tiistai 15. tammikuuta 2013

Luumusosetta umpisolmuun

Ei, ei vieläkään. Ystävät ja isovanhemmat kyselevät, että joko joko? Nyt ei kysellä synnytyksen vaan tyttäreni vatsantoiminnan perään. Viisikuinen lapsemme on ollut kakkaamatta 11 päivää ja minua hirvittää! Hän on edelleen hyväntuulinen, syö, nukkuu ja leikkii normaalisti, mutta kakkavaippoja ei ole tarvinnut vaihtaa puoleentoista viikkoon. Tyttö kyllä rupsuttelee lupaavasti useasti päivässä, että sikäli hyvä, etteivät kaasut keräänny vatsaan! Mainitsin edellisessä kakkapostauksessa, että jätin soittopyynnön neuvolaan perjantaina. Hoitaja soitti eilen ja kyseli tilannetta, joka oli siis sama kuin perjantaina. Hän lupasi konsultoida lääkäriä tänään ja soittaa sitten. Soitettuaan tänään hän kertoi, että pari viikkoa alkaa olla jo liikaa, mutta katsotaan vielä pari päivää. Hoitaja varasi kuitenkin ajan lääkärille torstaille. Tämä siis sillä edellytyksellä, että lapsen vointi jatkuu hyvänä. Toki lähdemme tikkana päivystykseen, jos tyttö tuskastuu.
 
Mutta minä tuskastuin jo! Ajatus siitä, ettei vatsa toimi yli viikkoon tuntuu vaan sietämättömältä. Olemme kokeilleet kaikki mahdolliset kakkakikat eikä mitään tapahdu. Olemme kylvettäneet lämpimässä vedessä, mitanneet pepusta lämpöä (pointti ei siis ole siinä lämmön mittaamisessa vaan ulostusrefleksissä), syöttäneet Levolacia lauantaista lähtien, jumpanneet, hieroneet sekä kokeilleet ruiskuttaa suolaliuosta peppuun pehmentämään kakkamassaa. Osa vaihtoehdoista kuulostaa kieltämättä aika brutaaleilta, mutta samoja neuvolantätikin ehdotti. Lasta on kannettu sellaisisssa asennoissa, joissa luulisi kakkaamisen olevan helpompaa. Eilen maisteltiin luumusosetta, samoin kuin tänään. Nyt niitä viihdyttäviä ilmeitäkin tuli...
 
Ei ole luumusosekaan tehnyt tehtäväänsä. Keitin kuivattuja luumuja melko pitkään ja soseutin keittoveden kanssa. En tiedä onko tämä mikään valtavirran tapa, mutta helpoimmalla pääsin, kun avaamattomia luumupusseja oli kaapissa kolme ja kauppa kaukana. Pussi lupasi, että niissä on vain hedelmän luonnollinen sokeri eikä siis lisättyä sokeria. Yhdestä pussillisesta tuli kaksi jääpalamuotillista sosetta.
 
 
 
 
 









 
 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Synttärilahja vauvakaverille

Ystäväni vauva täyttää huomenna yhden vuoden. Tosiaan, vauva. Vastahan se pikkuruinen Sara syntyi! Kävin tapaamassa häntä Kätilöopistolla viime vuoden tammikuussa. Tyttö oli pieni, tyytyväinen, ihana ja suloinen. Tapaamisemme hissiaulassa on jäänyt mieleeni myös siksi, että minulla oli ensimmäinen ultraäänitutkimus samana päivänä. Olin samalla innoissani ja haltoissani saadessani pidellä uutta pientä ihmistä, mutta samalla tuleva tutkimus jännitti. Kohtaamiseen Saran kanssa tiivistyi kaikki se jännitys, into, pelko, odotus ja toivo: onkohan siellä mahassani ketään?
 
No olihan siellä! Oli todella liikuttavaa nähdä tietokoneen ruudulta mahassani majaileva pieni toukka, jolla sykki pikkuruinen sydän. Siitä on nyt (vajaa) vuosi. Saraa ja toukkaa juhlimme tänään!
 
Lahjaksi viehättävälle yksivuotiaalle vein keltaisen kaurishaalarin, vaaleanpunaisen apinaruokalapun sekä pienen Puppe-kirjan. Kangasta leikellessäni hoksasin hauskan yhteensattuman: Sara on horoskoopiltaan kauris! Enhän mä mitään horoskooppeja ulkoa muista, mutta netistä tsekkasin... Samalla tein tyttärelle ruokalapun ja potkupuvun.
 


Synttärisankarin kaurishaalari.
 
 
Inkan vuodenaikapotkupuku.
 
Pienempi ruokalappu meidän tytölle, isompi sankarille.
 
Takakankaana PUL-kangasta.
Nepparikiinnitys. Toiseen ompelin epäonnistuneen tarranauhaviritelmän,
joka ei ansaitse lähikuvaa.

Uudet haalarit tositoimissa päivänsankarin yllä.
 
 


Keltainen kauriskangas ostettu Piilo-kirppikseltä. Vaaleansinipohjainen Vuodenaika-kangas sekä vaaleanpunainen apinakangas on tilattu Royal-tuotteelta. Toisen ruokalapun kangas on nimeltään Nalle kävelyllä, tilattu Metsolasta. PUL-kankaat Myllymuksujen valikoimista.
 

lauantai 12. tammikuuta 2013

Soseiden maistelua

Tästä aiheesta olisi luultavasti pitänyt kirjoittaa ennen edellistä vauvan-kakka-ei-tuu-postausta. Tämän aiheen hehkutuksesta meni ehkä se viehkoin kärki edellisen myötä, mutta unohdetaan se hetkeksi, jooko? Päätimme aloittaa kiinteiden maistelun pari viikkoa sitten, tytön ollessa neljä ja puoli kuukautta vanha. Ajatus siitä, etten olekaan täysimettänyt vauvaani puolivuotiaaksi, on välillä kalvanut mieltäni. Mutta kun ajattelen järjellä, emme aloittaneet soseiden maistelua vain viihdyttääksemme itseämme. Tytön yöunet olivat muuttuneet hieman katkonaisemmiksi ja päiväunet pieniksi torkuiksi. Toisaalta myös muutto on saattanut vaikuttaa nukkumiseen. Tai uusi pinnasänky. Tai Vantaan ilmasto tai naapuritalon keltainen väri.
 
Ajattelimme tytön saavan paremmat unet täydemmällä vatsalla. Ja niin on käynytkin! Molemmat päiväunet ovat venyneet sekä sisällä että ulkona nukkuessa. Yöllä tyttö saattaa herätä kerran tai sitten nukkuu kuudesta kymmeneen tuntia putkeen. Aloitimme soseiden maistelun perunalla. Toiselle viikolle valikoitui kesäkurpitsa, kun sen päiväiseen ruokaan sitä kuului. Tänään keittelin luomuporkkanaa. En tiedä kuinka yleistä vatsantoiminnan jumahtaminen on kiinteiden aloitettua, mutta olen alkanut miettiä onko mössöissäni ollut jotain "vikaa". Onko koostumus ollut sittenkin liian kiinteää, vaikka yritin tehdä siitä melko vetelää. Olisiko kesäkurpitsa pitänyt sittenkin kuoria vai riittikö piiiiitkä keittäminen pehmittämään kuoret? Sauvasekoittimella kesäkurpitsa meni pieneksi hötöksi ja löysä liuru istui kätevästi jääpalamuottiin.
 
