Hurahtaminen joulumyyjäisissä

En ole elämässäni kovin monissa joulumyyjäisissä käynyt, mutta tänä vuonna olen jo ottanut monta menetettyä vuotta takaisin! Olen nimittäin käynyt jo peräti kaksissa! Ensimmäiset olivat Näkövammaisten Keskusliiton Iiris-keskuksessa järjestetyt joulumyyjäiset ja tänään kävin Uusix-verstaiden joulubasaarissa Kyläsaaressa.

 

Itäkeskuksessa sijaitsevasta Iiriksestä mukaan tarttui kotimaisia, käsintehtyjä ja luonnonmateriaaleista valmistettuja palasaippuoita. Myyjäisissä oli esillä muun muassa taitavasti neulottuja lapasia ja villasukkia sekä muita käsitöitä, mutta talomme villakiintiö on hyvässä jamassa. Hyväntuoksuiset saippuat huokuttelivat ostamaan.

 

Tämän päivän joulubasaarista sain kuulla kaveriltani Rouva V:ltä, joka oli käynyt Uusix-verstaiden joulumyyjäisissä Kallion virastotalossa joulukuun alussa. Itselleni koko Uusix-verstaat oli ihan uusi juttu, vaikka samasta firmasta olenkin hoitovapaalla. Uusix-verstaat on osa Helsingin kaupungin työhönkuntoutusta eli se järjestää helsinkiläisille työttömille kuntouttavaa työtoimintaa. Verstaiden työntekijöistä osa on työkokeilijoita ja -harjoittelijoita sekä tukityöllistettyjä ja osa siis kuntouttavassa työtoiminnassa. Seuraava kappale on suoraan Uusix-verstaiden sivuilta lainattua:

 

"Uusix-verstaiden toimintaa leimaavat vahvasti eettisyys ja kestävän kehityksen periaatteet, joita noudatetaan niin työntekijöiden hyvinvoinnissa, tuotteiden valmistuksessa kuin ympäristöön liittyvissä seikoissa. Uusix-verstailla voi päivittää osaamistaan opettavassa ja kannustavassa yhteisössä. Verstailla voi löytää uuden suunnan elämälleen!"

 

Lue ihmeessä lisää heidän nettisivuiltaan, jos mielenkiinto heräsi. Mutta niihin löytöihin! Ostin joulubasaarista kahdet korvakorut, kaksi tyynynpäällistä, tonttulakin sekä muutaman pannunalusen. Linnunmalliset korvakorut on tehty fillarin sisäkumista ja ovaalinmuotoiset messuseinästä (?!). Korut pakattiin kierrätyslehdestä tehtyyn paperipussiin.

 

Pyöränkumikorvikset 10 €

Messuseinäkorvikset 5 €

Paperipussi koruille

Ostin aluksi vain yhden tyynynpäällisen. Parkkipaikalla tutkin vielä kassin sisältöä ja ajattelin, että hitto, pitäähän tyynynpäällisellä olla kaveri! Käännyin siis ympäri ja marssin takaisin sisään. Myyntipöydän takana olleet afrikkalaisnaiset nauroivat ilahtuneina, kun tulin takaisin ostoksille. Onneksi ostin vielä toisen! Vielä en ole keksinyt upeasti kuvioiduille tyynyille paikkaa, mutta uskon niiden kotiutuvan meille hyvin.

Ylijäämätekstiileistä valmistetut tyynynpäälliset 8 €/kpl

Yhdessä myyntipisteessä oli myynnissä ihania lasten joulumekkoja. Pieninkin myynnissä oleva koko oli liian isonnäköinen Inkalle, joten se valitettavasti jäi rekkiin. Sen sijaan löysin hienon tonttulakin! Olin joulukorttikuvaa varten etsinyt kotoa tonttulakkia ja kääntänyt kaikki kaapit ja laatikot, mutta se ei tullut mistään vastaan. Muistelen kuitenkin sellaisen omistavamme, mutta nytpä Inka sai uuden kierrätysmateriaalitonttulakin! Kangas on ilahduttavasti venyvää trikoota ja tähtipainallukset ovat minusta kauniit. (En valitettavasti saa kuvaa käännettyä...)

