasta. Toivottavasti pääsevät käyttöön hurmaaville siskoksille!

Kolmassadas blogikirjoitukseni

Neljä vuotta sitten aloin odottamaan esikoistani. Olin seuraillut muutamia blogeja ja sain ajatuksen perustaa myös oman. Halusin kirjoittaa odotuksesta ja äidiksi kasvamisesta. Meni kuitenkin monta kuukautta ennen kuin sellaisen liikkeen uskalsin tehdä. Kerran pyysin blogikonkariystävääni vähän näyttämään miten se blogi ehkä sitten joskus mahdollisesti voitaisiin perustaa. Klikklik vaan ja Pingale oli yhtäkkiä perustettu!

Nimi blogille oli oikeastaan ollut jo pitkään valmiina. Eniten minua taisi jännittää se, että tulisiko blogiani kukaan lukemaan. Kehtaisinko kertoa kellekään? Pitkään siinä menikin, että mainitsin blogistani yhtään lähipiiriä pidemmälle. Facebookiin perustin Pingale-sivun  pitkän harkinnan ja pohdinnan ja kehtaamisrypemisen jälkeen. Kummallinen ristiriita: sitä haluaa kirjoittaa kaikkien luettavaksi tekstiä, mutta ei kuitenkaan uskalla mainostaa sitä, jos joku vaikka sitä lukisi?

Blogini painopiste on muuttunut hyvin paljon siitä mistä se lähti. Alkuun kirjoitin paljon esikoisen vauvavuodesta ja äitiydestä. Se kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä ja koin pakottavaa tarvetta jakaa asioita joidenkin kanssa. Kirjoittaminen oli silloin(kin) todella tärkeää. Odotuksistani huolimatta kommenttikentät ammottivat monesti tyhjyyttään ja tuntui, ettei kukaan lue niitä. Kirjoittaminen tuntui kuitenkin niin terapeuttiselta, että jatkoin yksinpuhelua. Toki blogin tilastoista saatoin nähdä, että kyllä niitä joku lukee. Äiti nyt ainakin!

Harvakseltaan postasin myös ompeluksistani. Olin ompelusaavutuksistani tavattoman ylpeä, vaikka nyt jälkikäteen pari vuotta sitten ommeltuja vaatteita katselenkin huvittunein ja vähän vaivaannuttavin silmin. Mutta se tässä blogissa onkin mahtavaa. Pääsee seuraamaan omien ompelutaitojen kehittymistä. Edelleen puen lapsilleni parin vuoden takaisia vaatteita, jotka on ommeltu ilman kaavoja, hihakappaleet on leikattu väärään langansuuntaan, vetoketju on laittanut haalarin aaltoilemaan, kun en ole tiennyt tukikankaan olemassaolosta ja kietaisubody on jätetty kokonaan kanttaamatta. Kaikista näistä on kuvia Pingalen alkuvuosilta, penkomaan vaan..!

Olen viimeisen puolen vuoden aikana ommellut melko paljon vaatteita lahjoiksi ystävien lapsille. Ystävät ovat tutkineet vaatteita ja todenneet ihanasti ääneen kuinka vaatteista näkee taitojeni karttumisen. Iloitsen palautteesta suunnattomasti, koska itsekin olen huomannut saman. Jatkuvasti opin uusia juttuja ja haastan itseni opettelemaan jotain uutta. Koskaan ei tulee vastaan hetkeä, jolloin olisin oppinut kaikki ompelun salat!

Mutta ne perhe- ja äitiyspostaukset? Ne ovat jääneet vähemmälle. Toisen lapsen kohdalla en enää koe tarvetta pohtia ääneen pottajuttuja, sosereseptejä ja nukkumisjärjestelyjä. Toisinaan on käynyt mielessä poistaa osa esikoista koskevista kirjoituksista. Lapsi kasvaa, menee kouluun, oppii lukemaan ja niin oppivat kaveritkin.

Blogistani on viime aikoina tullut hyvin ompelupainotteinen. Koska koen niin suurta onnistumisen iloa ja riemua, minusta on ihanaa jakaa sitä muillekin. Toivon, että joku saisi inspiraatiota ompelemistani vaatteista tai mahdollisesti jopa apua mieltään askarruttavaan pulmaan. Olen kuitenkin yrittänyt pitää yllä samaa avointa linjaa, johon sopuisasti mahtuu muitakin kuin ompelupostauksia. Ruoka- ja leivontaresepteillä saatan yllättää. Tai vaikka kirjoituksella etelänmatkasta..!

