Kesäreissut osa 1/3: Tukholma ja Junibacken

Tänä kesänä valkeni taas pieni totuus perheen yhteisistä kesälomista. Miehellä loma oli jaettu kahteen osaan: kesäkuun alussa yksi viikko ja juhannuksesta eteenpäin kolme viikkoa. Sitten ensi vuonna taas uudestaan! Viime kesänä mies lomaili putkeen yhdeksän viikkoa pitäen isäkuukauden ja vuosilomat putkeen, joten siinä oli jo loman tuntua. Tänä vuonna taisi kaikkien mieltä painaa lyhyt loma, pitkä lista tekemättömiä asioita, minun satunnaiset ja yllättävät työkeikat sekä haaveet kaikenlaisesta kivasta lomapuuhasta. Ja sitten se loma jo loppuikin! Kuulostaako kenenkään korvaan tutulta?

Miehen toisen kesälomapätkän alkajaisiksi starttasimme risteilylle Tukholmaan! Olimme ystäväperheen kanssa varanneet juhannuspäiväksi hytit Silja Linen Muumiristeilylle. Kokoonpanomme käsitti siis neljä aikuista ja viisi alle eskari-ikäistä lasta. Meidän perheellämme oli Promenade-hytti ja viiden hengen reissukaveriperheellä tilavampi Family Promenade -hytti.

Pyysimme alle kaksivuotiaalle pojallemme matkasängyn toimitettavaksi hyttiin. Vaikka laivan matkasänky on kovin kapea, oli se oiva kapistus ympäriämpäri möyryävälle taaperolle. Ei siis tarvinnut pelätä pojan putoamista sängyltä tai herätä vieressä nukkuvan lapsen pieni jalka suussa... Toinen alasänky siis nostettiin ylös ja sen paikalle mahtuivat mainiosti sekä matkasänky että vaunut.

Kun olimme jo varanneet matkamme, alkoi mediasta kuulua ikäviä uutisia Silja Symphonylla leviävästä noroviruksesta. Pohdimme jo välillä siirrämmekö risteilyä, mutta pikkuhiljaa tiedotuksissa alkoi näkyä toivoa epidemian rauhoittumisesta ja lähempänä risteilyä tilanne näytti jo hyvältä. Laivalla tapaus näyttäytyi enää niin, että yhteisten vessojen edessä istui henkilö siivousvälineiden sekä käsidesin kanssa ja hän pumppasi siitä aina vessasta poistulleiden käsille myrkyt. Vessoista oli myös käytössä käsipaperit käsien kuivaamiseen ja kuivaimet olivat pois käytöstä.

Lapsia yritin muistuttaa, ettei kaiteita ja hissinnappuloita tarvitse turhanpäiten räpeltää saatika nuoleskella. Pallomereen lapsemme pääsivät kerran ja silloinkin yritin muistuttaa pallojen pitämisestä ihan siellä missä ne kuuluvatkin olla. Käsiä pestiin ja kuivattiin mennen tullen, niin kuin normaalistikin. Mielestäni kuitenkin ihan tavalliseen tapaan lomailtiin, vaikka pientä (tervettä) vainoharhaisuutta saattoi ilmetä.

Silja Symphonyn kokoustilat on muutettu kesän ajaksi lasten omaksi Summer Center -maailmaksi. Sieltä löytyi muun muassa pomppulinna, kiipeilytemppuilurata, pieni karuselli, ilmakiekkopelejä (?) sekä rakennuspalikka-alue. (Palikat olivat muuten vaarallisen isoja ja liukkaita, eivätkä pysyneet kunnolla paikoillaan, jos ei tajunnut laittaa isoja tappeja kiinnikkeiksi.) Suurta hupia saivat aikaan myös pienet polkuautot.

