Tytär kasvaa

Se on nyt todistettu. Pikkuinen vauvamme kasvaa. Nopeasti. Liian nopeasti! Vaikka neuvolan vaakakin sen on jo todistanut niin konkreettisesti sen huomaa pieniksi käyvistä vaatteista. Sellaisia on nyt muun muassa muutama yöpuku. Varsinkin sellaiset, joiden lahkeissa on "sukkaosa". Myös eräs itsetehty apinabody on jäänyt pieneksi, se joka yllä tytär kotiutui synnytyssairaalasta. Eräässäkin potkupuvussa pitää käyttää jo ulompia neppareita. Apua!

Mutta toisaalta kolikolla on toinenkin puoli. Pääsen ompelemaan uusia vaatteita! Luonnollisesti ilahduttaa myös se, että tytär kehittyy ja kasvaa normaalisti. Ennen lapsen syntymää en ommellut kovin monia vaatteita, koska oli hankalaa hahmottaa kuinka paljon vaatteita lapsi todella tarvitsee ja minkä verran niitä saa esimerkiksi lahjaksi. Ajatus kätevimmistä vaatteista on myös tarkentunut. Tai no, en oikeastaan ole vältellyt tietoisesti tietynlaisia vaatteita esimerkiksi niiden puettavuuden vuoksi. Isäntä kyllä hieman kiroaa liian ahtaiden päänteiden tai huonosti joustavien vaatteiden kanssa.

Kaikkien ompelemieni bodyjen ja housujen kaavat olen piirtänyt joistakin valmisvaatteista. Allaolevien vaatteiden kuviolliset kankaat on tilattu Metsolalta ja ruskeiden housujen kangas on Eurokankaasta.

Pääntie on joustava, ei neppareita.

Housut on kokonaan resorikangasta.

Apinabody oli päällä laitokselta lähdettäessä.
Krokotiilibody odottaa vielä kaapissa.
Vaihtanevat keskenään siis pian paikkaa.

Värikkäät lakanat

Innostuin keväällä ompelemaan syntävälle vauvalle lakanoita. Yksistä olenkin tainnut jo jossain postauksessa mainita, mutta ompelin kahdet lisää. Ensimmäiset olivat Marimekon Patalappu-kankaasta, kahdet muut Eurokankaan valikoimista. Tyynyähän vauva ei käytä, mutta kaikkiin on ommeltu mätsäävä päänalunen. Kaikki lakanat on ommeltu sopimaan äitiyspakkauksen mukana tulleeseen täkkiin. Täkki on tällä hetkellä liian muhkea ja iso rottinkisänkyyn, joten käytämme täkkinä noin 60 vuotta vanhaa vilttiä. Yhdet lakanat ompelin isyyspakkaukseen, jonka kokosin tulevalle isälle. Kokosin isyyspakkaukseen isän näköisiä ja siitä johtuen muka poikamaisia juttuja. Isyyspakkauksesta on kirjoittanut muun muassa Ananas. 

Marimekon Patalappu.

Isyyspakkauksen autolakanat.

Kangasta riitti juuri sopivasti pussilakanan molemmille puolille,
kun pihinä jatkoin kangasta toisella kankaalla tilkkutyyliin.

Kukkakuosia Amy Butlerin tyyliin. (Kiitos mummolle!)

Vuorillinen velourhaalari

Syksyn viiletessä myös tyttärelle pitää keksiä lämpimämpiä vaatteita. Jokapäiväinen pohdiskelun aihe onkin, että mitä vauvalle pitäisi ulos lähtiessä pukea päälle, jotta hän tarkenisi. Onko vaatetus sama vaunulenkille ja kauppakeskusluuhaamiselle, jonne mennään bussilla. Entä jos mennään autolla? Tähän asti olen kyllä ongelmasta joka kerta selvinnyt, sillä vaunuista ei ole löytynyt jääkalikkaa eikä hikilammikkoa.