Minusta olisi ihana selata ja lukea enemmänkin muiden blogeja. Pelkään jo nyt puhelimeni olevan liian usein liimaantuneena käteeni. Mutta tiedän blogimaailman olevan vastavuoroista. Mitä enemmän lukisin ja kommentoisin muiden blogeja sitä enemmän oma blogini todennäköisesti saisi näkyvyyttä. Yksi tunti lisää vuorokauteen..?

Kolmannensadan postauksen kunniaksi olisi mukava kuulla palautetta blogistani. Oletko jäänyt kaipaamaan joitain aiheita? Onko joku tietty postaus tai aihe jäänyt mieleesi? Otan avosylin vastaan kaikenlaiset ajatukset!

Ps. Kuvissa tyttärelle ompelemani Autumn Forest -paita (Ottobre 4/14). Kangas on kaunista Paapiin Siesta-luomujerseytä. Ompelin mallin ensimmäistä kertaa ja se on oikein oiva peruspaita pienellä rypytysyksityiskohdalla.

Pps. Terveisiä yövuorosta! En muista milloin olisin julkaissut kirjoitusta puoli neljältä aamuyöstä.

Vuoden ensimmäinen

Oikein rapsakkaa alkanutta vuotta arvon lukijat! Täällä ulkolämpömittari näyttää -25,5 astetta ja sisällä on parikymmentä astetta lämmintä. Lattialämmitys napsautettiin toimimaan ympäri vuorokauden (normaalisti on päällä vain öisin) ja syksyllä hankittu ilmalämpöpumppu hönkii ihanasti lämmintä ilmaa.

Poikanen nukkuu päiväuniaan totutusti parvekkeella. Hankin alkuviikosta hänelle lämpöpussin. Raukka on tähän asti nukkunut päiväunensa äitiyspakkauksen toppahaalarissa ja makuupussissa sekä viltit ympärillään. Muuten aivan toimiva setti, mutta toppahaalari alkoi kinnaamaan jo haaruksista ja nilkat pilkistävät... Esikoinen taisi mahtua toisenkin talvensa aivan hyvin kyseiseen toppahaalariin enkä silloin kaivannut koko lämpöpussia! Pojalla on sisävaatteidensa päällä fleece- ja villahaalarit, paksu kypärämyssy, villasukat ja -tumput sekä äitiyspakkauksen toppatöppöset ja -tumput. Toivottavasti tarkenee!

Minulla joulunaika ja vuodenvaihde ovat menneet aika pitkälti töissä. Eilen loppui kuuden keikkatyöpäivän putki. Tällekin päivälle olisi riittänyt hommia, mutta sitten putki olisi paisunut kahdeksan päivän pituiseksi huomisen iltavuoron kanssa. Sunnuntaina menen vielä yhdeksi yöksi valvomaan neljäntoista ihmisen unta. Sen jälkeen onkin kalenterissa taas muutama viikko aivan tyhjää ennen loppukuun viikonloppuyövuoroja.

On tämä keikkalaiselo jotenkin niin ihanaa! Aikamoinen palapeli miehen kolmivuorotyön, isovanhempien (osa-aika)eläkepäivien ja vesijumppien, lapsen kerhopäivien ja omien yhtäkkiä ilmaantuvien keikkojen kanssa. Mutta ainakin minä nautin tästä poukkoilevasta arjesta ja vapaudesta tehdä töitä tai olla tekemättä. Toivottavasti myös muut tämän palapelin jäsenet nauttivat...

Ompeluhommat ovat olleet monta päivää, elleivät jopa viikon tauolla. Viikko sitten hain Postista Paapiin paksun kangaspaketin, mutta katsotaan milloin ryhdyn kankaita silppuamaan. Paketissa oli kaksi kangasta minullekin ja mitäs muuta niistä onkaan tulossa, kuin mekkoja luottokaavalla! Sellainen minulla varmaan nyt on, Stunning Rosy omilla muokkauksilla. Pian saan taas alkaa ommella myös pikkuruisia vauvanvaatteita, kun suku saa uuden jäsenen. (Ei siis tähän taloon!)

