tiistai 31. heinäkuuta 2012

Rakas kotikaupunkini

Rakkaan lapsemme todennäköisin laskettu aika on huomenna. Odotus ei ole tuntunut läheskään niin pitkältä kuin odotuksen odottaminen. Voi kyllä olla, että seuraavat kymmenen päivää tuntuvat matelevan aiiivaaan liiiaaan hiiitaasti, jos vauva näyttää viihtyvän mahassa sinne asti. Raskaana oleminen tuntuu sopivan minulle. Olen tainnut olla siinä suhteessa onnekas, että olen välttynyt suurimmilta raskausvaivoilta ja toimintakyky on edelleen hyvä. Paras kesäloma ikinä! Syntymää odotellessa on ollut aikaa muun muassa tutustua lisää omaan kotikaupunkiin. Kummallista kyllä, sitä alkaa katsoa maisemia, reittejä ja paikkoja äidin silmin. 
  • "Tänne olisi kiva tulla vaunuilemaan."
  • "Täällä on kivasti syöttötuoleja."
  • "Siisti vessa."
  • "Täällä ei ole hissiä."
Vaikka olen asunut Helsingissä (kolmea ja puolta vuotta lukuun ottamatta) koko elämäni, löytyy täältä silti hämmästyttävän ihania paikkoja, joissa en ole käynyt. Voi toki olla, että monissakin paikoissa on tullut käytyä lapsena omien vanhempien kanssa, mutta muistot ovat saattaneet jo hämärtyä. Lauantaina kävimme miehen kanssa Mustikkamaalla, jossa en ole käynyt vuosikausiin. Makoilimme auringossa rantakalliolla katsellen ohiajavia veneitä ja vastarannalla rakenteilla olevaa uutta asuinaluetta. Hiekkatien kupeesta löytyi valtavasti vadelmapuskia ja oikein pahaa teki jättää ne muiden syötäväksi. Mies kävi kyllä urhoollisesti puskien keskellä poimimassa minulle sikahyviä villivadelmia kouratolkulla ja minä popsin niitä samaan tahtiin... Nam!
Sunnuntaina kävelimme ihanan Tokoinrannan ympäristössä. Sää oli mahdottoman kuuma ja pakahduttava. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, mutta tunnelma oli rauhallinen ja seesteinen. Kävimme brunssilla Cafe Pirittassa, jonka miljöö oli ihana ja pöydänantimet maistuvia.

Tämän päivän retki suuntautui Vanhankaupunginlahdelle, joka on ollut kuohuvine koskineen aina yksi lempipaikoistani Helsingissä. Retki jatkuikin miehen ehdottamana Lammassaareen, jossa en tietääkseni ole koskaan käynyt. Saareen pääsee viehättäviä ja tukevia pitkospuita pitkin. Upea vajaan kilometrin pituinen reitti kulkee korkean kaislikon (vai ruovikon?) läpi. Toinen vaihtoehto päästä pieneen saareen on vene. Lammassaaressa kiipesimme myös lintutorniin, josta oli kauniit maisemat pitkin peltoja ja lahtea. Saaressa on paljon pienen pieniä kesämökkejä, osa hienosti laitettuja ja osa kunnosta päätellen asumattomia. Ja niitä herkullisia villivadelmia olisi ollut pensastolkulla sielläkin! Mutta shortsiasumme oli väärä valinta nokkospuskien takana oleviin apajiin. Olin niin viehättynyt kaikesta, että varmasti tulemme käymään siellä toistekin -kolmas henkilö rintarepussa.

Nälkähän patikoidessa tuli, joten kävimme Ravintola Koskenrannassa lounaalla. Suosittelun arvoinen paikka ehdottomasti. Henkilökunta oli miellyttävää, ruoka maittavaa ja ennen kaikkea maisemat olivat mitä parhaimmat! Istuimme tuulisella ja aurinkoisella terassilla aivan kosken kupeessa ja nautimme viimeisistä kahdenkeskisistä hetkistämme.

Tokoinranta

Vanhankaupunginlahti

Pitkospuut Lammassaareen

Lammassaaren lintutornista

Lintutornista

Pitkospuiden näköalatasanteelta

Tuliaisia kotiin



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti