Ilahduttavia aikaansaannoksia

No mitäs muuta ne koskevatkaan kuin ompelua. Toivon jonain päivänä kirjoittavani teille ilahduttavia aikaansaannoksia liikunnan saralta.. Sitä päivää odotellessa!

Ompelin kaksi vuotta täyttävälle kummitytölleni Paapiin ihanasta Siesta-luomutrikoosta mekon. Malli on nimeltään Curious Rabbits ja se löytyy Ottobren numerosta 4/15. Olen ommellut samalla kaavalla ennenkin, mutta tästä versiosta jätin etu- ja takakaarrokkeiden tereet pois. Mielenterveydellisistä syistä, hahh! Tämä oli ilo antaa lahjaksi.

Oman pojan pyjamat alkavat taas kummasti käydä pieneksi ja nilkat alkavat vilkkua. Tarveompeluna syntyi Fawn-leikkihaalarin pohjalta yöhaalari! (Ottobre 6/14) Olen tehnyt näitäkin aikaisemmin, mutta tällä kertaa älysin laittaa nepparit hieman tiheämmin. Ilahduttavaa tämä oppiminen!

Yksi ystävistäni sai kahdeksan kuukautta sitten tyttären. Näin pienokaisen melko tuoreeltaan viime kesänä, mutta sen jälkeen ei vain olla saatu aikaiseksi treffata (paitsi aikuisten kesken kulttuuririennoissa). Pari viikkoa sitten saimme tällit sovittua! Kysäisin pienokaisen vaatekaappitilannetta ja bodyista oli kuulemma hieman pulaa. Edellisenä iltana surautin Kisuliini-kaavalla bodyn koossa 74 cm. Kangas on Metsolasta. Nepparit olivat päässeet loppumaan, joten treffipäivänä hurautettiin lasten kanssa matkan varrella Eurokankaaseen. Laput silmillä suunnistin suoraan nepparihyllylle ja äkkiä kassalle. Ilahduttavaa oli myöhemmin nähdä kuva, jossa tämä body pääsi suloisen tytön päälle!

Samasta kankaasta olin jo aikaisemmin ommellut omalle tytölle paidan. Kaavaa olin tässäkin käyttänyt kerran aiemmin ja se on nimeltään Autumn Forest (OB 4/14). Kaava on kiva, koska siinä on kaunis ja helppo yksityiskohta rypytyksellä tehtynä. Paidan saa ommeltua myös "rikkonaisemmastakin" kangaspalasta, koska etukappale koostuu kahdesta eri osasta. Oikein ilahduttava peruskaava!

Mikä sinua on ilahduttanut lähiaikoina?

Eväsretki lähimetsään

Aivan kotimme lähellä sijaitsee upea Sipoonkorven kansallispuisto. Alueella on monipuoliset ulkoilumaastot hiihtolatuineen ja luontopolkuineen. Olen haaveillut tekevämme lasten kanssa lähimetsäämme retkiä, joilla ihmettelisimme ja ihailisimme maisemia, opettaisimme männyn ja kuusen eron, kuuntelisimme lintujen (joita emme kuitenkaan osaisi nimetä) laulua ja kasvattaisimme lapsemme arvostamaan luontoa.

Olen kansallispuiston alueellä käynyt toki monia monia kertoja, mutta lähinnä vaunu- tai juoksulenkillä. Kansallispuistosta löytyy myös Bisan maja, jolle teimme retken lauantaina. Tämä oli toinen kerta, kun pakkasimme mukaan myös eväät! Ensimmäinen eväsretki Sipoonkorpeen tapahtui pääsiäisenä pari vuotta sitten (klik!).

Olin ollut yövuorossa perjantain ja lauantain välisen yön. Yön hiljaisina tunteina selasin blogeja ja yhdestä niistä inspiroiduin (taas) hurjasti! Kirjoituksessa kuvattiin niin kivasti sitä iloa mitä pienet lapset saavat niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pillimehu kannonnokassa juoden. (Terveisiä Lähiömutsille!) Siltä istumalta päätin viedä lapset lauantaina eväsretkelle lähimetsäämme!

Reissuun lähdettiin poikasen päiväunien jälkeen, välipala-aikaan. Isosisko pakattiin pulkkaan ja pikkuveli rattaisiin. Repusta löytyi kotona paistetut juustokroisantit, pillimehua, vettä ja hedelmäruutat. Ei sen ihmeempää! Isosisko halusi pakata mukaan ämpärin, jossa oli kuulemma dinosauruksen munia sekä ystävällisesti kaksi lapiota. Kävelymatka meiltä hiihtomajalle kesti vajaan puoli tuntia. Puin itselleni vain aluskerraston sekä päälle tuulihousut ja kuoritakin, koska tulihan siinä hiki! Kaukaa viisaana otin fleecetakin sekä topparukkaset mukaan, koska hien laskeuduttua iskee aina vilu.

Bisan majan toiminta on jäänyt itselleni hieman epäselväksi, mutta metsästä polkujen varrelta löytyvältä levähdyspaikalta löytyy sen majan lisäksi myös nuotiopaikka. Halot täytyy ilmeisesti itse tuoda paikalle. Tultuamme paikalle nuotiossa hehkui vielä viimeinen kalikka edellisten piipahtajien jäljiltä. Seuraavalla kerralla mukaan voisi pakata halkojen lisäksi tikkuja ja vähän pullataikinaa...

 

Tovin leikittyämme ja peuhattuamme hangessa kävimme eväiden kimppuun. Kyllä maistui! Esikoiselle reissun kohokohta taisi olla majan läheisyydessä menevillä laduilla vilistävät hiihtäjät! "Äiti katotaan vielä vähän! Tuleeko sieltä vielä joku? Kato äiti nyt joku hiihtää!! Ei mennä vielä!" Tämä oli kovin kiehtovaa. Onhan tytöllä itselläänkin upeat mummin antamat Frozen-sukset, joilla on sinnikkään innostuneesti hiihdelty kotipihalla.

Lauantain sää oli niin kaunis! Lämpötila taisi olla siinä nollan kieppeillä, ehkä hitusen miinuksella. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilmassa oli selkeästi kevättä. Auringon näkeminen lupailee kevään tuloa ja ennen kaikkea lisää valoa. Kun taivaalla ei ollut paksua pilvimassaa, saimme tepastella kotimatkankin ihanassa valossa, vaikka kello oli jo yli viiden.

Jotain äidin mieltä lämmittävää oli jäänyt tytön mieleen. Tyttö puhui illalla pappansa kanssa puhelimessa ja eväsretkestä ensimmäisenä hän halusi kertoa tämän: "Joku tyhmä aikuinen oli jättänyt sinne majalle roskan! Joo, me otettiin se mukaan ja vietiin omaan roskikseen!"

Mekkobody, paitabody ja muutama pertsa

Eräänä tammikuisena päivänä kutsuin itseni ja lapseni mummolle päiväkylään tuohon vartin ajomatkan päähän. Lasten lisäksi pakkasin mukaan kasan kankaita sekä kaavakansioni. Iso ja aina siisti ja puhdas mummolan ruokapöytä hyvällä valaistuksella on kuin luotu kaavojen piirtoon ja kankaiden leikkelyyn! Korkealla taaperotuolilla istuen voi lepuuttaa selkääkin mukavasti.

Ompeluryhmäläisiltäni sain idean mekkobodysta. Tavallinen body, jossa on kuitenkin hauskana ja tyttömäisenä yksityiskohtana helma! Kaikkihan tietävät, että vauvalle mekon pukeminen tarkoittaa vain paljasta selkää ja helmojen oikomista. Tässä vaatteessa selkä ja vatsa on peitettynä, mutta silti on se ihana tyttömäinen helma (oijottavana..).

Pohdin mitä tällaisen mekkobodyn kanssa pidetään, mutta ompelukavereitani kuunneltuani vastauksia tuli monta. Toiset tykkäävät pitää sukkahousuja tai legginsejä bodyn alla ja toiset taas päällä. Päällä pitämisen mahdollisuus riippuu toki siitä millä korkeudella helma on.

Bodyn pohjana on hyväksi havaitsemani Kisuliini-kaava (Ottobre (6/12, koko 74 cm), jonka halkaisin ihan silmämääräisesti arvioidusta kohdasta. Ehkä kankaan kuosikin vaikutti leikkuukohtaan... Body on saajalleen vielä liian iso, joten helman asettuminen tytölle on vielä mysteeri.

Ai että tuli herkku! Olisinpa osannut ommella tällaisia kolme-neljä vuotta sitten omalle tytölle!