Tänään alkoi esikoisen kerho joulutauon jälkeen. Lapsi oli lähdössä sinne innoissaan aamulla. Eväät repussa ja joulupukin tuoma mekko päällä. Auto oli ollut tolppalämmityksessä pari tuntia ja käynnissäkin tovin, kunnes isäntä huomasi auton pukanneen öljyt maahan. Tunnin välein kulkevaan bussiinkaan ei enää ehditty, joten se siitä kerhopäivästä! Päätettiin tytön kanssa tehdä jotain mukavaa, joten päädyttiin leipomaan korvapuusteja. Ensin syötiin lounas, sitten laitettiin pikkuveli pakkaseen nukkumaan ja sitten herkuteltiin pullalla. Lohtusyöminen opetetaan siis pienestä pitäen..!

Tästä uusi vuosi taas pikkuhiljaa alkaa. Miten sinun vuotesi on alkanut?

Vuoden viimeinen kuvakimara

Joulua kohden tuli ommeltua muutamia vaatteita sekä lahjoiksi että omille lapsille. Viimeisen kerran tänä vuonna ilahdutan teitä kuvakokoelmalla!

Keltaisen jumppiksen ompelin avokälyn ja hänen miehensä ihastuttavalle tytölle joululahjaksi. Kuinka iloinen olinkaan heidän riemastuneesta reaktiostaan, kun he paketin avasivat! He kiinnittivät huomiota ihanan kankaan lisäksi hienoihin kohdistuksiin. Mahtavaa, sillä niiden kanssa kyllä tovin nysväsin... "Tää on niiiiin meid.. siis tyttären näköinen!" Kangas on Metsolasta, kaava Jumpsuit kokoa 68 (Ottobre 4/12).

Molempia kummityttöjä lahjoin loppuvuodesta myssyllä ja kaulurilla. Kaulurin kaava on Ottobren numerosta 4/15. Päällisenä on trikoota ja vuorina fleeceä, samoin kuin oman kaavan myssyissä. Myssyn takasaumassa on pätkä heijastinnauhaa.

Ystäväni sai joulukuussa toisen pojan. Vauva sai minulta syntymälahjaksi mintunvärisen Happy Squirrel -valekietaisubodyn (Ottobre 1/12) koossa 56 sekä mustat Giant Triangle -joustocollegepöksyt (Ottobre 6/13). Tottakai tuore isoveli sai oman isoveljen lahjan! Roboteista kiinnostuneelle kaksivuotiaalle löytyi mitä mainion kangas, Robokopla! Pitkähihaisen trikoopaidan kaava on Ottobren numerosta 6/12. Pilkku-trikoo on Paapii Designin ja molemmat kankaat on laadukasta luomutrikoota.

Ystäväni asuu miehensä ja lastensa kanssa USA:ssa. He käyvät kerran vuodessa Suomessa ja minulla oli suuri ilo tavata heidät. Tyttärillämme on viikon ikäero ja pojillammekin vain puolisen vuotta. Lasten nimetkin alkavat samoilla alkukirjaimilla! Ompelin heille tervetuliaislahjoiksi hellyttävästä Kaino-luomutrikoosta vaatteet: tytölle Peplum-mekko koossa 98 ja pojalle Kisuliini-body koossa 74. Pitäähän sinne Jenkkeihin saada näytille vaatteita Suomen kansalliseläin-pingviinistä...

Omalle kolmivuotiaalle ompelin kauniista Paapiin Sammalpolku-nimisestä luomutrikoosta mekon kaavalla nimeltä Birdie Birdie (Ottobre 1/15) koossa 92. Ensimmäistä kertaa ompelin vaatteeseen kesän Pärnun reissulta ostamaani pampulanauhaa! Tähän mekkoon se sopi mielestäni mainiosti. Suureksi harmikseni pampulanauhan musta väri katosi ensimmäisessä pesussa ja nyt harmaan mekon helmaa koristaa kuusenvihreä pampulanauha...

Samalla Birdie Birdie -kaavalla ompelin pian kolme vuotta täyttävälle kummitytölle heppamekon sekä Ropina-legginsit (Ottobre 6/12). Ilokseni vaatteet olivat lahjansaajalle sopivat ja värivalinta kaikille miellyttävä! 

Siskonpoika on kova poika leipomaan ja kokkaamaan. Serkukset leipoivat äitiensä avustuksella pullaa tässä alkutalvesta. Tyttärelläni oli essu päällä ja serkkupojalla ei. Kerroin ystäväni Ninnun ommelleen tyttäremme essun. "Vois se Ninnu ommella mullekin tälläsen!", kajautti viisivuotias ihastellen serkkutyttönsä kimalteella koristeltua essua. Pingale-tonttu kuuli toiveen ja ompeli Eurokankaan kernistä essun lahjaksi. Kimalteet jätin tosin laittamatta.

