Seitsemäs kuukausi

Tyttäremme oli jo toisella ulkomaanmatkallaan täyttäessään seitsemän kuukautta. Olimme viikon Madeiralla ja lensimme kotiin viime yönä. Tyttö oppii uusia taitoja ja niitä on kyllä mahtavaa seurata. En ole mitenkään kauhulla seurannut tyttäreni kasvamista ja ajan kulumista, koska kaikki uudet vaiheet ja taidot ovat niin mielenkiintoisia ja kiehtovia. Haluan myös luottaa ja uskoa myös siihen, että saan tulevaisuudessa seurata myös toisen pienen lapseni kehitystä, joten jätetään se pikkuvauva-ajan haikailu myöhemmälle. Tai viimeistään siihen, kun lapsiluku on täynnä. Mistä sitä tietää, vaikka lapsiluku olisi täynnä jo nyt.

 

Tyttö yrittää sinnikkäästi oppia konttaamaan. Hän nousee konttausasentoon ja heiluu edestakaisin. Jalat ja kädet eivät kuitenkaan liiku lattiasta mihinkään. Hän on jo pitkään kuitenkin liikkunut lattialla, mutta ei ryömien eikä kierien... Etenemissuunta on vatsallaan ollessaan ollut yleensä taaksepäin. Tyttö menee kyllä ympäri mihin suuntaan vaan, mutta kierimiseksi sitä ei voi sanoa. Madeiran matkalla hän hengaili paljon isolla sängyllämme ja siinä hän kyllä pääsi hieman myös eteenpäin! Tyyli oli käsivarsilla ryömimisen, pyllyn heiluttamisen ja jaloilla ponnistamisen yhdistelmä. Meillä ei ole kotona yhtään mattoa ja liukas lattia aiheuttaa lipsumista. Pitänee laittaa mattojen hankinta harkintaan tai vierailla useammin matollisilla kavereilla!

 

 

 

 

 

 

Olikohan tytöllä hampaita jo viime kuun postauksessa? No, nyt pieniä helmiä ja helmenalkuja näkyy neljä! Alhaalla keskellä on kaksi, ylhäällä pilkottaa yksi etuhammas ja sitten sivummalla yksi... Hampaista tai niiden puhkeamisesta ei ole oikeastaan ollut mitään harmia. Tyttö ei ole kuolannut yhtään eikä hampaiden tulo ole näyttänyt häntäkään haittaavan. Viime viikon reissulla ilmeni yksi inhottava uusi tapa: tyttö narskuttaa hampaitaan! Neljällä hampaalla saa karmean äänen aikaiseksi ja ihan omiin hampaisiin sattuu. Käsittääkseni narskuttelu häviää ajan myötä eikä siihen liiemmin kannata kiinnittää huomiota vaan ohjata lapsi tekemään jotain muuta. Uutuuden viehätystä kenties? Joitakin kertoja tyttö on rintaa syödessään haukannut kovaa, mutta älähdettyäni ja laittamalla hänet lattialle tissin pureskelu on loppunut. Tai sitten hän on vain unohtanut, että niinkin voi tehdä...

 

Lapsesta lähtee myös paljon meteliä. Hyväntahtoista meteliä, mielenosoituksellista meteliä, hätämeteliä ja huumorimeteliä. Edelleen olen ihan varma, että sanavarastoon kuuluu sana äiti, mutta neuvolassa pitivät sitä lähinnä sattumana... Tytöllä on perjantaina ylimääräinen neuvola-aika kasvun seurantaa varten. Normaalisti puolivuotisneuvolan jälkeen seuraava aika on kahdeksankuisena, mutta käymme mittauttamassa neidin tässä välissä. Epäselväksi kyllä jäi mihin toimenpiteisiin ryhdytään, jos lapsi on muka liian pieni. Mutta toivotaan, että etelän aurinko (ja kaatosateet) ovat saaneet tyttöön muutaman sentin lisää.

 

Tiedättekö sellaisen koiran, joka jahtaa omaa häntäänsä? Videosta näkyy, että meillä on sellainen. Kierroksia oli ennen kameran esiin kaivamista jo monta. Muistikortista loppui tila kesken, mutta video jatkuisi hillittömällä jalkojen heiluttelulla ja onnellisella ilmeellä!

 

 

Videossa näkyy matkalaukun kulma eli tilanne on kuvattu kotona pakkauspuuhissa. Reissusta lisää seuraavassa postauksessa!

