Äiti ja poika, tekstiilikaksoset

Olen mielessäni suunnannut monet kangaskaappini kankaat jollekin henkilölle. Jos ei tietylle henkilölle niin ainakin monesta kankaasta huutaa ikä ja sukupuoli. Monet kankaat ovat joko lasten tai aikuisten makuun tai sitten niiden värisävy on jollain tavalla jommalle kummalle sukupuolelle.

Jotkut kankaat taas ovat kuosiltaan ja väriltään sellaisia, jotka sopivat monelle eri henkilölle. Kuvissa näkyvä Paapii Designin Twigs-luomutrikoo on minusta yksi niistä kankaista. Ompelin itselleni kyseisestä kankaasta hihattoman Beckie-mekon, jonka kaava löytyy Ottobre-lehdestä 2/2013. Muokkasin kaavaa sen verran, että jätin kylkipalat pois sulauttaen ne sivukappaleisiin.

En tiedä onko Rovaniemellä ja Vantaalla eri mittayksikkö, mutta minulla on joka kerta suuria vaikeuksia löytää kaavoista oikea koko. Luotan joka kerta mittataulukkoon, mutta joka kerta saan ottaa saumoista sisään senttitolkulla. Aivan kuten tässäkin mekossa. Hommaahan ei helpota lainkaan se, että ylävartaloni on alavartalon kanssa eri paria. Jospa sitä ensi kerralla jo uskaltaisi olla se pari numeroa pienempi mitä mittataulukko antaa ymmärtää.

Lopputulokseen olen aivan tyytyväinen, joskin tekisi mieli ottaa joistain saumoista vielä vähän lisää. Työmekkona tätä olen enimmäkseen käyttänyt, mutta olipa se tänään päällä siskonpojan synttäreilläkin!

Poikasen paitakaava on nimeltään Raide (Ottobre 6/2012) koossa 92, mutta lisäsin siihen nappihalkion! Tämä oli elämäni toinen nappihalkio (tai itse asiassa kolmas, mutta toinen ohjeen kanssa tehty...). Kovasti tuo taas uutta ilmettä paitaan. Ja ennen kaikkea olen taas oppinut jotain uutta. On tämä harrastus niin ihanan palkitseva!

 

Ps. Tyttären kanssa olemme myös olleet tekstiilikaksosia. Muhkeammasta olomuodosta on kuvia tämän linkin takana.

Kiitoslahja äidilleni

Perheemme on siinä mielessä hyvin onnellisessa asemassa, että lähellämme on virkeät ja nuorekkaat isovanhemmat. Minun ja mieheni vanhemmat mahdollistavat sen, että pystyn tekemään keikkatöitä näin hoitovapaalla ollessani. Rakas äitini on ollut tällä(kin) viikolla kahdesti hoitamassa kullannuppujamme, isänikin kävi lapsia leikittämässä. Miehenkin vanhemmilla lapset olivat koko keskiviikon!

Aina muistamme kiittää isovanhempia hyvästä hoidosta, mutta jotain konkreettista kiitosta olisi kiva välillä antaa. Rahan antaminen olisi mielestäni hyvin karua ja persoonatonta, enkä usko että he sitä edes ottaisivat vastaan. Välillä olen antanut kukkia kiitokseksi, tänään toin mummolle työpäivän jälkeiseltä kauppareissulta tuliaisena lähikaupan omaa vastapaistettua leipää. Mutta törmättyäni nettikangaskaupassa äitini näköiseen kankaaseen päätin ommella hänelle jotain!

Eräänä päivänä mummolassa ollessamme pyysin saada ottaa mittoja äidistäni. Hämillään (ja ehkä vähän innoissaan?) hän suostui tehtävään. Hän arveli saavansa uuden yöpaidan! Yöpaidan sijaan pyysin äitiäni kaivamaan vaatekaapistaan mukavimman ja parhaimman mallisen trikoopuseronsa. Hänellä oli muutama kriteeri mainioon paitaan ja yksi niistä oli tarpeeksi pieni pääntie. Syvään uurretut pääntiet eivät ole meidän mummon juttu.

Äitini tykkää pitää värikkäitä paitoja ja minusta olisi ihanaa ommella hänelle juuri hänen näköisensä pusero. Ottaessani äidistäni mittoja olin jo kankaan hankkinut. Kotona odotti Paapiin vihreä Käki-luomutrikoo. Kankaan kaunis lintu miellytti silmää, kun bongasin kankaan nettikaupasta. Luomulaatuisen kankaan valkovihreä väritys oli minusta ihanan raikas ja keväinen. Valmiissa vaatteessa kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kuten monessa muussakin kankaassa.

Valitsin paidan kaavaksi Ottobre 5/12 -lehden Stormy Bluen. Alkuperäisessä mallissa pääntie oli huomattavasti isompi ja siinä oli rypytys edessä. Muokkasin etukappaletta lainaamalla takakappaletta ja avartamalla sen pääntietä edestä. Kokeilin valmista paitaa päälleni ja totesin hihojen olevan hyvin kapeat. Leikkasin ne kokonaan pois ja ompelin tilalle uudet ja muutaman sentin tilavammat. Kätevää on, kun on äitinsä kanssa samanmallinen lähes samankokoinen!

Äitini oli hyvin tyytyväinen kiitoslahjaansa. Paita oli aivan täydellisen kokoinen, joskin pääntie vaatii (minusta) vielä hieman viilausta. Vajaan kuukauden päästä on hänen syntymäpäivänsä ja yksi uusi kangas saattaa olla jo katsottuna... Varaudu uuteen väriin, äiskä!

Lahjat uudelle sukulaiselle

Sukuni sai viime perjantaina uuden jäsenen, kun siskoni vauva syntyi laskettuna aikana. Täsmällinen tyttö! Pääsimme eilen ihastelemaan viiden päivän ikäistä tädin tuoreinta mussukkaa. Ai että hän oli pieni, siro ja sievä!

Tottakai ompelin pienelle vähän jotain pientä. Siskon pyynnöstä ompelin jokusen tuttinauhan sekä samanlaisen rapistelulelun, jonka hän oli blogistani bongannut. Hätäisenä lukijana hän oli kuvitellut sen olleen minun ompelemani, mutta rapistelulelu olikin ostettu Roosanauha-hyväntekeväisyyshuutokaupasta.

Kopiointiyritykseni rapistelulelusta on aivan onneton, mutta kehtasinpa sen vauvalle antaa. Ja teille näyttää!! Kankaiden välissä on sellofaania. Ompelukaverini vinkkasi tämän nähtyään ja kuultuaan laittamaan rapistelulelun väliin kinkkupussia, koska se kestää hyvin mm. silitystä. Ja silitystähän tämä olisi kaivannut, mutta olisi sellofaani ollut sulaa sen jälkeen. Kokeilukappale...

 

Onnistuneempia lahjuksia olivat sen sijaan tilkkuviltti sekä vaatesetti. Tilkkuviltin kaikki tilkkukankaat löytyivät omista varastoista, mutta kehys- ja taustakankaan ostin erikseen. Pohdinta oli pitkä ja päädyin kahden myyjän avustuksella tähän violettiin viskoositrikooseen. Materiaalina se on minulle vähän turhan haastava, koska viskoositrikoo on niin ohutta, laskeutuvaa ja liurua. Jämäkämmissä puuvillaelastaanitrikoissa ei oikein ollut mieluisaa, sointuvaa ja rauhallista sävyä. Takaa viltti on siis pelkkää violettia.

Mutta oikein oikein ihana tuli tästä body-housu-setistä! Bodyn kaavana on laiskan ompelijan valekietaisubody nimeltään Happy Squirrel (Ottobre 1/12) ja koko 56. Suloinen pienokainen mahtuisi varmaan yhteen hihaan, niin tilavalta tämä näytti! Pöksyjen mallina käytin Giant Triangle -kaavaa (Ottobre 6/13, koko 56 cm), mutta laitoinkin vyötärölle resorin. Bodyn kangas on Paapiin kaunista Sammalpolkua ja pöksyissä (sekä bodyn alemmassa etukappaleessa) saman firman Herttanen.

Kun näitä pienen pieniä vaatteita tehtailee ystävien ja sukulaisten vauvoille, tulee ihan harmitus ettei näitä muka osannut ommella omien lasten ollessa pikkuruisia! Ja mikä kummallisinta, kuopuskin on vasta puolitoistavuotias... Lähinnä se kaavoihin tutustuminen ja kanttauksen opettelu ovat vieneet ihan uusiin ulottuvuuksiin. Taas olen haastanut itseäni ja ompelupöydällä odottaa vaate, jossa on nappihalkio. Huhhuh!

Onnea vielä rakkaan siskon rakkaaseen perheeseen! <3

Ilahduttavia aikaansaannoksia

No mitäs muuta ne koskevatkaan kuin ompelua. Toivon jonain päivänä kirjoittavani teille ilahduttavia aikaansaannoksia liikunnan saralta.. Sitä päivää odotellessa!

Ompelin kaksi vuotta täyttävälle kummitytölleni Paapiin ihanasta Siesta-luomutrikoosta mekon. Malli on nimeltään Curious Rabbits ja se löytyy Ottobren numerosta 4/15. Olen ommellut samalla kaavalla ennenkin, mutta tästä versiosta jätin etu- ja takakaarrokkeiden tereet pois. Mielenterveydellisistä syistä, hahh! Tämä oli ilo antaa lahjaksi.

Oman pojan pyjamat alkavat taas kummasti käydä pieneksi ja nilkat alkavat vilkkua. Tarveompeluna syntyi Fawn-leikkihaalarin pohjalta yöhaalari! (Ottobre 6/14) Olen tehnyt näitäkin aikaisemmin, mutta tällä kertaa älysin laittaa nepparit hieman tiheämmin. Ilahduttavaa tämä oppiminen!

Yksi ystävistäni sai kahdeksan kuukautta sitten tyttären. Näin pienokaisen melko tuoreeltaan viime kesänä, mutta sen jälkeen ei vain olla saatu aikaiseksi treffata (paitsi aikuisten kesken kulttuuririennoissa). Pari viikkoa sitten saimme tällit sovittua! Kysäisin pienokaisen vaatekaappitilannetta ja bodyista oli kuulemma hieman pulaa. Edellisenä iltana surautin Kisuliini-kaavalla bodyn koossa 74 cm. Kangas on Metsolasta. Nepparit olivat päässeet loppumaan, joten treffipäivänä hurautettiin lasten kanssa matkan varrella Eurokankaaseen. Laput silmillä suunnistin suoraan nepparihyllylle ja äkkiä kassalle. Ilahduttavaa oli myöhemmin nähdä kuva, jossa tämä body pääsi suloisen tytön päälle!

Samasta kankaasta olin jo aikaisemmin ommellut omalle tytölle paidan. Kaavaa olin tässäkin käyttänyt kerran aiemmin ja se on nimeltään Autumn Forest (OB 4/14). Kaava on kiva, koska siinä on kaunis ja helppo yksityiskohta rypytyksellä tehtynä. Paidan saa ommeltua myös "rikkonaisemmastakin" kangaspalasta, koska etukappale koostuu kahdesta eri osasta. Oikein ilahduttava peruskaava!

Mikä sinua on ilahduttanut lähiaikoina?

Eväsretki lähimetsään

Aivan kotimme lähellä sijaitsee upea Sipoonkorven kansallispuisto. Alueella on monipuoliset ulkoilumaastot hiihtolatuineen ja luontopolkuineen. Olen haaveillut tekevämme lasten kanssa lähimetsäämme retkiä, joilla ihmettelisimme ja ihailisimme maisemia, opettaisimme männyn ja kuusen eron, kuuntelisimme lintujen (joita emme kuitenkaan osaisi nimetä) laulua ja kasvattaisimme lapsemme arvostamaan luontoa.

Olen kansallispuiston alueellä käynyt toki monia monia kertoja, mutta lähinnä vaunu- tai juoksulenkillä. Kansallispuistosta löytyy myös Bisan maja, jolle teimme retken lauantaina. Tämä oli toinen kerta, kun pakkasimme mukaan myös eväät! Ensimmäinen eväsretki Sipoonkorpeen tapahtui pääsiäisenä pari vuotta sitten (klik!).