Oma poikanikin sai osansa tästä body-yhdistelmävillityksestä! Hän on siinä iässä, että bodyt alkavat pikkuhiljaa vaihtua paitoihin. Tässä on kuitenkin yhdistelmä niistä molemmista, paitabody! Pohjana on taas se sama Kisuliini-kaava (koossa 86 cm).

Paidassa on kaksinkertainen etu- ja takakappale, mutta yksinkertaiset hihat. Leikkasin kaavan mukaan etu- ja takakappaleet vihreästä trikoosta sekä hihat Paapiin Työkoneet-luomutrikoosta. Lisäksi leikkasin Työkoneista etu- ja takakappaleet raglan-saumojen mukaan, mutta perstuntumalla hieman levensin kappaleita ja katkaisin sopivaan paitapituuteen.

Paita- ja bodyosuus on siis kiinni toisissaan raglan-saumoista. Ompelujärjestyksen kanssa oli vähän arpomista eli siinä en osaa teitä neuvoa... Kummallisuudet kuitenkin jäävät sinne kainaloiden tienoille paidan alle piiloon eli aivan käypä vaate tämä on.

Paidan alla on siis ihana ja kätevä vauvamainen body, mutta päällisin puolin kuitenkin ison pojan paita! Olisinpa näitä tajunnut tehdä kuukausi sitten, kun pakkaslukemat alkoivat kakkosella!

Postauksen bonuksena vielä muutama pertsa eli tyttärelle peruslegginsit Ropina-kaavalla (kangas Paapiin Herttanen) koossa 98 cm sekä tavallistakin tavallisempi peruspaita Autumn Forest -kaavalla (kangas Paapiin Linnea neuloo) ilman nappilistaa. Alimmaisena perusbody ystävän pian syntyvälle vauvalle monen sadan kilometrin päähän (Kisuliini, 74 cm, kangas Paapiin Siiri ja Myyry). Ihanaa, kun uskaltaa laskea bodyn ompelun jo perusvaatteisiin!

Pertsa-terveiset Johannalle Kätilön käsistä -blogiin ja kiitos haasteesta :)

Siskoksille Siskoja

Ystäväpariskunta sai pari viikkoa toisen lapsensa. Perheeseen kuului jo yksi ihana prinsessa ja nyt taloon saatiin naisvahvistusta vielä lisää, kun syntyi toinen tyttö. Kävimme treffaamassa tuoretta isosiskoa ja uutta perheenjäsentä viime viikolla. Pingale ommella hurautti viemisiksi vaatekappaleet tuoreille siskoksille.

Kangasvarastoita tutkiessani löysin kahta eri sävyä Leena Rengon suunnittelemaa Siskot-nimistä luomutrikoota. Sehän sopii suunnitelmiin mitä mainioimmin. Tuoreille siskoksille Siskot-kankaasta vaatteet!

Pikkusisko sai valekietaisubodyn (Happy Squirrel, Ottobre 1/12) koossa 56 cm ja isosiskolle ompelin tunikan (Peplum, Ottobre 1/15) koossa 98 cm. Bodyn alempi etukappale on Paapiin Pebbles-luomutrikoota. Talvivauvalle siis sopivasti vähän lämpimämpi body, kun etupuolella on kaksinverroin kangasta. Toivottavasti pääsevät käyttöön hurmaaville siskoksille!

Kolmassadas blogikirjoitukseni

Neljä vuotta sitten aloin odottamaan esikoistani. Olin seuraillut muutamia blogeja ja sain ajatuksen perustaa myös oman. Halusin kirjoittaa odotuksesta ja äidiksi kasvamisesta. Meni kuitenkin monta kuukautta ennen kuin sellaisen liikkeen uskalsin tehdä. Kerran pyysin blogikonkariystävääni vähän näyttämään miten se blogi ehkä sitten joskus mahdollisesti voitaisiin perustaa. Klikklik vaan ja Pingale oli yhtäkkiä perustettu!

Nimi blogille oli oikeastaan ollut jo pitkään valmiina. Eniten minua taisi jännittää se, että tulisiko blogiani kukaan lukemaan. Kehtaisinko kertoa kellekään? Pitkään siinä menikin, että mainitsin blogistani yhtään lähipiiriä pidemmälle. Facebookiin perustin Pingale-sivun  pitkän harkinnan ja pohdinnan ja kehtaamisrypemisen jälkeen. Kummallinen ristiriita: sitä haluaa kirjoittaa kaikkien luettavaksi tekstiä, mutta ei kuitenkaan uskalla mainostaa sitä, jos joku vaikka sitä lukisi?

Blogini painopiste on muuttunut hyvin paljon siitä mistä se lähti. Alkuun kirjoitin paljon esikoisen vauvavuodesta ja äitiydestä. Se kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä ja koin pakottavaa tarvetta jakaa asioita joidenkin kanssa. Kirjoittaminen oli silloin(kin) todella tärkeää. Odotuksistani huolimatta kommenttikentät ammottivat monesti tyhjyyttään ja tuntui, ettei kukaan lue niitä. Kirjoittaminen tuntui kuitenkin niin terapeuttiselta, että jatkoin yksinpuhelua. Toki blogin tilastoista saatoin nähdä, että kyllä niitä joku lukee. Äiti nyt ainakin!

Harvakseltaan postasin myös ompeluksistani. Olin ompelusaavutuksistani tavattoman ylpeä, vaikka nyt jälkikäteen pari vuotta sitten ommeltuja vaatteita katselenkin huvittunein ja vähän vaivaannuttavin silmin. Mutta se tässä blogissa onkin mahtavaa. Pääsee seuraamaan omien ompelutaitojen kehittymistä. Edelleen puen lapsilleni parin vuoden takaisia vaatteita, jotka on ommeltu ilman kaavoja, hihakappaleet on leikattu väärään langansuuntaan, vetoketju on laittanut haalarin aaltoilemaan, kun en ole tiennyt tukikankaan olemassaolosta ja kietaisubody on jätetty kokonaan kanttaamatta. Kaikista näistä on kuvia Pingalen alkuvuosilta, penkomaan vaan..!

Olen viimeisen puolen vuoden aikana ommellut melko paljon vaatteita lahjoiksi ystävien lapsille. Ystävät ovat tutkineet vaatteita ja todenneet ihanasti ääneen kuinka vaatteista näkee taitojeni karttumisen. Iloitsen palautteesta suunnattomasti, koska itsekin olen huomannut saman. Jatkuvasti opin uusia juttuja ja haastan itseni opettelemaan jotain uutta. Koskaan ei tulee vastaan hetkeä, jolloin olisin oppinut kaikki ompelun salat!

Mutta ne perhe- ja äitiyspostaukset? Ne ovat jääneet vähemmälle. Toisen lapsen kohdalla en enää koe tarvetta pohtia ääneen pottajuttuja, sosereseptejä ja nukkumisjärjestelyjä. Toisinaan on käynyt mielessä poistaa osa esikoista koskevista kirjoituksista. Lapsi kasvaa, menee kouluun, oppii lukemaan ja niin oppivat kaveritkin.

Blogistani on viime aikoina tullut hyvin ompelupainotteinen. Koska koen niin suurta onnistumisen iloa ja riemua, minusta on ihanaa jakaa sitä muillekin. Toivon, että joku saisi inspiraatiota ompelemistani vaatteista tai mahdollisesti jopa apua mieltään askarruttavaan pulmaan. Olen kuitenkin yrittänyt pitää yllä samaa avointa linjaa, johon sopuisasti mahtuu muitakin kuin ompelupostauksia. Ruoka- ja leivontaresepteillä saatan yllättää. Tai vaikka kirjoituksella etelänmatkasta..!

Minusta olisi ihana selata ja lukea enemmänkin muiden blogeja. Pelkään jo nyt puhelimeni olevan liian usein liimaantuneena käteeni. Mutta tiedän blogimaailman olevan vastavuoroista. Mitä enemmän lukisin ja kommentoisin muiden blogeja sitä enemmän oma blogini todennäköisesti saisi näkyvyyttä. Yksi tunti lisää vuorokauteen..?

Kolmannensadan postauksen kunniaksi olisi mukava kuulla palautetta blogistani. Oletko jäänyt kaipaamaan joitain aiheita? Onko joku tietty postaus tai aihe jäänyt mieleesi? Otan avosylin vastaan kaikenlaiset ajatukset!

Ps. Kuvissa tyttärelle ompelemani Autumn Forest -paita (Ottobre 4/14). Kangas on kaunista Paapiin Siesta-luomujerseytä. Ompelin mallin ensimmäistä kertaa ja se on oikein oiva peruspaita pienellä rypytysyksityiskohdalla.

Pps. Terveisiä yövuorosta! En muista milloin olisin julkaissut kirjoitusta puoli neljältä aamuyöstä.

