Pitkästä aikaa Linnanmäellä

On ehtinyt vierähtää todella monta vuotta siitä, kun olen viimeksi käynyt Lintsillä. Kesällä kävi monesti mielessä mennä sinne, mutta mielen tasolle se jäi. Ilahduttavinta olisi ollut se, että Lintsille olisi päässyt sisään ilmaiseksi ja jokuset taaperoille suotuisat laitteet olisivat olleet maksuttomia. Päiväsaikaan olisi saattanut olla mukavan väljää ja kesäpäivää olisi vietetty tietenkin kauniissa säässä.

 

Olen vanhetessa tullut huomattavasti järkevämmäksi (lue pelokkaammaksi) huvipuistojen laitteissa käynnin suhteen. Ajatuskin jossain hullussa kiepsuttimessa käymisestä saa vatsani muljahtamaan. Linnanmäen uudet laitteet näyttävät ja kuulostavat aivan järkyttävän kammottavalta. Uusilla tarkoitan lähimmän kymmenen vuoden aikana ilmestyneitä... Niin korkeitakin ne vehkeet ovat! Korkeissa paikoissa tulee tarve päästä tukevasti maankamaralle, koska lattia varmasti pettää alta tai kaide katkeaa tai koko vehje kaatuu. Luultavasti näistä syistä olen vältellyt Linnanmäelle menemistä vuosikaudet. Kyllähän sitä teininä tuli pyörittyä joka laitteessa useampaan kertaan eikä tuntunut missään! Muuten kuin hyvällä tavalla.

 

Olin viime viikolla muutaman päivän keikkatöissä ja sain sitä kautta kolme lippua Linnanmäellä järjestettyyn yksityistilaisuuteen. Kaikki laitteet olivat vapaassa käytössä, joten rannekkeita tai lippuja ei tarvinnut ostaa. Porukkaa oli aivan sikana! Tosin vertailukohtaa minulla ei ole. Minulla ei ole mitään hajua kuinka paljon porukkaa Lintsillä olisi hienona kesälauantaina...

 

Seuranani minulla oli viidesluokkalainen siskonpoika ja hänen kaverinsa sekä Inka. Pojat juoksivat ensimmäisenä Kirnuun ja heidän jonottaessaan ehdimme Inkan kanssa katsella laitteen hytkymistä ja kummallisia ääniä tovin. En ikinä menisi siihen! Ympärilleni katsellessa bongasin vanhan tutun Enterprisen! Käsittääkseni laite on ollut vuosia poissa, mutta taas ilmestynyt ihmisten iloksi Linnanmäelle. Pienen googlailun jälkeen paljastui, että Linnanmäen vanha Enterprise on nykyään Tykkimäellä ja yleisön toiveesta Linnanmäki hankki uuden tilalle. Linnanmäen kaikkien laitteiden nimet näyttävät olevan nykyään suomenkielisiä ja uusi Enterprise on nimeltään Kehrä.

 

 

 

Enterprisen bongaamisen jälkeen tapahtui jotain kummallista. Jäin itselleni kiinni ajatuksesta Mä haluun tohon.. Mä niiiin haluun tohon! Olimme sopineet poikien kanssa, että he saavat kierrellä keskenään laitteissa ja että näemme tiettynä kellonlyömänä tietyssä paikassa. Poikien kiertäessä missä lie vetkuttimissa ja kieputtimissa kiertelimme Inkan kanssa muutamia taaperolaitteita läpi. Oli Kotkot-junaa ja Vankkuripyörää, Rumpukarusellia ja Panoraama-tornia.

 

Jotain muutakin tapahtui. Panoraama-näköalatorni ei tuntunut missään. En tiedä johtuiko se siitä, että olen käynyt siinä ennenkin tai sitten huomioni vei lattialle halajava tytär ja yleensäkin hänestä huolehtiminen. Ei tuntunut vatsanpohjassa eikä huolestuttanut lattian pettäminen. Kummallista!

 

 

Inka oli mielissään lasten laitteissa, kato, kato! Kotkot-juna oli ehdottomasti mielenkiintoisin, koska maisemat ja katseltavat vaihtuivat ja matkalla oli tuttuja eläimiä. Miniminimaailmanpyörän oloinen Vankkuripyörä oli ehkä vähän tylsä, koska Inka ei malttanut istua sylissä vaan halusi seisoskella itsekseen vaunun lattialla ja penkillä. Sama juttu oli Rumpukarusellissa. Panoraamassa maisemia oli saatava katsoa itse lasia vasten seisten. Ilmeisesti korkeanpaikankammo ei tyttöä vaivaa!

 

 

 

 

Mutta se Enterprise. Treffasimme poikien kanssa ja kerroin heille hämmästyttävän haluni (ellei jopa tarpeeni) päästä Enterpriseen! Valjastin heidät hetkeksi viihdyttämään Inkaa laitteen juurelle. Laitteeseen pääsyä sain odottaa tovin, oli muutama muukin siihen haluava. Jonottaessani ja laitteeseen istuessani hieman jännitti... Mutta laitteen käynnistyttyä mieleni ja kroppani palasivat jonnekin 90-luvulle! Voi että mitä vauhdin hurmaa! Pelotti tietenkin aivan sikana ja taisin jokusen kerran kiljuakin, mutta minä niiiiiin nautin!

 

 

Seuraavaksi järkytyin siitä, että huomasin haluavani Top Spiniin! (joojoo, mikä lie Kieputin se on nykyään..) Pojat suunnittelivat sopivasti menevänsä jätskille, joten minä hyppäsin Top Spinin jonoon! Kiljuin samalla lailla kuin silloin 90-luvulla ja kikatin yhtä paljon! Laitteesta pois loikkiessani hihitin pojille nuortuneeni juuri ainakin kymmenellä vuodella. Siskonpoika laskeskeli, että sittenhän sä olet nyt joku 18-vuotias? Hih, kiitos!

 

Ilma oli todella kaunis! Ilta-aurinko helli juhlijoita ja kaikilla oli riemumieli. Jäin miettimään menisinkö paremmalla ajalla ja enemmillä lapsenvahdeilla useampaankin laitteeseen. Varmasti menisin! Ihan niihin uusimpiin tuskin uskaltautuisin, mutta vanhat tutut voisin jopa kiertää läpi. Kun niistä on ennenkin selvitty hengissä niin miksei nytkin. Oli todella virkistävä ilta, kiitos Helsinki!