Tyttö on ollut alusta alkaen todella innoissaan soseista. Mitään ihmeellisiä ja viihdyttäviä ilmeitä ei ole tullut vaan tyttö on syönyt kuin vanha tekijä kaikkea mitä suuhun on lapattu. Välillä hän jää oikein maiskuttamaan lusikallista niin että huuli menee suuhun. Hän tarttuu monesti lusikkaan kiinni ja vie sen itse suuhun. Ruoka on todella maistunut ja välillä olen miettinyt onko ruokaa annettu liikaa! Annokset ovat olleet parin ruokalusikallisen luokkaa. Nyt harkitsen luumusoseen keittämistä, jos se auttaisi vatsantoimintaan jatkossa. Joululta on jäänyt pari pussillista luumuja, jospa niistä saisi herkullista ja tehokasta luumumössöä.
 
 
 






Porkkanasosekeot odottavat pääsyä pakastimeen.
 


Jäisiä perunasosekekoja sekä kesäkurpitsaplussia.

 
 
 

Kakkavaipan kaipuu

En olisi koskaan kuvitellut, että tulisin joku päivä kaipaamaan kakkaisten vaippojen perään. Nyt on käynyt niin. Tyttären vatsa on aikaisemmin toiminut joka päivä. Aloitimme soseiden maistelun pari viikkoa sitten hienolla menestyksellä, mutta suolisto ei tainnutkaan pysyä muutoksessa mukana. Lapsen vatsa on toiminut viimeksi viime viikon perjantaina! Viimeisin vaippapyykkikin on ollut ihan kakaton, niisk. Tyttö ei ole mielestäni vaikuttanut kivuliaalta tai tuskaiselta, mutta eilen illalla oli jo huomattavasti levottomampi ja kaipasi syliä normaalia enemmän. Meistä kahdesta (tai kolmesta) tuskaisin taidan olla minä! Hän on syönyt ja nukkunut ihan normaalisti. Soitin perjantaina neuvolaan soittoaikaan ja jätin soittopyynnön, mutta eipä sieltä kukaan takaisin soitellut. Olemme kokeilleet kakkajumppaa viikon mittaan ja eilen kuumeen mittaamista pepusta. Jälkimmäinen sai aikaan puolikkaan peukalon kokoisen määrän kiinteähköä sinappia.

Tähän asti ei ole juurikaan tullut eteen vauvan terveyteen liittyviä asioita, joita en olisi omin tai lähiaivoin selvittänyt tai mitä ei olisi seuraavaan neuvolakertaan voinut odottaa. En ole paljoa vatsantoiminta-aiheesta googlaillut, koska mun googlausmaltilla ei löydetä asianmukaisia sivuja vaan vain niitä olet-paska-äiti-teet-mitä-hyvänsä-keskustelupalstoja. Kysäisin asiasta muutamalta äitiystävältä ja yksi vinkkasi soittamaan terveysneuvontaan. Neuvontaan voi soittaa ympäri vuorokauden ja siellä vastaa sairaan- tai terveydenhoitaja. Hieno palvelu on valitettavasti tarkoitettu vain pääkaupunkiseutulaisille. Soitin sinne tänä aamuna. Ystävällinen hoitaja ehdotti (kakka)jumppaa, kuumeenmittaamista, mallasuutetta, perunamössön laittamista tauolle sekä lämpimässä kylvyssä istuttamista. Pakkasin tytön vaunuihin ja lähdimme seuraavalla bussilla ihastuttavaan Hakunilaan tarkoituksenamme ostaa apteekista mallasuutetta. Se olikin ollut niin suosittua, että hylly oli tyhjä. Apteekkari suositteli Levolacia, josta parilla ystävällä olikin ollut lupaavia kokemusta vauvojensa kanssa.

Seuraava bussi olisi tullut peräti kymmenen minuutin päästä, mutta päätimme (ihan kuin tytöltä olisi kysytty) kävellä kotiin. Ilma oli mitä ihanin! Pakkasta päälle kymmenen astetta ja aurinko paistoi, täydellistä! Kävelymatka kesti vajaan tunnin, kun mukaan laskettiin pari kännykkäkamerakuvaushetkeä. Kotiin palatessamme makuupussissa tuoksui lupaavasti kaipaamani kakanhaju, mutta se olikin vain pieru. Levolacia ruutalla suuhun ja nyt odottelemme tuloksia. En valitettavasti laita otsikkoon sopivia kuvia, mutta talvimaisevat apteekki- ja kauppareissulta kelvannevat.



tiistai 1. tammikuuta 2013

Tunnustus blogille

 
Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.
 
Kiitos Paloma, kun annoit minulle blogitunnustuksen! Tunnustan puolestani, että luen melko vähän muita blogeja, joten annan tunnustuksen neljälle seuraamalleni pienelle blogille. Paloma, olet yksi heistä!
 
Annan palkinnon eteenpäin seuraaville blogeille:
 
Ananas ja Kookos
Mangrovemetsä
Projektina mökki
Matkalla äidiksi
 
Säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
 
Saamaani tunnustukseen kuului myös lisähaaste, johon osallistuin pilke silmäkulmassa. Vastaukset sisältävät myös kliseitä ja ennalta-arvattavia vastauksia. Olisin halunnut olla nokkelampi ja hauskempi, mutta nämä saavat kelvata. (Hyvin todennäköisesti mietin vastauksia loppuillan ja yön ja keksin nasevampia vastauksia...) Meinasin menettää järkeni haasteen ulkomuodon muotoilussa! Vaikka kuinka yritin muotoilla kaikki tekstit samankokoisiksi ja välit samankokoisiksi, lopputulos on karmea. Yhyy, sen siitä saa, kun kopioi alkuperäisen ja muokkaa sitä... Antakaa anteeksi.
 


Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
  • tyytyväinen tytär ja tyytyväinen mies
  • läheisten hyvä mieli ja vointi
  • kun saan aikaan jotain kivaa
  • hyvä ruoka, riittävä uni
  • ystävien tapaaminen
 
Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
  • halaus, katse, kosketus
  • riittävästi ruokaa ja unta
  • raitis ulkoilma
  • huulirasva
  • sanoja (luettuna, kuultuna, puhuttuna)
 
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille: (ei tule mikään kepeä lista..)
  • Khaled Hosseini: Leijapoika
  • Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa
  • Torey Haydenin tuotanto
  • Kim Edwards: Muisto tyttärestäni
  • Ishmael Beah: Leikin loppu
 
 
Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä: (mitä nyt mieleen tuli ja tosiaankin kaikkien aikojen..)
  • Paleface
  • YUP
  • Ultra Bra
  • Fatboy Slim
  • Muse
  • kuudennen maininnan saa Stig!

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
  • Iittalan valkoisia Teema-lautasia
  • saman sarjan kulho
  • ei taidettu muuta toivoa
 

Viisi lempiruokaasi:
  • pastaruoat (paitsi ne pastakököt, joissa on mössöä sisällä, iuu)
  • kiinalainen ruoka
  • makkara- ja nakkiruoat
  • pizzerian pizza
  • savustettu lohi
 
Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
  • Etelä-Amerikka
  • Borneo
  • Japani
  • Islanti
  • Pohjois-Norja
 
Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
  • itsepäinen
  • suurpiirteinen (mutta samalla pedantti)
  • sopeutuva
  • ekologinen (toivoisin olevani enemmän)
  • empaattinen

 
Viisi asiaa, joista unelmoit:

  • remontin valmistuminen osallistumatta siihen itse
  • itseni ja läheisten pysyminen terveinä ja elämäntahtoisina
  • matkustelu maailmaan ääriin
  • yhteinen vapaa-aika Herra T:n kanssa
  • sopivankokoinen lottovoitto
 

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:
  • Kohtele muita niinkuin haluaisit sinua kohdeltavan
  • Älä pue korviksia vessanpöntön tai lavuaarin yllä
  • Ole hieromatta silmiä tai muita ruumiinpaikkoja chilin pilkkomisen jälkeen
  • Maailmassa on yhtä monta tapaa tehdä asiat oikein kuin on tekijöitäkin
  • Asioita voi ymmärtää, mutta niitä ei tarvitse hyväksyä