Vuoden ensimmäinen

Oikein rapsakkaa alkanutta vuotta arvon lukijat! Täällä ulkolämpömittari näyttää -25,5 astetta ja sisällä on parikymmentä astetta lämmintä. Lattialämmitys napsautettiin toimimaan ympäri vuorokauden (normaalisti on päällä vain öisin) ja syksyllä hankittu ilmalämpöpumppu hönkii ihanasti lämmintä ilmaa.

Poikanen nukkuu päiväuniaan totutusti parvekkeella. Hankin alkuviikosta hänelle lämpöpussin. Raukka on tähän asti nukkunut päiväunensa äitiyspakkauksen toppahaalarissa ja makuupussissa sekä viltit ympärillään. Muuten aivan toimiva setti, mutta toppahaalari alkoi kinnaamaan jo haaruksista ja nilkat pilkistävät... Esikoinen taisi mahtua toisenkin talvensa aivan hyvin kyseiseen toppahaalariin enkä silloin kaivannut koko lämpöpussia! Pojalla on sisävaatteidensa päällä fleece- ja villahaalarit, paksu kypärämyssy, villasukat ja -tumput sekä äitiyspakkauksen toppatöppöset ja -tumput. Toivottavasti tarkenee!

Minulla joulunaika ja vuodenvaihde ovat menneet aika pitkälti töissä. Eilen loppui kuuden keikkatyöpäivän putki. Tällekin päivälle olisi riittänyt hommia, mutta sitten putki olisi paisunut kahdeksan päivän pituiseksi huomisen iltavuoron kanssa. Sunnuntaina menen vielä yhdeksi yöksi valvomaan neljäntoista ihmisen unta. Sen jälkeen onkin kalenterissa taas muutama viikko aivan tyhjää ennen loppukuun viikonloppuyövuoroja.

On tämä keikkalaiselo jotenkin niin ihanaa! Aikamoinen palapeli miehen kolmivuorotyön, isovanhempien (osa-aika)eläkepäivien ja vesijumppien, lapsen kerhopäivien ja omien yhtäkkiä ilmaantuvien keikkojen kanssa. Mutta ainakin minä nautin tästä poukkoilevasta arjesta ja vapaudesta tehdä töitä tai olla tekemättä. Toivottavasti myös muut tämän palapelin jäsenet nauttivat...

Ompeluhommat ovat olleet monta päivää, elleivät jopa viikon tauolla. Viikko sitten hain Postista Paapiin paksun kangaspaketin, mutta katsotaan milloin ryhdyn kankaita silppuamaan. Paketissa oli kaksi kangasta minullekin ja mitäs muuta niistä onkaan tulossa, kuin mekkoja luottokaavalla! Sellainen minulla varmaan nyt on, Stunning Rosy omilla muokkauksilla. Pian saan taas alkaa ommella myös pikkuruisia vauvanvaatteita, kun suku saa uuden jäsenen. (Ei siis tähän taloon!)

Tänään alkoi esikoisen kerho joulutauon jälkeen. Lapsi oli lähdössä sinne innoissaan aamulla. Eväät repussa ja joulupukin tuoma mekko päällä. Auto oli ollut tolppalämmityksessä pari tuntia ja käynnissäkin tovin, kunnes isäntä huomasi auton pukanneen öljyt maahan. Tunnin välein kulkevaan bussiinkaan ei enää ehditty, joten se siitä kerhopäivästä! Päätettiin tytön kanssa tehdä jotain mukavaa, joten päädyttiin leipomaan korvapuusteja. Ensin syötiin lounas, sitten laitettiin pikkuveli pakkaseen nukkumaan ja sitten herkuteltiin pullalla. Lohtusyöminen opetetaan siis pienestä pitäen..!

Tästä uusi vuosi taas pikkuhiljaa alkaa. Miten sinun vuotesi on alkanut?

Vuoden viimeinen kuvakimara

Joulua kohden tuli ommeltua muutamia vaatteita sekä lahjoiksi että omille lapsille. Viimeisen kerran tänä vuonna ilahdutan teitä kuvakokoelmalla!

Keltaisen jumppiksen ompelin avokälyn ja hänen miehensä ihastuttavalle tytölle joululahjaksi. Kuinka iloinen olinkaan heidän riemastuneesta reaktiostaan, kun he paketin avasivat! He kiinnittivät huomiota ihanan kankaan lisäksi hienoihin kohdistuksiin. Mahtavaa, sillä niiden kanssa kyllä tovin nysväsin... "Tää on niiiiin meid.. siis tyttären näköinen!" Kangas on Metsolasta, kaava Jumpsuit kokoa 68 (Ottobre 4/12).