Tällä Summer Center -alueella oli myös aamupalabuffet lapsiperheille. Ruoat haettiin toisesta huoneesta ja ne syötiin samassa tilassa leikkimaailman kanssa. Tilaa oli hyvin ja aamupala oli minusta lähes yhtä kattava kuin normaali laiva-aamupalabuffet muutenkin eli valikoimaa oli aamupalan suhteen riittävästi. Alue suljettiin aamupalan jälkeen siivousta varten (huojentava tieto).

Leikkipaikkojen jälkeen ihaninta ja elämyksellisintä oli taatusti joraaminen laivan diskossa! Muumipeikko ja Pikku Myy kävivät lapsia ilahduttamassa. Oli Muumihumppaa, laululeikkejä sekä Harri Hylkeen show sekä ihan vain tanssittavaa musiikkia. Illemmalla oli vuorossa teini-ikäisille suunnattu musikaali, joka viihdytti mainiosti koko perhettä. Iltaohjelma oli sama mennen tullen.

Baarista löytyi lapsille värikkäitä juomia valotikkuineen ja pilleineen. Niitä oli kiva käydä hörppimässä tanssimisen välissä. Kuvista poiketen lapsia oli diskon aikana koko tanssilava täynnä ja välillä taisi pieninkin ehtiä livahtamaan omille teilleen, huhh.

Tukholmaan saavuimme sunnuntaiaamuna. Vettä satoi aivan kaatamalla. Minun osaltani reissun pelasti se, että olin kotoa lähtiessä viimeisenä tavarana napannut mukaani vihreän kertakäyttösadetakin. Ihan vaan varmuuden vuoksi! Kävelimme sateessa lähimmälle metroasemalle (Gärdet) ja hurautimme yhden pysäkinvälin Karlaplanille. Olimme ostaneet yhdensuuntaisia metrolippuja valmiiksi jo laivalta. Suuntasimme seurueemme kohti Junibackenia, jonne pääsimme kävelemään yhtä suoraa katua pitkin.

Junibacken on lasten oma kulttuuritalo, jonka toiminta perustuu Astrid Lindgrenin kirjoihin. Siellä on kosketeltavia ja leikittäviä satuympäristöjä. Paikka on todella viehättävä ja pienillä yksityiskohdilla täytetty. Yhdessä isossa huoneessa on kaikenlaista ihailtavaa: on lapsen mentävää lentokonetta, majaa, kioskia, koruliikettä ja Katto Kassisen taloa. Toisessa huoneessa jonotettiin satujunaan ja sen päätyttyä pääsi Peppi Pitkätossulle omistettuun tilaan Huvikumpuineen ja hevosineen.

Kolmas huone oli viime kertaan verrattuna erilainen. Tällä kertaa huone oli sisustettu Muumi-teeman mukaisesti. Löytyi hattivattien luola, uimamaja laitureineen, liukumäki, karuselli ja varmasti paljon muutakin upeaa, jos johonkin olisi nähnyt. Ilakoivia lapsia (ja töröttäviä aikuisia) oli miljoona. Oli juhannuksen jälkeinen sunnuntai, sadepäivä ja kaikki suomalaiset lapsiperheet olivat löytäneet tiensä samaan paikkaan. Ja varmasti myös paikalliset perheet.

Junibackenissa on myös oma (meluisa) ravintola, josta saa kahveista ja sämpylöistä lounaisiin ja jälkiruokiin. Söimme siellä lounaaksi maukasta punaista kalakeittoa ja tytär halusi fetapinaattitäytteisen letun, jonka kyljessä oli kuskussalaatti. Äiti sai paljon ruokaa!

Junibackenin paras osio on sen satujuna. Koko perhe pääsee istumaan samaan vaunuun, joka kulkee hissuksiin erilaisten saduista tuttujen pienoismallien ohi, yli tai läpi. Satujunaan saa selostuksen monilla kielillä. Pyysin saada selostuksen suomeksi, mutta jostain syystä meidän ajelumme oli aivan hiljainen! Sepä ei kuitenkaan haitannut menoa, ihastelemaan pystyi ilman selostustakin.