Tonttulakki 9 €

 

Ostamistani pannunalusista en laita (vielä?) kuvaa, koska ne saattavat päätyä pukinkonttiin. Kaikki ostokseni pakattiin hienoon kassiin, jonka valmistusmateriaali jäi minulle epäselväksi. Voisin kuvitella sen olevan jotain minireikäistä pressukangasta? Myös trampoliinikangas tuli mieleen..! Jos osaat päätellä kuvioinnista jotain niin kerro ihmeessä minullekin! Jos kangas olisi vaikka jostain jättikokoisesta mainoksesta?

 

Kiitos vielä vinkistä Rouva V! Ensi vuonna menen ehdottomasti uudelleen. Toivottavasti kyseinen joulubasaari on perinne! Uusix-verstailla on myös pieni myymälä samassa rakennuksessa Kyläsaaren Kierrätyskeskuksen kanssa eli sinne vaan ostoksille!

 

Kauppakassi kaupan päälle!

 

 

 

Tyttären oivalluksia

Inka ilahduttaa ja viihdyttää vanhempiaan mielettömillä oivalluksillaan lähes päivittäin. Välillä oivallukset ovat todella hämmästyttäviä ja ne yllättävät joka kerta. Välillä ihmettelen, että onko tyttäremme todella noin fiksu!

 

Eräänä aamuna luimme kirjaa, jossa eläimet soittivat eri instrumenttejä. Yhdellä sivulla karhu soitti torvea. Laitoin omat nyrkissä olevat käteni peräkkäin suuni eteen ja töräyttelin torven ääniä. Inka matki hienosti laittamalla omat nyrkkinsä vierekkäin suunsa eteen ja töräytteli. Eipä siinä vielä kaikki. Myöhemmin päivällä tein ruokaa ja Inka sai penkoa muovikippokuppikaappia, ja tadaa!

 

Trööööt!!

 

Kirjekuorilaukku ja tölkinavaajat

Syksyisissä ystäväpariskunnan häissä näin toisella juhlijalla mielenkiintoisen käsilaukun. Laukku oli kirjekuorimallinen ja virkattu vaalealla puuvillalangalla. Laukun kiiltävät yksityiskohdat saivat tutkimaan sitä vielä tarkemmin. Kaljatölkinnipsuja! Laukkuun oli virkattu kaljatölkinavausnipsuja! Mielettömän hieno!

 

Laukun oli virkannut ystäväni anoppi. Hän tekee laukkuja tilauksesta. Tilaus lähti oitis! Eräs toinenkin juhlija ihastui persoonalliseen laukkuun ja me molemmat tilasimme laukusta mustan version. Jokunen viikko vierähti, kunnes ystävä otti yhteyttä uuden veskani merkeissä.

 

Laukun uumenista löytyy tarvittaessa olkahihna.

Olen laukusta niin innoissani! En ole valitettavasti päässyt sitä vielä käyttämään, koska kauppa- ja puistoreissuille se on turhan fiini. Pulitin käsintehdystä käsveskasta 40 euroa.

Kaverin anoppi virkkaa kyseisiä laukkuja mielellään. Laukusta saa monenlaisia versioita. Omasta veskastani olisi esimerkiksi saanut tuplasti korkeamman (vai syvemmän..?) tai eri värisen. Ohessa muutama kuva myynnissä olevista versioista. Laukut ovat pienehköjä, avausnipsut antavat hieman mittakaavaa. Jos innostuit ja kiinnostuit niin jätä kommenttikenttään viesti, otan sinuun yhteyttä!

 

Feta-punajuuririsotto

Rakas ystäväni teki eräänä päivänä tietämättään upean palveluksen. Olimme menossa heille Inkan kanssa kyläilemään ja hän oli (perinteisesti) valmistanut meille lounasta. Udellessani mitäs me tänään syödään sain vastaukseksi sanan punajuuririsotto. Sydän jätti yhden lyönnin välistä, kielelleni ja mielelleni tuli muistikuva kamalista säilykepunajuurista. Kiva, en ookaan koskaan maistanut, taisin sopertaa.

 

Ensinnäkin täytyy myöntää, että edes näin kypsään ikään päässeenä en ole tainnut koskaan syödä oikeaa risottoa. Risottoihin ei siis lasketa sitä ala-asteen riisi-herne-maissi-paprika-settiä, joksi minäkin risottoa joskus luulin. Ei siinä mitään, sekin oli kyllä hyvää. Toisekseen, en luonnollisesti ole oikeaa risottoa koskaan tehnytkään. Olen jotenkin kuvitellut sen olevan monimutkaista ja vaikeaa. Mutta pah, kätevin ruoka pitkään aikaan! Kaiken maailman pastasetit on kyllä kokeiltu, mutta nyt ruokarepertuaariini tulevat risottosetit!

 

Ystäväni punajuuririsotto fetalla ilahdutettuna oli taivaallista! Taisin pari kukkurallista sitä syödä. Se niistä punajuuriennakkoluuloista. Feta kuului annokseen kuin voisilmä puurooni, samoin kuin smetana borssikeittoon. Lyömättömiä yhdistelmiä.

 

Viime viikolla sain vihdoin hankittua ainekset punajuuririsoton valmistusta varten. Ennen kokkausta konsultoin vielä ystävääni tarkemmista yksityiskohdista. Ohje on osittain hänen päästään, minun päästäni ja osittain risottoriisipaketin kyljestä, olkaa hyvät!

 

 

Feta-punajuuririsotto

 

• noin 8 punajuurta
• juoksevaa hunajaa
• oliiviöljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 1 sipuli silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä silputtuna
• 4 dl kasvislientä
• 2 dl valkoviiniä
• 1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
• 1 dl kermaa
• 2 rkl voita
• suolaa
• mustapippuria

 

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kuori punajuuret ja pilko ne kuutoiksi. Lado ne pellille. Levitä päälle juoksevaa hunajaa sekä oliiviöljyä. Kypsennä punajuurikuutioita uunissa puolisen tuntia.

 

Punajuurten kypsyessä pilko sipulit ja mittaa valmiiksi muut ainekset. Soseuta sauvasekoittimella puolet punajuurista ja jätä loput kuutiot lämpimään uuniin. Keitä kasvis- tai kanaliemi.

 

 

Kaada kattilaan muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja lisää riisit. Kattilan lämmettyä lisää silputut sipulit. Sipuleiden pehmennettyä kaada joukkoon desin verran kasvislientä. Sekoita, kunnes puolet nesteestä on haihtunut. Lisää taas joukkoon desi kasvislientä ja desi valkkaria. Anna riisin kypsyä miedolla lämmöllä koko ajan hämmentäen.

 

Lisää pikkuhiljaa loput kasvisliemet ja valkkarit. Jatka risoton keittämistä, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Lisää kerma, raastettu parmesaani ja voi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää lopuksi punajuurisose sekä uunissa olleet kypsät kuutiot. Sekoita.

 

Lisää annoksen päälle murustettua fetaa ja nauti!

 

 

Kaikkiruokainen tytär sai risottonsa seuraksi raejuustoa fetan sijaan.
Hän söi pelkät raejuustot.

30+6+1

Otsikosta voisi päätellä ihan mitä vaan. Selvennettäköön heti alkuun, että otsikon numerot ovat vuosia. Kyseiset numerot tarkoittavat parin lähimmän viikon sisään mahtuvia merkkipaaluja. Suurin luku tarkoittaa ikääni. Täytin viikko sitten kolmekymmentä vuotta. Olen siis aikuinen. Nuoruus loppui oikeastaan jo lokakuun lopussa, kun olin ystäväni kanssa PMMP:n viimeisellä keikalla. Fiilis jäähallilla oli ihan mieletön, nessut loppuivat jo muutaman ekan biisin kohdalla.

 

 

Muistelen kaiholla menneiden vuosien kesäfestareita, eturiviin ryysimistä ja telttaelämää. Festarivuodet alkoivat yli kymmenen vuotta sitten maailmaan luottavalla telttahippeilyllä, jatkuivat mukavuudenhaluisilla kotimajoituksilla ja ovat nyt hiipuneet kaupunkifestereihin. Tänä kesänä kävin Flow-festareiden avajaiskonsertissa, joka oli sanalla sanoen p***a. (Sain sinne ilmaislipun.)

 

Festarointi tuntuu olevan niin minua, mutta silti se tuntuu nyt niiiiin vieraalta ja kaukaiselta ja nuoruuden hömpötykseltä. Minusta on tullut nihkeä aikuinen. En varsinaisesti pode kolmenkympin kriisiä, mutta päivittelen sitä numeroa jatkuvasti. Yksi perspektiiviä antava ajatus on se, että sain 15-vuotiaana ihanan kummitytön Ellan. Tänä vuonna sain ihanan Max-kummipojan. En voi (=uskalla) käsittää, että kummilapsieni ikäero on 14 vuotta! Miten minulla parikymppisellä voi olla jo niin vanha kummityttö? Ella-kulta, milloin sinä oikein kasvoit..? (Puss!)

 

Synttärisankari kakunleikkuussa.

Kaikesta päivittelystä huolimatta minusta tuntuu hyvältä olla tämän ikäinen. Huomaan jatkuvasti ajattelevani samalla tavalla kuin oma rakas äitini. Käytän samanlaisia fraaseja samanlaisissa tilanteissa. Joskus ihan läpällä ja joskus huomaamattani. Toisaalta olen aivan järkyttynyt, mutta toisaalta samanlainen ajattelutapa tuntuu turvalliselta. Olemme eri sukupolvea ja olemme myös monesta asiasta täysin eri mieltä, mutta huomaan muun muassa kauhistelevani tiettyjä asioita samalla tavalla kuin äitini. Joskus se ärsyttää ja joskus huvittaa. Ai kauhee!

 

Voisin kirjoittaa syvimmistä tunnoistani loputtomasti, mutta se taitaisi mennä henkilökohtaisen terapiaistunnon kaltaiseksi lätinäksi. Mennään seuraavaan numeroon, kutoseen.

 

Kuusi vuotta sitten tapasin isännän. Olen avovaimo. I-kirjaimen lisäisin muiden kirjainten kaveriksi mielelläni, mutta luulen saavani odottaa sitä vielä pitkän tovin. Samasta sukunimestä olen haaveillut jo pitkään, mutta isäntä tiesi kertoa, että nimen voi kuulemma vaihtaa ensimmäisellä kerralla ilmaiseksi. Romanttista! Ehkä juuri tämän takia häntä niin rakastan.

 

Viimeinen numero, ykkönen, liittyy taloomme. Muutimme tänne maaseudun rauhaan (pilkkopimeyden keskelle) vuosi sitten. Suunnittelimme tekevämme pientä pintaremonttia pikaisesti muuton jälkeen, mutta se on edelleen kesken. Tärkeimmät saimme (lue: isäntä sai) tehtyä noin puolen vuoden asumisen jälkeen, mutta ne surullisen kuuluisat keittiön kaakelit on edelleen harmaanlikaisenkamalat. Paitsi se yksi seinä, joka on jo maalattu. Aika jännä, tollanen rustiikkinen!

 

Päätimme juhlia ystävien kesken samalla kertaa sekä vuosieni karttumista että tupaantuliaisia. Taisin markkinoida juhlia myös jonkinlaisina pikkujouluina, mutta juhlissa tuskin oli häivähdystäkään joulusta. Paitsi ne joulutortut! Gluteeniton valmistaikina käyttäytyi varsin kummallisesti, joten päädyin leipomaan luumupalleroita (kakkukuvassa ne vaaleat kikkareet). Glögiäkin oli kaapissa, mutta unohdin kaiken tohinan keskellä tarjota sitä, sorry Mr. Lace!

 

Kiitos vielä kaikille rakkaille juhlijoille, ilo oli puolellamme!

 

Lahjakasseja penkomassa.

Paras tuparilahja ikinä! Nämä nautittiin seuraavana päivänä mikrotettuina
ketsupin kanssa kotisohvalla. Vuosipäivän aamupala.

Viimeistään nyt neljättä vuosikymmentä käyvänä on opeteltava
polttamaan kynttilöitä. Hienoja lahjoja, kiitos!

Petivaatteet nuken kerrossänkyyn

Setäni raivasi taannoin kellarikomeroaan ja perkasi kolmen enemmän ja vähemmän teini-ikäisen lapsen vanhoja leluja. Komeron uumenista löytyi muun muassa nuken valkoinen kerrossänky, jonka serkkuni halusi luovuttaa Inkalle. Kiitos vielä sinne Vantaan toiselle laidalle! Kerrossänkyyn kuului vaaleanpunaiset petivaatteet, mutta ajattelin tuunata ne enemmän oman.. siis Inkan näköisiksi ompelemalla peitteisiin uudet kankaat. Kangas löytyi omista kangasvarastoista, Marimekkoa yllättäen. Kuosin nimi on Poukama.

 

Oulunkylässä asuessamme keittiön kappa oli samasta punasävyisestä kankaasta. Inkalle ompelemani leikkimaton toinen puoli on myös Poukamaa, tosin vihreänä versiona. Peiton pitsin on virkannut Ilmi-mummo monta vuosikymmentä sitten.

 

Vanhat peitteet.

Uudet peitteet.

Kyllä Marjatta-nuken kelpaa nyt nukkua uusissa lakanoissa!

Ps. Voit seurata Pingalen postauksia myös Facebookissa, täältä!

Lauantain lihapata

Viime viikolla kävimme koko perheen voimin kaupassa. Jälleen mietimme mitä ruokia on olemassa ja mitä olisi kiva kokata. Pitkästä aikaa mieleeni tuli lihapata. Sellainen monta tuntia uunissa uinunut tomaattinen sekametelisoppa. Minulla ei ole kovin hyvää tietämystä (tai kiinnostusta) erilaisista lihaklönteistä, joten annoin isännän vastuulle lihanvalinnan. Hän metsästi hyllystä (Pirkan) porsaan uunilihan. Mötikkä oli vajaan kilon painoinen.

 

Lihan laittaminen jäi ja jäi, koska olin keskiviikosta perjantaihin töissä enkä halunnut tehdä ruokaa iltaa tai yötä vasten. Tänään oli vapaapäivä ja aamupäivällä laitoin isännän veitsen varteen ja paloittelemaan lihan. Itse keräsin kaapeista kaikkea pataan sopivaa. Ei varsinaisesti ostettu pataan muuta lihan lisäksi, joten höysteet valittiin lennosta.

 

Lihapatamme sisälsi tänään:

• porsaan uunilihaa
• sipulia
• vihreää paprikaa
• parsakaalia
• porkkanaa
• valkosipulia (2 isoa kynttä)
• herkkusieniä
• vihreitä oliiveja
• maustekurkkua
• tomaattimurskaa
• 2 tl sokeria
• lihaliemikuutio (Reformin luomu)
• mausteet:
• suolaa
• mustapippuria
• chiliä
• Kreikasta ostettua lihapatamaustetta
• paprikajauhetta

 

Pyöräytin lihapalat kuumalla pannulla, maustoin suolalla ja pippurilla. Paistoin samalla pannulla sipulia ja vihreää paprikaa. Heitin ainekset pataan ja lisäsit loput höysteet ja mausteet. Pata oli uunissa kolmisen tuntia. Kerran hämmensin ja maistoin, jolloin lisäsin ripauksen sokeria. Lihapadan kaveriksi keitin kvinoaa. Tekisin mielelläni tällaisia patoja useammin, myös ilman lihaa. Höystelista on kyllä  lähes loputon ja variaatioita niin monta kuin kokkiakin. Kyllä oli maukas setti!