Olin ollut yövuorossa perjantain ja lauantain välisen yön. Yön hiljaisina tunteina selasin blogeja ja yhdestä niistä inspiroiduin (taas) hurjasti! Kirjoituksessa kuvattiin niin kivasti sitä iloa mitä pienet lapset saavat niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pillimehu kannonnokassa juoden. (Terveisiä Lähiömutsille!) Siltä istumalta päätin viedä lapset lauantaina eväsretkelle lähimetsäämme!

Reissuun lähdettiin poikasen päiväunien jälkeen, välipala-aikaan. Isosisko pakattiin pulkkaan ja pikkuveli rattaisiin. Repusta löytyi kotona paistetut juustokroisantit, pillimehua, vettä ja hedelmäruutat. Ei sen ihmeempää! Isosisko halusi pakata mukaan ämpärin, jossa oli kuulemma dinosauruksen munia sekä ystävällisesti kaksi lapiota. Kävelymatka meiltä hiihtomajalle kesti vajaan puoli tuntia. Puin itselleni vain aluskerraston sekä päälle tuulihousut ja kuoritakin, koska tulihan siinä hiki! Kaukaa viisaana otin fleecetakin sekä topparukkaset mukaan, koska hien laskeuduttua iskee aina vilu.

Bisan majan toiminta on jäänyt itselleni hieman epäselväksi, mutta metsästä polkujen varrelta löytyvältä levähdyspaikalta löytyy sen majan lisäksi myös nuotiopaikka. Halot täytyy ilmeisesti itse tuoda paikalle. Tultuamme paikalle nuotiossa hehkui vielä viimeinen kalikka edellisten piipahtajien jäljiltä. Seuraavalla kerralla mukaan voisi pakata halkojen lisäksi tikkuja ja vähän pullataikinaa...

 

Tovin leikittyämme ja peuhattuamme hangessa kävimme eväiden kimppuun. Kyllä maistui! Esikoiselle reissun kohokohta taisi olla majan läheisyydessä menevillä laduilla vilistävät hiihtäjät! "Äiti katotaan vielä vähän! Tuleeko sieltä vielä joku? Kato äiti nyt joku hiihtää!! Ei mennä vielä!" Tämä oli kovin kiehtovaa. Onhan tytöllä itselläänkin upeat mummin antamat Frozen-sukset, joilla on sinnikkään innostuneesti hiihdelty kotipihalla.

Lauantain sää oli niin kaunis! Lämpötila taisi olla siinä nollan kieppeillä, ehkä hitusen miinuksella. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilmassa oli selkeästi kevättä. Auringon näkeminen lupailee kevään tuloa ja ennen kaikkea lisää valoa. Kun taivaalla ei ollut paksua pilvimassaa, saimme tepastella kotimatkankin ihanassa valossa, vaikka kello oli jo yli viiden.

Jotain äidin mieltä lämmittävää oli jäänyt tytön mieleen. Tyttö puhui illalla pappansa kanssa puhelimessa ja eväsretkestä ensimmäisenä hän halusi kertoa tämän: "Joku tyhmä aikuinen oli jättänyt sinne majalle roskan! Joo, me otettiin se mukaan ja vietiin omaan roskikseen!"

Mekkobody, paitabody ja muutama pertsa

Eräänä tammikuisena päivänä kutsuin itseni ja lapseni mummolle päiväkylään tuohon vartin ajomatkan päähän. Lasten lisäksi pakkasin mukaan kasan kankaita sekä kaavakansioni. Iso ja aina siisti ja puhdas mummolan ruokapöytä hyvällä valaistuksella on kuin luotu kaavojen piirtoon ja kankaiden leikkelyyn! Korkealla taaperotuolilla istuen voi lepuuttaa selkääkin mukavasti.

Ompeluryhmäläisiltäni sain idean mekkobodysta. Tavallinen body, jossa on kuitenkin hauskana ja tyttömäisenä yksityiskohtana helma! Kaikkihan tietävät, että vauvalle mekon pukeminen tarkoittaa vain paljasta selkää ja helmojen oikomista. Tässä vaatteessa selkä ja vatsa on peitettynä, mutta silti on se ihana tyttömäinen helma (oijottavana..).

Pohdin mitä tällaisen mekkobodyn kanssa pidetään, mutta ompelukavereitani kuunneltuani vastauksia tuli monta. Toiset tykkäävät pitää sukkahousuja tai legginsejä bodyn alla ja toiset taas päällä. Päällä pitämisen mahdollisuus riippuu toki siitä millä korkeudella helma on.

Bodyn pohjana on hyväksi havaitsemani Kisuliini-kaava (Ottobre (6/12, koko 74 cm), jonka halkaisin ihan silmämääräisesti arvioidusta kohdasta. Ehkä kankaan kuosikin vaikutti leikkuukohtaan... Body on saajalleen vielä liian iso, joten helman asettuminen tytölle on vielä mysteeri.

Ai että tuli herkku! Olisinpa osannut ommella tällaisia kolme-neljä vuotta sitten omalle tytölle!

Oma poikanikin sai osansa tästä body-yhdistelmävillityksestä! Hän on siinä iässä, että bodyt alkavat pikkuhiljaa vaihtua paitoihin. Tässä on kuitenkin yhdistelmä niistä molemmista, paitabody! Pohjana on taas se sama Kisuliini-kaava (koossa 86 cm).

Paidassa on kaksinkertainen etu- ja takakappale, mutta yksinkertaiset hihat. Leikkasin kaavan mukaan etu- ja takakappaleet vihreästä trikoosta sekä hihat Paapiin Työkoneet-luomutrikoosta. Lisäksi leikkasin Työkoneista etu- ja takakappaleet raglan-saumojen mukaan, mutta perstuntumalla hieman levensin kappaleita ja katkaisin sopivaan paitapituuteen.

Paita- ja bodyosuus on siis kiinni toisissaan raglan-saumoista. Ompelujärjestyksen kanssa oli vähän arpomista eli siinä en osaa teitä neuvoa... Kummallisuudet kuitenkin jäävät sinne kainaloiden tienoille paidan alle piiloon eli aivan käypä vaate tämä on.

Paidan alla on siis ihana ja kätevä vauvamainen body, mutta päällisin puolin kuitenkin ison pojan paita! Olisinpa näitä tajunnut tehdä kuukausi sitten, kun pakkaslukemat alkoivat kakkosella!

Postauksen bonuksena vielä muutama pertsa eli tyttärelle peruslegginsit Ropina-kaavalla (kangas Paapiin Herttanen) koossa 98 cm sekä tavallistakin tavallisempi peruspaita Autumn Forest -kaavalla (kangas Paapiin Linnea neuloo) ilman nappilistaa. Alimmaisena perusbody ystävän pian syntyvälle vauvalle monen sadan kilometrin päähän (Kisuliini, 74 cm, kangas Paapiin Siiri ja Myyry). Ihanaa, kun uskaltaa laskea bodyn ompelun jo perusvaatteisiin!

Pertsa-terveiset Johannalle Kätilön käsistä -blogiin ja kiitos haasteesta :)

Siskoksille Siskoja

Ystäväpariskunta sai pari viikkoa toisen lapsensa. Perheeseen kuului jo yksi ihana prinsessa ja nyt taloon saatiin naisvahvistusta vielä lisää, kun syntyi toinen tyttö. Kävimme treffaamassa tuoretta isosiskoa ja uutta perheenjäsentä viime viikolla. Pingale ommella hurautti viemisiksi vaatekappaleet tuoreille siskoksille.

Kangasvarastoita tutkiessani löysin kahta eri sävyä Leena Rengon suunnittelemaa Siskot-nimistä luomutrikoota. Sehän sopii suunnitelmiin mitä mainioimmin. Tuoreille siskoksille Siskot-kankaasta vaatteet!

Pikkusisko sai valekietaisubodyn (Happy Squirrel, Ottobre 1/12) koossa 56 cm ja isosiskolle ompelin tunikan (Peplum, Ottobre 1/15) koossa 98 cm. Bodyn alempi etukappale on Paapiin Pebbles-luomutrikoota. Talvivauvalle siis sopivasti vähän lämpimämpi body, kun etupuolella on kaksinverroin kangasta. Toivottavasti pääsevät käyttöön hurmaaville siskoksille!