Juhlamekko pitsin kera

Sain kunnian olla juhlistamassa rakkaan ystäväni avioliittoa heidän upeissa syyshäissään. Sää näytti pitkin päivää jännittäviä merkkejä, mutta aurinko pilkahteli ilahduttavasti aika ajoin. Olin monta kuukautta odottanut, että minut värvättäisiin askartelutalkoisiin ja näpertämään hääihanuuksia, mutta morsian oli niin kätevä ja näppärä, että tekaisi muun muassa satakunta korttia itse!

 

Sain kuin sainkin haalittua itselleni edes jotain näperrettävää, kun halusin varta vasten jotain tekemistä yövuoroon. Yön hiljaisina tunteina leikkelin työpaikalla sellofaanista neliöitä hääkarkkipussukoihin sekä määrämittaisia silkkinauhapätkiä sulkemaan pussukat. Häiden aattona pääsin auttamaan karkkipussukoiden väkertämisessä. Morsiuspari oli juhlapaikalla suunnittelemassa seuraavaa päivää ja minä istuin morsiamen äidin kanssa pöydän ääressä suklaasydämet, sellofaanit ja silkkinauhat välissämme. Olen tuntenut ystäväni äidin yhtä kauan kuin ystäväni, neljätoista vuotta. Näperrellessämme ehdimme jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä, fiilistellä seuraavaa päivää ja kuin itsestään yli sata suklaayllätystä oli valmiina. Ihanilla ystävillä on ihania äitejä!

 

Häät olivat parin näköiset, tunnelmalliset, nessua kului (hyvistä syistä), ruoka oli maistuvaa ja bändi mainio! Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa häissä! (Isännän mielestä niitä on luultavasti liian usein: edelliset olivat kuitenkin just äsken, kaksi vuotta sitten.) Olen päässyt näin aikuisiällä juhlimaan monen muunkin ystävän häitä ja olen tähän asti ommellut itse kaikkiin juhliin uuden mekon. Edellisistä hääjuhlista on tosiaan kulunut pari vuotta, joten tatsia mekkokankaisiin ja -malleihin piti vähän hakea..

 

Useat edelliset mekot noudattavat melkein samaa kaavaa, mutta tällä kertaa kaivoin ihan ensimmäisen mekon kaavat esille, mutta lopputulos oli silti hieman erilainen... Selkeää. Kaivelen joskus esille kuvia vanhoista mekoista, mutta nyt kuvat taitavat olla hieman osumaa saaneen ulkoisen kovalevyn uumenissa (niisk). Toki mekot ovat kaapissa jemmassa ja voisin ottaa niistä uudet kuvat, mutta oikeuksiinsa ne pääsisivät vasta yllä. Ja se on sitten täysin eri asia kenen ylle ne tällä hetkellä mahtuvat. Ainakin ne kymmenisen vuotta vanhat.

 

Mekon kangas on taftia ja sisällä on silkkivuori. Yläosassa mustaa pitsiä. Mekko on ommeltu kuudesta osasta: edessä kolme ja takana kolme, samoin vuorissa. Vasemman kainalon alla on piilovetoketju. En ommellut mekkoon muita olkaimia kuin pitsin, joka on kiinni mekossa vain alareunasta sekä sivureunoista. Mekon kaverina minulla oli neulottu musta huivi sekä palelemisen vuoksi hätävarana sinapinkeltainen kirjava huivi, joka oli tarkoitus jemmata mustan huivin alle. Taisi se aika paljon sieltä pilkistää... Olen mekkoon ihan tyytyväinen, mutta jätän virheiden luettelemisen niistä kiinnostuneille. Tällä mekolla oli hyvä juhlia!