Tämä oli toinen kerta, kun niistä sadasta Tukholman reissusta en käynyt ollenkaan keskustassa saatika shoppailemassa. Ensimmäinen kerta oli kolme ja puoli vuotta sitten saman perheen tyttöporukalla tehty reissu, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Junibackenissa. Suosittelen Junibackenia lämmöllä! Mutta vielä lämmömmällä suosittelen jotain muuta ajankohtaa...

Päivä oli lapsille riemukas, takaisintulomatkalla laivalle viidestä lapsesta kolme nukahti. Päiväunet olivatkin tarpeen, jotta illan diskossa jaksoi taas jorata! Toisena iltana kävimme illallistamassa oman perheen kesken italialaisessa Tavolàta-ravintolassa. Lapsille oli oma italialaishenkinen buffet, josta lapset saivat ruokansa kätevästi heti. Itse söin superherkullista mereneläväpastaa ja mies taisi ottaa jotain lihaisampaa. Tunnelma oli viineineen ja hyvine ruokineen aivan loistava!

Lapsille jäi reissusta päällimmäisenä mieleen disko, disko ja disko. Siinä on vain jotain niin elämyksellistä jorata välkkyvissä valoissa, musiikin soidessa sopivan kovalla ja kavereita ympärillä. Parasta oli tietenkin, kun äiditkin vääntäytyivät lavalle tanssimaan! Teinimusikaalia lapset seurasivat herkeämättä, olihan se musiikkia, tanssia ja vauhtia täynnä. Harri Hylkeen kulkiessa lavalla ohitsemme tyttömme meni vaistomaisesti kyykkyyn. Onhan se jättimäinen kävelevä hylje aika jännä...

Risteilystä on nyt yli kuukausi aikaa. Tunteiden ja tuntemusten äärilaidat ovat pyyhkiytyneet pois, mutta näin jälkikäteen ajatellen oli aivan mainio reissu. Lasten risteilyllä lasten viihtyminen on tietenkin pääasia ja kuvia selatessa päättelin, että he ovat varmasti nauttineet olostaan.

Hulmuavat helmat diskossa. Ne oli ehdottomasti oltava.

Alkukesän ommellut vaatteet omille

Edellisessä julkaisussa oli kuvattuna muille ommeltuja juttuja ja tästä löytyy jokunen omille lapsille ommeltu vaate. Tytär on katsonut kaiholla mekkoja, joita olen itselleni ommellut. Niissä on muka niin ihanasti hulmuavat helmat! Ompelin tytölle oman hulmuhelmamekon Verson Puodin kauniista ruusukankaasta. Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla ja lisäsin siihen hyvin hulmuavan täyskellohelman. Mittasin ilmeisesti vähän pieleen, koska mekon yläosa voisi olla vähän pidempi eli helma voisi alkaa hieman alempaa. Mutta hyvin on tälläkin jo yhdet ylioppilasjuhlat juhlittu!

 

Pojan housuvalikoimasta useimmat alkoivat yhtäkkiä esitellä pojan nilkkoja. Mitä se meidän vauva on mennyt kasvamaan! Kaavoja rentoihin kesähousuhin siis täytyi alkaa etsiä. Mielessäni oli sellaiset vähän tiukat, mutta kuitenkin vähän lököttävät pöksyt. Löysin Ottobren 4/15-numerosta Baggy Bottom -nimiset pökät, jotka ompelin Paapiin raidallisesta Virtanen-luomutrikoosta. En tiedä onko koko ihan oikea, mutta on nuo ehkä vähän liian baggyt... Lahkeesta ne näyttävät hyvältä, mutta pepun kohdalta kangasta tuntuu olevan liikaa.

 

Toinen kokeiluun päässyt housukaava oli Streaky Legs numerosta 1/15. Sekin oli äskeisen mallin mukaisesti etu- ja takasaumaton, mutta lisäksi tässä on lahjeresorit. Ensimmäistä kertaa elämässäni leikkasin resorit kaavan mukaan! Tähän asti olen leikennyt ne ihan vapaalla kädellä. Tämä malli on pojan päällä paljon parempi, mutta en ymmärrä kuinka pienistä nyansseista se on kiinni.

Poika onkin päässyt käyttämään monia isosiskonsa vanhoja legginsejä. Monet ovat neutraalin värisiä ja sopivat mainiosti pikkuveljelle. Poika on jotenkin niin syötävän suloinen tyköistuvissa kalsareissa ja rennossa kesäpaidassaan! Menoa ei lainkaan haittaa myöskään se, että joissain siskon vanhoissa leggareissa on sievät kumilankarypytykset nilkoissa...

Onkohan tässäkin siis seuraavat perintöhousut? Ompelin tyttärelle Metsolan timanttikankaasta legginsit Ropina-kaavalla (Ottobre 6/12). Hieman harmittaa siellä täällä oleva keltaiseksi värjätty timantti, mutta muuten kuosi on todella kiva!

 

Tämän Fawn-kaavalla ommellun yökkärin leikkelin jo pari kuukautta sitten, mutta sain ommeltua kasaan vasta pari päivää sitten! Työhön ryhtymisen esteenä on ollut ajatus, että pojalle olisi parempi käyttää jo pyjamia. Hän repii nepparit itse auki ja retkottaa sängyllään koko vatsa ja toinen jalka paljaana. Muutaman pyjaman olen pojalle jo ostanut (!), ja ne toimivat käytössä huomattavasti paremmin ja pottahommatkin sujuvat vähemmällä nepittämisellä ja riisumisella. Lisäksi leikkelin tähän 86 senttiseen yökkärikaavaan lisää pituutta se saattaa olla jopa liian iso pojallemme. Jouten taitaa jäädä... Noutaja saa pitää!

Alkukesän ommellut lahjat

Taas kameran kätköihin on jäänyt liuta kuvia yksittäisistä ompeluksista. Jaan ne nyt kahteen osaan ja ensimmäiseen postaukseen pääsee Pingalen talon ulkopuolelle lähteneet. Olen tainnut ennenkin mainita kuinka kivaa on antaa ommeltuja vaatteita tai muita juttuja lahjaksi. On kutkuttavaa miettiä mistä väristä ja kuosista lahjansaaja voisi pitää. Tähän asti useimmat ovat olleet tyytyväisiä tai sitten he ovat kovin hyviä näyttelijöitä.

Keltaista väriä rakastava ystäväni sai keväällä toisen tyttären. Ompelin uudelle tulokkaalle pienen vauvalahjan, mekkobodyn koossa 62. Kaava on perinteinen Kisuliini, jonka olen helmaa varten poikkassut. Kissaperheeseen lähti myös tuttinauha, jos vaikka tutti alkaisi pientä kiinnostaa ja tutti roikkuisi kätevästi mukana. Toki tuore isosiskokin sai isosiskonlahjan, pirteän keltaisen pipon. Sellaista saattaa jopa tarvita Suomen kesässä!

Tämä persikan värisestä Siiri ja Myyry -trikoosta ommeltu jumpsuit meni työkaverin hyvän ystävän esikoisvauvalle. Työkaveri valitsi muutamasta kangasvaihtoehdosta kankaan, hyväksytti täysin pihalla olevalla ystävällään ja minä ompelin. Kangas oli minusta mainio valinta, koska syntyvän vauvan sukupuoli ei ollut vielä tiedossa. Sittemmin sain tiedon, että pienen pojan päälle tämä koon 62 jumppis joskus pääsee! Tuore äitikin oli kuulemma tykännyt ihan kauheesti.

