Kakkavaipan kaipuu

En olisi koskaan kuvitellut, että tulisin joku päivä kaipaamaan kakkaisten vaippojen perään. Nyt on käynyt niin. Tyttären vatsa on aikaisemmin toiminut joka päivä. Aloitimme soseiden maistelun pari viikkoa sitten hienolla menestyksellä, mutta suolisto ei tainnutkaan pysyä muutoksessa mukana. Lapsen vatsa on toiminut viimeksi viime viikon perjantaina! Viimeisin vaippapyykkikin on ollut ihan kakaton, niisk. Tyttö ei ole mielestäni vaikuttanut kivuliaalta tai tuskaiselta, mutta eilen illalla oli jo huomattavasti levottomampi ja kaipasi syliä normaalia enemmän. Meistä kahdesta (tai kolmesta) tuskaisin taidan olla minä! Hän on syönyt ja nukkunut ihan normaalisti. Soitin perjantaina neuvolaan soittoaikaan ja jätin soittopyynnön, mutta eipä sieltä kukaan takaisin soitellut. Olemme kokeilleet kakkajumppaa viikon mittaan ja eilen kuumeen mittaamista pepusta. Jälkimmäinen sai aikaan puolikkaan peukalon kokoisen määrän kiinteähköä sinappia.

Tähän asti ei ole juurikaan tullut eteen vauvan terveyteen liittyviä asioita, joita en olisi omin tai lähiaivoin selvittänyt tai mitä ei olisi seuraavaan neuvolakertaan voinut odottaa. En ole paljoa vatsantoiminta-aiheesta googlaillut, koska mun googlausmaltilla ei löydetä asianmukaisia sivuja vaan vain niitä olet-paska-äiti-teet-mitä-hyvänsä-keskustelupalstoja. Kysäisin asiasta muutamalta äitiystävältä ja yksi vinkkasi soittamaan terveysneuvontaan. Neuvontaan voi soittaa ympäri vuorokauden ja siellä vastaa sairaan- tai terveydenhoitaja. Hieno palvelu on valitettavasti tarkoitettu vain pääkaupunkiseutulaisille. Soitin sinne tänä aamuna. Ystävällinen hoitaja ehdotti (kakka)jumppaa, kuumeenmittaamista, mallasuutetta, perunamössön laittamista tauolle sekä lämpimässä kylvyssä istuttamista. Pakkasin tytön vaunuihin ja lähdimme seuraavalla bussilla ihastuttavaan Hakunilaan tarkoituksenamme ostaa apteekista mallasuutetta. Se olikin ollut niin suosittua, että hylly oli tyhjä. Apteekkari suositteli Levolacia, josta parilla ystävällä olikin ollut lupaavia kokemusta vauvojensa kanssa.

Seuraava bussi olisi tullut peräti kymmenen minuutin päästä, mutta päätimme (ihan kuin tytöltä olisi kysytty) kävellä kotiin. Ilma oli mitä ihanin! Pakkasta päälle kymmenen astetta ja aurinko paistoi, täydellistä! Kävelymatka kesti vajaan tunnin, kun mukaan laskettiin pari kännykkäkamerakuvaushetkeä. Kotiin palatessamme makuupussissa tuoksui lupaavasti kaipaamani kakanhaju, mutta se olikin vain pieru. Levolacia ruutalla suuhun ja nyt odottelemme tuloksia. En valitettavasti laita otsikkoon sopivia kuvia, mutta talvimaisevat apteekki- ja kauppareissulta kelvannevat.