Eilen isillä oli vapaapäivä ja hän lähti päivällä tyttären kanssa puoleksitoista tunniksi vaunulenkille. Vauva jatkoi uniaan vielä saman verran parvekkeella. Minulla oli siis rutkasti aikaa ompeluksille! Päätin tehdä haalarin suurinpiirtein samoilla kaavoilla kuin edellisen, mutta tällä kertaa vuorin kanssa. Ja sekös aiheutti ihan uusia ongelmia... Itsenikin yllätti se, että sain haalarin eilisen aikana valmiiksi. Tosin viimeiset saumat ompelin vauvan mentyä yöunille.

Totuttuun tapaan minulla ei ollut minkäänlaisia ohjeita haalarin valmistukseen. Ajattelin ommella sisä- ja ulkohaalarin erikseen. Jostain syystä ajattelin, että hupun molemmat kankaat voin kuitenkin yhdistää heti alkuun, mutta se toikin ihan omat haasteensa... Eniten ongelmia tuotti vetoketjun ompeleminen vuori- ja päällikankaan väliin. Velour venyi ja vuorikangas oli ohutta ja lipsuvaa trikoota, joten sehän rynttääntyi heti alkuunsa vetoketjua ommellessa. Olin sentään laittanut setin kasaan nuppineuloilla. Jo ala-asteen kässäntunnilla neuvottiin harsimaan kankaat yhteen ennen koneen ääreen hyppäämistä, mutta mitäs turhia, vie vain aikaa! Noh, olisi kannattanut! Ompelin tähänkin pukuun haarakiilan. Vuorikangas on kiinni velourissa resorien saumoista sekä hupun ulkosaumasta.

Mittasuhteet puvussa ovat jälleen kerran huvittavat. Lahkeista tuli jostain syystä kummalliset töpöt ja hihat ovat edelleen pitkät. Selässä sentään on pituutta sopivasti. Velourkangas on Myllymuksujen valikoimista ja vuorikangas, resori ja vetoketju Eurokankaasta. Tytär nukkuu nyt parvekkeella haalari yllään.

Kirkko ja kaupunki -lehti tarjoaa oivaa kaavapaperia.

Vuorikangas vaiheessa.

Kylpytakki?

Hupun kankaat yhdistyivät liian aikaisin.

Hupun ja alaosien yhdistelyä. Ja kirosanoja.

Nilkkaan asti ulottuva vetoketju helpottaa pukemista. Ja vaikeuttaa ompelemista.

Epäsopivat palat yhdistyvät kätevästi muutamalla vekillä...

Syyskuun kuvia

On se aika vuodesta, kun näen luonnossa lempivärejäni. Jostain syystä myös vaatekaupoissa hipelöin viininpunaisia, oransseja, (sinapin)keltaisia, ruskeita ja vihreitä vaatteita. Joku minut tunteva voisi korjata, että samoja värejä hipelöin kyllä vuoden ympäri... Vastikään ostinkin ihanan viininpunaisen reikäneuleen. En varsinaisesti lukeudu "syysihmisiin", mutta pidän kyllä syksystä. Varsinkin sellaisista kirpeistä, kuulaista ja kylmistä syyspäivistä, jolloin saa jo pistää lämpimästi päälle. Toisilla tämä lämpimästi pukeutuminen tapahtuu tosin jo elokuussa, itse alan harkita sitä lokakuun paikkeilla. Siksi myös tuo reikäneule, koska neuleneule olisi varmaankin liian kuuma. Varsinkin, kun sylissä on usein ihana ikioma lämpöpatteri. Kyseinen lämpöpatteri nukkuu paraikaa parvekkeella, jatkaen kaksi tuntia sitten aloitettuja vaunulenkkipäiväuniaan.

Kärpässieni kerrostalomme kulmalla.

Takapihan sienisatoa.

Naapuruston omenapuita.

Herkullinen omenaterttu!

Sato jaossa.

Pikkukoskella.

Upeaa väriloistoa makuuhuoneen ikkunasta.

Syksyä parvekkeelle

Jouduimme taas sunnuntaina lähtemään pakoon asuntonäytön tieltä. Kun oli niin mahdottoman kaunis ilma, päätimme lähteä kävelylle. Saatoimme samalla kylässä olleen ystävän juna-asemalle. Kävelyreitin varrelle sattui rautakauppa puutarhaosastoineen ja samalla sain idean, että parvekkeelle on saatava jotain uutta ja elävää. Olen jo korjannut parvekepuutarhani kuihtuneet ja riutuneet hyötykasvit jatkamaan eloaan multana, joten uudelle oli tilaa. Viiniköynnös on kyllä hengissä, tosin sekin alkaa näyttää kuihtumisen merkkejä. Voikohan sitä säilyttää talven yli? Olisi hienoa saada köynnös uudelle pihamaalle tuottamaan satoa. Sitä se ei parvekkeellani nimittäin tehnyt...

Valitsin pitkään puiseen parvekelaatikkoon pieniä callunoita ja peltiruukku sai kanervan.

Ystävälle piirakkaa

Ensimmäisen vauvakuukauden aikana kylässä käyneet ystävät ja perheenjäsenet ovat välillä joutuneet/saaneet turvautua joko omiin herkkutuomisiinsa tai sitten valmiisiin pakastepulliin. Joskus on tainnut joku jäädä ilman mitään suuhunpantavaa. Ja sekös harmittaa Pingalea, jonka luota ei nälkäisenä lähdetä! Vähitellen olen osannut suunnitella arkemme niin, että kaupassakin käydään... Joko käymme koko porukalla isommin kaupassa, tytön kanssa lähikaupassa tai minä piipahdan itsekseni. Isäntä vähän harvemmin...

Sunnuntaina kylässä käyneelle ystävättärelle pyöräytin suolaisen piirakan. Normaalisti tekisin pohjan itse, mutta nyt oikaisin ja käytin valmista pakastepiirakkapohjaa. Täytteeksi paistoin sipulia, kesäkurpitsaa ja kinkkusuikaleita mausteilla höystettynä. Kermaviilin sekaan laitoin kaksi kananmunaa ja taas mausteita. Täytteeseen olisi ehdottomasti kuulunut myös paprika, mutta kunnioitin ystäväni makumieltymyksiä jättämällä sen pois. Päälle vielä oman parvekkeen tomaatteja sekä juustoraastetta. Suunnittelin piirakkaan myös oliiveja, mutta unohdin laittaa ne!

Ensimmäinen kuukausi

Rakas tyttäremme täytti lauantaina yhden kuukauden. Juhlistimme sitä käymällä ystäväperheen luona päivällä sekä illemmalla mummila-ukkilassa. Ensimmäinen kuukausi on mennyt todella nopeasti ja pelkään, että seuraavat kuukaudet menevät vielä nopeammin. Yksi palkitsevimmista asioista ensikuukauden aikana on ollut tyttäremme hymy! En nyt tarkoita sitä maitokooman aiheuttamaa ilmerallia, jossa vauva käy tahattomasti läpi ihan kaikki mahdolliset ilmeet, silmät kiinni. Vaan sitä, kun vauva ottaa hienosti katsekontaktia ja tarkkailee toisten kasvoja. Kun hänelle hymyilee, hän vastaa siihen maailman hellyyttävimmällä hymyllä! Äidin sydän on pakahtua sellaisesta ilmeestä. Miksi siitä hymystä on niin vaikeaa saada valokuvaa? Kun niitä hymyjä on jo väläytelty tovi niin keksin vasta sitten hakea kameran esille. Hymyt loppuvat yleensä siihen tai sitten en vaan ehdi painaa nappia ajoissa.

Kuukauden aikana olen saanut rutkasti itsevarmuutta vauvan kanssa toimimiseen. Vauvalla alkaa olla jonkinlaista rytmiä päivässään, joka helpottaa menojen suunnittelua. Kuukauteen mahtuu ihan muutama päivä, kun olemme olleet koko päivän näkemättä yhtäkään ystävää tai sukulaista. Lähes joka päivä joku on käynyt ihastelemassa uutta perheenjäsentä tai me olemme vuorostamme kyläilleet muualla. Minulla on pieni (turha?) pelko, että nyt kun vauva on kerran nähty niin vierailut vähenevät. Kalenterini on kyllä lähes täyteen buukattu ensi viikollekin... Toki minunkin täytyy olla aktiivinen rakkaiden ystävieni tapaamisessa eikä vain odottaa, että he kutsuvat itsensä meille kylään. Kun vauvan tarpeet tunnistaa, on helpompaa myös vierailla ystävien luona. On ihanaa, kun ystäväpiiriin mahtuu sekä lapsellisia että lapsettomia. Kuulumiset ja puheenaiheet ovat erilaisia ja se on kätevää myös ajankäytön kannalta: lapsellisia kavereita nähdään yleensä arkipäivisin ja muita iltaisin töiden jälkeen.

Kaiken kaikkiaan tyttäremme on ollut tähän asti mielestäni helppo vauva. Hän ei itke eikä kitise turhaan eikä "kiusallaan". Itku on useimmiten nälän merkki. Yöt menevät yleensä yhdellä tai kahdella heräämisellä. Silloinkaan hän ei itke kopassaan, vaan ääntelee ja lutkuttaa vaikka yöpuvun hihaansa. Itku alkaa yleensä sitten, kun vauva saadaan sänkyyn äidin viereen eikä maitobaari aukeakaan tarpeeksi nopeasti. Pitää asetella peitot ja tyynyt ja rätit ja kirja ja vauva ja paita ja tissit... Kirjaa olen lukenut imetyksen aikana, muka pitääkseni itseni hereillä. Imetyslukemisena on jo mennyt Riikka Pulkkisen Totta ja tällä hetkellä luen Khaled Hosseinin Leijapoikaa.

Tuttia emme ole vielä(kään) antaneet vauvalle. On kyllä ollut tilanteita, jolloin tutti olisi varmasti ollut paikallaan. Onkohan se ollut vain aikaansaamattomuutta, kun ei olla saatu avattua tuttipakettia ja keitettyä niitä.. Pitääkö tutit edes keittää? Mutta kokonaisuutta ajatellen emme ole todenneet neidin sitä tarvitsevan.

Kestovaippoja olemme käyttäneet kuukauden aikana kymmenkunta kertaa. Sehän tekee siis reilusti enemmän kuin yksi viikossa! Tulisi varmasti enemmänkin käytettyä, mutta (nyt tulee hyvä tekosyy) asunnossamme pidetyt näytöt ovat häirinneet suuresti pyykinpesurutiineja. Ei tunnu järin mukavalta ripustella juuri käytettyjä kuoria ja imuja kuivumaan pitkin vessaa tai yleensäkin jättää pyykkejä narulle kuivumaan näytön ajaksi. Ihan kuin en voisi hetkeksi jemmata niitä likaisia vaikka pyykkikoriin... Toinen (teko)syy on se, että en vielä täysillä luota kestovaippojen vaatteidenkuivanapysymiskykyyn, joten en ole käyttänyt kestovaippoja muuten kuin kotona ollessa. Eikä tarvitse kannella märkiä vaippoja pitkin kyliä. Itsetehdyt ja pestävät liivinsuojukset ovat kyllä ympäri vuorokauden käytössä!

Ensimmäiseen kuukauteen on mahtunut myös ristiäisten järjestämistä. Ne pidetään muutaman viikon päästä perheen kesken. Nimi on ollut päätettynä varmaan puoli vuotta, mutta minä haluaisin vielä yhden ihan lyhyen nimen sinne rimpsun keskelle.. Isillä taitaa nytkin olla jo vaikeuksia muistaa mikä se ensimmäinen nimi oli. Isi ehti olla kotona meidän tyttöjen kanssa vain viikon ennen kuin palasi taas töihin. Isyyslomia ei ole vielä pidetty. Koitamme tähdätä ne samaan ajankohtaan muuton kanssa. Kunhan joku ensin ostaisi tämän meidän hyvillä kulkuyhteyksillä varustellun ja mahtavalla paikalla sijaitsevan ihanan kerrostalokolmiomme!

Sunnuntaikävelyllä Taivaskalliolla.