Tytär aloitti viime syksynä seurakunnan kerhon, joka on kaksi kertaa viikossa. Ennen joulutaukoa emme vieneet kerhon ohjaajille mitään lahjaa, mutta nyt ennen kesälomaa veimme. Pohdin kovasti annanko jotain henkilökohtaista mukaville ohjaajille vai olisiko kerholaisten yhteiseen käyttöön tulevasta lahjasta enemmän iloa. Päädyin jälkimmäiseen. Ompelin kerhon nukeille kaksi tyynyä ja peittoa. Molempien sisällä on levyvanua. (Huikkasin kyllä tytön ryhmän ohjaajalle, että jos kotoa löytyy leikki-ikäisiä niin saa nämä toki kotiinkin viedä!)

Ystävän poika täytti toukokuun lopussa kolme vuotta. Ystävä tiesi kertoa poikansa t-paitatilanteesta ja päätin ommella siihen pari lisäystä. T-paidat on ommeltu Brave Fireman -kaavalla, joka löytyy Ottobren numerosta 3/13. Hoikan pojan 98-senttisiin paitoihin nipistin vähän leveydestä ja lisäsin pari senttiä pituutta. Molempien paitojen kankaat on tilattu Ruotsista, Jonicilta sekä Elvelyckanilta.

Kangasvarastoja on niin tyydyttävää tuhota, joten kyselin siskoltani tarvitsisiko hänen pieni muutaman kuukauden ikäinen tyttönsä jotain vaatetta. Mekkoja ei kuulemma kovin montaa ollut, joten ompelin ilolla lastemme pienimmälle serkulle mekkobodyn sekä tunikan. Oranssi mekkobody on ommeltu samalla kaavalla kuin tämän postauksen keltainen mekkobody. Tunikan malli on nimeltään Birdie birdie ja se on Ottobren numerosta 1/15. Molemmat koossa 62. Sain mekoista myös ihastuttavat sovituskuvat!

On mukavaa, kun kangaskaapissa on kaikenlaisia kankaita, joista kaikkia en välttämättä näkisi itseni tai lasteni päällä. Tämä oranssi on yksi niistä. Kuosi on minusta tosi kiva, ihanan pirteä ja jotenkin iloisen raikas, mutta tämä oranssi on sävynä ehkä liian oranssi. Kyseinen kuosi on nimeltään Kayak ja tunikan kangas Siskot. Siskojemme perheisiin on kovin kiva ommella, koska heidän värimieltymyksensä on laaja he ottavat ilolla vastaan kaikenvärisiä vaatteita. Miehen siskolle ompelin samasta kankaasta aikanaan pipon ja aktiivikäytössä on näyttänyt olleen!

Risteilyvaatteet

Olimme juhannuksena risteilyllä ja pitihän sinne saada uutta vaatetta. Neljän hengen perheestämme vain isäntä jäi ilman ompeluksiani. Tosin en hänelle muuta ole ommellutkaan kuin boksereita ja yöhousuja, joten en tähän hätään opetellut uutta.

Sen sijaan pian kaksi vuotta täyttävälle pojalle ompelin ensimmäistä kertaa kauluspaidan! Olikin todella terapeuttista ja virkistävää ommella piiiitkästä aikaa joustamatonta kangasta eli tavallista lakanapuuvillaa. Joustamattoman kanssa onkin oltava tarkkana kaavojen ja kankaan leikkuun kanssa, koska puuvilla ei juurikaan anna anteeksi. Trikoota voi vähän venyttää, jos yhteenommeltavista kappaleista toinen onkin vähän lyhempi, mutta joustamatonta ei voi.

Selasin kaikki omistamani Ottobre-lehdet läpi etsien jotain yksinkertaista kauluspaidan kaavaa. Päädyin Zebra Run -nimisen mallin (Ottobre 3/15). Ompelin paitaa juhannusaaton ja -päivän välisenä yönä kahteen asti, kunnes pääsin kaulukseen. Yöaivot eivät tajunneet ohjeesta mitään, joten oli luovutettava ja jatkettava aamulla. Ihan hyvin ehdin jatkaa aamupäivällä, koska vasta iltapäivällä oli lähtö laivalle... (Pakkaamattakin tietty vielä oli!)

Suorastaan hihkuin kuin sain paidan ommeltua ja silitettyä! Olin paidan onnistumisesta niin innoissani, että mieli teki tehdä heti perään toinen. Ohjeessa paitaan olisi kuulunut (tietenkin) laittaa napinlävet ja napit, mutta napinläpien ompeluun olisi mennyt tuhottomasti aikaa enkä ollut varma oliko nappirasiassa tarvittava määrä oikeankokoisia ja -värisiä nappeja. Päätin siis oikaista neppareilla. Vähän menivät vinksalleen, kun en malttanut innostuksissani mitata etäisyyksiä, mutta eipä niitä vauhdissa huomaa.

Puettiin paita päälle vasta risteilyn toisena iltana. Kyselin hissiaulassa mieheltäni, että mitä mieltä hän on poikansa uudesta kauluspaidasta. "Ihan kiva. Näyttää vähän, että se olisi tehty tiskirätistä." Hissiä odotti myös toinen mies, joka vilkaisi poikaamme ja kommentoi: "Kieltämättä! Puuttuu vain Viledan lappu!" Sen jälkeen puseroa on kutsuttu Vileda-paidaksi. (Vertaa vaikka tähän..)

Itselleni ompelin Pehemiältä ostetusta Kosmos-trikoosta hihattoman tunikan. Trikoon löytäminen kankaitteni joukosta oli varsinainen minilottovoitto! Se oli nimittäin hautautunut toisten alle enkä ollenkaan muistanut omistavani sellaista. Vaikka ihan tämän vuoden puolella sen olen ostanut. Mahtava yllätys!

Ajattelin ommella sen pituisen paitatunikajutun, että käyttäisin sitä lähinnä jegginsien kanssa (ei legginsien). Halusin nimittäin lähteä risteilemään ilman legginsit ja mekko -yhdistelmää ja tämä on muka vähän hienostuneempi versio siitä... Lapsien perässä pitää kuitenkin juosta ja lattianrajassa kyykkiä, joten tavalliset paidat eivät ole olleet käytössä enää pitkään aikaan.  Yläosan kaava on piirretty ikivanhasta topista ja helma on samasta skater dress -mekosta, josta olen jo sata mekkoa ommellut.

Tyttärelle ompelin Lionella-mekon (Ottobre 3/15) kauniista kolibrikuvioidusta kankaasta, jonka tilasin vastikään Elvelyckanilta. Olen ommellut samalla kaavalla kerran aiemminkin (kuva löytyy täältä), mutta tyttö ei jostain syystä halunnut pukea Reppunalle-trikoosta ommeltua mekkoa päälleen lähes vuoteen! Monesti sitä hänelle ehdotin, mutta joku mekossa mätti. Kunnes eräänä päivänä kuukausi sitten tyttö veti mekkolaatikostaan Reppunalle-mekon esille ja halusi pukea sen!

Tämän mekon ompelin ilman selkäpuolen tamppia eli muokkasin pääntien ihan tavalliseksi. Peittävämmäksi. Ihmettelin uuden ja vanhan mekon erilaisia hihoja. En näköjään ollut ensimmäisellä kerralla ymmärtänyt ohjeita tai sitten en ollut edes lukenut niitä. Hihat ovat siis jääneet taittamatta ja rypytys on hihansuussa ihan pöllösti. Arvatkaa vaan tekisikö mieli muokata edellisen mekon hihat oikeanlaisiksi...

Tämä malli on kyllä niin kiva! Vaikka framilonia kuluu ja näpertämistä on enemmän niin kaikki on ehdottomasti sen ilmeen arvoista mikä tyttären kasvoilla oli kun uuden mekkonsa näki! Hyvin tanssitutti ja helmat hulmusivat laivan Muumi-diskossa.