Pukinkonttiin sain ommeltua vielä yhden pehmeän paketin. Metsolan Pampula-trikoosta valmistui liehuvahelmainen mekko, joka on tehty Peplumin kaavaa käyttäen. Yläosaa on jatkettu alaspäin ja helmaa joka suuntaan. Pieni aivopieru kävi helman kanssa, kun yritin tehdä siitä täyskellohelmaa. Helma on reunoiltaan liian pitkä ja roikkuu siis liian alhaalla. Olisinpa silloin älynnyt tehdä täyskellohelman ihan yhdestä kappaleesta, kun yhtenäistä kangastakin olisi ollut jäljellä. Pohdin muokkaanko tätä vielä vai annanko vain olla.

Ehkä jätetään tytön haaveilema ihana pyörivähelmainen mekko ensi vuoteen. Onpahan taas uudelle vuodelle joku pieni ompeluhaaste odottamassa!

Pingale toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja leppoisaa loppuvuotta sekä ennen kaikkea onnea ja iloa uudelle vuodelle 2016!

Ps. Pingalea voi seurata myös Facebookissa!

Tärkeä oivallus ja kuvakimara pikkuvaatteista

Välillä hämmästelen (itsekin) sitä kuinka paljon saan aikaiseksi valmiita ja käyttökelpoisia vaatteita. Meillä on kuitenkin kaksi pientä lasta ja mies käy kokopäivä(vuoro)töissä. Kun sitä kuuluisaa omaa aikaa on vähän, on valittava mihin sen käyttää. Kesällä koin suuren ahaa-elämyksen ja oivalsin mikä tässä ompelussa niin kiehtoo.

Mies oli kesällä yhteensä yhdeksän viikkoa kotona pitäen vuosiloman ja isäkuukauden putkeen. Hän pesi ja maalasi (kahdesti) talomme ulkoseinät ja teki pihahommia. Minä hoidin lapset ja tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tiskit ja pyykit. Ja taas ne samat tisk.. Ikinä ei tullut valmista. Mies kertoi väliaikatietoja ja iloitsi taas yhden puolen talosta tulleen valmiiksi.

Tottakai minullakin olisi ollut mahdollista tehdä vaikka mitä. Lenkkeillä, liikkua, urheilla, harrastaa. Mutta mitä siitä olisi saanut? Hien, hyvän mielen ja olon? Olisiko hetihetiheti näkynyt tuloksia? Minä mitään liikkunut, minä ompelin! Ja ompelen edelleen. Tajusin ompelun antamat kiksit siinä, kun ihailin valmiiksi saamiani vaatteita ja esittelin niitä lapsen innokkuudella miehelle. Ja suurta mielihyvää sain, kun leikkelin kappaleiksi pinon kankaita ompelua odottamaan. Siinä ne herkulliset vaatteiden kappaleet odottavat minua ja vain minua. Osaan taikoa ne ihan oikeaksi vaatteeksi!

Kotiäitinä ollessani tarvitsen omia projekteja ja onnistumisen kokemuksia. Tottakai lapset ovat se projekti numero yksi, mutta kyllähän te tiedätte. Ihminen tarvitsee muutakin, eikö niin? Kankaat ja ompelua odottavat kangaskappaleet eivät kiukuttele, itke, intä vastaan. Ne (useimmiten) tottelevat ja käyttäytyvät mallikkaasti. Ja jos eivät, vika on minussa. Ja mikä ihaninta, ne voi pistää kiertoon, jos eivät miellytä..! Ompelu antaa paljon ja harvemmin kuluttaa. Ompelu on niin tyydyttävää! Tärkein pointti on se, että työn edistymisen ja valmiin tuotteen näkee heti. Uhraan aikaani liikunnalle sitten taas joskus. Ja tiedän varsin hyvin, että pitäisi jo nyt.

Tähän tuskin tarvitsee kirjoittaa, että lapseni ovat minulle rakkainta maailmassa enkä ikinä laittaisi heitä kiertoon. No, varmuuden vuoksi kirjoitin.

Näitä ompeluksia on tässä syksyn mittaan kerääntynyt ja kuvia sai kaivella tietokoneen kansioista. Kuvissa olevista vaatteista kaikki on ommeltu omille lapsille paitsi viimeisen kuvan pipo ja toiseksi viimeisen kuvan harmaa peplum-tunika. Kansioihin jäi vielä vino pino kuvia vaatteista, jotka odottavat vielä pääsyä saajilleen. Kuvakimara luvassa siis myös joulun jälkeen!