Vehreä ompeluhuoneeni

Ajattelin näyttää millaisissa tiloissa ompeluksiani tällä hetkellä teen. Aikaisemmin jo kerroin, että ompelukoneeni on kasvien valtaamalla pöydällä. Kaikki kasvini eivät elä ihan kukoistuskauttaan, varsinkaan tuo punaisessa ruukussa oleva vehka... Osa kasveista on jo löytänyt paikkansa, mutta nämä taitavat odottaa vielä ikkunalautojen tai kukkajakkaroiden ilmestymistä. Peilikin hengaa kotoisasti seinää vasten. Heti  oikealla on ovi parvekkeelle. Huoneessa on myös kaappipakastin, vesivaraaja sekä karmeat ikivanhat ruskeat (kiinteähköt) kaapit, jotka toimivat siivoussilitystyökaluvessapaperiyleisrojukaappeina.
 
 


 


Tämä senkki oli edellisessä asunnossa keittiössä. Nyt se joutui ei-niin-paraatipaikalle ompeluhuoneeseeni keittiön oven taakse. Puisesta ovesta pääsee kylpyhuoneeseen ja saunaan. Ja kylppäristä vessaan ja siitä meidän tulevaan makuuhuoneeseemme. Ja makkarista olkkariin ja siitä eteisaulaan ja taas keittiöön... Senkki on täynnä kankaita, lankoja ja ompelutarvikkeita. Vihreät korit odottavat jatkosijoituspaikkaa, mutta en kuvausta varten alkanut siloitella totuutta.
 
Ompelutarvikelaatikko eli skriimi on joululahja äidiltäni monen vuoden takaa. Nyt se alkaa pullistella liitoksistaan, mutta kuuluu ehdottomasti ompeluhuoneeni sisustukseen. Stereot ovat ikivanhat, mutta (jokseenkin) toimivat. Radio särisee ja levyt soivat valikoidusti. Vehje ei ole ollut vuosiin käytössä, mutta mikä ilo olikaan kaivaa CD-levyt kaapeista ja kuunnella ommellessa hyviä biisejä. Minä niin nautin!! Ihan parasta on laittaa hetkeksi ovet kiinni, laittaa musiikki täysille ("täysille") ja kaivaa kankaat esille. Myös tyttö on päässyt katselemaan lattiantasosta äidin jorausta ja fiilistelyä musiikin ja ompeluksien kanssa. Pikkuinen hihkuu ja katselee silmät pyöreinä äidin ketkutusta.
 
 

Vihreät eläinpotkupuvut

Viimeksi kitisin aikaansaamattomuudestani ja ompelemattomuudestani. Nyt asia on korjattu ja neidillä on lisää vaatetta kahden potkupuvun verran. Olen jotenkin innostunut potkupukujen pitämisestä ja tekemisestä. Nyt hoksasin taas uuden kikan, miten sivusaumat eivät jääkään näkyviin. Tämä jos mikä saa välillä niin höttöisen pään vähän skarpimmaksi. Talossamme on aika ajoin melko viileää, joten potkupuku lämmittää jalkojen lisäksi myös rintaa ja selkää. Ja nyt niitä epäkäytännöllisiä (mutta niin söpöjä!) huppareitakin on tullut puettua tytölle. Lapsi on huomaamattani mennyt kasvamaan pituutta ja tein potkupuvut samoilla 62cm-kaavoilla, joilla olen tehnyt aikaisemmin ja vielä aikaisemmin. Kankaita leikellesäni kuvittelin laittaneeni vähän kasvunvaraa, mutta tosiaan laitoin vain vähän. Puvut ovat tällä hetkellä just sopivia, mutta tuskin enää parin viikon päästä..
 


Ihana bambikangas on Nosh Organicsin luomukangasta, PaaPii Designin suunnittelema kuosi.
Trikookangaspala ostettu Piilo-kirppikseltä.




Ihana velourkangas tilattu Metsolasta.