Pieni Frozen-fani Elsa-mekossaan

Ensimmäinen pitkä elokuva, jonka tyttäremme näki oli Frozen. Hän sai luvan katsoa sen kavereidensa kanssa minun ollessa läsnä. Siitä lähtien ja ystäviensä vanavedessä hänestäkin tuli pieni Elsa-fani. Hän viehättyi kaikesta Frozen-ihanuudesta ja viritteli itselleen kaikenmaailman liinoja ja kankaita pitkiksi mekoiksi.

Toki minäkin tätä faniutta olen hieman ruokkinut ostamalla jotain pientä lelua ja rekvisiittaa, mutta niitä on tullut paljon myös lahjaksi. Menin myös ostamaan joulun jälkeisestä alennuksesta tytölle Elsa-mekon. Ihanan kimaltelevan, on höyheniä ja sifonkia. Sellaisen melko tönkön, kahisevan ja harsoisen. Pelkään sen repeävän hetkellä millä hyvänsä. Päätin ommella vähän joustavamman version. Se mekko valmistui puolisen vuotta päätöksen jälkeen sopivasti päivää ennen kerhon vappunaamiaisia!

Mekon yläosa on ommeltu Hoops-paidan kaavalla (Ottobre 3/12). Etumukseen saksin vapaalla kädellä ystävältä saadusta paljettikankaan palasesta vähän kimalletta. Helma on täyskello turkoosista trikoosta ja päällä on Ikean harsoverhoa (0,99€/m!). Niskan Pingale- ja kokolaput ovat tyylikkäästi vinksin vonksin.

Viime vuoden jouluna pieni Elsa-fani toivoi vain yhtä asiaa. Hän oli nähnyt eräällä junamatkalla leikkivaunussa toisella tytöllä pehmeän ja pienen Elsa-nuken. Tovin päästä huomasimme tytön ja äidin lähteneen, mutta nuken jääneen leikkivaunuun. Tyttärelle tuli hätä, että miten kaveri saa Elsa-nukkensa takaisin. Selitin pienelle löytötavaratoimistot ja konnarit ja vakuutin nuken löytävän joku päivä tytön luo. Jätimme nuken leikkivaunuun.

Joulupukki toi tyttärellemme samanlaisen nuken, josta hän junamatkasta asti haaveili ja joka oli tosiaan ainoa toive. Elsa-nukke oli tytölle todella rakas ja pääsi joka yö nukkumaan kainaloon. Kunnes heidän tiensä erosivat parin kuukauden päästä Mallorcalla. Nukke oli epähuomiossa pudonnut rattaissa istuvalta tytöltä eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Nuken häviämisestä juteltiin monet monet kerrat kyynelten kera. Vakuutin (ja kieltämättä halusin itsekin uskoa), että nuken on löytänyt joku ihana pieni espanjalainen tyttö, joka sen vei kotiinsa ja pitää siitä yhtä hyvää huolta kun tyttömmekin.

Elsa-nuken häviämisestä on nyt nelisen kuukautta eikä tyttö ole ottanut sitä pitkään aikaan puheeksi. Kunnes viikko sitten olimme käymässä Lohjan mökillä ja lähdimme tyttöjen reissulle Lohjan keskustaan. Minä, tytär ja mummo. Käydessäni vaateliikkeessä mummo ja tytär istuivat suihkulähteellä, jonka pohjalla näkyi kolikoita. Tyttö tietenkin oli niitä ihmetellyt ja mummo oli selittänyt toivomuskaivosta. Tytär sai heittää sinne pienen kolikon ja mitä hän olikaan toivonut. Sitä Elsa-nukkea, joka jäi Palmaan.

Sen hankkiminen on äidillä työn alla, rakas pieni.

Kyllä meillä piha, pensaat ja puut viheriöivät, mutta kuvat on otettu huhtikuun lopulla kerhon vappunaamiaisten jälkeen.