Eka kerta

En ole kertomassa eräästä määrittelemättömän ajan takaisesta uudesta vuodesta vaan viime tiistaista. Sille päivälle osui kaksi ekaa kertaa. Ystäväni Oulusta oli tulossa Helsinkiin (ja tänne Vantaalle!) talvilomallaan ja hän pyysi minua mukaan katsomaan Kansallisbaletin esitystä. Innostuin suunnattomasti, koska en ole koskaan käynyt katsomassa balettia, puhumattakaan Kansallisbaletista. Oopperatalossakaan en ollut koskaan käynyt, vaikka kulmilla olen aina asunutkin.

 

Pian tajusin, että tyttöämme tuskin kiinnostaa moinen kultturelli tapahtuma. Ei häntä varmaan olisi edes päästetty sisään eli minun olisi jätettävä hänet ensimmäistä kertaa ilman korvaamatonta ja kaikkivoipaa itseäni! Isäntä oli iltavuorossa, joten hänkään ei voinut jäädä tyttärensä kanssa kaksin. Onneksi äitini oli sinä iltana jouten, joten hän tuli isäni kanssa vauvaa hoitamaan. Jos äitini ei olisi päässyt, olisi baletti saattanut jäädä väliin. En ollut todellakaan huolissani miten mummo pärjää tyttärentyttärensä kanssa tai tyttäremme mummonsa kanssa. Suurin huoli oli, että miten minä pärjään! Huoli oli täysin turha. Osasin nauttia illasta täysin rinnoin (heheh, kirjaimellisesti) ja salaa jo odotan seuraavaa. En soittanut tai tekstannut kotipuoleen kertaakaan.

 

Ensimmäistä kertaa lähes seitsemään kuukauteen jätin siis tytön useaksi tunniksi hoitoon ja ensimmäistä kertaa kävin katsomassa balettia. Kuvittelin jännittäväni lähestyvää tiistaita enemmän, mutta olin yllättävän rauhallisin mielin. Ennen lähtöäni tyttö söi soseillallisen sekä jälkkärimaitohörpyt ja jatkoi leikkejään mummon ja papan kanssa. Olin pumpannut maitoa jääkaappiin ja pakkaseen, mutta tuttipulloon tottumaton tytär kuulemma lähinnä leikki pullolla "pureskellen" tuttiosaa. Iltapalapuuro hedelmäsoseineen oli maistunut normaaliin tapaan. Palatessani tyttö oli nukkumassa matkarattaissa, joihin hän oli lyhyen heijaamisen jälkeen simahtanut.

 

Illan esitys oli nimeltään Bella Figura, joka koostui kolmesta erillisestä teoksesta. Koska en ole nähnyt muita balettiesityksiä on vertaaminen vaikeaa. Tästä ei siis ole tulossa mikään balettiarvio. Olin viehättynyt ja vaikuttunut tanssijoiden liikkeistä, vartaloista, eläytymisestä ja siitä käsittämättömästä harjoittelun määrästä. Kahden ystävättären seura oli mitä parasta ja iltaani kuului ehdottomana osana lasi valkoviiniä. Keskustellessamme teoksista huomasimme kukin miettineemme onko niissä jokin juoni. Pieni perehtyminen teoksiin olisi ollut varmasti paikallaan, mutta verekseltään katsominen oli varmasti yhtä sykähdyttävää. Sen verran esitys minua vavahdutti, että joskus on päästävä katsomaan balettia uudelleen. Tämän vähän erikoisemman teoksen jälkeen esimerkiksi tutummat Joutsenlampi tai Pähkinänsärkijä voisivat olla paikallaan.

 

 

 

 

 

Kesäsalaatit mielessä

Olen aikaisemminkin kirjoittanut salaateista. Salaattien pääpointti on ehdottomasti niiden herkulliset suolaiset täytteet. Salaateissa pitää olla sopivassa suhteessa suolaisia sattumia ja terveellisiä kasviksia ja hedelmiä. Jokaiseen suupalaan pitää riittää jotain pientä suolaista tai mausteista tomaattien ja kurkkujen kaveriksi, mutta suola ei saa kuitenkaan ottaa täyttä valtaa. Tässä tapauksessa on kyse siis pääruokana syötävästä salaatista eikä lisukesalaatista, jolla on lupa olla vähän ankeampi.

 

Meidän pihaan ajoi jokunen viikko sitten Kala-auto, jonka kuski kauppasi kalaa ovelta ovelle. Hänellä oli mukanaan pitkä luettelo erilailla valmistettuja kaloja ja äyriäisiä, jotka kulkivat mukana pakastettuina. Tunnustan olevani huono ostamaan kalaa, vaikka rakastankin kalaruokia. Ensimmäisenä silmään ottivat hinnat, jotka tuntuivat korkeilta. Myyjä vakuutti niiden olevan samaa tasoa markettihintojen kanssa, mutta eihän minulla ole päässä markettien kalatiskien kilohintoja...  Vanhempani olivat silloin kylässä ja päätimme ostaa puoliksi setin, johon kuului yhteensä lähes kaksi kiloa lämmin- ja kylmäsavulohta sekä graavilohta (49€). Otin kalat omaan pakastimeen ja lupasin loihtia niistä ruokaa myös vanhemmilleni.

 

Hämmennys oli kieltämättä suuri, kun pihalle peruutti iso pakettiauto kalaa kauppaamaan! Kala-auton saapumisesta ei ollut mitään tietoa. En edes tiennyt sellaisen olemassaolosta -ei näkynyt sellaisia Oulunkylässä... Firmasta saa kuulemma tilata kotiinkuljetuksella pakastettua kalaa millaisia satseja vaan! Eli jos tänään tekee mieli skamppeja, saapuu paketti kotiisi viikon sisällä ilman toimituskuluja. Tokihan ne bensakulut sun muut on tuotteiden hinnoissa...

 

Mutta takaisin salaattiin! Vanhempani olivat eräänä päivänä leikkimässä tyttäremme kanssa ja lupasin ruokkia heidät kalalla. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi lämminsavulohi. Tein lounaaksi lohisalaattia ja päivälliseksi lohipastaa. Kastikkeessa oli yksinkertaisesti vain kuohukermaa, Koskenlaskija-juustoa, lämminsavulohta, sitruuna- ja mustapippuria ja tuoretta tilliä. Omaan annokseen taisin ripotella vielä lisäpippurit sekä suolaa. Salaatissa oli perusrehujen lisäksi avokadoa, pinjansiemeniä ja viinirypäleitä. Omaan annokseeni lisäsin oliiveja (ah, taas suolaa!).

 

 

 

 

Innostuin viikon sisään tarjoilemaan kanasalaattia kahdelle eri vieraalle. Tytön kummitäti sai osansa sunnuntaina ollessaan meillä yökyläilemässä. Toinen satsi valmistettiin eilen Oulusta tulleelle ystävälle. Raikkaista salaateista tulee usein kesä mieleen, vaikka niitä syödään myös talvella. Varsinkin eilisen salaatin halloumijuusto saa aikaan kaihon grillaamiseen. Vaikka juusto paistuu mainiosti myös liedellä kuumalla paistinpannulla, on ensisijainen valmistustapa minusta silti grillaaminen. Pohjalla on mizunaa, rucolaa, punajuuren lehtiä, pinaattia ja jääsalaattia. Kirsikkatomaattien ja kurkun kaverina on myös cashewpähkinöitä, viinirypäleitä ja kuivattuja karpaloita. Taisi omalle lautaselle eksyä taas muutama iso ja muhkea oliivi... Päälle vielä loraus oliiviöljyä ja ripaus pippuria.

 

 

 

Ps.  Kummallisia ovelta-ovelle-myyjiä on meillä näkynyt enemmänkin. Viime viikolla odotin saapuvaksi isännän polkupyöräilyrojuja, mutta ovikelloa soittikin sitä ennen ihan muu kuin paketintuoja. Mies esitteli itsensä ja näytti tabletilta helikopterista otettua kuvaa meidän talosta! Kuvasta oli tarkoitus tehdä taulu. Kuva oli kieltämättä hauska ja ennen kaikkea aurinkoinen ja kesäinen! Muuton jälkeen on näkynyt vain luminen piha. Tuli mieleen usein maataloissa näkemäni maalaukset tai valokuvat maatilasta, mutta en silti omalle seinälle ehkä laittaisi (ehkä kellariin..?). Ennen kuin mies alkoi esitellä erilaisia tauluvaihtoehtoja, keskeytin hänet ja kysäisin missä hintaluokassa pyöritään.

 

"Pari-kolme sataa euroa."

"Ahaa.. Kiva idea, mutta ei kiitos..."

 

 

Valoisa vaunulenkki

En ole varmaan ensimmäinen, joka on huomannut päivien pidentyneen monella tunnilla, aurinko paistaa korkeammalla ja valoa riittää. Kotona on yhtäkkiä muka enemmän pölyä kuin talvemmalla ja joku on sotkenut ikkunat. Aikaisemmin yritin tähdätä vaunulenkit aina ensimmäisille päiväunille, ettei tarvitsisi pimeässä kulkea, mutta nyt ulkoilun voi lykätä jo kakkospäikkäreillekin. Tänään lähdimme kulkemaan keskipäivän auringon kanssa ja seuranamme oli aivan mieletön tuuli.

 

 

Pyyhkeitä lahjaksi

Ompelin vuosia täyttävälle ystävättärelle pari pyyhettä syntymäpäivänsä kunniaksi. Malli on sama mikä edellisissäkin keittiöpyyhkeissä. Frotee on kierrätetty vanhoista kylpypyyhkeistä, joista loput on tarkoitus käyttää kestovaippojen imuihin. Keltainen kangas on muistaakseni Marimekkoa. Tilkut löytyivät kangasvarastoistani, mutta en saa millään mieleeni kankaan nimeä. En löytänyt kuosia edes netin kuvavalikoimasta, joten alan kohta epäillä onko se edes Marimekkoa. Tunnistaako joku kuosin?

 

Onnea torstaisen merkkipäiväsi johdosta, muru. Toivottavasti voit hyvin!

 

 

 

 

Värikkäitä vauvanpöksyjä

Lapsi ilmeisesti kasvaa, koska vaatteita on taas alkanut käydä pieneksi. Varsinkin monet housut, jotka ovat joskus olleet isoja. Neuvolassa ollaan hieman huolissaan, että tytär on muka liian lyhyt ja siro, mutta minä en osaa olla yhtään huolissani. Saimme jopa ylimääräisen neuvolakäynnin seitsenkuisena kasvun seurantaa varten. Tyttäremme on tyytyväinen lapsi ja kasvaa sitten kun joutaa! Eilen ompelin kahdet housut ja pari viikkoa sitten haalarin.

 

Vihreiden housujen velourkangas on Myllymuksujen valikoimista, nimeltään Kaverit. Kangas on sama kuin syksyisessä haalarissa. Violettien housujen joustofrotee on tilattu netistä aikaa sitten, mutta ei mitään muistikuvaa mistä firmasta. Haalarin siilikangas on Metsolasta. Resoreita olen haalinut aikojen saatossa melko paljon, joten niidenkään alkuperästä ei ole hajua.

 

Piirsin housuihin kaavat kaverin lapsen Me&i-housuja apuna käyttäen. Housuissa ei ole lainkaan sivusaumoja, joten se toi lisähaastetta piirtämiseen. Sivusaumattomuus myös kiehtoi! Housujen takaosa on selvästi korkeammalla kuin etuosa, joten ne istuvat hyvin pikku vaippapöksylle.

 



 

 

 

Haalarin punaiset napit löytyivät mummon antamasta valtavasta nappivalikoimasta.

 

 

Puolitoista viikkoa sitten juhlittiin kaveritaaperon yksivuotissynttäreitä. Ompelin Jooalle lahjaksi froteisen haalarin. Tein sen mittojen mukaan, mutta jostain syystä lahkeista tuli hassut töpöt. Vielä en ole nähnyt vaatetta lahjansaajan yllä, mutta toivottavasti on päässyt käyttöön!

 

 

 

Minttusuklaahullu ilahtui

Kävimme tänään kaupassa ja jogurttihyllyllä katse hieman harhaili myös vanukashyllyille. Pieni minttusuklaahullu sisälläni riehaantui aivan täysin! Löysin hyllystä Arla Ingmanin Susette-sarjan uuden tulokkaan: minttusuklaavanukkaan. Sanoin jopa isännälle, että olen odottanut tätä koko elämäni! Minttusuklaavanukasta, pienet on elämän odotukset. Kaksi purkkia eksyi ostoskärryihimme ja ensimmäisen tuhosin lähes heti kauppakassien purkamisen jälkeen. Maku oli reilun suklainen, mutta juuri ihanan raikas mintun ansiosta. Koko oli juuri riittävä, koska isompi törppö olisi käynyt äklöksi.

Herkkukuva on lainattu täältä

Kutsuin itseni ja tyttäreni lauantaina ystävälleni kylään pääkaupunkiin. Kaupassa mietimme mitä jälkkäriä meidän tekisi mieli. Päädyimme etsimään minttusuklaajäätelöä (arvaatteko kuka sitä ehdotti?). Löytyi vain minttujäätelöä! Asia korjaantui niin, että raastoimme Fazerin sinistä jäätelön päälle. Mums!

 

Välillä kyllä huolestun tästä makeanhimostani. Olen aina lokeroinut itseni ehdottomasti enemmän suolaisten herkkujen ystäväksi. Kun tekee mieli jotain hyvää, pienikin määrä makeaa riittää tyydyttämään sokeriherkkutarpeen. Tässä samalla muuten mussutan viinikumeja, niitä ainoita oikeita Bassett'sin viinikumeja. Kirpeitä versioita tosin. Alussa mainitsin syöneeni minttusuklaavanukkaan lähes heti, mutta pitänee mainita, että sitä ennen herkuttelin lämpimillä karjalanpiirakoilla meetwurstin kera, ahhh.