Molempia kummityttöjä lahjoin loppuvuodesta myssyllä ja kaulurilla. Kaulurin kaava on Ottobren numerosta 4/15. Päällisenä on trikoota ja vuorina fleeceä, samoin kuin oman kaavan myssyissä. Myssyn takasaumassa on pätkä heijastinnauhaa.

Ystäväni sai joulukuussa toisen pojan. Vauva sai minulta syntymälahjaksi mintunvärisen Happy Squirrel -valekietaisubodyn (Ottobre 1/12) koossa 56 sekä mustat Giant Triangle -joustocollegepöksyt (Ottobre 6/13). Tottakai tuore isoveli sai oman isoveljen lahjan! Roboteista kiinnostuneelle kaksivuotiaalle löytyi mitä mainion kangas, Robokopla! Pitkähihaisen trikoopaidan kaava on Ottobren numerosta 6/12. Pilkku-trikoo on Paapii Designin ja molemmat kankaat on laadukasta luomutrikoota.

Ystäväni asuu miehensä ja lastensa kanssa USA:ssa. He käyvät kerran vuodessa Suomessa ja minulla oli suuri ilo tavata heidät. Tyttärillämme on viikon ikäero ja pojillammekin vain puolisen vuotta. Lasten nimetkin alkavat samoilla alkukirjaimilla! Ompelin heille tervetuliaislahjoiksi hellyttävästä Kaino-luomutrikoosta vaatteet: tytölle Peplum-mekko koossa 98 ja pojalle Kisuliini-body koossa 74. Pitäähän sinne Jenkkeihin saada näytille vaatteita Suomen kansalliseläin-pingviinistä...

Omalle kolmivuotiaalle ompelin kauniista Paapiin Sammalpolku-nimisestä luomutrikoosta mekon kaavalla nimeltä Birdie Birdie (Ottobre 1/15) koossa 92. Ensimmäistä kertaa ompelin vaatteeseen kesän Pärnun reissulta ostamaani pampulanauhaa! Tähän mekkoon se sopi mielestäni mainiosti. Suureksi harmikseni pampulanauhan musta väri katosi ensimmäisessä pesussa ja nyt harmaan mekon helmaa koristaa kuusenvihreä pampulanauha...

Samalla Birdie Birdie -kaavalla ompelin pian kolme vuotta täyttävälle kummitytölle heppamekon sekä Ropina-legginsit (Ottobre 6/12). Ilokseni vaatteet olivat lahjansaajalle sopivat ja värivalinta kaikille miellyttävä! 

Siskonpoika on kova poika leipomaan ja kokkaamaan. Serkukset leipoivat äitiensä avustuksella pullaa tässä alkutalvesta. Tyttärelläni oli essu päällä ja serkkupojalla ei. Kerroin ystäväni Ninnun ommelleen tyttäremme essun. "Vois se Ninnu ommella mullekin tälläsen!", kajautti viisivuotias ihastellen serkkutyttönsä kimalteella koristeltua essua. Pingale-tonttu kuuli toiveen ja ompeli Eurokankaan kernistä essun lahjaksi. Kimalteet jätin tosin laittamatta.

Pukinkonttiin sain ommeltua vielä yhden pehmeän paketin. Metsolan Pampula-trikoosta valmistui liehuvahelmainen mekko, joka on tehty Peplumin kaavaa käyttäen. Yläosaa on jatkettu alaspäin ja helmaa joka suuntaan. Pieni aivopieru kävi helman kanssa, kun yritin tehdä siitä täyskellohelmaa. Helma on reunoiltaan liian pitkä ja roikkuu siis liian alhaalla. Olisinpa silloin älynnyt tehdä täyskellohelman ihan yhdestä kappaleesta, kun yhtenäistä kangastakin olisi ollut jäljellä. Pohdin muokkaanko tätä vielä vai annanko vain olla.

Ehkä jätetään tytön haaveilema ihana pyörivähelmainen mekko ensi vuoteen. Onpahan taas uudelle vuodelle joku pieni ompeluhaaste odottamassa!

Pingale toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja leppoisaa loppuvuotta sekä ennen kaikkea onnea ja iloa uudelle vuodelle 2016!

Ps. Pingalea voi seurata myös Facebookissa!