Kun Pingale ihanan mekkokaavan löysi

Nyt se on löytynyt! Lähes täydellinen mekkokaava! Ylhäältä istuva ja alhaalta liehuva, mutta ei enempää leventävä.. Olen vartaloltani päärynä, A-muotoinen, ehkä vähän myös X? Vartalolleni on aina ollut vaikea löytää itseäni miellyttäviä vaatteita. Myös silloin nuoruusvuosina vartalonmalli oli sama, vaikka kiloja olikin huomattavasti vähemmän. Lantio ja reidet ovat leveät, vyötärö löytyy.

Tämän mekon malli on sama kuin edellisen postauksen harmaa mekko. Yläosa on ommeltu Stunning Rosy -kaavalla (lasten Ottobre 3/15) ja helma on puolikello ja vähän päälle. Kaavaan tein jälleen muutoksia sen verran, että pienensin pääntietä huomattavasti ja huolittelin pääntien kaksinkerroin taitetulla kaitaleella. Hihat jatkoin pitkiksi kesälehden ohjeen lyhyistä hihoista.

Olen tainnut hehkuttaa täydellisen kaavan löytymistä ennenkin. Se taisi tapahtua niiden kietaisumekkojen kohdalla, mutta joku niissä sitten kuitenkin tökki. Pääntie oli niin avara, että halusin aina laittaa alle topin. Koti- ja kyläilykäytössä kaksi paitaa päällekäin on monesti minulle liikaa, varsinkin lasten kanssa touhutessa. Näiden Stunning Rosy -mekkosten kaveriksi riittää sukkahousut tai miksei legginsitkin. Ja alusvaatteet.

Jämäkkä jersey on ostettu Ikasyr-nettikaupasta ja se on nimeltään Blossom. Kaapissani olisi aikuiseen makuun yksi ihana joustofrotee ja yksi joustocollege. Mietin miten ne käyttäytyisivät mekkoina. Jatkoa seurannee.

Yksiväriset arkimekot

Minun ompeluhistoriaani seuranneet ovat varmasti huomanneet, että kaikki itselleni ompelemani vaatteet ovat olleet kirjavia, värikkäitä ja kuviollisia. Poikkeuksena ovat vuosia sitten ompelemani juhlamekot, joita ei täällä ole edes tainnut näkyä. Tänä syksynä tähän kuosi- ja kirjavuushullutteluun on tullut kummallinen poikkeus. Olen ommellut kaksi kivaa yksiväristä mekkoa!

Nämä molemmat kankaat on hankittu kokeilumielessä Eurokankaasta. Ajatuksenani oli siis kokeilla tiettyjä kaavoja ensin vähän halvemmalla kankaalla ennen kuin saksin ja tuhoan ne kalliimmat ja tietenkin kirjavat kankaat!

Harmaan mekon kaavana on Ottobre-lehden Stunning Rosy numerosta 3/15. Lehti on siis lasten numero, mutta lehdessä oli samistelumekot äidille ja tyttärelle. Oikeastaan vain mekon yläosa on tehty Stunning Rosyn kaavalla ja sitäkin hieman muokkasin. Pääntietä on pienennetty ja helmaksi on muutettu puolikellohelma (ja vähän päälle). Takana yläosan alareuna on rypytetty kevyesti Framilon-joustonauhalla.

Tytär oli aivan haltioissaan äidin liehuvasta helmasta, joten täytyy joskus kokeilla hänellekin liehuvaa kellohelmaa! Hyvän ohjeen kellohelman kulmien ja säteiden ja minkälie laskemiseen löysin Unelmallisen blogista, kiitos!

 

Tämä sinapinvärinen college lojui kaapissa tovin. Taisin ostaa sen alkusyksystä. Haeskelin kaavoja ja eteeni tuli Suuri Käsityö -lehden Nosh-tunika (5-6/12). Lopputuloshan ei näytä yhtään siltä kuin lehdessä! Omaan versiooni ilmestyi muhkeahko kaulus, pidempi etuhelma sekä rypytys vyötäröä etsimään. Kankaan loputtua kesken jatkoin hihoja keltaisella trikoolla. Collegemekko on lämmin ja hetken epäilin tuleeko tätä edes käytettyä. Marraskuun loppupuolella taisi olla pari päivää pakkasta ja silloin mekko oli hyvässä käytössä.

Ei nämä yksivärisetkään hullumpia ole..?