lauantai 3. marraskuuta 2012

Pari bodya

Miten oma rakas ompeluharrastus voi olla sekä ihanan palkitsevaa että ärsyttävän raivostuttavaa? Palkitsevalta harrastus tuntuu, kun saa jotain valmiiksi ja käyttöön. Raivostuttavaa on, kun en osaa jotain kohtaa, tulee rumaa jälkeä tai koneet ryppyilevät. Viimeisimmässä projektissa yritin tehdä vauvan bodyyn resorilla reunukset, mutta tuli niin kiemuraa ja rumaa reunaa, että lähes itketti! Varmasti jostain keskustelupalstalta löytyisi paljon hyviä vinkkejä sen ompeluun... Leikkasin resorista pitkän kapean kaitaleen, josta saumuroin toisen reunan. Ompelin kaitaleen trikooseen ompelukoneella kaksoisneulalla. Malttamattomana lähdin taas soitellen sotaan enkä kokeillut resorikaitaleen ompelua jämätilkkuun vaan suoraan leikattuun trikookappaleeseen. Ensinnäkin resori meinasi rynttääntyä jatkuvasti paininjalan alle eli ompelin liian reunalla. Toiseksi kaitale oli liian kapea. Kokeilin venyttää resoria äärimmilleen, mutta sittenhän se ei enää joustanut.

En siis ole yhtään tyytyväinen resorireunuksiin, mutta kehtaan silti laittaa kuvia. Täytyy ilmeisesti ensi kerralla tehdä reunusresorista leveämpi. Kapean reunuksen kanssa tuli nimittäin eteen toinenkin ongelma: jouduin kiinnittämään haaruksien nepparit osittain ohueeseen trikooseen eli on taattua, että kangas vielä repeää neppareita aukoessa... Olisiko viisaimmilla jotain hyviä neuvoja?

Toinen kangas on Metsolasta, nimeltään Nalle kävelyllä. Tähtikangas on Eurokankaasta. Mustan resorin alkuperästä ei ole muistikuvaa. Palaan asiaan paremmalla taidolla, erilaisilla kaavoilla, leveimmillä reunuksilla ja aurinkoisemmalla säällä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti